Sohvaostoksia sänkykaupoilla

Mihail kotiutui meille reilu kuukausi sitten. Ensimmäistä viikkoa lukuunottamatta poika ei ole kuitenkaan viihtynyt omassa huoneessaan. Päivisin pentu nukkuu mieluiten rottalassa ja muutoin touhottaa pitkin kämppää. Niinpä muutaman viikon pohdinnan jälkeen Mihailin huone päätettiin palauttaa alkuperäiseen käyttöönsä vierashuoneeksi (ja asiaan ei suinkaan vaikuttanut se, että sitten sinne pääsee itsekin suljetun oven taakse evakkoon, jos pentu meinaa liikaa yöllä herätellä - se kun keksi miten sänkyyn kiivetään, eikä meidän makkarissa ole pennun pitävää ovea). Eri sohvasänky ja sänkyvaihtoehtoja mietittyäni päädyin siihen, että haluan vierashuoneeseen ihan oikean sängyn - tukevan ja sellaisen missä on hyvä nukkua. Leveyden puolesta päädyin 120 senttiin - kyllin leveään kaveripariskunnille, mutta kuitenkin sellaiseen mikä huoneeseen hyvin mahtuu pakastinta siirtämättä. Opiskelija-ajoista poiketen käytetty ei ollut tällä kertaa ensimmäisenä vaihtoehtona. Olen lukenut viime aikoina ihan liikaa Ylioppilaskylän lutikkaongelmasta ja lutikoiden leviämisestä, että haluaisin lähteä koittamaan tuuriani sängyn suhteen. Niinpä sänky päätettiin hankkia uutena.

Tutkin ensin netistä eri vaihtoehtoja, ettei tarvitsisi sitten auton kanssa sompailla pitkin ympäryskuntia. Halvin vaihtoehto löytyi Sotkasta, jonka lisäksi sieltä löytyi pari itseäni kiinnostavaa hieman hintavampaa vaihtoehtoa. Mies ei ollut sänkypakettien hinnoista alkuun kovin innoissaan, mutta lutikkaperusteluni kuultuaan suostui nopeasti uuden hankintaan. Talous kun sen uudenkin kestää ja uutta ei tarvitse olla pitkään aikaan vaihtamassakaan tai petauspatjoja heti päivittämässä. Halvin katsomani vaihtoehto oli petauspatjoineen ja jalkoineen kaksisataa euroa ja toiseksi halvin (kotimainen pussijousitettu 10 vuoden takuulla) nelisensataa.

Sotkaan ehdimme lopulta maanantaina ja heti astuttuamme sisään liikkeeseen mies ihastui. Heti oven lähellä oli valtava sohva, jolle miehen piti heti istahtaa. Sohva kun oli hänen mukaansa täydellinen. Itsekin hetken siinä sohvan tutkailin, mutta uuden sohvan ostaminen ei ollut käynyt minulla mielessäkään. Tapsa oli kuitenkin selvästi heti vakavissaan liikenteessä. Hän halusi meille uuden sohva ja koki löytäneensä sopivan vaihtoehdon. Aikoessani ehdottaa asian hautumaan laittamista, hän tuli katsoneeksi sohvan hintalappua; sohvalla oli hintaa yli 2000 euroa, mutta tämä kyseinen näytekappele lähtisi puolella siitä. Sen jälkeen pidemmän harkinta-ajan ehdattominen kävi turhaksi. Tapsa halusi juuri kyseisen sohvan, ja hän halusi sen puoleen hintaan.

Pikainen perhepalaveri alkoi siis siltä istumalta liikkeessä; miksi meille piti saada uusi sohva ja miksi juuri kyseinen. Ensimmäiseen mieheltä löytyi heti monta vastausta, joita miun oli hankala lähteä pyörtämäänkään. Miehellä meni meillä toistuvasti hermot siihen, ettei vanhan sohvan divaaniosan kiinnitys pitänyt. Aina istuttuessa väärään kohtaan sohvaa, sen keskelle aukesi ammottava railo. Minä olin ratkaissut asian olemalla istumatta kyseiseen kohtaan, mutta osa kavereista oli kieltämättä välillä tippua lattialle. Mies ei myöskään erityisemmin pitänyt sohvassa olevista kissan kynsimisjäljistä ja rei'istä - sohvan edellisellä omistajalla kun oli ollut kissoja, jotka olivat päässeet teroittelemaan kynsiään selkänojaan. Koska meillä itsellämme ei kissoja ole, ei uuden sohvan kanssa ongelman uusimisesta olisi pelkoa. Mies koki myös että koostaan huolimatta meidän vanha kulmasohva oli välillä myös turhan pieni - isomman porukan leffailloissa iso osa porukasta jäi aina mahtumatta sohvalle - ja leffailtoja olisi tarkoitus järjestää jatkossa enemmänkin. Näistä argumenteista tämä jälkimmäisin oli ensimmäinen mitä itsekin olin välillä miettinyt, etenkin nyt kun terran lähdettyä olkkarissa oli hyvin ylimääräistä tilaa isommallekin sohvalle.

Käytyämme tovin listaa läpi sovimme että jos mies sohvan todella haluaa, hän voi sen hankkia - lupauduin jopa lopulta maksamaan puolet hankintahinnasta. Niinpä ennen liikkeestä lähtöä tuli tehtyä kaupat paitsi runkopatjasängystä, myös sohvasta - joihin kumpaankin otettiin sitten kotiinkuljetus kun sen sai edulliseen yhteishintaan. Sohvahankinnan jälkeen mieskään ei kehdannut enää valittaa siitä että halusin runkopatjasängyistä sen kalliimman kotimaisen hieman rimpulamman halvimman sijaan.

Tavarat tuotiin kotiin eilen. Kuljetuksen hintaan sisältyi tavaroiden kanto kahdeksanteen kerrokseen, jonka lisäksi olimme maksaneet pienen kierrätysmaksun vanhan sohvan poisviennistä (josta mies joutui kyllä vielä soittamaan erikseen liikkeeseen ja varmistamaan, että vanhat sohvat todella myös kierrätetään eikä vain roudata kaatopaikalle). Maanantai-ilta oli mennyt minulla surutyössä, sillä en ollut aiemmin edes tajunnut kuinka kiinni olen vielä joissain asunnon tavaroissa - kuten tuossa hieman rämässä vanhassa sohvassa. Se oli lopulta myös syynä tuohon puheluun - mies ei olisi varmaan muuten edes saanut minua antamaan vanhaa sohvaa kuljetusfirman matkaan. Haikeus karisi kuitenkin nopeasti kun uusi sohva saatiin paikoilleen - mies kun oli lopulta oikeassa; uusi sohva sopii tänne todella hyvin. Olohuone näyttää uuden sohvan myötä ehjemmältä kokonaisuudelta, eikä vanha terran paikkakaan ammota enää tyhjyyttään. Silti minua hieman mietittyttää miten tuollainen 3,5 metrinen sohva tulee mihinkään tulevaan asuntoon sopimaan.

Sohvavaihdoksen myötä jatkettiin myös asunnon perkausta. Uudelta sohvalta kun en jaksanut enää ollenkaan katsoa vanhaa ja kulunutta tilapäistä lastulevyhirvitystä, joka on majoittanut kaiuttimia ja soittimia. Pienellä uudelleen järjestelyllä ne sai kuitenkin onneksi sopimaan puusepällä teetättämääni entiseen akvaariokaappiin, niin ei tarvinnut suunnata huonekaluliikkeeseen tv-taso-ostoksille. Tähän asti kyseinen kaappi kun on (akvaarion poistuttua) toiminut liinavaatekaappina, ja nyt vaatteiden vähennyttyä liinavaatteet sai mahtumaan vaatekaapin ylähyllylle.