Olimme vuorokauden laivalla. Muun tekemisen ohessa ehdimme miehen kanssa keskustella monista asioista. Suhteesta, kodista, koirasta, raivauksesta. Jälkimmäisimmän suhteen meillä on yksi iso yhteinen ongelma: hamstraaminen. Olemme ehkä oppineet päästämään irti tavarasta, mutta haluamme tilalle jotain konkreettista. Tässä kohtaa nimenomaan sana konkreettista aiheuttaa ongelmia. Kun vähennämme määrää, haluamme tilalle laatua. Uusia hienoja, toimivia ja mielenkiintoisia osia moninaisiin kokoelmiimme. Taloudellisesti tämä on toki kestävällä pohjalla, kun ostot nykyisellään rahoitetaan tavaroista saaduilla myyntirahoilla.
Haluaisin ostaa... Voisin ostaa... Tuo vielä puuttuu... Sekin olisi kiva...
...nythän on tilaakin. ...kirjoistakin tuli juuri sen verran. ...se tekee kokoelmasta vielä kivemman.
Alan kyllästyä. Toivoin että mainoksista luopuminen auttaisi katkaisemaan tämän jatkuvan toive- ja haavevirran tavaroista joita voisi vielä haluta. Auttaisi vähentämään jatkuvaa materian miettimistä. Olin naiivi ja unohdin että se vaatii myös muuta. Yhtenä isona pitäisi lakata etsimästä. Pyörimästä kaupoissa "vain katselemassa". Teen sitä edelleen ihan liikaa. Selailen myyntikirjoja ja leffoja, tutkin tv-sarjabokseja. Ikkunashoppailen. Ja olen selvästi kuvitellut, ettei se vaikuttaisi minuun mainosten tapaan. Miehen kanssa sovittiin, että tähän tulee stoppi. Kaupoille mennään, kun jotain puuttuu. Kun jotain puuttuu, mennään niihin kauppoihin, joissa kyseistä tuotetta myydään.
Ainakin näin siirtymävaiheessa annoin itselleni kuitenkin poikkeuksiksi kirpparit ja divarit, mies itselleen eBayn. Ei pidä haukata liian isoa palaa kerralla, ja löydöt ovat edelleen (liian) kivoja.
Laivalla tuli huomattua myös muuta. Vaikka viime reissusta ei ole kulunut kauaa, kaikki on kallistunut valtavasti. Kallistuminen näkyy etenkin makeisissa ja juomissa: colatölkin hinta Tax Freessa oli 1,50€ ja automaatissa 2€. Vertailuna tähän, että viime laivareissulla vastaavat hinnat olivat 0,80€ ja 1€ (ja 2008 colatölkkejä myytiin 6kpl 3€). Laivalla ei tee enää mieli shoppailla: nytkin hankimme vain muutaman levyn suklaata. Päätimme siis kehittää uusia perinteitä. Aiemmin emme ole raskineet käydä Buffet -päivällisellä sen hinnan vuoksi. Jatkossa jätämme shoppailun väliin, ja panostamme syömiseen. Sijoitus tuottaa uusia makuelämyksiä, ja kotiinkin pääsee kevyin kantamuksin.
Omissa kulutustottumuksissani on muutenkin vielä viilattavaa. Päättäessäni vähentää tavaraa, päätin myös perehtyä aiempaa huolellisemmin jättämieni tavaroiden huoltoon. Kuitenkin yhdetkin jättämäni saappaat ovat odottaneet jo kuukausia suutarille vientiä, siinä missä olen vastaavassa ajassa käyttänyt useita kymmeniä euroja uusiin elokuviin ja kirjoihin. Shoppauslakko lieneekin paikallaan aloittaa suutarireissulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti