Tavaravirtaa väärään suuntaan

Viikko on mennyt kiireessä enkä ole ehtinyt blogihaasteeseenkaan palata. Siitä huolimatta olen ehtinyt kantaa kotiin vaikka mitä tavaraa. Yksi keittiöliikkeistä jossa olen käynyt monesti kuikuamassa on kanssa lopettamassa ja pitänyt tämän viikon -50% prosenttia lappua ikkunassaan. Lempikirjakaupassani aleprosentti on kanssa kohonnut jo tuohon samaan, jonka lisäksi töissäkin tuli vastaan kauan kaavailemani dvd-boksi. Meille on siis tullut niin kakkuvuokaa, jätskikauhaa, sokerilämpömittaria, pikkuleipämuotteja, muffinssivuokia, pokkareita kuin tv-sarjan kausiakin.

Koska viikko on ollut kiireinen, en ole luonnollisesti ehtinyt poistaa yhtään mitään. Tai lähes yhtään mitään; tänään sain pakattua yhden katsomani dvd:n siskon matkaan ja yhden töistä tarttuneen pienen AngryBirds-kukkaron yhden nuoren AngryBirdsfanin matkaan. Siitä ei päästä kuitenkaan mihinkään, etteikö tavaramäärä asunnossa olisi näiden shoppailujen myötä kasvanut, vaikka sitä nimenomaan on ollut tarjoitus välttää. Asioita on vain liian helppo perustella itselleen: keittiöjuttuihin olen huono laittamaan rajoituksia kun se on enemmän miehen harrastus (mikä pätee vain ja ainoastaan tuohon sokerilämpömittariin ja jäätelökauhaan; hän tekee meillä ruuat ja jäätelöt, nuo muut ovat täysin leivontajuttuja ja mie olen meillä ainoa joka leipoo). Pokkareita taas kuluu tuhottomasti (mikä on kyllä totta - ja niitä vihdoin myös poistuu suunnilleen samaan tahtiin) ja tv-sarjoja meillä katsotaan selvästi enemmän kuin leffoja (ja tv-sarjat katsotaan mieluiten levyiltä videotykin kautta). Silti ideana olisi koettaa vähentää shoppailua, etenkin sellaisten tavaroiden osalta jotka jäävät nurkkiin pyörimään.

Ensiviikolla lieneekin taas syytä ottaa itseään niskasta kiinni ja koettaa vähän täyttää kirpputorilaatikkoa. Jos tarpeellisen tavaran määrä on näin jatkuvasti venyvä käsite, tarpeettomankin tavaran käsite on varmasti venytettävissä. Tällä kertaa sain vielä siskonkin sortumaan; hänellä kun on ollut useampia kirjasuunnitelmia joita ei ole raaskinut toteuttaa ennenkuin nyt löytäessään kirjat puoleen hintaan. Keittiöliikealesta taas kiinnostui toinen kokkaava tuttuni.

Alennusmyynnit ovat hyvin petollisia. Ne ovat täydellisiä tilanteita hankkia tarpeellisia asioita joiden hankkimista on lykännyt taloudellisista syistä. Ne ovat kuitenkin myös aivan liian helppoja tilanteita sortua tuotteisiin joita ei välttämättä normaalinhintaisina edes harkitsisi. Kuten nuo kuvioidut muffinssivuuat: normaalisti niin kalliita, mutta niin kauniita. Nyt pitää vain raaskia käyttää ne että eivät jää turhina laatikkoon odottamaan jotain huippuspeasiaalia tilaisuutta jota ei sitten tule. Siihen kun meinaan välillä sortua: hankkimaan jotain jota pidän liian hienona arkikäyttöön ja joka jää sitten lojumaan loputtomiin odotettaessa jotain arkea ihmeempää, vaikka usein olisikin paljon mielekkäämpään tuoda sillä arkeen jotain pientä erityistä. Arkea tässä eletään kuitenkin suurimman osan aikaa, joten jos johonkin haluaa panostaa niin eikö se olisi se luonnollisin vaihtoehto, ainakin ilahduttavissa pikkuyksityiskohdissa (kuten parvekkeelle ilmestyneessä kirsikkatomaattiamppelissa).