perjantai 28. joulukuuta 2012

Joululahjoja ja välipäivien alennusmyyntejä

Eletään joulukuun 28. päivää ja verrattuna viikkoa aikaisempaan, tavaramäärässä on havaittavissa selvää kasvua. Aattona sain monia toivottuja ja mieleisiä paketteja, joiden lisäksi sorruin välipäiväaleissa, joihin minun ei pitänyt edes mennä. Ensimmäinen näistä oli ennakoitavissa, jälkimmäisen oikeasti uskoin välttäväni. Uskoin siihen asti, kun mies muistutti yhdestä umpeutumassa olevasta lahjakortista, joka piti käyttää ennenkuin se umpeutuisi. Se meni sitten alennusmyynneissä: itselleni tuli sillä kirjat Kevytkenkäinen kummitus ja Pientä elämää etsimässä ja mies hankki itselleen Edgar Allan Poeta. Näiden perusteltujen hankintojen lisäksi onnistuimme alennusmyynteihin lähdettyä eksymään myös Anttilan elokuvahyllylle, josta seurasi muutamia lisäsortumisia löydettyämme varhaisempia Disney klassikoita joita kumpikaan ei ollut nähnyt.

Joulun jälkeen oli edessä myös uusien tavaroiden sijoittaminen paikoilleen. Tällä kertaa se kävi yllättävänkin helposti: valtaosa lahjoista oli sellaisia joita olin miettinyt jo pidempään ja siten niille oli mietittynä myös paikat. Vanha risa kylpytakki pääsi rottien riippareiksi uuden ja pehmoisen kylpytakin tieltä. Kaunis ja mieleinen Juhlahetki -mehu-/mittakannu tuli vanhan muovisen paikalle ja Robin Cookin uusimmat romaanit pääsivät arvoiselleen paikalle kirjakaappiin. Leffa- ja kirjahyllyissä sekä astiakaapissa suoritettiin pientä karsintaa uusien tulokkaiden myötä. Meillä on ystävän kanssa yhä kirpputoripöytä Manhattanilla ja huomenna sinne lähtee taas pieni kuorma elokuvia, kirjoja ja muutamia astioita. Saatujen aineellisten lahjojen lisäksi muistamisissa oli myös leffa- ja popparilippuja sekä S-ryhmän lahjakortti, joka on mahdollista käyttää vaikka ruokaostoksiin.

Tänä vuonna lahjavuori jäi myös hieman aiempaa pienemmäksi, yhtenä syynä tähän omat toiveet. Tänä vuonna toivoin mieluummin vähän vähemmän, mutta laadukkaampaa. Hankittuani aiemmin esimerkiksi monia reppuja, jotka eivät ole kestäneet, on nyt kaapissa lahjaksi saatu musta perusmallin Fjällräven. Ja musta perusmallin Fjällrävenkin on nyt ainoa reppu kokoluokassaan koko kaapissa. Iso osa laukku- ja reppukokoelmastakin kun on saanut matkata kirppikselle yhdessä monen muun tavaran kanssa päätettyäni jatkossa selvitä paljon karsitummalla laukkuvarastolla - tässäkin toivon yhden kestävän neutraalin värisen hoitavan homman jatkossa vähintään yhtä hyvin kuin aiemman kirjavan joukon erilaisia viritelmiä (jotka ovat pahimmillaan levinneet saumoistaan 5km leirintäalueelta oltaessa liikkeellä kävellen).

Sitä yhtä en kyllä onnistunut alennusmyynneistä löytämään, mitä olisin halunnut. Nimittäin 3 in 1 voileipägrilliä, josta saisi vaihdettavilla levyillä myös vohveliraudan ja parilan. Kaikille noille kun olisi aina välillä käyttöä, mutta kuitenkin sen verran harvoin, että en millään haluaisi sen vuoksi kolmea laitetta kokoaikaisesti nurkkiin pyörimään. Ilmeisesti Obh Nordica on kuitenkin lopettanut laitteen valmistuksen, kun se oli poistunut kaikista verkkokaupoistakin. Etsinnät kuitenkin jatkuvat ja siihen asti pärjätään olemassa olevalla voileipägrillillä ja letuilla.

Huomisen kippispöydän täyttöreissun jälkeen aletaan olla taas samassa tavaramäärässä kuin ennen joulua. Kuitenkaan tilanne ei ole sama: uusien kirjojen ja leffojen parissa on tiedossa vielä monia mukavia hetkiä. Toivottavasti niin myös niillä, jotka tarjoavat uuden kodin noille kirppikselle lähteville.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Jouluvalmisteluja

Itse joulu tulee vietettyä äidin luona Tampereella, jonne saavuin jo perjantaina. Tästä huolimatta omaan kotiinkin pitää aina tehdä pieni joulu kuusineen ja koristeineen, vaikka aaton joulupäivineen on muualla. Tänä vuonna päivää ennen lähtöä tuli vielä leivottua maustekakut ja tortut, joita kävimme viemässä miehen vanhemmille ja osa jäi kotiin syötäviksi tai lähti mukaan tänne.

Joululahjoista viimeiset sain tänä vuonna hankituiksi ja pakettiin myös tuolloin 20. päivä, eli sopivasti vähän ennen joulua. On sitten aaton alus vapaa pakettihuolista. Tänä vuonna en kyllä hankkinut mitään isoa kenellekään, mutta jotain pientä läheisimmille. Täysin lahjaton joulu kun ei omalla kohdallani toimisi, sen verran kovasti pidän lahjojen hankkimisesta ja saamisesta - vaikka toki joskus lahjoihin mahtuukin niitä vikatikkejä puolin ja toisin, joita koettaa sitten joulun jälkeen korrektisti uudelleen sijoitella. Mutta niistä on aina selvitty - ja itsekin on vihdoin oppinut että edes kaikkea lahjaksi saatua ei tarvitse säilyttää, eikä luopuminen vie pohjaa muistamiselta. Tänä vuonna paketteihin päätyi ostolahjojen lisäksi jonkin verran myös kierrätettyjä löytöjä ja vähän itsetehtyjäkin - ensimmäiset lahjat päädyin hankkimaan jo heinäkuussa ja sen jälkeen lahjahankinnat etenivät sitä mukaa kun jotain saajansa näköistä tuli vastaan.

Jouluvalmistelut ovat nyt aaton aattona kerrankin hyvällä mallilla ja jo aatonaattoon näyttää jäävän aikaa rauhalliselle yhdessä ololle kiireisen hyörinän sijaan. Kohtapuoliin tänne kun ennättää siskoni miehensä kanssa ja oma mies. Veli vaimoineen ja tyttärineen tulee huomenna. Isää näin aatonaatonaattona kahvittelun ja lahjojen vaihdon merkeissä.

Äitin muutettua kuun alussa kaikki kaapit on käyty läpi jo muuton myötä ja joulusiivouksessa päädyttiin pelkkään imurointiin. Mitä sitä suotta liian pitkiä tehtävälistoja jouluksi kasaamaan. Facebookista löytyi kyllä hyvin pätevänoloinen siivousvinkki jouluun. Perusteellisemman siivouksen kun ehtii paremmallakin ajalla.

Hyvää ja stressitöntä joulua kaikille!


tiistai 18. joulukuuta 2012

Reissushoppailua

Nyt on Puolasta kotiuduttu ja kerrankin olen ylpeä itsestäni. Huolimatta halvoista hinnoista ja isosta outlet-myymälästä jossa vierailimme, en ostanut mitään, mitä en suunnitellut ostavani. Itselleni hankin vain aikomani mustat peruskorkkarit sekä mustan jakkutakin (publiikkiin valmistautuessani huomasin, että hyvin monenlaisiin tilaisuuksiin muutamasta tällaisesta perusvaatekappaleesta voisi olla suuri apu). Muuten hankin pari puuttunutta joululahjaa (miehelle tummanpunaisen kaulahuivin, jota hän on etsinyt Suomesta tuloksetta jo jonkin aikaa ja jotain pientä parille ystävälle).

Ainoa ostoslistalla ollut mikä jäi puuttumaan oli yksi valkoinen kauluspaita, koko 36 kun oli loppunut outletista. Se pitää etsiä sitten myöhemmin Suomesta mustien suorien housujen ja jakkutakin täydennykseksi. Sitten kotona on ainakin yksi peruspätevä ja siisti asu muodollisempiinkin juhlallisuuksiin, jota voi sitten myöhemmin täydentää yhdellä siistimmällä mustalla mekolla. Valtaosa tämän hetkisistä juhla-asuistani kun on enemmän tilanteellisia ja sellaisina usein moneen tilanteeseen hieman kompromissin oloisia - sellaisia joissa saa kotoa lähtiessä miettiä, onko asu nyt liian juhlava/arkinen/jotain muuta ei välttämättä niin sopivaa.

Valtavien aleshoppailujen sijaan hyödynsin halvempia hintoja tällä kertaa hankkimalla jotain, mihin minulla ei välttämättä Suomessa olisi varaa. Ostamani kengätkään kun eivät olleet halvimmat mahdolliset (ne maksoivat alennettuna 199 zlotia eli noin 50€), mutta ne ovat aitoa nahkaa ja todella tukevat. Vaikka olen hyvin tottumaton käyttämään korkoa, kyseisillä kengillä kävellessä korkoa ei edes huomannut, niin hyvin tasapainossa kyseiset kengät olivat ja niin hyvin ne omaan jalkaan sopivat.

Tällä hetkellä olen aiempaa vakuuttuneempi siitä, että monien ihan kivojen sijaan yhdet tai kahdet täydellisen sopivat ovat monesti selkeästi parempi vaihtoehto. 

torstai 13. joulukuuta 2012

Pientä hääräilyä

Viikon kiireistä johtuen minulla ei ole ollut aikaa mihinkään isoihin ja pitkäkestoisiin projekteihin. Kuitenkin viikon mittaan jo pienellä vapaisiin hetkiin ajoittuneella hääräilyllä on saanut paljon aikaan. Yhtenä hetkenä tyhjensin vierashuoneen kaapista yhden hyllyn. Toisena siirsin vieraskäytössä olevat petivaatteet sille (pääasiallisena ideana pitää liinavaatteet lähempänä käyttökohdettaan ja estää kapeita vieraslakanoita sekoittumasta samanvärisiin leveämpiin lakanoihin). Toisena päivänä kuskasin vierashuoneen isosta kaapista ilmapatjasängyn ja yhden ylimääräisen petarin samaan kaappiin vieraspeittojen ja tyynyjen kanssa tehden näin tilaa askartelulaatikolle, joka on nyt otettavissa käyttöön ilman tikkailla keikkumista.

Säilytystilat siis järkevöityvät pikkuhiljaa ja muuttuvat toimivammiksi. Aiemmin tavarat ovat olleet sullottuina sinne minne ne ikinä on saatu mahtumaan. Nyt kun ne mahtuvat helpommin, sitä huomaa koko ajan enemmän miettivänsä, missä kyseisiä asioita tarvitaan ja kuinka usein. Projektin edetessä koti on alkanut tuntua koko ajan viihtyisämmältä ja toimivammalta.

Kirppistelyä vol3 - Sota joka lopettaa kaikki sodat?

Nyt Manhattanilta on vihdoin saatu kauan odotettu kirpputoripöytä. Tietenkin pöydän saanti sattui pahimmalle mahdolliselle kaaosviikolle - viikon sisään on juhlittu niin pikkujouluja kuin valmistujaisiakin, juostu työkkärissä, hoidettu apuraha-asioita ja valmisteltu huomista Puolaan lähtöä. Ja nyt kun pöytä saatiin, on edellä mainitun ohella kuskattu tavaraa kirppikselle ja käyty järjestelemässä pöytää. Ensimmäinen lasti oli onneksi pakattu jo aiemmin hintalappuja vaille valmiiksi erilliseen Ikea-kassiin, mikä helpotti pöydän nopeaa hyödyntämistä paljon.

Hinnat olen pyrkinyt laittamaan aika alakanttiin, sillä nyt on oikeasti ideana päästä lopuistakin omista ylimääräisistä romuista eroon. Kaikki poistettu joka ei tämän kirpputoripöydän kautta mene päätyy lahjoitettavaksi. Tilanne säilytystiloissa on tosin helpottunut jo nyt kun tavaraa on siirtynyt asunnosta kirpputoripöydälle odottamaan adoptoijia. Olen myös visusti päättänyt pitää pöydän tavarassa niin kauan kuin pöytää nyt pidetään - tämä asunto ei ole vielä niin tyhjä, että kirppispöydän sitä tarvitsisi olla. Tosin epäilen että jo noiden kirppislaatikoiden tyhjentämiseen kirppikselle menee tovi.

Miehen kanssa päätettiin ottaa myös uusi tavarahaaste ensivuodelle: vuoden puoliväliin mennessä pyritään poistamaan vielä 150 tavaraa. Päätökseen päädyttiin, sillä vaikka tämän ensimmäisen haasteen aikana tavaraa saatiin poistumaan todella hyvin, kesti sisään virtaavan tavaramäärän kuriin saaminen hieman kauemmin ja siinä on edelleen joitain puutteita. Uudenkaan haasteen ei siis pitäisi valitettavasti olla mahdoton, vaikka nyt kaappeihin kurkkiessa se tuntuu selvästi nykyistä ongelmallisemmalta. Mutta siksi se onkin haaste. Ensimmäiset 500 tavaraa tulivat siis jo täyteen (miehen piti vielä nokittaa miun '2 laatikollista kirjavalioita' kohta laittamalla omat 5 laatikollista roolipelikirjoja yhdeksi kohdaksi ;)).

Yhden kirppiskassin lisäksi tänään on lähdössä ylimääräisenä pyörinyt keittiötikas ja työpöytä tuoleineen. Ensimmäinen löysi uuden kotinsa huuto.netin ja toinen kaupan ilmoitustaulun kautta. Aiemmin olen ollut huono hyödyntämään lähikauppojen tarjoamaa ilmoitustaulua, mutta tuollaisen isomman ei erikoistavaran kanssa se osoittautui yllättävän käteväksi: iso osa ilmoituksen näkijöistä asuu itsekin lähiseudulla jolloin nouto järjestyy helpommin.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Ensikertaa suutarilla

Tänään sain viimein tehtyä sen, mikä minun on pitänyt tehdä jo jonkin aikaa. Aamupäivällä divariin poiketessani otin kassiin myös kahdet huoltoa vaativat kengät ja yhden korjausta tarvitsevan nahkalaukun. Näistä etenkin kaksi ovat sellaisia, jotka olisin aiemmin todennäköisesti vain heittänyt pois ja korvannut uusilla. Nyt marssin sen sijaan suutarin pakeille ja vein tavarat kunnostettaviksi. Saappaiden kohdalla selvitään uusilla korkolapuilla, mutta kävelykengät ja laukku vaativat enemmän korjaustoimenpiteitä. Näiden tavaroiden kohdalla kuitenkin uskon, että ne saa korjaamalla taas uudenveroisiksi.

Rahallisesti kunnostukseen menee enemmän, mitä olen maksanut mistään kyseisistä tavaroista. Kävelykengät kun ovat alelöytö Englantilaisesta kenkäkaupasta ja laukku tullut minulle alunperin kirpputorilta. Uusia vastaavia ei tavaroiden kunnostukseen menevällä rahasummalla kuitenkaan saisi. Ja mikä ehkä vielä olennaisempaa: miksi kuluttaisin aikaa ja muita resursseja hankkiakseni uudelleen jotain jonka jo omistan. Etenkin kun en voi oikeasti sanoa pitäväni kenkäostoksilla käynnistä, enkä niin välitä laukkukaupoistakaan (valitettavasti samaa ei voi sanoa astiakaupoista: niiden kohdallahan tähän hulluuteen jo sorruin).

Tavarat saan takaisin kotiini niinkin pian kuin keskiviikkona ja suutari sijaitsee ihan käyttämäni ruokakaupan yläkerrassa. Silti tämänkin asian aikaiseksi saamiseen meni useita viikkoja. Nyt kun olen kuitenkin aloittanut, olen tehnyt joulusiivouspäätöksen: pölyjen pyyhkiminen ja muu hienosäätö saa jäädä vähemmälle, mutta ennen joulua joko korjaan tai huolehdin korjattavaksi kaikki sitä odottavat vaatteet ja muut käyttötavarat.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Vintti ei ole romuvarasto (tavoite asetettu)

Mitä pienemmäksi tavaramäärä on käynyt, sen helpommaksi on käynyt myös paikkojen asettaminen tavaroille ja tavaroiden mahduttaminen niille asetettuihin paikkoihin. Mitä pidemmälle raivaus on edennyt, sitä enemmän sitä on ehtinyt miettiä myös varastotilojen luonnetta. Tähän asti kun varastotilat ovat olleet itselleni lähinnä romuvarastoja, joihin on majoitettu lattiasta kattoon tavaraa joka ei mahdu minnekään muualle. Nyt tavarahaasteen edetessä olen alkanut ajatella vintinkin luonnetta uudelleen: vaikka se onkin enemmän poissa silmistä, on se kuitenkin tavaransäilytyspaikka siinä missä muutkin. Ja jotta säilytyksessä olevat tavarat olisivat mahdollisimman helposti käytettävissä, tarvitaan vintillekin väljyyttä ja järjestystä.

Tällä hetkellä myytävänä olevat ja läpikäymistä odottavat tavarat vievät vielä paljon vinttitilaa. Tavoite on kuitenkin asetettu. Jatkossa en aio säilyttää vintillä muita kuin niitä tavaroita, joiden paikka on vintillä. Niille tavaroille, joiden sijoituspaikaksi katsotaan vintti, katsotaan sieltä oma selkeä paikkansa. Äkkiseltään tämä ei tunnu suurelta muutokselta entiseen, etenkin jos unohdetaan se, että aiemmin vintille on päätynyt paljon tavaroita joille ei ole olemassa paikkaa. Ne eivät ole päätyneet vinttiin paikoilleen, vaan pois silmistä niin että niiden olemassa olo on ollut sopivan helppo unohtaa.

Omista tavaroistani vintti tulee olemaan kausitavaroiden ja yhden muistolaatikon säilytyspaikka. Kaikille muille tavaroille pyrin joko löytämään paikan asunnon sisältä tai jos niille sopivaa paikkaa ei ole, poistamaan tavaran. Tähän mennessä sitä kun luulisi jo huomanneen, ettei kirjoja tai muita tilanpuutteen vuoksi vintille tuupattuja esineitä sieltä tule juurikaan kaivattua - iso osa näistä on tosin jo raivauksen myötä lähtenyt. Tällä hetkellä vintissä ylimääräisinä jumittavat lähinnä tähän asuntoon sopimattomat matot ja muutamat varavarastot - ja ne kirppislaatikot.

Tämän tavoitteen asettamista on edistänyt paljon myös viime aikaisten muuttojen miettiminen: kuinka paljon tavaraa sitä on lopulta tullut joka muutossa muuttaneeksi vintiltä vintille. Tästä lähtien haluan tehdä niin vain tavaroille, joiden tiedän ulkoilevan vintistä asunnon puolelle vähintään kerran vuodessa. Joulu- ja halloweenkoristeet, kausivaatteet ja varahäkit pitävät varmasti vintin sopivan täytenä ilman lukemattomia muka tarpeellisia sälälaatikoita, joita voi vielä tarvita, vaikkei niille olekaan tilaa tai kysyntää tämän hetkisessä asunnossa ja elämässä.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Muuttoa ja huuto.nettiä

Itse en ole tällä erää muuttamassa, mutta alkuviikko meni yhtäkaikki muuttohommissa. Tällä kertaa kun muuttoa tekevät äiti ja sisko. Siskon muuttoon asti en tosin ehtinyt Tampereella olla, kun Turusta hälytettiin töihin. Hetken kyllä harkitsin työkeikan väliin jättämistä, mutta kun äitin muutto oli jo saatu hyvälle mallille ja rahatilanne on yhä epävakaa, saivat muuttotohinat jäädä osaltani kesken. Äiti ja isäpuoli kun kumpikin arvioivat kantajien riittävän ilman minuakin.

Siinä missä valtaosa tuntuu inhoavan muuttamista, minä olen aina omalla tavallani pitänyt siitä. Muutto on niitä harvoja hetkiä (tämän hetkistä raivausta lukuunottamatta), jolloin tulee oikeasti inventoitua joka kaappi ja käytyä kaikki tavarat läpi. Samalla saa aloittaa kaiken alusta kämpän suhteen. Toisten muutoissa avustettaessa tämä elementti toki puuttuu, sillä edes parhaassa raivausvireessä ei toki ole asiallista alkaa toisten tavaroita hävittää (vaikka taisinkin sortua muutamaan kertaan ehdottelemaan mahdollisia poistoja vaatehuonetta läpikäydessä). Sen sijaan heti omaan kotiin astuttua raivauskärpänen oli taas mahdollista päästää irti ja käydä käsiksi tavaravarantoihin. Ja alkuviikon jäljiltä raivauskärpänen olikin sopivasti muuttovireessä; ennen muuttoahan hävitetään aina kaikki, mistä ei pidä niin paljoa että sen haluaisi muuttaa uuteen osoitteeseen.

Kotiin palattua olen jatkanut myös itselleni ennen reissua asettamaani haastetta. Joka päivä kotona ollessani lisään vähintään yhden tavaran huuto.nettiin. Huuto.net kaupankäynti on paljon hitaampaa ja vaivalloisempaa kuin kirppismyynti (jos nyt saisi edes sen pöydän), mutta tavaroista on helpompi saada parempi hinta. Huuto.net on myös isojen tavaroiden kohdalla kirpputoria kätevämpi. Ja huuto.netteilystä saa tässä kohtaa myös sen tunteen, että tavaraa on oikeasti lähdössä, vaikka se (taas) jumittaa tuossa. Sen seuraavan kirpputoripöydän jälkeen kaikki loput saavatkin matkata suorinta tietä lahjoitukseen.