maanantai 22. lokakuuta 2012

Tavara ja sen paikka

Liiallisen itseruotimisen välttämiseksi pitänee pikaisesti mainita myös yksi saavutus. Sain cd-levykokoelmani karsittua niin pieneksi, että se mahtuu yhteen pieneen niille suunniteltuun laatikkoon. Kuuntelen cd:itä suhteellisen vähän, ja suurin osa koelmastani koostui levyistä, joita kuuntelin joskus vuosia sitten, tai joita olen joskus saanut jostain halvalla (jälkimmäiset ovat toki poistuneet jo aiemmin raivatessa). Rankempi raivaus oli siis hyvin perusteltavissa, etenkin kun perusraivauksen jälkeen yli 4/5 osaa levyistä oli yhä sellaisia, joita en kuuntele, mutta joissa saattoi olla yksittäisiä kappaleita joilla on tunnearvoa.

Niinpä otin cd-laatikon, ja aloin täyttää sitä levyillä. Aloitin niistä joita kuuntelen aktiivisesti, ja jatkoin sen jälkeen levyillä joilla on isoin tunnearvo. Ne levyt jotka eivät mahtuneet laatikkoon, menivät poistoon. Levyistä 2/3 osaa on edelleen sellaisia, jotka eivät ole aktiivikäytössä. Mutta nyt niille on oma selkeä paikkansa, johon ne mahtuvat siististi. Jossain kohtaa, jos levyjä tulee hankittua lisää, täytyy miettiä olisiko osa nostalgiaosastosta mahdollista korvata esimerkiksi Mp3-tiedostoilla, jotka veisivät vähemmän tilaa. Tärkeimmille levyille tulee toki löytymään aina paikka laatikosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti