Tänään minulle tarjottiin jo toista kertaa lyhyen ajan sisään ilmaista rahaa. Parin minuutin nettilomakkeen täytöllä olisin saanut 10€ lahjakortin mulletoi-verkkokauppaan suoraan sähköpostiini. Muuten hyvä, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei mulletoi myy mitään mitä oikeasti tarvitsisin. Kauppa on täynnä houkuttelevan koukuttelevaa krääsää, kaikenlaista uutta ja ihmeellistä, mitä ei koskaan osaisi kaivata ellei sitä näkisi ja joka näkemisen jälkeen muuttuu kaikessa uutuuden viehätyksessään suorastaan välttämättömäksi - tosin vain pieneksi hetkeksi, jonka jälkeen esineellä ei ole enää mitään arvoa. Tylsänä jätin siis lahjakortin ansaitsematta. Minulla on jo kotona hyviä kirjoja, kynttilöitä, huokuttelevia elokuvia ja toimiva valikoima lautapelejä; niistä riittää viihdettä paljon pidemmäksi aikaa.
Hetken leikin myös ajatuksella, että lunastaisin lahjakortin, ja käyttäisin sen jonkun joululahjaan. Siitäkin ajatuksesta luovuin kuitenkin pian. Kaikilla lähipiirissänikin alkaa olla nurkissaan jo hyvin paljon tavaraa - miksi siis lisätä myöskään heidänkään krääsämääräänsä. Vaikka omia arvojaan ei toki sovikaan tuputtaa muille, on lahjaksikin kuitenkin mukavampi antaa jotain muuta kuin lyhytkestoista kertakäyttötavaraa, joka jää romuksi nurkkiin. Sillä vaikka raivausinto ei olekaan vielä lähipiirissä alkanut levitä, tavara-ahdistus selvästi on - sen huomaa etenkin nyt parin muuttoa harkitsevan läheisen puheissa.
Edellisen kerran ilmaista rahaa tyrkytettiin rahapelilahjakortin muodossa. Silloinkin summa oli samaa luokkaa, ja sen kanssa olisi voinut voittaa omaisuuksia nettikasinoissa ja muissa. Olisi voinut voittaa ja voiton jälkeen ehkä olisi saanut rahat - myöhemmin tuosta oli lehdissäkin juttua, että voittojen lunastamisessa kyseisestä palvelusta oli ollut ongelmia. Raha tulee selvästi rahan luo, mutta ei ilmaisen sellaisen.
Kai näillekin houkutuksille oma kuluttajakuntansa on. Ja jos olen aivan rehellinen, olisin itsekin saattanut aiemmin sortua hankkimaan jotain tarpeetonta kivaa vain siksi että se oltaisiin luvattu minulle 10€ halvemmalla. Onneksi tästä olen sentään pääsemässä yli.
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
maanantai 29. lokakuuta 2012
Tavaranraivauksen kriittinen piste
Lista on edennyt kohtaan 327 ja tahti tuntuu hidastuvan. Tämä on kuitenkin positiivista hidastumista: kurkistellessani kaappeihin näen yhä väljemmin sijoitettuja itselleni tarpeellisia tai tärkeitä asioita. Raivauksen tulokset alkavat viimein todenteolla näkyä, ja tavamäärä tuntua hyvältä. Epämääräistä pientä sälää on koko ajan vähemmän, ja selkeyttä vastaavasti enemmän.
Kriittisimpänä saavutettuna etappina pidän kuitenkin sitä, että meiltä on alkanut lähteä säilytysratkaisuja. Ensin yksi vuodevaatteita täynnä ollut rahi jouti lähteä, kun sen sisältämille vuodevaatteille vapautui tila eteisen kaapista. Seuraavana on Hyvä kiertää -ketjun kautta lähdössä kannellinen isohko sängynaluslaatikko sen tavaroiden mahduttua rottahuoneen kaappeihin. Myös pitkään eteisen nurkassa pyörinyt imuri sai viimein kauan kaipaamansa kaappipaikan.
Alkuun täysin riittämättömältä tuntunut kaappimäärä on siis alkanut tuntua sittenkin riittävältä. Ongelma ei ollutkaan kaapeissa, vaan tavaran määrässä. Saatuani väljyyttä kaappeihin, on niistä paljastunut myös unohdettuja asioita - sekä hyvässä että pahassa. Rottahuoneen isoimman kaapin takimmaisessa nurkassa oli 55-litran kuivikesäkki, jonka luulin jo käyttäneeni. Sen löytyminen tietää pientä taloudellista helpotusta, nyt kun ei tarvitse olla heti hankkimassa uusia kuivikkeita. Pakastimen nurkasta löytyi puolestaan liian pitkäksi aikaa unohdettu käärmeiden hiiripussi, jonka päädyin laittamaan poistoon.
Raivaushaasteen kohdalla ei silti vielä luovuteta, vaikka kämppä alkaa näyttää siltä, että en ole kauhean harmissani mikäli epäonnistumme haasteessa.
Kriittisimpänä saavutettuna etappina pidän kuitenkin sitä, että meiltä on alkanut lähteä säilytysratkaisuja. Ensin yksi vuodevaatteita täynnä ollut rahi jouti lähteä, kun sen sisältämille vuodevaatteille vapautui tila eteisen kaapista. Seuraavana on Hyvä kiertää -ketjun kautta lähdössä kannellinen isohko sängynaluslaatikko sen tavaroiden mahduttua rottahuoneen kaappeihin. Myös pitkään eteisen nurkassa pyörinyt imuri sai viimein kauan kaipaamansa kaappipaikan.
Alkuun täysin riittämättömältä tuntunut kaappimäärä on siis alkanut tuntua sittenkin riittävältä. Ongelma ei ollutkaan kaapeissa, vaan tavaran määrässä. Saatuani väljyyttä kaappeihin, on niistä paljastunut myös unohdettuja asioita - sekä hyvässä että pahassa. Rottahuoneen isoimman kaapin takimmaisessa nurkassa oli 55-litran kuivikesäkki, jonka luulin jo käyttäneeni. Sen löytyminen tietää pientä taloudellista helpotusta, nyt kun ei tarvitse olla heti hankkimassa uusia kuivikkeita. Pakastimen nurkasta löytyi puolestaan liian pitkäksi aikaa unohdettu käärmeiden hiiripussi, jonka päädyin laittamaan poistoon.
Raivaushaasteen kohdalla ei silti vielä luovuteta, vaikka kämppä alkaa näyttää siltä, että en ole kauhean harmissani mikäli epäonnistumme haasteessa.
lauantai 27. lokakuuta 2012
Ruokakaappien raivausta
Kuun 27. päivä, ja yhteisellä käyttötilillä 1,28€. Tätä ei oltu otettu huomioon ruokalistaa laatiessa. Ruokalista saa siis mennä hetkeksi tauolle, ja nyt keskitytään raivaamaan ruokakaappeja. Toki meillä olisi yhteisen taloustilin lisäksi myös henkilökohtaisia säästöjä, mutta pienellä budjetilla eläessä tilit pyritään pitämään tasapainossa. Taloustiliä ei ylitetä ilman hyvää syytä, ja niin kauan kuin kaapeissa on ruokaa, tietyn listan noudattaminen ei ole hyvä syy. Nyt on siis inventaarion paikka, ja kaappien mahdollistamien yhdistelmien pohtiminen käynnissä.
Tilanne ei ole silti mitenkään päin edes huono, sillä kaapeissa on jemmassa vaikka mitä alkaen alejauhelihasta ja nugget-pakkauksen lopusta wok-vihanneksiin erilaisiin pastoihin ja perunoihin. Etenkin kun asukkaita on vain kaksi, ja kuukautta alle viikko jäljellä. Lottovoittona jääkaapissa on vielä iso pussillinen kotimaisia suppilovahveroita, joita sain kun kävin hoitamassa Nyytin omistajan muita koiria.
Nämä varastot ovat jossain määrin opittua varautumista. Koska kaikkia menoja ei ole mahdollista ennustaa etukäteen, käytetään joittenkin peruselintarvikkeiden tarjoukset mieluusti hyödyksi, ja pakastimeen jemmataan erityisesti alelihoja. Niillä on pelastettu moni loppukuu yllättävän isomman menoerän sattuessa. Samalla vähärahaisempien kuukausien loppujen kaappien tyhjennyspäivät vähentävät hävikkiä, kun ruokavarastoihin tulee niiden myötä väistämättä kiertoa. Aiemmin vielä tiukemmassa rahatilanteessa hävikkiä tuli nurinkurisesti enemmän, kun halusin pitää joistain varastoista epätoivon vimmalla kiinni - aina siihen asti kun huomasin että päiväykset ehtivät umpeutua sitä vielä tiukempaa päivää odotellessa.
Nykyään kaapeissa pyörii onneksi kuitenkin vähemmän kaikkea ylieksoottista alennuksista kannettua ruokatavaraa. Sellaista jota voisi käyttää joskus johonkin uuden kokeilemisen nimissä, mutta jota kuitenkaan ei käytä. Ei edes tällaisina loppukuun päivinä. Aiemmin tilanne oli tältä osin pahempi, mikä oli varmasti yksi osasyy suurempaan hävikkiin. Nykyään sitä osaa kaupassa keskittyä satunnaisia alennuksia paremmin oikeasti käyttöön tuleviin peruselintarvikkeisiin, ellei sitä ole oikeasti heti tekemässä jotain, johon tarvitsee jotain muuta.
Viime postauksen jälkeen tänne on eksynyt myös talvi. Ensilumi satoi toissapäivänä, ja on yllättäen maassa yhä. Sitä on käyty koiran kanssa ihmettelemässä. Tänä vuonna talvi pääsi kyllä totisesti yllättämään, vaikka ilma olikin nopeasti kylmentynyt.
Tilanne ei ole silti mitenkään päin edes huono, sillä kaapeissa on jemmassa vaikka mitä alkaen alejauhelihasta ja nugget-pakkauksen lopusta wok-vihanneksiin erilaisiin pastoihin ja perunoihin. Etenkin kun asukkaita on vain kaksi, ja kuukautta alle viikko jäljellä. Lottovoittona jääkaapissa on vielä iso pussillinen kotimaisia suppilovahveroita, joita sain kun kävin hoitamassa Nyytin omistajan muita koiria.
Nämä varastot ovat jossain määrin opittua varautumista. Koska kaikkia menoja ei ole mahdollista ennustaa etukäteen, käytetään joittenkin peruselintarvikkeiden tarjoukset mieluusti hyödyksi, ja pakastimeen jemmataan erityisesti alelihoja. Niillä on pelastettu moni loppukuu yllättävän isomman menoerän sattuessa. Samalla vähärahaisempien kuukausien loppujen kaappien tyhjennyspäivät vähentävät hävikkiä, kun ruokavarastoihin tulee niiden myötä väistämättä kiertoa. Aiemmin vielä tiukemmassa rahatilanteessa hävikkiä tuli nurinkurisesti enemmän, kun halusin pitää joistain varastoista epätoivon vimmalla kiinni - aina siihen asti kun huomasin että päiväykset ehtivät umpeutua sitä vielä tiukempaa päivää odotellessa.
Nykyään kaapeissa pyörii onneksi kuitenkin vähemmän kaikkea ylieksoottista alennuksista kannettua ruokatavaraa. Sellaista jota voisi käyttää joskus johonkin uuden kokeilemisen nimissä, mutta jota kuitenkaan ei käytä. Ei edes tällaisina loppukuun päivinä. Aiemmin tilanne oli tältä osin pahempi, mikä oli varmasti yksi osasyy suurempaan hävikkiin. Nykyään sitä osaa kaupassa keskittyä satunnaisia alennuksia paremmin oikeasti käyttöön tuleviin peruselintarvikkeisiin, ellei sitä ole oikeasti heti tekemässä jotain, johon tarvitsee jotain muuta.
Viime postauksen jälkeen tänne on eksynyt myös talvi. Ensilumi satoi toissapäivänä, ja on yllättäen maassa yhä. Sitä on käyty koiran kanssa ihmettelemässä. Tänä vuonna talvi pääsi kyllä totisesti yllättämään, vaikka ilma olikin nopeasti kylmentynyt.
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Uusia rutiineja
Nyt arkea ollaan asettamassa uusiin uomiin parillakin eri rintamalla, ja toivotaan etteivät muutokset kaadu niiden yhtäaikaisuuteen. Yleensähän kun sanotaan, että kaikki uudet rutiinit tulisi ajaa sisään yksi muutos kerrallaan. Nyt on kuitenkin yhtä aikaa lisätty sekä säännöllistä liikuntaa, että siirrytty ruokalistan käyttöön.
Näistä ensimmäinen on tapahtunut meille tulleen hoitokoiruuden myötä. Nyytti on täällä taas, ja tälläkertaa pidemmän aikaa (ja jos hyvin käy, pysyvästi). Koiranhoidossa vetovastuu on minulla, ja vastuullani on etenkin aamulenkki. Päivä- ja tai iltalenkille mieskin tulee usein mukaan, mutta ainakaan vielä mies ei uskaltaudu Nyyttiä yksin lenkittämään. Minä meillä tosin olenkin se, joka tässä on koirakuumeillut. Kuumeillut siitä huolimatta, että viimeistään nyt on joutunut kohtaamaan sen kuinka rapakunnossa sitä on. Onneksi voi lohduttautua sentään sillä, että tästä se on sitten vain ylöspäin, kun saa pidettyä kiinni säännöllisesti liikunnasta (tai jos; etenkin jos meille ei tule koiraa, olen melko varma siitä että repsahdan. Vaikka olenkin nyt nauttinut siitä, kun saan itseni liikkeelle, olen pohjimmiltani peruslaiska ihminen). Nyytin myötä arkeen on toki tullut muitakin uusia ajettavia rutiineita, kuten neidin hiusten hoito. Nämä ovat kuitenkin liikkumiseen nähden pienempiä.
Toisena isona muutoksena oleva ruokalista on Tapsan vetovastuulla. Keittiössä hääräävät yhä molemmat, mutta Tapsa valvoo ruokalistan noudattamista ja sitä että se tehdään. Hänellä taisi mennä hermot tiheisiin pitsapäiviin, joihin sorruttiin kun nälkäisinä kaupassa kumpikin halusi vain jotain helppoa ja nopeaa. Näin aluksi on tehty kahden viikon lista, johon on sovittu sekä ruokia, että kumpi kokkaa, vai tehdäänkö yhdessä. Tavoitteena saada kummallekin vapaapäiviä keittiöhommaan, sekä selkeyttä kauppareissuihin. Että kaupasta oikeasti tulisi muutakin kuin sitä pakastepitsaa.
Vetovastuun jaolla kummallekin jää ajettavaksi yhden isomman rutiinin vakiinnuttaminen. Kumpikin isoista vaikuttaa toki molempien arkeen, mutta ehkä sitä silti onnistuu huijaamaan tilastoja.
Molemmat muutokset ovat tulleet käyttöön tämän viikon alusta, eli raportoitavaa ei niiden pohjalta vielä juuri ole. Ruokalistan myötä päädyttiin kokeilemaan eilen ensimmäistä kertaa kasvissosekeittoa, joka onnistui yllättävän hyvin. Ehkä sitä pitäisi oikeasti rohkaistua viemään keittiö edes kerran viikossa kokeellisempaan suuntaan vanhojen tuttujen reseptien toistamisen sijaan. Josko monipuolisemmasta ruokavaliosta saisi lisäpontta myös siihen liikkumiseen.
Näistä ensimmäinen on tapahtunut meille tulleen hoitokoiruuden myötä. Nyytti on täällä taas, ja tälläkertaa pidemmän aikaa (ja jos hyvin käy, pysyvästi). Koiranhoidossa vetovastuu on minulla, ja vastuullani on etenkin aamulenkki. Päivä- ja tai iltalenkille mieskin tulee usein mukaan, mutta ainakaan vielä mies ei uskaltaudu Nyyttiä yksin lenkittämään. Minä meillä tosin olenkin se, joka tässä on koirakuumeillut. Kuumeillut siitä huolimatta, että viimeistään nyt on joutunut kohtaamaan sen kuinka rapakunnossa sitä on. Onneksi voi lohduttautua sentään sillä, että tästä se on sitten vain ylöspäin, kun saa pidettyä kiinni säännöllisesti liikunnasta (tai jos; etenkin jos meille ei tule koiraa, olen melko varma siitä että repsahdan. Vaikka olenkin nyt nauttinut siitä, kun saan itseni liikkeelle, olen pohjimmiltani peruslaiska ihminen). Nyytin myötä arkeen on toki tullut muitakin uusia ajettavia rutiineita, kuten neidin hiusten hoito. Nämä ovat kuitenkin liikkumiseen nähden pienempiä.
Toisena isona muutoksena oleva ruokalista on Tapsan vetovastuulla. Keittiössä hääräävät yhä molemmat, mutta Tapsa valvoo ruokalistan noudattamista ja sitä että se tehdään. Hänellä taisi mennä hermot tiheisiin pitsapäiviin, joihin sorruttiin kun nälkäisinä kaupassa kumpikin halusi vain jotain helppoa ja nopeaa. Näin aluksi on tehty kahden viikon lista, johon on sovittu sekä ruokia, että kumpi kokkaa, vai tehdäänkö yhdessä. Tavoitteena saada kummallekin vapaapäiviä keittiöhommaan, sekä selkeyttä kauppareissuihin. Että kaupasta oikeasti tulisi muutakin kuin sitä pakastepitsaa.
Vetovastuun jaolla kummallekin jää ajettavaksi yhden isomman rutiinin vakiinnuttaminen. Kumpikin isoista vaikuttaa toki molempien arkeen, mutta ehkä sitä silti onnistuu huijaamaan tilastoja.
Molemmat muutokset ovat tulleet käyttöön tämän viikon alusta, eli raportoitavaa ei niiden pohjalta vielä juuri ole. Ruokalistan myötä päädyttiin kokeilemaan eilen ensimmäistä kertaa kasvissosekeittoa, joka onnistui yllättävän hyvin. Ehkä sitä pitäisi oikeasti rohkaistua viemään keittiö edes kerran viikossa kokeellisempaan suuntaan vanhojen tuttujen reseptien toistamisen sijaan. Josko monipuolisemmasta ruokavaliosta saisi lisäpontta myös siihen liikkumiseen.
maanantai 22. lokakuuta 2012
Tavara ja sen paikka
Liiallisen itseruotimisen välttämiseksi pitänee pikaisesti mainita myös yksi saavutus. Sain cd-levykokoelmani karsittua niin pieneksi, että se mahtuu yhteen pieneen niille suunniteltuun laatikkoon. Kuuntelen cd:itä suhteellisen vähän, ja suurin osa koelmastani koostui levyistä, joita kuuntelin joskus vuosia sitten, tai joita olen joskus saanut jostain halvalla (jälkimmäiset ovat toki poistuneet jo aiemmin raivatessa). Rankempi raivaus oli siis hyvin perusteltavissa, etenkin kun perusraivauksen jälkeen yli 4/5 osaa levyistä oli yhä sellaisia, joita en kuuntele, mutta joissa saattoi olla yksittäisiä kappaleita joilla on tunnearvoa.
Niinpä otin cd-laatikon, ja aloin täyttää sitä levyillä. Aloitin niistä joita kuuntelen aktiivisesti, ja jatkoin sen jälkeen levyillä joilla on isoin tunnearvo. Ne levyt jotka eivät mahtuneet laatikkoon, menivät poistoon. Levyistä 2/3 osaa on edelleen sellaisia, jotka eivät ole aktiivikäytössä. Mutta nyt niille on oma selkeä paikkansa, johon ne mahtuvat siististi. Jossain kohtaa, jos levyjä tulee hankittua lisää, täytyy miettiä olisiko osa nostalgiaosastosta mahdollista korvata esimerkiksi Mp3-tiedostoilla, jotka veisivät vähemmän tilaa. Tärkeimmille levyille tulee toki löytymään aina paikka laatikosta.
Niinpä otin cd-laatikon, ja aloin täyttää sitä levyillä. Aloitin niistä joita kuuntelen aktiivisesti, ja jatkoin sen jälkeen levyillä joilla on isoin tunnearvo. Ne levyt jotka eivät mahtuneet laatikkoon, menivät poistoon. Levyistä 2/3 osaa on edelleen sellaisia, jotka eivät ole aktiivikäytössä. Mutta nyt niille on oma selkeä paikkansa, johon ne mahtuvat siististi. Jossain kohtaa, jos levyjä tulee hankittua lisää, täytyy miettiä olisiko osa nostalgiaosastosta mahdollista korvata esimerkiksi Mp3-tiedostoilla, jotka veisivät vähemmän tilaa. Tärkeimmille levyille tulee toki löytymään aina paikka laatikosta.
Uudelleen ohjelmointia aivoille
Olimme vuorokauden laivalla. Muun tekemisen ohessa ehdimme miehen kanssa keskustella monista asioista. Suhteesta, kodista, koirasta, raivauksesta. Jälkimmäisimmän suhteen meillä on yksi iso yhteinen ongelma: hamstraaminen. Olemme ehkä oppineet päästämään irti tavarasta, mutta haluamme tilalle jotain konkreettista. Tässä kohtaa nimenomaan sana konkreettista aiheuttaa ongelmia. Kun vähennämme määrää, haluamme tilalle laatua. Uusia hienoja, toimivia ja mielenkiintoisia osia moninaisiin kokoelmiimme. Taloudellisesti tämä on toki kestävällä pohjalla, kun ostot nykyisellään rahoitetaan tavaroista saaduilla myyntirahoilla.
Haluaisin ostaa... Voisin ostaa... Tuo vielä puuttuu... Sekin olisi kiva...
...nythän on tilaakin. ...kirjoistakin tuli juuri sen verran. ...se tekee kokoelmasta vielä kivemman.
Alan kyllästyä. Toivoin että mainoksista luopuminen auttaisi katkaisemaan tämän jatkuvan toive- ja haavevirran tavaroista joita voisi vielä haluta. Auttaisi vähentämään jatkuvaa materian miettimistä. Olin naiivi ja unohdin että se vaatii myös muuta. Yhtenä isona pitäisi lakata etsimästä. Pyörimästä kaupoissa "vain katselemassa". Teen sitä edelleen ihan liikaa. Selailen myyntikirjoja ja leffoja, tutkin tv-sarjabokseja. Ikkunashoppailen. Ja olen selvästi kuvitellut, ettei se vaikuttaisi minuun mainosten tapaan. Miehen kanssa sovittiin, että tähän tulee stoppi. Kaupoille mennään, kun jotain puuttuu. Kun jotain puuttuu, mennään niihin kauppoihin, joissa kyseistä tuotetta myydään.
Ainakin näin siirtymävaiheessa annoin itselleni kuitenkin poikkeuksiksi kirpparit ja divarit, mies itselleen eBayn. Ei pidä haukata liian isoa palaa kerralla, ja löydöt ovat edelleen (liian) kivoja.
Laivalla tuli huomattua myös muuta. Vaikka viime reissusta ei ole kulunut kauaa, kaikki on kallistunut valtavasti. Kallistuminen näkyy etenkin makeisissa ja juomissa: colatölkin hinta Tax Freessa oli 1,50€ ja automaatissa 2€. Vertailuna tähän, että viime laivareissulla vastaavat hinnat olivat 0,80€ ja 1€ (ja 2008 colatölkkejä myytiin 6kpl 3€). Laivalla ei tee enää mieli shoppailla: nytkin hankimme vain muutaman levyn suklaata. Päätimme siis kehittää uusia perinteitä. Aiemmin emme ole raskineet käydä Buffet -päivällisellä sen hinnan vuoksi. Jatkossa jätämme shoppailun väliin, ja panostamme syömiseen. Sijoitus tuottaa uusia makuelämyksiä, ja kotiinkin pääsee kevyin kantamuksin.
Omissa kulutustottumuksissani on muutenkin vielä viilattavaa. Päättäessäni vähentää tavaraa, päätin myös perehtyä aiempaa huolellisemmin jättämieni tavaroiden huoltoon. Kuitenkin yhdetkin jättämäni saappaat ovat odottaneet jo kuukausia suutarille vientiä, siinä missä olen vastaavassa ajassa käyttänyt useita kymmeniä euroja uusiin elokuviin ja kirjoihin. Shoppauslakko lieneekin paikallaan aloittaa suutarireissulla.
Haluaisin ostaa... Voisin ostaa... Tuo vielä puuttuu... Sekin olisi kiva...
...nythän on tilaakin. ...kirjoistakin tuli juuri sen verran. ...se tekee kokoelmasta vielä kivemman.
Alan kyllästyä. Toivoin että mainoksista luopuminen auttaisi katkaisemaan tämän jatkuvan toive- ja haavevirran tavaroista joita voisi vielä haluta. Auttaisi vähentämään jatkuvaa materian miettimistä. Olin naiivi ja unohdin että se vaatii myös muuta. Yhtenä isona pitäisi lakata etsimästä. Pyörimästä kaupoissa "vain katselemassa". Teen sitä edelleen ihan liikaa. Selailen myyntikirjoja ja leffoja, tutkin tv-sarjabokseja. Ikkunashoppailen. Ja olen selvästi kuvitellut, ettei se vaikuttaisi minuun mainosten tapaan. Miehen kanssa sovittiin, että tähän tulee stoppi. Kaupoille mennään, kun jotain puuttuu. Kun jotain puuttuu, mennään niihin kauppoihin, joissa kyseistä tuotetta myydään.
Ainakin näin siirtymävaiheessa annoin itselleni kuitenkin poikkeuksiksi kirpparit ja divarit, mies itselleen eBayn. Ei pidä haukata liian isoa palaa kerralla, ja löydöt ovat edelleen (liian) kivoja.
Laivalla tuli huomattua myös muuta. Vaikka viime reissusta ei ole kulunut kauaa, kaikki on kallistunut valtavasti. Kallistuminen näkyy etenkin makeisissa ja juomissa: colatölkin hinta Tax Freessa oli 1,50€ ja automaatissa 2€. Vertailuna tähän, että viime laivareissulla vastaavat hinnat olivat 0,80€ ja 1€ (ja 2008 colatölkkejä myytiin 6kpl 3€). Laivalla ei tee enää mieli shoppailla: nytkin hankimme vain muutaman levyn suklaata. Päätimme siis kehittää uusia perinteitä. Aiemmin emme ole raskineet käydä Buffet -päivällisellä sen hinnan vuoksi. Jatkossa jätämme shoppailun väliin, ja panostamme syömiseen. Sijoitus tuottaa uusia makuelämyksiä, ja kotiinkin pääsee kevyin kantamuksin.
Omissa kulutustottumuksissani on muutenkin vielä viilattavaa. Päättäessäni vähentää tavaraa, päätin myös perehtyä aiempaa huolellisemmin jättämieni tavaroiden huoltoon. Kuitenkin yhdetkin jättämäni saappaat ovat odottaneet jo kuukausia suutarille vientiä, siinä missä olen vastaavassa ajassa käyttänyt useita kymmeniä euroja uusiin elokuviin ja kirjoihin. Shoppauslakko lieneekin paikallaan aloittaa suutarireissulla.
perjantai 19. lokakuuta 2012
Himoshoppaajan salaiset unelmat
Sophie Kinsella on yksi viime aikaisista kirjailijaihastuksistani. Etenkin kyseisen kirjailijan Himoshoppaaja-sarja on onnistunut koukuttamaan minut. Kirjat ovat kepeän viihdyttäviä - ja mikä pelottavinta - koen voivani samaistua niihin. Tilanteeni ei onneksi ole yhtä paha kuin kirjan päähenkilöllä Rebeccalla: luottokorttilaskuja tulee minulle vain yhdeltä taholta ja siltäkin harvakseltaan, ja merkkiliikkeiden sijaan shoppailen kirppareilla, divareissa ja kierrätyskeskuksilla. Kuitenkin rakkaus itselle uusia tavaroita ja shoppailua kohtaan on turhankin tuttua, samaten kuin haluttomuus laskujen avaamiseen ja maksamiseen. Se tunne, kun joskus toivoo että pari päivää pöydällä lepuuttamalla lasku vain katoaisi johonkin.
Nykyään olen tosin onnistunut pääsemään eroon etenkin jälkimmäisestä. En toki edelleenkään rakasta laskuja, mutta haluan mieluusti hoitaa ne mahdollisimman nopeasti pois aikataulusta. Sen sijaan että stressaisin maksamattomia laskuja ja niiden myötä tulevaa rahanmenoa (vaikka se rahahan on oikeasti mennyt tavaroita hankkiessa - lasku ei sitä muuta), keskityn mieluummin toiseen haasteeseen: loven paikkaamiseen. Jokainen maksettu lasku jättää tiliin loven, ja pienillä rahoilla eläessä lovet ovat hyvin ikäviä. Joka laskun myötä pyrinkin käymään mielessäni läpi, mistä voisin saada tuhlaamaani rahasummaa vastaavan summan. Töissä käydessä olisi ehkä helpoin laskea, montako työtuntia mikäkin ostos maksaa. Mutta näin työttömänä lasken tavaroita ja satunnaisia harrastustuloja, kuten hoitopalkkioita. Mikäli pääsen tasoihin, on ostos hyvitetty. Jos en, ensikerralla pitää olla entistä kriittisempi.
Tavallaan pidän tällaisten haasteiden asettamisesta itselleni. Koen ne omalla kohdallani toimivammiksi kuin ehdottomat kiellot tai jyrkät toimintaperiaatteet. Monet ostokset olen myös porrastanut sen mukaan mitä hankin edullisesti kirpputoreilta ja kierrätyksestä, mitä hieman kalliimmalla divareista, mitä taas kauppojen tarjouksista ja mitä ehkä jopa uutena normaalihintaisina. Mitä enemmän jotain jo kotona on, sen tarkemmin se pysyttelee alimmilla portailla. Esimerkiksi kirjoja annan itseni shoppailla suht vapaasti kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista, mutta niin kauan kuin hyllyssä on lukemattomia kirjoja, en hanki edes lempikirjailijoideni teoksia uusina normaalihintaisina. Pääosan tavaroista kohdalla pyrin pidemmällä tähtäimellä siihen, että hankkisin niitä niin harvoin, että ne olisi ok hakea normaalihintaisina kaupasta silloin kun niitä tarvitsee.
Itselle annettu lupa sortua shoppailuun aina silloin tällöin piristää minua, samoin kuin kirppiksiltä tekemäni löydöt. Itselle asetetut rajat taas auttavat pitämään tilin ja kodin säilytystilat tasapainossa - tällä hetkellä tasapainoa tosin pyritään entisestään edistämään päätöksellä, että jos kotiin tulee uutta tavaraa, vähintään saman verran tavaraa myös lähtee. Shopaholiani on pysynyt hyvin kurissa saatuani rakennettua sille toimivat raamit. Säästömaniaa tosin voisi koettaa rohkaista vielä astetta enemmän.
Shopaholiaiheesta huolimatta olen kuitenkin itselleni pari bonuspistettä velkaa - olen saanut tällä viikolla jo vähän paremmin unirytmistä kiinni; jopa herännyt ilman herätyskelloa useampana aamuna ennen yhdeksää. Pieniä voittoja pitkällä matkalla.
EDIT: Kahden päivän saldo
Kirpputorille mennyt 5€, ja kirpputorilta tullut 2 kirjaa ja 6kpl:n paketti pieniä tennispalloja.
Divariin mennyt 5 kirjaa, ja divarista tullut 15,50€.
Tähän kun pääsisi useammin.
Nykyään olen tosin onnistunut pääsemään eroon etenkin jälkimmäisestä. En toki edelleenkään rakasta laskuja, mutta haluan mieluusti hoitaa ne mahdollisimman nopeasti pois aikataulusta. Sen sijaan että stressaisin maksamattomia laskuja ja niiden myötä tulevaa rahanmenoa (vaikka se rahahan on oikeasti mennyt tavaroita hankkiessa - lasku ei sitä muuta), keskityn mieluummin toiseen haasteeseen: loven paikkaamiseen. Jokainen maksettu lasku jättää tiliin loven, ja pienillä rahoilla eläessä lovet ovat hyvin ikäviä. Joka laskun myötä pyrinkin käymään mielessäni läpi, mistä voisin saada tuhlaamaani rahasummaa vastaavan summan. Töissä käydessä olisi ehkä helpoin laskea, montako työtuntia mikäkin ostos maksaa. Mutta näin työttömänä lasken tavaroita ja satunnaisia harrastustuloja, kuten hoitopalkkioita. Mikäli pääsen tasoihin, on ostos hyvitetty. Jos en, ensikerralla pitää olla entistä kriittisempi.
Tavallaan pidän tällaisten haasteiden asettamisesta itselleni. Koen ne omalla kohdallani toimivammiksi kuin ehdottomat kiellot tai jyrkät toimintaperiaatteet. Monet ostokset olen myös porrastanut sen mukaan mitä hankin edullisesti kirpputoreilta ja kierrätyksestä, mitä hieman kalliimmalla divareista, mitä taas kauppojen tarjouksista ja mitä ehkä jopa uutena normaalihintaisina. Mitä enemmän jotain jo kotona on, sen tarkemmin se pysyttelee alimmilla portailla. Esimerkiksi kirjoja annan itseni shoppailla suht vapaasti kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista, mutta niin kauan kuin hyllyssä on lukemattomia kirjoja, en hanki edes lempikirjailijoideni teoksia uusina normaalihintaisina. Pääosan tavaroista kohdalla pyrin pidemmällä tähtäimellä siihen, että hankkisin niitä niin harvoin, että ne olisi ok hakea normaalihintaisina kaupasta silloin kun niitä tarvitsee.
Itselle annettu lupa sortua shoppailuun aina silloin tällöin piristää minua, samoin kuin kirppiksiltä tekemäni löydöt. Itselle asetetut rajat taas auttavat pitämään tilin ja kodin säilytystilat tasapainossa - tällä hetkellä tasapainoa tosin pyritään entisestään edistämään päätöksellä, että jos kotiin tulee uutta tavaraa, vähintään saman verran tavaraa myös lähtee. Shopaholiani on pysynyt hyvin kurissa saatuani rakennettua sille toimivat raamit. Säästömaniaa tosin voisi koettaa rohkaista vielä astetta enemmän.
Shopaholiaiheesta huolimatta olen kuitenkin itselleni pari bonuspistettä velkaa - olen saanut tällä viikolla jo vähän paremmin unirytmistä kiinni; jopa herännyt ilman herätyskelloa useampana aamuna ennen yhdeksää. Pieniä voittoja pitkällä matkalla.
EDIT: Kahden päivän saldo
Kirpputorille mennyt 5€, ja kirpputorilta tullut 2 kirjaa ja 6kpl:n paketti pieniä tennispalloja.
Divariin mennyt 5 kirjaa, ja divarista tullut 15,50€.
Tähän kun pääsisi useammin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)