Muuttovalmistelut etenevät

Olohuoneen nurkan laatikkopino ei ole kuluneen viikon aikana juurikaan kasvanut, mutta muuttovalmisteluita on saatu muuten hyvän matkaa eteenpäin. Sain tämän viikon aikana tehtyä niin muuttoilmoituksen kuin elämäni ensimmäisen sähkösopimuksen, sekä jaettua netin ja hinnoiteltua ja vietyä kaksi isoa Ikea-kassillista kirpputorille. Etenkin tänään kirppiskasseja kantaessa tuli olo ettei sitä enää paljon sen konkreettisemmin voisi muuttokuormaansa keventää - ne kassit kun painoivat oikeasti paljon, ja ne loput mitkä eivät kirppispöydältä katoa jatkosijoitetaan kierrätyskeskukselle. Niitä ei siis enää tässä tai seuraavassa asunnossa nähdä.

Nettijärjestelyt meillä ovat tässä asunnossa koostuneet yhdestä kiinteästä ja kahdesta mobiililaajakaistasta, jotka ovat olleet minun nimissäni. Nyt kiinteä netti ja toinen mobiililaajakaistoista käytiin vaihtamassa miehen nimelle, eli ensikuun alusta alkaen minulle tulee jäämään pelkkä mobiililaajakaista, jolla pärjään todennäköisesti täysin riittävästi - eihän oma koneeni ole ollut kytkettynä tuohon kiinteään varmaan vuoteen. Toki nyt simiä pitää sitten vaihtaa mokkulan ja tabin välillä riippuen kummassa sitä haluaa käyttää, siinä missä aiemmin tabissa on ollut pysyvästi omansa, mutta ehkä se on kuitenkin pieni vaiva tuplahintaiseen nettiin verrattuna.

Rottien muuton niiden olohuonelinnasta pienempään varahäkkiin toteutan luultavasti jo tänään, niin että minulle jää runsaasti aikaa purkaa ja pestä tuo isompi kokonaisuus. Itse en pidä muuttotouhuissa ollenkaan kiireestä, joten kaiken pyrkii hoitamaan mieluummin viikkoa tai paria ennen kuin viimeisenä mahdollisena hetkenä. Muuten tänään keskittyy todennäköisesti vain silmäilemään vielä pakkaamattomia tavaroita, ja katsomaan keksisikö niistä vielä jotain täydennykseksi kirpputoripöytään.

Tällähetkellä pakattuna löytyy:

4 laatikollista kirjoja/lehtiä
3,5 laatikollista keittiötarvikkeita
1 laatikollinen pihapelejä ja grillaustarvikkeita
1 teeastiasto omassa laatikossaan
1 joululaatikko
1 halloweenlaatikko
1 muistolaatikko

Laatikot täyttyvät

Tänään minulla on ollut koko päivä aikaa, joten aloitin harvemmin tarvittavien tavaroiden pakkaamisen. Kirjakaruselliä tuli tyhjättyä neljän cd150-laatikollisen verran jättäen siihen vielä lukemattomat pokkarit, cd:t sekä dvd:t (joista tulee ehkä pari pientä laatikollista tai yksi iso). Ulkotavaroille kuten sankogrillille, pihapeleille ja teleskooppimakkatikuille varasin oman myös oman banaanilaatikkonsa.

Tapsa kävi tänään hakemassa vanhempiensa varastoista jo uudet lautaset, uunivuuat ja ison osan muista keittiötarvikkeista joita olen viemässä mukaani. Niinpä tein niillekin tilaa ja aloitin keittiötarvikkeiden pakkaamisen. Niistä tuli jo kaksi kaksi banaanilaatikollista uunivuokineen, mariskooleineen, leikkuulautoine ja muine ruuanlaitto- ja tarjoiluastioineen. Lautaset, lasit ja mukit jätin vielä odottamaan sitä että loputkin niistä tulevat tiskistä ennenkuin pakkaan ne. Keittiön pakkaamisen suhteen on muutenkin sovittuna, että Tapsa hankkii häneltä puuttuvat nyt pikkuhiljaa minun vielä asuessa tässä, ja minä pakkaan omiani pois sitä mukaa kun hän ehtii niitä hankkia. Jää hänellekin sitten heti täysin toimiva keittiö kun minä tästä lähden. Vaikka eipä noita omia enää paljoa jäänyt pakkaamatta noiden lautasten, lasien ja mukien lisäksi.

Muutenkin olen viettänyt tänään aikaa tiivistäen omia tavaroitani tyhjentämällä niitä niistä huonekaluista ja kaappeista mitkä eivät ole lähdössä mukaani. Tämän koen helpottavan paitsi sen hahmottamista kuinka paljon tavaraa minulla on lähdössä mukaan, myös vähentävän sen todennäköisyyttä että unohtaisin jotain tavaraa jälkeeni. Jälikimmäisen riski tosin taitaa olla aika olematon, sen verran hyvin sitä on kuitenkin kaappien sisällöistä kartalla. Ja eipä se kai muutenkaan maailmaloppu olisi, kun välimatkaa tulee olemaan kolmisen kilometriä.

Laatikkoarsenaali kasassa

Muuttolaatikoiden hankintaa miettiessä olin pähkäillyt vuokralaatikoiden , ostolaatikoiden ja eri paikoista kasaanhaalittujen laatikoiden välillä. Näistä ensimmäinen tippui pois taas klassisesta syystä: aloitan mielelläni pakkaamisen jo viikkoja ennen muuttoa, joten sinänsä halvoille laatikoille kertyisi joko tarpeettomasti ylimääräistä hintaa - tai joutuisin malttamaan mieleni ja lykkäämään pakkaamisen aloittamista. Tälläkään kertaa en halunnut tehdä kumpaakaan näistä, joten harkitsin hetken valmiiden laatikkonippujen poimimista Clas Olssonilta. Sekin tuntui kuitenkin ideana tyhmältä, kun työpaikallani puran lukuisia laatikoita joka päivä, ja kuskaan niitä takapihan pahviprässiin. Työpaikan laatikoissa ainoana ongelmana on niiden kuskaaminen kotiin, sillä liikun työmatkat bussilla. Päätin kuitenkin aloittaa laatikkovaraston kerryttämisen työpaikalla laittamalla itselleni sivuun kaikki banaanilaatikot ja cd150-laatikot (auton lastaamisen helpottamiseksi en mielelläni käytä muutoissa kuin parin kokoisia laatikoita). 

Kun laatikoita alkoi olla suhteellisen hyvä pino, meille tuli Tapsan kanssa reissua rautakauppan ja Ikeaan. Silloin minun olikin helppo puhua hänet nappaamaan miut töistä mukaan, kun hänen piti kuitenkin käydä lainaamassa auto reissua varten. Niinpä autoon lastattiin työpöytäni alle kertyneet neljä banaanilaatikkoa, kahdeksan cd150-laatikkoa ja kaksi isoa muovista lihalaatikkoa. Kun näiden seuraksi vielä liittyi neljä isoa Ikea-kassia ja Biltemasta pari kannellista kotilaatikkoa, pitäisi laatikkovaraston olla jo varsin riittävä, vaikka nuo cd-laatikot ovatkin pienempiä kuin yleensä käyttämäni muuttolaatikot. Kirjoja täynnä olleita banaanilaatikkoja useammassa muutossa kannettuani pienemmät laatikot tuntuivat kuitenkin ideana hyvältä. Ikea-kassit on varattu pääsääntöisesti pelejä varten, ja niiden kohdalla on varauduttu siihen, että ne tyhjennetään ja täytetään kerran uudestaan - koko pelikokoelma kun tuskin mahtuisi neljään kassiin, mutta toisaalta en kokenut järkeväksi haalia kaappiini sen isompaa kassipinoa. Vinttikamoissa osilla tavaroilla oli jo itsessään käyttökelpoinen laatikko, vaikka päädyinkin hävittämään niistä pari hankalimman mallista.

Tällähetkellä muuttolaatikot ammottavat kuitenkin vielä pääosin tyhjyyttään minun käytyä ensin läpi muisto-, joulu-, askartelu- ja halloweenlaatikot ja siivottuani niistä turhia säliä pois. Samalla muisto-esineet ja joulukoristeet muuttivat kannellisiin kotilaatikkoihin, jotka ovat siistimmän näköisiä säilyttää ja kätevämpiä käyttää. Halloweenkoristeiden suhteen vielä harkitsen, pitäisikö niillekin käydä moinen laatikko ostamassa. Ne ovat kuitenkin sen verran isompia, että tuo löytämäni isoin malli ei välttämättä riittäisi niille - mikä on myös syynä sille, että harkitsen niiden sijoittamista kellariin. Askartelulaatikon puolestaan hävitin kokonaan, ja siirsin säiltykseen välitut askartelutarvikkeet tyhjentyneeseen kirjoituslipastonlaatikkoon.

Tällähetkellä läpikäytyjä ja mukaanotettavia laatikoita on siis pakattuna kolme.

Eilen oli myös rottanäyttely, jonka myötä laitoin eteenpäin yhden ylimääräisen pikkuhäkin, juoksupyörän, kasan jyrsijälehtiä sekä minulla säilytyksessa olleet yhdistystavarat; niitä kun en luvannut ottaa vastatakseni enää seuraavassa asunnossa. Näiden myötä tuleva laatikkopino hupeni ainakin kolmella ja keveni monta kiloa. 

Muuttoraivaus alkaa

Tänään tuli käytyä vintillä ja kannettua kaikki miun tavarat sieltä alas. Tavaraa kertyikin arkistoiduista selkeistä kokonaisuuksista sellainen kasa, että päädyin heti alkajaisiksi varaamaan vielä yhden kirpputoripöydän. Ottaen huomioon tulevan asunnon säilytystilat (pieni vaatehuone + maapohjainen kellari), kirppispöydän on myös syytä täyttyä. Sisällä jo valmiiksi olleista tavaroista karsinkin kirpputorilaatikkoon lisää kirjoja ja elokuvia.

Tämä on siis urakka tulevalle kahdelle viikolle; sovittaa tavaramäärää tästä pienemmäksi. Sitten toivottavasti rahoittaa yhdeksän päivän kirppistelyllä joitain sellaisia hankintoja, joita asuntoon oikeasti tarvitsee. Ihan minimalistiselle linjalle ei lähdetä kuitenkaan uudessakaan asunnossa; esimerkiksi kaikki Kermansaven Heinä-sarjaan kuuluvat astiat lähtevät mukaani, vaikkei yksinasuva teekään mitään 11 syvällä ja matalalla lautasella. Kyseistä sarjaa ei kuitenkaan valmisteta enää, joten sarjan täydentäminen myöhemmin olisi turhan haasteellista. Mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että jotain muuta on vastaavasti lähdettävä enemmän.

Asuntotarjous hyväksytty

Tänään tuli kaivattu puhelu kiinteistövälittäjältä: myyjä on hyväksynyt asuntotarjoukseni. Huomenna pääsee sitten ottamaan yhteyttä pankkiin, ja sopimaan päivän koska laaditaan lopulliset kauppakirjat. Nyt se sitten tapahtuu. Olo on hieman epätodellinen eikä haluaisi silti liikaa innostua ennenkuin nimet ovat paperissa, vaikka taitaakin olla erittäin harvinaista että enää tässä vaiheessa mitään tulisi. Vaikka olo on eron myötä hieman haikea, olen kuitenkin odottanut oman omistusasunnon hankintaa lapsesta asti. Tuntuu yhtäaikaa oudolta ja upealta että tulevaa asuntoa voi oikeasti remontoida mieleisekseen, eikä minun tarvitse kysellä sen suhteen mielipiteitä ja lupia keneltäkään - vaikkei mihinkään isompaan remonttiin olekaan näin alkuun varaa, joten kylppärikin saa kelvata sen värisenä kuin se on ainakin joitain vuosia.

Ensiviikon jälkeen alkaa käytännönjärjestelyjen miettiminen. Nettisopimus pitää jakaa niin että kiinteä netti jää miehen nimiin. Tarvitsen oman kotivakuutuksen. Minun täytyy tehdä sähkösopimus ensimmäistä kertaa eläessäni. Listata taas paikat joihin miun pitää muistaa tehdä osoitteenmuutos. Jatkaa sen miettimistä mitkä tavarat tahdon ottaa mukaani.

Uusi asunto tulee olemaan 34 neliön keittiöllinen yksiö kylppärillä ja vaatehuoneella. Asunto on vanhassa puutalossa, niin pääsee vihdoin pois betonielementtien keskeltä. Pihaahan tuossa ei vielä varsinaisesti ole muuta kuin parkkipaikkana, mutta talo sijaitsee rauhallisen kujan varrella puutaloalueella. Ikkunasta tulee näkymään taas puita. Keittiön tasotkin ovat puuta modernien levyjen sijaan. Keittiön olemassaolo on muutenkin iso plussa, että on Mihailillakin mahdollisuus vetäytyä vähän omaan rauhaan silloin kun kotona on vieraita.

Jännityksestä huolimatta olo on myös huojentunut. Tarjouskilpailu on ohi, eikä se pitkittynyt niinkuin pelkäsin. Asiat menevät eteenpäin.

UFF:n euronpäivä

Tänään tuli havaittua että olen ehtinyt valmistumisen jälkeen unohtaa monia asioita. Kun töissäkäyvänä on ollut vihdoin varaa ostaa asioita myös uutena, en ole enää uhrannut niin paljoa ajatusta sille, missä määrin se on järkevää ja mitä muita vaihtoehtoja löytyy. Tämä valkeni itselleni tänään UFF:n liikkeessä, jonne lähdin alkuun vain näkemään kaveria.

Vaatehyllyjen välissä puikkelehtiessani muistin tarvitsevani uudet työfarkut. Uutena ostamani polyesterisekoitefarkut eivät ole kestäneet jatkuvaa pesurumbaa edes vuotta; ensin niistä lähti väri ja nyt niissä on myös ensimmäinen reikä. Ennen tuon reiän ilmaantumista kankaan kulumisen seurauksena olin vielä optimistisesti ajatellut saavani noille lisäaikaa pesukonevärin avulla. Sitten ne olisivat olleet taas suht siistit, mutta pesukoneväriinkin on jo täysin turha panostaa siinä vaiheessa, kun kangas on paikoin ohueksi hapertunutta. Mutta ennenkuin olin jaksanut edes vaivautua vaatekaapoille etsimään noille seuraajaa, niitä oli äkkiä edessäni hyllymetreittäin; eri kokoisia ja värisiä perusfarkkuja kaikki euron kappale. Muutamaa paria sovitettuani löysinkin hyvin istuvat perusmustat farkut, joiden kanssa pärjään taas monta kuukautta - farkut kun olivat uutta vastaavassa kunnossa.

Liikkeessä kierrellessäni kuulin monen harmittelevan sitä kuinka jäljellä ei ole enää mitään kivaa; tokihan ne näyttävimmät ja erikoisimmat vaatteet ovat jo hävinneet tasarahapäivien jatkuessa. Farkkujen kaltaista perusvaatetta oli kuitenkin jäljellä yhä paljon ja niitä siinä hypistellässäni tiesin ettei minun ole mitään järkeä edes vilkaista enää vaateliikkeiden suuntaan hankkiessani vaatteita töihin. Jatkuvaan pesuun ja pölyiseen varastoon kun ei todellakaan tarvita mitään fiiniä, ja on jokseenkin tuhlausta maksaa yli 30 euroa vaatekappaleesta, jonka voi löytää ihan yhtä helposti ja vastaavassa kunnossa eurolla kun vain odottaa oikeaa päivää. Vapaa-ajan vaatteet ovat toki asia erikseen, ja niiden suhteen olen edelleen valmis panostamaan vaikka ompelijaan saadakseni mieleiseni hameen.

Entisenä aktiivikirppistelijänä olen jotenkin kokonaan sivuuttanut UFF:n kaltaiset paikat, vaikka niissä tuli opiskelijana ajoittain poikettua. Kirppiksiin verrattuna tuolta on monta kertaa helpompi hakea jotain tiettyä: esimerkiksi noita farkkuja löytyy aina ja tasarahapäivinä hintakin on vakio. Vaatteiden osto kirppikseltä kun on jäänyt itseltäni pitkälti siitä syystä, etten jaksa enää kovinkaan usein kierrellä niillä hypistelemässä tavaroita vain löytääkseni jotain ostettavaa. Mieluummin haen vaatteet jostain, josta tiedän löytäväni ne helposti ja nopeasti silloin kun tarvitsen niitä. Jotenkin valmistuttua vaateliikkeestä vain tuli se vakioratkaisu, ja kirppis jäi lähinnä pokkareiden ja Kermansaven bongailupaikaksi.

Tämänpäiväisen löydön myötä haastan itseni miettimään, mistä muusta pystyisin säästämään helposti tinkimättä kuitenkaan mistään olennaisesta. Pian itselläni alkaa kuitenkin asuntovelallisen arki, ja rahaa tulemaan käytössä vähemmän kuin nyt miehen velattomassa omistusasunnossa asuessa.  

Muutosta ilmassa

Molemmat blogini ovat olleet nyt melko hiljaisia, kun arjessa on tapahtunut asioita joita en ole halunnut heti omalla nimelläni nettiin päivittää. Tiedän kuitenkin muutamien tuttujeni tätäkin blogia lukevan, joten halusin selvitellä asioita ensin vähän pidemmälle ennen niistä kertomista. Nyt tilanne on kuitenkin se, että viimekertainen kirppistely johtui osin nimenomaan ajatuksesta yksiöön mahtumisesta. Se yksiö kun on nyt konkretisoitumassa. Minulle ja avopuolisolle on tulossa ero, ja minä katselen nyt itselleni, skunkille ja kolmelle rotista uutta asuntoa.

Keskusteluja asian tiimoilta on käyty nyt pari kuukautta ja varsinainen rumba pyörähti käyntiin influenssasta toivuttua. Yhden keskustelun päätteeksi tulin vilkaisseeksi etuovi.comista asuntoja, ja löysinkin sieltä pari mieleistä. Kun pankin lainalaskuri vielä lupaili haaveen olevan ehkä toteutettavissa, aloin laitella esittelypyyntöjä ja lainahakemusta. Nyt ollaankin sitten pisteessä, että lainalupaus on saatu ja käyn tarjouskauppaa suosikkikohteestani - ja voin sanoa että se jännittää ihan pirusti. Mikäli kaikki menee toivotusti, voin olla asunnonomistaja hyvinkin lähiaikoina.

Avomiehen kanssa välit ovat edelleen kunnossa ja ystävinä pysytään toivottavasti eron jälkeenkin. Hän jää asumaan tähän nykyiseen asuntoon, ja sen myötä on hyvin selvää kumpi sen ostamamme valtavan sohvan ja videotykin saa. Siinä missä miehelle jää pohdittavaksi miten hän kaiken tämän tilan täyttää, itse käy omaisuuttaan entistä kriittisemmin läpi. Viimeksi asian tiimoilta tuli karsittua elokuvat, musiikit, kirjat ja pokkarit niin että ne mahtuvat kaikki kirjakaruselliin. Lähtijöissä oli hyvin paljon etenkin elokuvia, koska en aio alkuun hankkia televisiota ja dvd-soitinta ollenkaan, eikä tietokoneessanikaan ole dvd-asemaa. Tärkeimmät, kuten Disney-klassikot, saavat silti jäädä. Osa poistetuista menee myyntiin, ja osa siirtyy pitkäaikaislainaan siskon ja äidin luokse, niin että ovat sitten muiden käytettävissä varastossa lojumisen sijaan.

Samalla tulee laadittua ostoslistaa tarvittavista hankinnoista. Äiti jo huolestui onko meillä enää edes mitään jaettavaa tavarankarsimisrumban tiimoilta, mutta valtaosa tulevista hankinnoista tulee siitä huolimatta keskittymään asioihin joita harvassa taloudessa on kai muutenkaan kahta; näillä näkymin kun tulen tarvitsemaan muun muassa imurin, keittiönpöydän ja mikroaaltouunin. Sen sijaan eniten karsittujen tavararyhmien (kirjat, vaatteet, elokuvat, lehdet, eläintarvikkeet, kengät...) kriittinen tarkastelu jatkuu yhä. Tavoitteena kun olisi, että kaikki säilytykseen valitut tavarat mahtuvat sisälle asuntoon, mikäli saan vaatehuoneellisen yksiön. Jotenkin tämän karsimisrumban myötä kun ahdistaa jo ajatus, ettei yli 30 neliötä olisi muka riittävästi tilaa yhdelle. Tietenkään asuntoa ei voi myöskään pakata liian täyteen tavaraa, että sinne saa järjestettyä kylliksi tilaa myös lemmikeille - Mihailin kohdalla tosin lisätilaa tulee myös lenkkeilyn kautta keväästä syksyyn, ja talvella poika viettää muutenkin enemmän aikaa nukkumalla.

Uuden luvun alku siis lähestyy, monellakin tavalla. Joudun opettelemaan uudestaan kokkaamaankin - mies jo opetti miulle eilen yhden erittäin helpon ja nopean reseptin, ettei tarvitse heti pakastepitsoihin sortua. Saavutetuista ruokavalionmuutoksista kun olisi tarkoitus pitää kiinni myös jatkossa.