perjantai 29. maaliskuuta 2013

Säästösuunnitelmia

Viime viikkoina tavaran vähentämistä enemmän mielessä ovat pyörineet raha-asiat. Yksi syy miksi haluan vähentää shoppailua on että minulle jäisi enemmän rahaa muuhun. Tällä hetkellä minulla on kaksi selkeää muuta: aasianmatka ja asunto. Näistä ensimmäinen on suunnitteilla loppusyksyyn, jälkimmäinen siihen kun saan vakipaikan/muuten riittävän säännölliset tulot. Ensimmäistä varten minulla on tavoitteena säästää 2000€ (tavoite tarkistetaan vielä kun olemme saaneet selvitettyä junamatkojen ja lennon hinnan), jälkimmäistä varten niin paljon kuin mahdollista.

Jälkimmäinen tavoite ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisimme heti muuttamassa. Olemme sopineet että pysymme tässä asunnossa toistaiseksi, todennäköisesti ainakin siihen asti mikäli hankimme lapsia ellemme lähde Turusta sitä ennen. Asuntosuunnitelma onkin minulla tällä hetkellä kahtiajakoinen; mikäli taloudellinen tilanne muuttuu otolliseksi asuntolainalle muutaman vuoden sisään, harkitsen pienen sijoitusasunnon hankkimista Turusta samalla kun jatkamme asumista nykyisessä asunnossamme. Mikäli taloudellisen tilanteen vakiintumiseen menee pidempään, jatkan asuntosäästämistä ASP-tilille haaveilemaani omakotitaloa varten. Kumpaankin haaveeseen tarvittavaa kuukausisummaa on tullut käytyä jo testailemassa lainalaskureilla, mutta muuten haaveet ovat vasta kypsyttelyasteella. Ideoita pyöritellessä kokeilen, kuinka iso osa kuukausittaista ansioista minun on mahdollista laittaa sivuun ja kuinka paljon todella tarvitsen kuukaudessa elämiseen.

Monen vuoden opiskelun jälkeen opiskeluaikaisesta asketismista on kuitenkin osin luovuttu. Vaikka opiskellessa oppi monia konsteja joilla rahaa saisi vieläkin enemmän sivuun, ei kaikkia niistä halua enää töissä käydessä soveltaa. Pelkän veden sijaan kaapissa saa nyt olla aina myös tuoremehua ja maitoa, ja vihannekset ja muut kasvikunnantuotteet ovat osa jokaista ateriaa. Kaikilta osin nämä muutokset eivät kuitenkaan suoraan lisää kustannuksia, sillä mehujen ja maidon tieltä ovat väistyneet limsapullot ja kasvisten vallatessa alaa liha on tippunut kokonaan pois osista aterioista (minä en vieläkään osaa kokata hyvää kasvisruokaa, mutta mies hallitsee terveellisen sekaruokavalion koostamisen paljon minua paremmin).

Sitten kun oppisi vielä paremmin muistamaan, että mitä vähemmän sitä käyttää rahaa turhaan shoppailuun, sitä enemmän sitä jää uusien elämyksien hankkimiseen ja taloudellisen puskurin kasvattamiseen. Näistä etenkään jälkimmäinen ei ole minun kaltaiselleni helposti stressaavalla neurootikolle mikään pieni asia. Rikastumista enemmän kun kaipaan taloudellista vakautta, joka kantaisi myös huonompien työtilanteiden yli. Nyt sitä jo osaltaan edistää pieni puskuri säästötilillä: summana nykyistä kuukausipalkkaani pienempi, mutta joka nykyisilläni asumismenoillamme riittäisi itselläni kolmen kuukauden välttämättömiin menoihin. Se ei tietenkään auta vielä pitkälle, koska se edellyttää että asumiskulut pysyvät ennallaan ja että mies pystyisi edelleen maksamaan oman osansa kuluista.  

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Hiljaisempaa eloa

Kämpän raivaus on elellyt nyt melkoista hiljaiseloa kun aika on mennyt muissa projekteissa ja tavamääräkin alkaa olla jo siedettävämpi. Jotain pientä nurkkien puhdistumistakin on kuitenkin tapahtunut, kun pääsin eroon lopuista ylimääräisistä rottatavaroista eilisessä näyttelyssä. Näyttelyn myötä uuden kotinsa löysivät neljä isoa kuljetusboksia, kasa juomapulloja, muutamat tikkaat sekä yksi ruokakuppi. Näistä boksit olivat ainoat jotka myin, muut lahjoitin tarvitseville.

Jonkin verran bokseista saatavaa voittoa verottivat kuitenkin näyttelyostokset. Janina oli tuonut taas myyntiin ison kasan myytäviä riippumattoja ja niistä tarttuikin lopulta mukaan kolme. Yksi kolmikerroksinen omille rottaneideille sekä kaksi pienempää erikoisriipparia rottablogini kaksivuotisblogiarvontaan. Näiden ostosten jälkeen jäin näyttelystä +11€ voiton puolelle. Vähällä kyllä oli etten sortunut huomattavasti mittavampiinkin näyttelyshoppailuihin. Toistaiseksi rottakaapissa on kuitenkin vielä niin paljon vaate- ja liinavaatekaapeista poistettuja kankaita, ettei suurelle määrälle ostoriippareita ole vielä tarvetta.

Vaatekaapista on myös kadonnut joitain yksittäisiä vaatekappaleita, kun olen saanut aikaiseksi päästää irti joistain vaatteista joista pidän kovin, mutta jotka eivät sovi yhteen minkään muun vaatekaapista löytyvän kanssa. Jatkossa koetan kiinnittää vaatteita ostettaessa entistä enemmän huomiota yhteensopivuuteen. Jo tähän astiset askelet sillä saralla ovat selvästi helpottaneet pyykkikoneen täyteen saamista (pari noista poistuneista vaatteista ovat itseasiassa sellaisia, jotka ehtivät pyöriä pyykkikorin pohjalla useamman kuukauden, kun miulla ei ollut mitään minkä kanssa ne pesisin, mutta en saanut aikaiseksi pestä niitä myöskään käsin), sekä pakkaamista - kun lähes kaikki käy yhteen keskenään, selviää reissussakin helpommin pienemmällä vaatemäärällä.

Reissupakkaamista pääsee todennäköisesti miettimään tässä kesän mittaan vielä useampaan otteeseen. Miehen kanssa kun on alettu miettiä kuukauden reissua loppuvuoteen ja interrailin-reissun rinkan kanssa tappelusta oppineena en halua kantaa tällä kertaa mitään ylimääräistä mukana. Niinpä 55-litran rinkka saa todennäköisesti jäädä tällä kertaa kotiin ja katson saisinko kaiken tarvittavan mahtumaan 35-litran reppuun ja olkalaukkuun. Täysinäinen iso rinkka kun oli etenkin junalla matkustaessa raskas, ja osa tavaroista kiersi puoli Eurooppaa käytännössä turhaan.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Yksi tilitetty kirppispöytä lisää

Eilen käytiin tyhjentämässä pöytä ja tänään oli tilitys. Kauppa kävi taas ihan mukavasti ja pöytä tuotti kokonaisuudessaan 172 euroa. Harmi vain ettei tuo summa tullut kokonaisuudessaan itselle, seassa kun oli miehen tavaroita 82 eurolla. Hän kun sai kuskauspalkkiona osan pöytätilasta itselleen, vaikka tämä oli taas enempi miun projektini. Tosin eipä sillä että valittaisin: kirppispöydän kautta miehenkin tavaramäärä kun hupenee selvästi nopeammin kuin nettimyynnin kautta, eivätkä hänen tavanransa pöydästä vieneet tilaakaan juurikaan. Rahaa tärkeämpää itselle kun on edelleen saada tavamärää aisoihin, ja siihen nähden on sama kumman tavara poistuva on kunhan tavaraa poistuu. Kokonaisuuden kannalta on tietenkin hyvä, ettei itse ole ihan yksin tässä projektissa. Silloin raja sen suhteen kuinka paljon omilla toimilla voi tavarakaaokseen vaikuttaa voisi tulla äkkiä vastaan.

Rottahäkkikin saatiin jo eilen pois vintiltä pyörimästä, mutta sille annoin jonkin verran maksuaikaa. Tänään päivän saldo on siis -62,89€. Viimeistään häkkimaksujen tullessa mennään siis plussan puolelle.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Tyylikkään köyhäilyn taito

Viime aikaisista kirpputoribongauksistani tämä kirja on suosikkini. Alexander von Schönburg käy kirjassaan läpi kuinka voi olla rikas ja tyylikäs vaikka ei omistaisikaan paljoa rahaa - ja kuinka vapautuminen rahan ikeestä suorastaan lisää rikkautta. Joiltain osin kirjaan on helppo samaistua ja se sai itseni myös pohtimaan joitain asioita, kuten ammatti-identiteettiä. Kirjassa ammatti-identiteetin merkitys ja ongelmat nostetaan esille puhuttaessa työttömyydestä; miten etenkin joissain piireissä lähes väistämättä törmää kysymykseen omasta ammatista ja ammattiasemasta. Itsestäni tämä kysymys on sillä mielenkiintoinen, että oma identiteettinä rakentuu tällä hetkellä väistämättä täysin muiden asioiden kuin työn ympärille. Olen opiskellut kuusi vuotta alaa jonka töitä en ole tehnyt ja työskentelen nyt vuokratyöläisenä tehtävissä jotka eivät liity koulutukseeni millään tavalla. Uraa tässä ei siis olla vielä rakentamassa, mutta en osaa pitää tilannetta huononakaan. Minulla on tällä hetkellä töitä ja viihdyn hyvin tämän hetkisissä tehtävissäni. Minulla ei ole ehkä aavistustakaan kauanko nykyistä työtä jatkuu ja mitä aion tehdä sen jälkeen, mutta tällä hetkellä se ei edes ahdista. Asumismenomme ovat hyvin pienet ja palkka sellainen, että saan joka kuukausi kasvatettua yllättäviä tilanteita varten rakentamaani puskuria.

Vaikka olenkin ajoittain suht neuroottinen ihminen mitä tulee rahojen riittämiseen, pidän nykyistä tilannetta tavallaan jopa vapauttavana: kaikki mahdollisuudet ovat auki. Samalla säästämiseen tulee kummasti lisämotivaatiota, kun en osaa sanoa varmuudella edes kolmen viikon päähän tulevatko työni jatkumaan. Jos ne jatkuvat, puskuri kasvaa. Jos ne eivät jatku, puskuri kestää kunnes tulee jotain muuta.

Silti en tiedä mitä moiseen kysymykseen vastaisi. Vastaisinko koulutukseni pohjalta olevani kulttuurientutkija (mikä mielestäni kuvaa opintokokonaisuuttani paremmin kuin pelkkä filosofian maisteri tai kulttuurihistoroitsija) vai nykyisen työni perusteella olevani logistiikkatyöntekijä (mikä pitää paikkansa ainakin 31.3. asti)? Kumpikin vastauksista jättäisi pois jotain olennaista. Alkuun kerroin saaneeni ei-oman alan töitä. Sitten lakkasin kuitenkin pitämästä tästä vastauksesta. Olen 25-vuotias ja koen olevani vasta ihan alussa työuraani. Mistä minä vielä tietäisin mikä tulee lopulta olemaan ominta alaani ja mitä kautta niihin tehtäviin päädyn. Jotenkin vastauksesta tulee vähättelevä olo nykyisiä tehtäviä kohtaan, sellainen että tekisin jotakin johon miua ei ole koulutettu ja josta minun tulisi automaattisesti pyrkiä paremmin koulutustani vastaaviin tehtäviin. Vaikka yhtä hyvin kyseessä voi olla uuden polun alku, joka johtaa johonkin uudenlaiseen.

Töiden suhteen olen valmis pitämään mieleni avoimena. Identiteetin rakennuspalikoiksi valitsen mieluummin elementtejä jotka ovat vähemmän suhdanneherkkiä ja paremmin itseni valittavissa. Yhtenä tärkeänä sellaisena elämässäni on ollut eläinharrastus ja sen mukanaan tuomat monet tuttavuudet. Se on pysynyt elämässäni asiana, johon vähävaraisemmat kaudet tai paikkakuntien muutoksetkaan eivät ole vaikuttaneet. Silloinkin kun työrooli on vielä hakusessa, voin löytää itselleni monia muita rooleja joista olen varma ja joiden varaan voin rakentaa. Elämässä löytää aina jotain. Se on rikkautta.

-116 tavaraa + pari

Tänään viimeinen ostetuista hintalappuarkeista alkoi mennä kohti loppuaan, mikä tarkoittaa että kirpputorille on tullut roudattua nyt viikon sisään 116 tavaraa - tai oikeastaan hieman enemmän, koska esimerkiksi lasit on tullut myytyä kuuden seteissä. Kaapissa pyörineet hieman eripariset viini- ja sherrylasit kun saivat matkata myös kirpputorille, sillä kahden absolutistin asunnossa ne ovat hyvin pahalla alikäytöllä. Etenkin kun ainoisiin tilanteisiin joissa voisin kuvitella nostavani maljaa tuo kaapeissa pyörinyt lasimäärä ei riittäisi alkuunkaan. Niinpä miehen kanssa sovittiin, että sen sijaan että jatkamme noiden 13 yhteen sopimattoman lasin varastointia, haemme kaupasta pari tusinaa halpaa ja yhteensopivaa viinilasia jos tarve jossain kohtaa tulee. Tuollaista tarvetta ei tosin siinnä välittömässä lähitulevaisuudessa, koska miehen kolmikymppiset on jo juhlittu rauhassa kahdestaan, eikä kihlajaisia, häitä tai kastajaisia ole suunnitteilla. Tuota vapaamuotoisemmissa illanistujaisissa tulemme melkoisen varmasti pärjäämään noilla Iittalan kartio laseilla.

Olen myös onnistunut melkoisen hienosti hillitsemään itseni shoppailun suhteen. Muutaman sortumisen joudun tosin tunnustamaan: Minimanista on tarttunut mukaan muutamia Kermansaven Heinä matalia ja syviä ruokailulautasia sekä Tylikkään köyhäilyn taito -pokkari. Molempia olen etsinyt jo jonkin aikaa ja nyt hinnatkin olivat oikein kohdallaan: lautasista maksoin 0,50€/kpl ja pokkarista euron. Nyt alan noiden lautasten suhteen olla jo lähellä keräilyrajaani tusinaa; se on se määrä johon pyrin myös lasien, mukien ja ruokailuvälineiden suhteen. Määrä voi kuulostaa suurelta kahdelle, mutta on hyvin kätevä silloin kun ihmisiä on kylässä kerralla enemmän. Kuitenkaan en näe syytä myöskään ylittää tuota määrää, koska tuosta isomman määrän tarve on tässä taloudessa sen verran harvinainen.

Ylihuomenna on sitten edessä taas kirpputoripöydän tyhjennys ja saldon päivitys. Pöydän saldosta riippumatta uskon tällä hetkellä kuitenkin vakaasti siihen, että kokonaissaldossa päästään vielä plussan puolelle. Lauantaina kun on edessä yhdet tuparit, joiden yhteydessä olen luvannut (miehen kyyditsemänä) roudata vintiltä yhden 120 euron rottahäkin kaverille käyttöön.

Niinä aikoina kun olen ehtinyt nettiä vilkaista olen alkanut etsiä lisäideoita myös facebookin Tavara päiväss pois -ryhmästä. Sielä keskustelu on tosin paikoin sen verran vilkasta, ettei kaikkia juttuja ehdi mitenkään tällä hetkellä lukea. Kuitenkin sivulta bongasi muun muassa kivan idean siitä, miten kananmunankuoria voi käyttää istutusruukkuina pääsiäisvihreille.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Kerta kiellon päälle

Kirppislaatikko alkoi taas valua yli äyräiden ja niinpä kirpputoripöydän ottaminen tuli taas ajankohtaiseksi. Eilen Minimaniin kuskautui kaksi isoa Ikea-kassillista tavaraa + koirahäkki, tänään taas pienempi Ikea-kassillinen täydennystä. Samaan aikaan kämppää tulee koko ajan skannailtua katseellaan ylimääräisen tavaran bongaamiseksi. Eilen tein myös kaappitarkistuksen, jossa kävin kaikki asunnon kaapit läpit, mitä niissä on ja ovatko tavarat niissä paikoillaan. Se osaltaan tuotti tuon tämänpäiväisen täydennyskassin kirppikselle.

Omalla kohdallani kriittisyys sen suhteen mitä todella haluan säilyttää lisääntyy koko ajan. Asunnossa ei enää juurikaan ole mitään turhaa sälää, joka pyörisi ilman paikkaa ja joutaisi sen myötä lähtemään. Sen sijaan kirjoja, elokuvia ja pelejä on yhä paljon ja huomaan miettiväni paljon sitä, kuinka todennäköisesti kaikille niistä tulee todella olemaan käyttöä. Jotenkin vain tekisi mieli haalia tavarat hyllyiltä kassiin ja rahdata pois. Sikäli tunne on kyllä järjetön, koska en pidä tyhjistä hyllyistä.

Koetan silti välttää liian radikaaleja kertapoistoja, ettei ala sitten myöhemmin kaduttaa. Vauhtisokeus kun voi helposti iskeä ja kun avaruuden aiheuttama uutuuden viehätys karisee osia tavaroista voi tulla ikävä. Niin mieluummin sitten varmistelee ja käy kunkin ryhmän läpi useaan otteeseen. Poistaa aina jotain ja katsoo jonkin ajan päästä uudelleen vieläkö jotain poistettavaa löytyy. Ja tähän mennessä on löytynyt aina. Jopa astiakaapista, jonka kohdalla luulin päässeeni jo valmiiksi. Keräämääni Kermansaven Heinä -sarjaa oli eksynyt meille joitain astioita, joita en oikeasti koskaan käyttänyt. Niinpä vaikka sarja oli oikea, saivat muutamat astiat kulkea kaapista kirpparille, josta ne kaikki jatkoivatkin jo uusiin koteihin.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Tahallista ja tahatonta karsimista

Kevät lähestyy ja valonmäärä kasvaa. Sen myötä olen päätynyt miettimään myös kodin huonekasvien kuntoa ja tarvetta ruukkujen vaihtoon. Siinä ohella tulin hakeneeksi kukkaruukkulaatikon vintiltä. Valitettavasti kyseisestä laatikosta ei ole ollut apua enää moneen vuoteen, sillä se on täynnä pieniä ja keskikokoisia ruukkuja. Ne muutamat huonekasvit joita meillä vielä on, ovat isoja eivätkä mahdu olemassa oleviin ruukkuihin. Asiaa hetken harkittuani päädyin laittamaan ruukuista lahjoitusilmoituksen nettiin.

Huonekasveissa meillä kun on käynyt vähän tahatonta karsimista. Minä en ole viherpeukalo, ja ainoat kasvit jotka meillä ovat minun hoidossakin joskus oikeasti rehottaneet ovat akvaariokasvit - tästä voinee päätellä että isoin kompastuskiveni on kastelun unohtaminen. Ainoat ei vedenalla elävät kasvit joita en ole onnistunut tappamaan kuivuuteen, ovat nuo muutamat vuodesta toiseen selvinneet sissit ja muutama kaktus, jotka hukutin. Kasvien on siis käytävä hyvin ankara ja usein mahdoton taisto ennen niiden jäämistä tämän asunnon vakituisiksi koristeiksi, vaikka pyrin toistuvasti kehittämään uusia kastelusysteemeitä niiden helpotukseksi. Kun tuntuuhan se vähän hullulta, että itsellä ei ole koskaan ollut ongelmia ylläpitää parhaimmillaan yli satapäistä eläinkatrasta, mutta yksikään vehka ei ole pysynyt hengissä paria kuukautta kauempaa.

Tosin osasyy kasvien minun taholtani tahattomasta karsimisesta menee tuolle osin entiselle eläinkatraalle. Yhteen aikaan minulla oli ikkunalauta täynnä kasveja: erilaisia pistokkaita ja nuoria kasveja pienissä ja keskikokoisissa ruukuissaan. Niitä oli oikeasti paljon ja niin oli ruukkujakin. Sitten silloiset kanini keksivät miten ikkunalaudalle pääsee. Ja siitä eteenpäin minulla oli kauhea kasa pieniä ja keskikokoisia ruukkuja, mutta enää pari kasvia paikoissa joihin kanit eivät päässeet. Kanien jälkeen laumaan liittyivät vielä rotat, jotka ovat huomattavasti kaneja parempia kiipeämään, ja huonekasvimääräni romahti entisestään.

Nyt ollaan pisteessä jossa huonekasvit ovat eri huoneessa kuin eläimet. Selvytyjiä on jäljellä viisi ja motivaatiotasoni niiden hengissä pitoon on korkeampi kuin koskaan: kaksi kasveista on edesmenneeltä mummultani ja loput kolme muuten vain mieleen. Haluaisin kyllä jossain kohtaa lisääkin kasveja, mutta ehkä ensin olisi saatava hoitorutiinit kuntoon. Enää kun en halua lähteä kasvattamaan kasvia pienestä pistokkaasta, vaan haluaisin heti jotain isompaa ja näyttävämpää - mikä tarkoittaa myös selvästi isompaa rahallista panostusta. Tänä vuonna unohdan myös suosiolla monena vuonna aloittamani taimikasvatuksen, joka päättyy järjestään siihen että taimet kuolevat pystyyn lähdettyäni johonkin pikkureissuun ja unohdettuani kuinka usein pienet aurinkoisella ikkunalla olevat taimet vaativatkaan vettä. Kaikista ei vain selvästi ole ikkunapuutarhureiksi; kasvimailla sadekuurot paikkaavat parhaina kesinä hyvin minun lahopäisyyttäni, mutta keskustasunnon parveekkeelle ei pahemmin kasvimaata väsätä.

Silti haluan uskoa, että jonain päivänä minulla on punainen tupa ja perunamaa. Ja toivottavasti siihen mennessä perunoiden ohella hengissä pysyisi jokunen muukin kasvi.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Päivän saldo

Tänään luopumisesta saatavaa tienestiä kertyi 100€. Siitä mietin kyllä alkuun, sopiiko se roinahaasteeseen laitettavaksi, kun summa tuli viljakäärmeistä. Päätin kuitenkin summan kelpaavan kirjattavaksi siinä missä muutkin harrastusvälineistöpoistot. Käärmeharrastus minulla kun on jäämässä nyt tauolle. Rottarahat menevät sen sijaan suoraan rottien jatkuviin menoihin, eivätkä ne siten ole listauskelpoisia (jos nyt Sooda edes suostuisi tulemaan kantavaksi). Tänään päästiin siis lukuun -152,89€

Pakko kyllä myöntää, että tämä poisto on ollut tähän astisista hankalampia. Vaikka kyseessä olivat enemmän harrastuseläimet kuin lemmikit, oli niihin silti kiintynyt enemmän kuin tavaroihin. Silti haluan nyt keskittyä enemmän noihin rottamuksiin laajan lajikirjon sijaan.

Saa nähdä missä kohtaa sitä kunnolla oikeasti tajuaa mitä tuli juuri tehtyä. Viimeiset 3kk viljat kun ovat olleet kylmäkellarissa talvilevolla, eivätkä siten arjessa samalla tavalla läsnä.