Kirpparivalmisteluja vol miljoona

Nyt kun rahaa on taas käytetty tavaraan (sohva + Böknäs-hylly), on taas aika muuttaa tavaraa myös rahaksi. Uusi kirppistelykierros siis lähestyy ja tänään käytiin hakemassa hintalappuarkit - kerrankin hyvissä ajoin ennen myyntiajan alkua. Nyt on sitten reilu viikko aikaa hinnoitella tavarat ja keksiä täydennystä kirppiskasseihin. Aloitettuani hinnoittelun tänään ja tultuani siten penkoneeksi kirpputorikasseja tuntui ihan uskottomattomalta kuinka nopeasti niihin laitetut tavarat unohtaa. Monen tavaran kohdalla olin ihan aidosti yllättynyt että se on vielä täällä; hyllyistä se tuntui olleen poissa jo ikuisuuden ilman että sitä on kaivannut yhtään. Se innostikin laittamaan hintoja hieman alemmiksi kuin olin alkuun miettinyt. Mitä sitä nyt kauheasti pyytämään sellaisesta mistä luuli jo luopuneensa.

Tavaroita pyöritellessä alkoi myös väkisinkin miettimään kuinka paljon tavaraa täällä asunnossa tällä hetkellä on. Jotenkin sitä on vain niin vaikea ajatella, mistä tuo sängyllekin levitetty kasa on taas tullut, kun kaapit tuntuvat olevan jo suhteellisen hyvin järjestyksessä. Silti niistä on taas saatu tehtyä kasa. Mikäli löydän jostain aikaa, saatan aloittaa joku päivä asunnon tavaroiden laskemisen puhtaasti mielenkiinnosta. Jos ei muuten, niin saadakseen jonkun vertailuluvun monissa raivauskirjoissa esitetyillä keskivertoasunnon tavaramääräarvioille. Sinälläänhän numeroilla ei ole mitään väliä, vaan sillä että asunnon kaikilla tavaroilla on jokin funktio (ja sillä että asunnon kaikki tavarat ovat tiedossa, jotta niiden kohdalla on voinut tehdä päätöksen niiden tarpeellisuudesta).

Kirppiskasaa

Töissä on alettu jo kovasti varautua lähestyvään jouluun, mutta sitä ennen on tiedossa vielä halloween. Hieman haikein mielin menin lupaamaan kaksi isointa halloweenkoristettani, pari lähes metristä styroksihautakiveä ystävälleni. Itse en ole ehtinyt nyt pariin vuoteen järjestämään mitään halloweenjuhlia, ja noista luopumisen jälkeenkin minulle jää vielä reilu laatikollinen halloweenkoristeita. Ystäväni luona kivet pääsevät varmuudella esille jo tänä vuonna - ja varmasti myös tulevina vuosina.  

Olohuonemylläys jatkuu

Minua on jo jonkin aikaa ärsyttänyt meidän asunnon erillinen rottala. On monin tavoin kätevää että rotilla on oma huoneensa ja näen ratkaisussa monia hyviä puolia (joista enemmän rottablogin puolella, jossa olen kanssa asiaa vatvonut ;)). Kuitenkin viime aikoina olen alkanut kaivata siistin ja sisustukseltaan yhtenäisemmän olohuoneen sijasta enemmän aikaa rottien kanssa. Sitä että tiedän mitä ne kulloinkin touhuilevat ja että ne ovat lähellä arjen askareita. Vaikka en pidäkään ajatuksesta siitä, miltä rottahäkki näyttää olohuoneessa, sinne se on nyt kuitenkin siirtymässä. Ei mikään sisustuslehtiratkaisu, mutta toivottavasti arkielämää helpottava.

Vaikka häkki on tarkoitus koota olohuoneeseen hieman nykyistä pienempänä, ei se kuitenkaan mahdu aiotussa koossakaan sinne ellei huonekalujärjestys hieman muutu; olohuoneen harmaiden hyllyjen on lähdettävä. Se ei sikäli ole sääli, sillä harmaat hyllyt ovat olleet korvattavien listalla muutenkin. Tälläkertaa tiesin myös tarkalleen millä nuo harmaat hyllyt haluaisin korvata. Ehkä nyt olisi viimein aika ja paikka yhdelle lapsuuden haavehuonekaluista: Böknäsin kirjakarusellille.

Ennenkuin ehdin esittää asian mies kuitenkin kertoi tulojensa tippuvan vuodenvaihteessa. Sen jälkeen pitäisikin taas kiinnittää enemmän huomiota kulutukseen, eikä etenkään isompiin hankintoihin olisi varaa. Ja toki tilanteeseen olisi hyvä varautua jo ennalta. Uskaltauduin kuitenkin esittämään, josko voisimme hankkia vielä tuon Böknäsin hyllyn ennen säästölinjalle siirtymistä. Mieskin kun sai vasta sen kaipaamansa sohvan, ja rottahäkin siirron jälkeenkin pitäisin dvd:t mieluiten sielä huoneessa missä niitä käytetään sen sijaan että ne siirtyivät harmaissa hyllyissään rottalan puolelle. Vaikka mies alkuun hyllyn hintaa vähän mietti, hän onneksi suostui ehdotukseen; hylly oli molempien maun mukainen, toisin kuin tuo tilapäinen lastulevyviritys. Kestoikääkin hyllylle luvattiin enemmän mitä keskivertoihminen elää, eli vuosihinnan pitäisi olla ihan kohtuullinen ;)

Niinpä hylly käytiin tilaamassa eilen ja ensiviikolla sen pitäisi jo saapuakin päädyttyämme ottamaan hyllyn toisessa tehdasvärissä. Silloin tehdään myös rottahäkin siirto. Rottalan varalle meillä ei ole tällä hetkellä vielä mitään muita suunnitelmia kuin että se jää toimimaan rottien jaloittelutilana. Asuntoon alkaa siis kertymään hyvin vähällä käytöllä olevia huoneita minun keskittyessä elämään koko ajan enemmän asunnon tilavassa olohuoneessa. Vaikka aiemmin haaveilin koko ajan isommasta asunnosta, huomaan nyt että ainakin huonemäärää tärkeämpää minulle on tilavat oleskelutilat. En kaipaa asuntoon monia eri soppeja joihin hajauttaa eri kodin toimintoja, vaan pikemminkin yhtenäistä tilaa jossa mahtuu olemaan isommallakin porukalla; pelailemaan, istumaan iltaa, touhuamaan eläinten kanssa. Sivussa olevat pikkuhuoneet ovat käteviä lähinnä nukkuessa ja silloin kun asunnossa on yövieraita. 

Sain myös juuri loppuun kirjan Aitoa ruokaa, ja sen myötä meillä on alettu tehdä selvitystä siitä, mitkä käyttämistämme tuotteista voisi vaihtaa luomuun kohtuullisin kustannuksin. Ainakin muutamista tuoteryhmistä sopiva luomuvaihtoehto onkin jo löytynyt. Kyllähän sitä on aiemminkin tiennyt että lisäaineet ovat pahasta, mutta tuossa kirjassa oli mielestäni osattu paremmin avata mitä ne lisäaineet lopulta ovat ja mitä ne ruuissa tekevät. Sen myötä näen paljon enemmän mieltä maksaa luomusta myös muiden kuin eläinperäisten tuotteiden kohdalla, joiden kohdalla asiaa on harkinnut jo aiemmin.

Kotityölista kokeilussa

Mitä vähemmän asunnossa on tavaraa sen helpompaa pinnat on pitää vapaina turhasta roinasta. Asunnosta saa todella paljon vähemmällä vaivalla vähemmän kaoottisen näköisen. Valitettavasti kaoottisuuden vähentymisellä on toinenkin puolensa näin lähes täysin siivousrutiinittoman ihmisen mittapuulla; mitä vähemmän pinnoilla on tavaraa viemässä huomiota, sen helpommin niiltä näkyy pöly ja lika. Samoin tavaran vähentäminen paljastaa myös seinäpintojen reiät ja reunoista hajoilevat muovimatot, jotka ennen jäivät tavaroiden alle ja taakse peittoon, mikä saa haaveilemaan pienestä pintaremontistakin.

Jotta saisimme kunnolla selville, mitä kotitöitä kumpikin täällä tekee ja ei tee päädyimme pitämään kotitöistä listaa parin viikon ajalta. Kumpikin kirjasi listaan ylös kaikki tekemänsä kotityöt ja noin ajan kauanko niiden tekemiseen meni. Parin viikon seuranta-ajan jälkeen istuimme alas keskustelemaan työnjaosta ja siitä, onko joitain kotitöitä jotka ovat listalla yli- tai aliedustettuina. Ensimmäisiä ei kummasti löytynyt, mutta listan tutkimisen ja keskustelun jälkeen tulimme yhdessä siihen tulokseen, että asunnossa imuroidaan ja pyyhitään tasoja ihan liian harvoin. Niinpä imurointi lisättiin Tapsan työlistalle ja minulle tuli tasojen pyyhkiminen.

Kaikki muutkin kotityöt kirjoitettiin listaksi ja merkittiin joko jomman kumman vastuualueeksi tai yhdessä hoidettaviksi. Pääsääntöisesti jako tehtiin seurantalistan mukaan, eli kumpikin sai enimmäkseen niitä kotitöitä joita on muutenkin tavannut enemmän tehdä. Nyt kun työt on virallisesti ja selkeästi jaettu, kummallakin on oikeus huomauttaa jos toinen meinaa unohtaa vastuullaan olevat työt, ilman että arjessa tarvitsee käydä keskusteluja siitä, miksi toinen ei sitten itse tee jos se toista enemmän häiritsee. Kokeilua on nyt jatkettu kohta pari viikkoa ja tällä hetkellä homma tuntuu toimivan hyvin näin. Lipsumisia tapahtuu kyllä välillä puolin ja toisin, mutta kokonaisuus tuntuu olevan paremmin hallussa. Eniten ongelmia on ehkä yhteisvastuulle jätetyissä tehtävissä, jotka yhteisellä päätöksellä siirtyvät monesti ihan vähän myöhemmäksi... 

Kauhea kiire olla jouten

Olen viime aikoina stressannut hirveästi ja ollut lähes koko ajan hermostunut ja levoton. Niinpä päätin rauhoittaa tämän viikon rentoutumiselle. Töissä miun pitää toki käydä siitä huolimatta, mutta illat ja viikonlopun olen pyrkinyt pitämään pitkälti vapaina. Ainoat menot mitä olen sopinut liittyvät itseni hemmotteluun (kampaaja ja kuumakivihieronta, johon sain mieheltä lahjakortin) sekä ajanviettoon ystävien kanssa (yksi peli-ilta). Muu aika on varattu lueskelulle, eläinten kanssa oleskelulle, makoilulle ja nukkumiselle. Puhelimetkin siirrettiin eilen loppuviikoksi äänettömälle (sekä minun että miehen) ja äsken tein saman myös tablettitietokoneelle joka ilmoittaa saapuneet sähköpostit. Nyt niiden pirinä ei keskeytä minua ja "pakota" elektroniikan pariin kesken minkä tahansa muun.

Päätä ei ole kuitenkaan yhtä helppo kääntää äänettömälle ja virittää hiljaisuuteen. Huomaan koko ajan pyrkiväni suorittamaan rauhoittumista. Nyt kun olen varannut sille näin paljon aikaa kalenteristani, minun pitäisi ehtiä lukea todella paljon ja nukkua monta tuntia normaalia enemmän. Minun pitäisi myös ehtiä katsoa elokuvia ja tehdä normaalia pidempiä puistolenkkejä. Ja tein näistä mitä tahansa, minulla on koko ajan kiire lopettaa, että ehdin tekemään vielä jotain muuta rentouttavaa. Ja ymmärrettävästi siinä koko homma menee väärällä tavalla metsään.

Tänään puistoillessani pennun kanssa huomasin kiirehtiväni koko ajan eteenpäin ja harmittelevani kun pentu olisi halunnut kuopsuttaa. Sillä jos ehtisin nopeammin kotiin, ehtisin sekä lueskella pitkään että nukahtaa aikaisin. Kiirehtimisen sijaan tajusin kuitenkin lopulta käräyttää itseni. Sen jälkeen maltoin paremmin keskittyä pennun touhujen seuraamiseen. Jouduin kuitenkin toteamaan, että yksi viikko ei taida minulla riittää aikataulujen selättämiseen niin että osaisin oikeasti ottaa aikaa sen kanssa kiirehtimisen sijaan. Ehkä harjoitusta pitää jatkaa vielä seuraavallakin viikolla. Tai loppuelämän.

Olohuonemuutos kuvin

Tänään oli siivouspäivä ja sen myötä innostuin kuvaamaan uusittua olohuonettakin. Ennen kuva ei ole taas kovin vertailukelpoinen, sillä sitä ei otettu esittelymielessä - enemmänkin halusin itselleni vielä yhden kuvan sohvasta (keskellä yötä, miksi sohvaa ympäröivät tavaratkin saivat jäädä kuvattaessa paikoilleen). Vanha tv-tasokin puuttuu kuvasta lähes tyystin, siitä näkyy vain kulmaa. Mutta eipä siinä olisi paljoa katsomista kyllä ollutkaan. Materiaaliltaan ja väriltään se ei tosiaan sopinut yhtään yhteen vieressä olleen akvaariokaapin kanssa (tässä malliesimerkiksi kohdasta missä tavaran poistaminen on parasta sisustamista).

Olohuone ennen

Olohuone nyt

Vanha akvaariokaappi

Etsittäessä kehyksiä Mihailin kuville (jotka näkyvät tason päällä) onnistuin löytämään myös jotain jota olin harkinnut jo pidempään - järkevämmän säilytysratkaisun Kalevalakoruilleni. Tähän asti kaikki korut ovat olleet omissa rasioissaan, ja hakiessani jotain tiettyä settiä olen joutunut availemaan useita rasioita - ja korut ovat olleet muutenkin jemmassa ollessaan poissa käytöstä. Valmiista korupuista en kuitenkaan löytänyt tarpeeksi itseäni miellyttäviä ratkaisuja. Sitten törmäsin yhteen selvästi koukeroisempaan koristeeksi tarkoitettuun tapaukseen - ja se meille sitten lähti. Alkuperäiset korurasiat saivat sitten mennä tämän hankinnan myötä pitkälti poistoon - jätin kuitenkin joka kokoa yhdet korujen kuljettamista varten.

Kalevalakorujen kotipuu

Sohvaostoksia sänkykaupoilla

Mihail kotiutui meille reilu kuukausi sitten. Ensimmäistä viikkoa lukuunottamatta poika ei ole kuitenkaan viihtynyt omassa huoneessaan. Päivisin pentu nukkuu mieluiten rottalassa ja muutoin touhottaa pitkin kämppää. Niinpä muutaman viikon pohdinnan jälkeen Mihailin huone päätettiin palauttaa alkuperäiseen käyttöönsä vierashuoneeksi (ja asiaan ei suinkaan vaikuttanut se, että sitten sinne pääsee itsekin suljetun oven taakse evakkoon, jos pentu meinaa liikaa yöllä herätellä - se kun keksi miten sänkyyn kiivetään, eikä meidän makkarissa ole pennun pitävää ovea). Eri sohvasänky ja sänkyvaihtoehtoja mietittyäni päädyin siihen, että haluan vierashuoneeseen ihan oikean sängyn - tukevan ja sellaisen missä on hyvä nukkua. Leveyden puolesta päädyin 120 senttiin - kyllin leveään kaveripariskunnille, mutta kuitenkin sellaiseen mikä huoneeseen hyvin mahtuu pakastinta siirtämättä. Opiskelija-ajoista poiketen käytetty ei ollut tällä kertaa ensimmäisenä vaihtoehtona. Olen lukenut viime aikoina ihan liikaa Ylioppilaskylän lutikkaongelmasta ja lutikoiden leviämisestä, että haluaisin lähteä koittamaan tuuriani sängyn suhteen. Niinpä sänky päätettiin hankkia uutena.

Tutkin ensin netistä eri vaihtoehtoja, ettei tarvitsisi sitten auton kanssa sompailla pitkin ympäryskuntia. Halvin vaihtoehto löytyi Sotkasta, jonka lisäksi sieltä löytyi pari itseäni kiinnostavaa hieman hintavampaa vaihtoehtoa. Mies ei ollut sänkypakettien hinnoista alkuun kovin innoissaan, mutta lutikkaperusteluni kuultuaan suostui nopeasti uuden hankintaan. Talous kun sen uudenkin kestää ja uutta ei tarvitse olla pitkään aikaan vaihtamassakaan tai petauspatjoja heti päivittämässä. Halvin katsomani vaihtoehto oli petauspatjoineen ja jalkoineen kaksisataa euroa ja toiseksi halvin (kotimainen pussijousitettu 10 vuoden takuulla) nelisensataa.

Sotkaan ehdimme lopulta maanantaina ja heti astuttuamme sisään liikkeeseen mies ihastui. Heti oven lähellä oli valtava sohva, jolle miehen piti heti istahtaa. Sohva kun oli hänen mukaansa täydellinen. Itsekin hetken siinä sohvan tutkailin, mutta uuden sohvan ostaminen ei ollut käynyt minulla mielessäkään. Tapsa oli kuitenkin selvästi heti vakavissaan liikenteessä. Hän halusi meille uuden sohva ja koki löytäneensä sopivan vaihtoehdon. Aikoessani ehdottaa asian hautumaan laittamista, hän tuli katsoneeksi sohvan hintalappua; sohvalla oli hintaa yli 2000 euroa, mutta tämä kyseinen näytekappele lähtisi puolella siitä. Sen jälkeen pidemmän harkinta-ajan ehdattominen kävi turhaksi. Tapsa halusi juuri kyseisen sohvan, ja hän halusi sen puoleen hintaan.

Pikainen perhepalaveri alkoi siis siltä istumalta liikkeessä; miksi meille piti saada uusi sohva ja miksi juuri kyseinen. Ensimmäiseen mieheltä löytyi heti monta vastausta, joita miun oli hankala lähteä pyörtämäänkään. Miehellä meni meillä toistuvasti hermot siihen, ettei vanhan sohvan divaaniosan kiinnitys pitänyt. Aina istuttuessa väärään kohtaan sohvaa, sen keskelle aukesi ammottava railo. Minä olin ratkaissut asian olemalla istumatta kyseiseen kohtaan, mutta osa kavereista oli kieltämättä välillä tippua lattialle. Mies ei myöskään erityisemmin pitänyt sohvassa olevista kissan kynsimisjäljistä ja rei'istä - sohvan edellisellä omistajalla kun oli ollut kissoja, jotka olivat päässeet teroittelemaan kynsiään selkänojaan. Koska meillä itsellämme ei kissoja ole, ei uuden sohvan kanssa ongelman uusimisesta olisi pelkoa. Mies koki myös että koostaan huolimatta meidän vanha kulmasohva oli välillä myös turhan pieni - isomman porukan leffailloissa iso osa porukasta jäi aina mahtumatta sohvalle - ja leffailtoja olisi tarkoitus järjestää jatkossa enemmänkin. Näistä argumenteista tämä jälkimmäisin oli ensimmäinen mitä itsekin olin välillä miettinyt, etenkin nyt kun terran lähdettyä olkkarissa oli hyvin ylimääräistä tilaa isommallekin sohvalle.

Käytyämme tovin listaa läpi sovimme että jos mies sohvan todella haluaa, hän voi sen hankkia - lupauduin jopa lopulta maksamaan puolet hankintahinnasta. Niinpä ennen liikkeestä lähtöä tuli tehtyä kaupat paitsi runkopatjasängystä, myös sohvasta - joihin kumpaankin otettiin sitten kotiinkuljetus kun sen sai edulliseen yhteishintaan. Sohvahankinnan jälkeen mieskään ei kehdannut enää valittaa siitä että halusin runkopatjasängyistä sen kalliimman kotimaisen hieman rimpulamman halvimman sijaan.

Tavarat tuotiin kotiin eilen. Kuljetuksen hintaan sisältyi tavaroiden kanto kahdeksanteen kerrokseen, jonka lisäksi olimme maksaneet pienen kierrätysmaksun vanhan sohvan poisviennistä (josta mies joutui kyllä vielä soittamaan erikseen liikkeeseen ja varmistamaan, että vanhat sohvat todella myös kierrätetään eikä vain roudata kaatopaikalle). Maanantai-ilta oli mennyt minulla surutyössä, sillä en ollut aiemmin edes tajunnut kuinka kiinni olen vielä joissain asunnon tavaroissa - kuten tuossa hieman rämässä vanhassa sohvassa. Se oli lopulta myös syynä tuohon puheluun - mies ei olisi varmaan muuten edes saanut minua antamaan vanhaa sohvaa kuljetusfirman matkaan. Haikeus karisi kuitenkin nopeasti kun uusi sohva saatiin paikoilleen - mies kun oli lopulta oikeassa; uusi sohva sopii tänne todella hyvin. Olohuone näyttää uuden sohvan myötä ehjemmältä kokonaisuudelta, eikä vanha terran paikkakaan ammota enää tyhjyyttään. Silti minua hieman mietittyttää miten tuollainen 3,5 metrinen sohva tulee mihinkään tulevaan asuntoon sopimaan.

Sohvavaihdoksen myötä jatkettiin myös asunnon perkausta. Uudelta sohvalta kun en jaksanut enää ollenkaan katsoa vanhaa ja kulunutta tilapäistä lastulevyhirvitystä, joka on majoittanut kaiuttimia ja soittimia. Pienellä uudelleen järjestelyllä ne sai kuitenkin onneksi sopimaan puusepällä teetättämääni entiseen akvaariokaappiin, niin ei tarvinnut suunnata huonekaluliikkeeseen tv-taso-ostoksille. Tähän asti kyseinen kaappi kun on (akvaarion poistuttua) toiminut liinavaatekaappina, ja nyt vaatteiden vähennyttyä liinavaatteet sai mahtumaan vaatekaapin ylähyllylle.