lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannuspuuhia

Kun varaa useamman päivän aikaa ihan vain kotonaololle, kotona saa selvästi aikaan asioita osin huomaamattaankin. Koska meille ei ollut (varsinaisesti) tulossa vieraita, ei siivouksesta otettu mitään paniikkia. Miehen pelikaverit kun saatoin päästää meille ilman suurempia puunauksiakin. Kuitenkin sitä on viikonlopun mittaan saanut kämppää hieman puunatuksi. Eilen aamulla aloitin siivoamalla jääkaapin, jonka jälkeen se oli kiva käydä täyttämässä marjoilla ja vihanneksilla joita torilta sai mukavan edullisesti. Siitä kun oli jo oikeasti turhan pitkä aika, kun kaapista oli tullut poistettua kaikki vanhentuneet elintarvikkeet (etenkin ne "ikuisesti" säilyvät joiden päiväyksiä ei ikinä muista tarkistaa) ja pestyä seinät ja hyllyt. Myöhemmin sain aikaiseksi pyyhkiä kaikkien keittiökaappien ovet.

Pitkään suunniteltu rottalajärkkäyskin saatiin päätökseen ja pikkuhuoneen sohva muutti rottalaan. Pikkuhuone kun on ollut meillä lähinnä yövieraiden käytössä ja varastona siinä missä rottalassa oikeasti vietetään aikaa. Niin jotenkin alkoi tuntua hölmöltä istua toistuvasti lattialla juttelemassa rottien jaloitellessa samaan aikaan kuin viereisessä huoneessa oli sohva käyttämättömänä. Nyt yövieraat joutuvat ehkä tyytymään ilmapatjasänkyyn elleivät halua rottalassa yöpyä, mutta oman väen käyttöön kalustus toimii paremmin näin.

Muiden puuhien ohella olen saanut täytettyä sitä kirpparikassiakin. Karsinnat ovat kohdistuneet pääosin kirjahyllyyn ja vaatekaappiin, mutta olen päättänyt luopua muutamista muistakin tavaroista. Yhtenä isoimpana poistona on menossa vanha puulaatikko, josta pidän kovin, mutta jolle ei löydy täältä mitään sopivaa paikkaa. Tähän asti se on ollut rottalassa, mutta sohvan muutettua sinne laatikko joutui väistymään. Pikkuhuoneeseen se ei vain niin sovi. Hetken harkitsin myös sen jemmaamista vintille, mutta koin lopulta kirpputoripinon paremmaksi paikaksi. Omalla kohdallani ne itselle mieluiset lemppariesineet kun vaativat arvoisensa paikan pysyäkseen sellaisina. Ilman kunnon paikkaa niistä tulee vain kiertolaisia, jotka eivät oikein istu mihinkään ja sitten niitä pyörittää ympäriinsä tyytymättömänä kun esineestä ei raaski luopuakaan. Niin mieluummin laittaa sitten esineen kiertoon jonkun toisen löydettäviksi, jotta ne rakkaat esineet joille sopiva paikka löytyy pääsevät paremmin oikeuksiinsa - etenkin kun tuohon laatikkoon ei liity suurempaa tunnesidettä; se vain näyttää hyvältä.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Sarjojen rikkomista ja juhannusraivausta

Muut valmistautuvat hylkäämään kaupungin ja siirtymään sivummalle juhannuksen viettoon. Minä otin tavoitteeksi käydä läpi mitä kaikkea kirppislaatikkoon on kertynyt ja täydentää setin sellaiseksi, että ensiviikolla viitsii taas pöydän ottaa ja kuskata laatikon nurkista pois. Tähän tavoitteeseen päästäkseni olen koettanut katkoa joitain järjettömiä sidoksia itseni ja tavaroiden välillä; itselläni yleisin niistä on edelleen sarjasidos. Mikäli kaksi tai useampia esineitä liittyy jotenkin toisiinsa, pidän turhan helposti molemmat tai kaikki, vaikka pitäisinkin vain osasta sarjaa - kun eihän sarjaa voi rikkoa, kun se on kerran saatu kasaan.

Yhtenä esimerkikkinä Michael Mooren dokumentit. Rakastan dokumenteista kahta: Sickoa ja Bowlings for Columbinea. Dokkareita löytyy hyllystä kuitenkin viisi, joista kaksi oli selvästi vähemmän omaan makuuni. Ne oli kyllä kiva nähdä, mutta tulen tuskin katsomaan niitä uudestaan. Siitä huolimatta ne ovat pysyneet hyllyssäni pitkään, sillä pidän noista kahdesta muusta Michael Mooren dokumentista niin paljon, että näyttäähän se nyt kivalta hyllyssä kun niitä dokumentteja on sitten useampikin. Tänään sain kuitenkin viimein aikaiseksi siirtää nuo vähiten lempparit kirppiskassiin odottamaan uutta yleisöään.

Josko sitä koittaisi nyt pitkän viikonlopun aikana käydä muitakin sarjoja läpi ja miettiä todenteolla, mitkä sarjoista minulla ovat kokonaisuudessaan siksi että pidän niitä tasaisen hyvinä. Ehkä sitä onnistuu löytämään vielä muitakin karsimisen kohteista tavaroista, jotka ovat hyllyissä enemmän muiden tavaroiden kuin itsensä takia. 

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Tavaravirtaa väärään suuntaan

Viikko on mennyt kiireessä enkä ole ehtinyt blogihaasteeseenkaan palata. Siitä huolimatta olen ehtinyt kantaa kotiin vaikka mitä tavaraa. Yksi keittiöliikkeistä jossa olen käynyt monesti kuikuamassa on kanssa lopettamassa ja pitänyt tämän viikon -50% prosenttia lappua ikkunassaan. Lempikirjakaupassani aleprosentti on kanssa kohonnut jo tuohon samaan, jonka lisäksi töissäkin tuli vastaan kauan kaavailemani dvd-boksi. Meille on siis tullut niin kakkuvuokaa, jätskikauhaa, sokerilämpömittaria, pikkuleipämuotteja, muffinssivuokia, pokkareita kuin tv-sarjan kausiakin.

Koska viikko on ollut kiireinen, en ole luonnollisesti ehtinyt poistaa yhtään mitään. Tai lähes yhtään mitään; tänään sain pakattua yhden katsomani dvd:n siskon matkaan ja yhden töistä tarttuneen pienen AngryBirds-kukkaron yhden nuoren AngryBirdsfanin matkaan. Siitä ei päästä kuitenkaan mihinkään, etteikö tavaramäärä asunnossa olisi näiden shoppailujen myötä kasvanut, vaikka sitä nimenomaan on ollut tarjoitus välttää. Asioita on vain liian helppo perustella itselleen: keittiöjuttuihin olen huono laittamaan rajoituksia kun se on enemmän miehen harrastus (mikä pätee vain ja ainoastaan tuohon sokerilämpömittariin ja jäätelökauhaan; hän tekee meillä ruuat ja jäätelöt, nuo muut ovat täysin leivontajuttuja ja mie olen meillä ainoa joka leipoo). Pokkareita taas kuluu tuhottomasti (mikä on kyllä totta - ja niitä vihdoin myös poistuu suunnilleen samaan tahtiin) ja tv-sarjoja meillä katsotaan selvästi enemmän kuin leffoja (ja tv-sarjat katsotaan mieluiten levyiltä videotykin kautta). Silti ideana olisi koettaa vähentää shoppailua, etenkin sellaisten tavaroiden osalta jotka jäävät nurkkiin pyörimään.

Ensiviikolla lieneekin taas syytä ottaa itseään niskasta kiinni ja koettaa vähän täyttää kirpputorilaatikkoa. Jos tarpeellisen tavaran määrä on näin jatkuvasti venyvä käsite, tarpeettomankin tavaran käsite on varmasti venytettävissä. Tällä kertaa sain vielä siskonkin sortumaan; hänellä kun on ollut useampia kirjasuunnitelmia joita ei ole raaskinut toteuttaa ennenkuin nyt löytäessään kirjat puoleen hintaan. Keittiöliikealesta taas kiinnostui toinen kokkaava tuttuni.

Alennusmyynnit ovat hyvin petollisia. Ne ovat täydellisiä tilanteita hankkia tarpeellisia asioita joiden hankkimista on lykännyt taloudellisista syistä. Ne ovat kuitenkin myös aivan liian helppoja tilanteita sortua tuotteisiin joita ei välttämättä normaalinhintaisina edes harkitsisi. Kuten nuo kuvioidut muffinssivuuat: normaalisti niin kalliita, mutta niin kauniita. Nyt pitää vain raaskia käyttää ne että eivät jää turhina laatikkoon odottamaan jotain huippuspeasiaalia tilaisuutta jota ei sitten tule. Siihen kun meinaan välillä sortua: hankkimaan jotain jota pidän liian hienona arkikäyttöön ja joka jää sitten lojumaan loputtomiin odotettaessa jotain arkea ihmeempää, vaikka usein olisikin paljon mielekkäämpään tuoda sillä arkeen jotain pientä erityistä. Arkea tässä eletään kuitenkin suurimman osan aikaa, joten jos johonkin haluaa panostaa niin eikö se olisi se luonnollisin vaihtoehto, ainakin ilahduttavissa pikkuyksityiskohdissa (kuten parvekkeelle ilmestyneessä kirsikkatomaattiamppelissa).

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Blogihaaste

Nuhaiselta tuli näin kesäkuun alkuun haaste, eli laitetaan vastaillen. Omaa laiskuuttani (ja ajankäytöllisistä syistä) jaan haasteen kuitenkin osaltani kahteen osaan. Tänään saatte vastauksia, alkuviikosta toivottavasti kysymyksiä ja haasteita.

1. Kerro 11 asiaa itsestäsi. 
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen. 
3. Keksi 11 kysymystä uusille haastetuille. 
4. Valitse 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 
5. Kerro heille haasteesta. 
6. Ei takaisin haastamista. 
 
1. Asun avomieheni, yhden käärmeen ja 11 rotan (+ 10 uuteen kotiin lähtöä odottavan rotanpoikasen) 4h + keittiö kerrostaloasunnossa.

2. Lapsuudesta teini-ikään asti huoneeni oli useimmiten pommin jäljiltä. Kehitin jopa hienon metodin kaoottisessa huoneessa liikkumiseen: raivasin reilun metrin välein n. 30*30cm kokoisia tavaravapaita kohtia joita pitkin pääsi loikkimaan sängyyn ja sohvalle.

3. Äitini ei koskaan arvostanut edellä kuvattua luovaa ratkaisua.

4. Olen muuttanut tähän astisen elämäni aikana 16 kertaa ja pidän edelleen muuttamisesta.

5. Minulla kesti hyvin kauan ennenkuin opin pakkaamaan systemaattisesti. Etenkin lapsena olin taitava muuttamaan myös roskat; laitoin vain tyhjän laatikon hyllyn alle ja vedin koko hyllyn tyhjäksi laatikkoon. 

6. Äitini ei arvostanut myöskään tätä tapaa - muuttopäivinä kun olisi ilmeisesti ollut muutoinkin tarpeeksi kannettavaa ;)

7. Minulla on tapana innostua uusista asioista ja sen myötä hyppiä joskus ääripäästä toiseen. Ensihuumassa muistutan lähipiirin mielestä välillä rikkinäistä levyä innostuessani kertomaan uusista löydöistäni asian tiimoilta.

8. En ole koskaan saanut itseäni innostumaan liikunnasta. Lapsena olen kokeillut niin balettia kuin kunf-fuakin, mutta lopettanut aina parin kerran jälkeen - baletissakin mielestäni toistettiin koko ajan vain samoja liikkeitä. Nykyään pitkäjänteisyyteni on kehittynyt hieman, mutta ei välttämättä silti tarpeeksi säännöllisen liikuntaharrastuksen aloittamiseksi.

9. Olen sosiaalinen erakko. Ahdistun helposti väkijoukoissa ja olen välillä varsin sulkeutunut ja huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Tuttujen ihmisten läsnäolo ei kuitenkaan haittaa minua ja majoitan mielelläni ystäviä (ja ystävien tuttuja) pidemmäksikin aikaa. Samasta asiasta kiinnostuneiden ihmisten parissa unohdan välillä ujouteni ja saatan uppoutua pitkiinkin keskusteluihin.

10. Lempivuodenaikani on kesä. Tälle kesälle en ole ottamassa juuri yhtään lomaa, mutta aion silti nauttia parhaani mukaan jokaisesta kauniista kesäpäivästä kävelyiden ja muiden aktiviteettien muodossa.

11. Olen aina ajatellut, että koti on sielä missä tavarat (+ eläimet). Lähinnä tämä on ollut varmasti sidoksissa siihen, että asunto ja paikkakunta ovat vaihtunut kohdallani useampaan kertaan ja useamman muuton olen tehnyt yksikseni. Nyt kun suhde tavaraan on remontin alla, tätäkin joutuu ehkä miettimään uudelleen.

---------------

1. Miksi ihmiset silittävät lakanoita ja teetkö itse niin?
Jotkut ihmiset haluavat lakanoiden olevan sileitä eivätkä omista mankelia. Itse olen aivan liian laiska ja silitysvastainen lähteäkseni moiseen, joten kosteana vedetyt ja kuivina kaappiin viikatut lakanut saavat olla riittävän sileät.

2. Miten saavuttaa onnellisuus?
Opettelemalla olemaan onnellinen siitä mitä on ja tapahtuu nyt. Se on kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty.

3. Onko aika alkanut kulkea nopeammin?
Vuosi vuodelta. Välillä kaipaan lapsuuden kesiä jotka kestivät ikuisesti ja joiden aikana ehti tulla tylsää moneen kertaan. Ja sitä ikuisuudelta tuntuvaa aikaa joka jouluaattoaamun piirretyistä oli joulupukin tuloon. 

4. Ovatko ihmiset laiskempia kuin vaikkapa 50-vuotta sitten (Miksi, Miksi ei)?
Uskon että ihmiset ovat olleet aina yhtä mukavuudenhaluisia. Nykyään teknologia ehkä osin mahdollistaa laiskottelun paremmin, kun moneen kotityöhön ei ole enää pakko käyttää yhtä paljon aikaa ja moni työ on muuttunut vähemmän fyysiseksi.

5. Mikä on sinun perintösi maailmalle?
Palataan asiaan 50 vuoden päästä ;) Tällä hetkellä koetan vasta opetella tulemaan paremmin toimeen itseni ja kroppani kanssa.

6. Kuvaile arvojasi yhdellä sanalla?
Uteliaisuus. Se on ehkä tällä hetkellä se vahvimmin eteenpäin vievä voima.

7. Uskotko karmaan?
En. Mielestäni Kaija Koo lauloi joskus osuvasti kappaleessaan Tuulikello että "Maailmassa paha saa aina palkkansa - ja moni palkalla pärjäilee." Tietenkin sitä toivoisi että asia olisi toisin.

8. Vältteletkö mitään?
Kotitöitä, etenkin siivousta. Ihan liian usein. Samoin pakollisia puheluita.

9. Onko jokin sinulle normaali asia muille kummallinen?
Monikin. Esimerkiksi kuolleet hiiret lavuaarissa (käärmeen ruuat) ja kuuntelemani musiikin piristävä vaikutus (useimmat kavereistani ovat valmiita äänestämään Leevi and The Leavingin kappaleet maailman masentavimmiksi).

10. Mitä muuttaisit eilisessä päivässä?
En mitään. Eilinen oli kaikin puolin mukava päivä. Olisin muutenkin nihkeä muuttamaan mitään asioita menneisyydessäni. Kaikki asiat eivät ole ehkä menneet hyvin, mutta ne ikävätkin asiat ovat varmasti vaikuttaneet siihen, millainen olen ihmisenä ja mitä ajattelen asioista tänään (puheterapiaa olisi silti ehkä voinut lapsena jatkaa, eikä jättää nuoruuden lyhytjänteisyydessä sitäkin kesken).

11. Pitäisikö ihmisten suhtautua vakavammin kemikaalicoctail-ilmioon vai onko se vain huuhaata?
Tässäkin asiassa ihmisten olisi hyvä ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään, ottamaan selvää käyttämistään tuotteista, kyselemään ja vaatimaan vastauksia. Etenkin niiden jotka käyttävät runsaasti erilaisia kemikaalituotteita päivittäin. Itse olen pyrkinyt jättämään lisäaineet koko ajan vähemmälle, mutta en toisaalta jaksa stressata asiasta. Keskivertoon nähden kun käytän esimerkiksi kosmetiikkatuotteita hyvin vähän: lähinnä deodoranttia, shampoota, hoitoainetta ja joskus kosteusvoidetta. Mihinkään joukkohysteriaan en näe kuitenkaan syytä. Valmistajat vain joutuvat panostamaan yleensä sitä enemmän, mitä isompi osa käyttäjistä vaatii selkeyttä pakkausmerkintöihin ja tietoa ja testituloksia tuotteen todellisista vaikutuksista.