Ostoksilla Ikeassa ja vähän muuallakin

Nyt asumista uudessa asunnossa on takana pari viikkoa ja eilen nappasin eksän shoppailuseuraksi huonekalukaupoille. Kivat ja sisustukseen paremmin sopivat sukka, alusvaate- yms. korit jäivät kuitenkin vielä ostoslistan ulkopuolelle rahatilanteen ollessa muuton jäljiltä yhä tiukka. Niinpä tälläkertaa piti keskittyä vielä akuutimpiin puutteisiin, ja ostoslistalle päätyikin kaksi keittiöntuolia (keittiönpöydän ääreen sopivia tuoleja oli ennestään 0kpl), sekä kenkäteline ja korihylly vaatehuoneeseen. Jälkimmäisten myötä pääsi vihdoin purkamaan pari viimeistä nyssäkkää vaatehuoneen lattialta, kun sai järjestettyä rottakankaat jätesäkistä korihyllyyn niin että boksikassin lämmikkeet, ommellut riipparit, tasokankaat yms. ovat kaikki omissa lokeroissaan helposti saatavilla. Jätesäkin kanssa eri kankaisiin käsiksi pääseminen kun on vaatinut niiden tyylikästä kauhomista säkistä levälleen lattialle ja niiden pakkaamista sen jälkeen takaisin. Kenkätelinen saa puolestaan majoittaa ne kausikengät, jotka kulloinkin eivät ole käytössä. Vaatehuoneen neljälle hyllylle kun ei saa helposti mahtumaan kausikenkälaatikkoa, lattialla vaatetangon alla oleva kenkäteline toimii paremmin, etenkin kun se mahtuu matalana varsin lähelle vinoseinää. 

Kieltäessäni itseltäni söpöt puukorit vaatehuoneeseen, unohdin kuitenkin samalla hankkia pikkupelikorin olohuoneen pelihyllyyn. Eli yksi purkamaton pieni kestokassi täältä löytyy yhä pyörimästä lattialta. Katsoo jos sen puutteen saisi korjattua palkkapäivänä, samoin kuin viimeisten muovihenkarien korvaamisen yhteneväisillä puisilla. Sen jälkeen säilytystilatkin alkavat olla suhteellisen mallillaan, vaikka vaatehuoneessa on edelleenkin liikaa tavaraa minun makuuni. Vaikka onhan se melko väistämätöntä, ettei parin neliön koppiin saa yhden ihmisen ja kolmen lemmikin tavaroita mitenkään mahdottoman väljästi. Kuitenkin tuo pieni ahtaus on saanut minut taas aloittamaan uutta poistettavien kassia, ja nyt katsookin kuinka moni tavara näistä muutetuista osoittautuu käytännössä tarpeettomaksi tai ylimääräiseksi. Josko sitten saisi puhuttua vaikka jonkun kaverin ottamaan kimppapöydän kirppikseltä, kun omaa ei taida olla enää järkeä ottaa.

Viime viikkoina sitä on joutunut muutenkin taas miettimään, mitä sitä oikeasti tarvitsee ja mikä on puolestaan turhaa. Mikroa olin alkuun pitänyt ehdottoman välttämättömänä ja sellaisena, joka tulisi hankkia uuteen asuntoon heti. Yhden ystäni kanssa juteltua rohkaistuin kuitenkin lykkäämään mikron hankintaa, ja nyt parin viikon jälkeen en enää edes kaipaa sitä viemään tilaa keittiöstä; olen selvinnyt kaikesta mihin mikroa käytin täysin hyvin ilman sitä. Puolestaan munakelloa, jota en ole koskaan omistanut, olen alkanut kaivata. Edellisessä asunnossa uuninkellon sai säädettyä hälyttämään tietyn ajan jälkeen, ja ehdin parissa vuodessa tottua siihen, kuinka ajastettu hälytys helpotti muihin askareisiin keskittymistä ruuan tai leipomusten ollessa uunissa. Kun minun ei tarvinnut keskittyä seuraamaan kelloa, saatoin keskittyä paremmin siihen, mitä tein odottaessani hälytystä. Niinpä aiemmin täysin turhakkeena pitämäni munakello on kovaa vauhtia siirtymässä ostoslistalle, ellen totu käyttämään hiljaisempaa kännykänajastinta.