maanantai 23. joulukuuta 2013

Hauskaa joulua!

Ylityöt ja viimeinen työpäivä ennen aattoa ovat jääneet nyt taakse, ja itsellä on tänään lähtö joulunviettoon äitini luo, jonne myös sisarukset perheineen kokoontuvat. Rauhoittuminen jouluun voi siis alkaa, ja sen myötä toivotan hyvät joulut myös kaikille lukijoille, tälläkertaa hieman rottamaisen kuvan kera ;)




lauantai 14. joulukuuta 2013

Asunnon tavaramäärä; olohuone

Olohuoneessa meillä isoimmat tavarakeskittymät ovat dvd-hylly ja pelihylly. Muuten huoneesta on saatu aika paljon sälää karsituksi. Pelejäkin on lähtenyt karsimisen aikana kyllä paljon, mutta sitä kokoelmaa ei ole edes tarkoitus saada minimalistiseksi; kunhan kaikki pelit ovat mieluisia ja niillä on selkeästi perusteltavissa oleva paikkansa kokoelmassa.

Olohuone laskettiin tähän jouluasussaan nyt kun joulukoristeet on kerran kannettu vintiltä asuntoon ja levitetty esille. Loppuun tulikin listattu joulukoristelaatikon loppusisältö (49 tavaraa), joka ei tänä vuonna valikoitunut ainakaan vielä esille. Sitä en kuitenkaan laskenut olohuoneen tavaramäärään, vaan lisäsin sen vain asunnon kokonaistavaroihin. Joulukoristeiden laskun jätänkin sitten vintin inventaariossa väliin, vaikka ne olisivatkin ehtineet palautua sinne sitten kun vintin laskennan aika lopulta on. Tietenkin joulukoristeiden laskun olisi voinut jättää tässä yhteydessä kokonaan väliin ja laskea ne suoraan vintin tavaroihin, sillä vintissähän ne suurimman osan vuotta ovat. Koin ne kuitenkin helpommaksi laskea nyt niiden ollessa esille + elättelen toiveita siitä, että lasku-urakka tulisi päätökseen ennen loppiaista. Se riippuu kuitenkin täysin siitä, kuinka aikaansaavalla fiiliksellä on välipäivinä - joulun pyhät kun menevät taas pitkälti äitini luona. 

Olohuoneesta löytyi 485 tavaraa, joista muodostui seuraava lista:

1 puupenkki
3 huonekasvia
3 ruukkua
3 mattoa
1 sohva
5 itonaista sohvatyynyä (sohvan omian tyynyjen lisäksi)
1 sohvapöytä
3 pöytäliinaa

1 akvaariotaso, jossa/jolla:
1 kotiteatteri setti
1 Playstation 2
1 Playstation 3
1 Buzz-ohjaimet
2 PS-ohjainta
2 Mihailin kuvaa kehystettynä
1 kynttilälyhty
1 laatikollinen Tapsan papereita
1 Playsation Vita -käsikonsoli
2 erilaista koteloa Vitalle
1 kotelo Vitan peleille
26 Playstation 3 peliä
3 PS Vita peliä
2 kaukosäädintä
2 silkkimakuupussia
1 matkapyyhe
1 adapteri
1 tarraharja
1 kuulokkeiden jakokappale
2 jatkojohtoa

1 videotykki
1 videotykin teline
1 rottahäkki
1 ruoka-/pelipöytä
6 ruokapöydän tuolia
1 kukkataso

1 muovikuusi
1 kuusenmatto
1 kuusenkynttilät
24 kuusenkoristetta
1 latvatähti

1 lattiavalaisin
2 kattovalaisinta
1 palovaroitin
11 tuikkumaljaa
1 kynnysmatto
3 verhoa
2 pimennysverhot

1 pelihylly, jossa
50 lautapeliä/lautapelin lisäosaa

1 viltti
2 kynttilälampettia
2 joulukoristetähteä
1 muoviköynnös

1 dvd-hylly, jossa
185 elokuvaa/elokuvaboksia
51 tv-sarjaboksia
18 PS2 -peliä
28 cd-levyä
8 PS1 -peliä
1 cd-/leffalaukku
1 joulupukkikori
1 cd-laatikko

Joulukoristelaatikkoon jäi vielä:

1 säkki
2 pahvilkulkusta
1 ovikranssi
1 alusmatto
1 kuusenjalka
1 olkipossu
1 tonttulakki
3 valosarjaa
3 joululiinaa
35 joulukuusenkoristetta

Olin jokseenkin yllättynyt että olohuoneessa oli lopulta vähemmän tavaroita mitä makuuhuoneessa; olin aivan varma että luku olisi mennyt toisinpäin. Niin se tulee kuitenkin varmaan kääntymään, sillä mies on käyttänyt useamman päivän tällä viikolla oman kirjahyllynsä tarkempaan läpikäyntiin. Sieltä tuleekin todennäköisesti lähteneeksi kiertoon isohko määrä kirjoja, sitten kun Tapsa keksii mitä kautta ne saa järkevimmin eteenpäin. Siihen asti ne päätettiin kuitenkin jättää hyllyyn. Omat poistoiksi suunnitellut tavarat (ja Tapsan vähemmän spesifit) roudataan taas maanantaina kirpputorille.

Tällähetkellä olohuoneen jälkeen mennään tavaramäärässä kokonaisluvussa 1710 ilman loppuja joulutavaroita, ja loppujen joulutavaroiden jälkeen luvussa 1759. Tällähetkellä näyttää siis siltä, että voi olla hyvin mahdollista että keittiön ja varastojen läpikäynnin jälkeen päädytään kokonaisluvussa jonnekin 2500-3000 välille, ellei arvioni pahasti heitä.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Asunnon tavaramäärä; makuuhuone

Nyt on kotiuduttu sen verran, että laskutoimituksetkin voivat jatkua. Tälläkertaa vuorossa siis makuuhuone. Makuuhuoneen kohdalla kokonaistavaramääräksi saatiin 561 kpl. Lukuun en tosin laskenut mukaan niitä vierashuoneen kirjoja, jotka siirtyivät vierashuoneesta makuuhuoneeseen hävitettyäni osan makuuhuoneen kirjoista.

Makuuhuoneessa on

1 kirjahylly, jossa
290 Tapsan roolipeli-/harrastuskirjaa

1 kirjakaappi, jonka päällä/sisällä
2 kynttilänjalkaa
1 puuarkku
78 romaania (+ 17 vierashuoneesta siirrettyä romaania)

2 mattoa
1 valaisin
2 yöpöytää (joiden laatikoissa takuukuitteja ja 1 käsivoide)
1 pyykkikori
1 sälekaihtimet
1 unensieppari
3 pelipöytälevyä
1 sänky
2 joustinpatjaa
1 petauspatja
4 tyynyä
4 peittoa
2 lakanaa
8 pussilakanaa
8 tyynyliinaa
(Lakanoista, pussilakanoista ja tyynyliinoista aina puolet käytössä ja puolet pesussa/kaapissa. Tätä määrää saa ehkä vähennettyä sitten kun ehtii jossain vaiheessa hankkia myös kunnolliset, riittävän paksut talvipeitot - nyt nukutaan käytännössä aina kaksilla peitoilla).

Kiinteä, minun käytössäni oleva vaatekaappi, jossa
3 pyyhettä
Yllä mainitut lepovuorossa olevat liinavaatteet

2 hupparia
3 neuletta
1 salikengät
3 välihousut
1 verkkarit

2 korsettia
1 korsettitoppi
7 toppia/t-paitaa
8 pitkähihaista/alupaitaa

2 farkut
2 mustat suorat housut
4 lyhyttä hametta
2 pitkää hametta

7 sukkahousut
7 pikkuhousut
3 rintaliivit
1 säärystimet
6 sukat (näitä pitäisi olla ehkä pari tai pari lisää, etenkin työviikoilla kun käyttää vähemmän hameita)
2 villasukat

2 bikinit
4 vyötä
3 koristevyötä
1 huivi

Kiinteä yläkaappi, jossa
1 kynttelikkö
3 mustaa lakanaa
1 siivet
1 musta peruukki
(halloweenkamoja, jotka eivät mahdu halloween-laatikkoon joka on vintillä)

1 tuoli
1 kirjoituslipasto, jossa/jolla
1 koruteline
20 korua (+ 2 jotka ovat aina päälläni)
1 kannettava tietokone
1 tulostin
1 nettitikku
1 ulkoinen kovalevy
1 kynämuki (jossa 13 kynää. Kyniä en tosin laske kokonaismäärään erillisinä tavaroina, mutta piti ne kuitenkin laskea.)
1 säiliöteroitin
1 nitoja
1 muoviseepra
1 kamera
1 kuvien siirtopiuha
3 laturia
1 tablettitietokone
4 korurasiaa
1 muistikirja
1 pino papereita (näitä en alkanut laskea)
1 muovitaskukansio
1 riisi paperia
1 pkt muovitaskuja
2 ruutupaperiavihkoa
1 rei'itin
1 pkt niittejä
3 pkt eri kokoisia kirjekuoria
2 pkt post-it lappuja
1 pkt liituja

1 penaali, jossa
1 tussit (17 kynää)
1 puuvärit (25 kynää)
1 viivoitin
1 teroitin
1 pkt lyijyä 

Makuuhuoneen kohdalla kokonaislukuun otettiin siis iso harppaus ylöspäin, vaikkei sitä tullutkaan ihan tuplattua. Kirjakokoelmilla on selvästi vaikutusta, eikä oma vaatekaappikaan ihan minimalistinen ole. Kun vähennetään vierashuoneesta karsitut kirjat, ensimmäisen viiden tilan jälkeen mennään luvussa 1225. Jännittävintä tässä on, ettei luvussa ole vielä mukana dvd- ja pelikokoelmat, eikä keittiötarpeisto. Edessä kun on vielä olohuone, keittiö, parveke ja varastot. 100 tavaran haasteessa tässä saisi tietenkin oikoa, ja laskea roolipelikirjat ja romaanikokoelman ykkösiksi. Silloin luvusta tulisi jo hyvin kaunis. Itse en kuitenkaan näe moisessa kaunistelussa mieltä, etenkään sen jälkeen kun miehen figuurien kanssa siihen joutui jo pitkälti tyytymään.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Ötökkäsota, osa2

Reissua ennen käyty ötökkäpuhdistus sai jatkoa vielä reissun jälkeen. Kotiuduttua kun tuli löydettyä kuolleiden häröjen lisäksi myös muutamia eläviä. Niinpä miehen kanssa käydyn pikapalaverin jälkeen haettiin vielä toinen myrkkypullo ennen lemmikkejä. Lemmikkien kotiuduttua kotona kun ei enää myrkytetä.

Jos ennen reissua koitettiin olla perusteellisia, tälläkertaa sitä oltiin vielä kahta tarkemmin. Keittiössäkin käytiin läpi kaikki kaapit eikä vain niitä joissa elintarvikkeita säilytettiin. Kaikki spayrattiin läpi siitä huolimatta että elintarvikkeet ovat yhä pakkasen suojissa. Samalla tehtiin päätös siitä, että yksikään elintarvike ei poistu pakkasesta muualle kuin tiiviiseen lasipurkkiin sitten kun niitä saadaan hankittua. Olkoot häröt kuinka harmittomia hyvänsä, on niiden tullut aika vaihtaa osoitetta.

Astiakaappien myrkyttämisen jälkeen kävi tosin melko selväksi että meillä on edessä myös pienehkö tiskirumba. Vaikka asunnossa toki tuuletettiin hyvin myrkytyksen jälkeen, en halunnut ottaa riskiä siitä että myrkkyä jää astioihin tai ruokailuvälineisiin. Niinpä kaikkien keittiökaappien sisällykset pyöritetään nyt koneessa ennenkuin ne vapautetaan käyttöön. Samalla tulee myös käytyä hyvin läpi mitä noista kaapeista löytyy.

Yksi mistä tietää että raivauksesta on ollut hyötyä on se ettei homma tunnu edes pahalta. Tavaroita on edelleen paljon, mutta määrä on hallittavissa. Ja mikä tärkeämpää; ne ovat mieluisia. Kerman saven vuuille ja Muumi-astioille uhraa energiaansakin mieluummin kuin persoonattomille muovihärpäkkeille. Siitäkin huolimatta että sitä energiaa on ollut nyt vähemmän aloitettuani heti loman jälkeen ylitöillä. Nyt kuitenkin mielellään varautuu siihen worst case screnarioon, että sitä joutuu itse vastaamaan kaikista kortillaan tehdyistä ostoksista aina katoamisesta sulkupuheluun asti. Muussa tapauksessa uutena vuotena on varaa panostaa johonkin mukavampaan.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Reissun vaikutus tavaramäärään

Minulla oli vakaa aikomus olla lukematta mitään raivausaiheista reissunpäällä, mutta se jäi vain aikomukseksi. Suurimpana syynä tähän aiottuun lukutaukoon oli ettei reissun päällä kämpälle voi tehdä kuitenkaan mitään, ja raivausjuttuja lukiessa tulee monesti itsellekin innostus tarttua toimeen. Niin kävi nytkin, ja osin reissun päällä vahvistui ajatus siitä mitkä kaapit lähtevät ruodintaan heti kotiinpalattua. Ja tässä kohtaa heti oli tosiaan heti; iso osa tavaroista siirtyi kirpputorilaatikoihin jo eilen illalla.

Reissu kyllä herätteli miettimään omaa tavaramäärää myös muuten. Sitä mitä mitkäkin tavaroista minulle merkitsevät ja sitä mikä rooli niillä on omassa elämässäni ja arjessani. Reissun päällä kun pärjää kuitenkin niin paljon vähemmällä tavaralla kuin paikallaan pysyttäessä. Reissuun kun ei tulisi mieleenkään raahata esimerkiksi Robin Cookin koko tuotantoa tai kaikkia 51 Disney-klassikkoa. Silti niistä kokee saavansa iloa eikä niistä halua luopua. Niiden paikka vain on kotona - sielä mihin reissuista palataan. Sillä vaikka kuinka pidän reissaamisesta, on kiinteä tukikohta minulle ainakin tässä vaiheessa hyvin tärkeä. Siitä huolimatta että nytkin tuli Japanissa puhuttua siitä vaihtoehdosta, jos jossain kohtaa muuttaisi vuodeksi ulkomaille - edellyttäen että maa olisi sellainen johon Mihailinkin saisi otettua mukaan.

Myös muuttoajatuksella pallottelu toi lisänäkökulmaa tavaroiden läpikäymiseen. Puhuttiin Tapsan kanssa samalla siitä, mitkä tämän asunnon tavaroista ovat sellaisia, joiden säilytyksestä olisi valmis maksamaan vuoden ajan, ja minkä löytämisestä laatikoista uskoisi oikeasti Suomeen palattuaan iloitsevansa. Esimerkiksi osien pelien kohdalla kumpikin uskoo tilanteen olevan tämä; täysin suomenkielistä peliä joka toimii parhaiten 3-5 pelaajalla ei olisi järkevää raahata mukana maailmalle, mutta Suomessa se olisi varmasti edelleen mukava pelikavereiden luo palattua. Sama joidenkin lempihuonekalujen kohdalla. Sen sijaan osa tavaroista on neutraalimpia ja helpommin korvattavissa; niiden kohdalla osasta luopuminenkin onkin jo otettu harkintaan.

Reissun jälkeisessä raivauksessa kirppislaatikkoon on jo päätynyt kahvikuppeja, Kermansaven aamiaissettejä, muovikulhoja, muovisia mitta-astioita ja -säilytysrasioita, ylimääräiset keittiösakset, kirjoja, rinkka... Näistä monista minun on ollut aiemmin vaikea luopua. Esimerkiksi kirjoissa on paljon hyviä itselleni mieluisten kirjailijoiden kirjoittamia teoksia. Kyseiset kirjat ovat kuitenkin olleet hyllyssä enemmän kirjailijan kuin kirjan itsensä takia, vaikkei kirjassakaan ole ollut mitään varsinaista vikaa. Esimerkiksi Lehtolaiselta minulla oli tähän asti koko tuotanto, mutta nyt päätin että minulle riittää jos omistan häneltä ne viisi teosta joista pidän kaikkein eniten ja joihin palaan mieluiten uudestaan - ja muut voin halutessani lainata tarvittaessa kirjastosta. Saman karsinnan tein myös parin muun kirjailijan kirjoille. Tällä menolla talouden kirjamäärä saattaa kyllä jossain kohtaa romahtaa täysin, mutta minunhan on muutenkin ollut tarkoituksena koettaa opetella käyttämään sitä kirjastoa.

Rinkka sai puolestaan lähteä liian isona. Olen tehnyt sen kanssa vain yhden reissun, ja silloin turhauduin sen raahaamiseen toistuvasti. Nyt selvittyäni kuukauden reissusta huomattavasti tuota rinkkaa pienemmällä repulla, minun on hyvin vaikea kuvitella tilannetta, jossa oikeasti haluaisin kantaa tuohon mahtuvaa tavaramäärää selässäni. Mikäli joudun joskus roudaamaan mukanani sellaista tavaravuorta maailman ääriin, on reissun syytä olla sellainen, että sen voi taittaa pyörällisen matkalaukun kanssa. Reppureissuille en enää halua mukaani mitään yli 40 litraista. Itselleni kevyet kantamukset kun ovat huomattavasti suurempaa luksusta kuin esimerkiksi iso valinnanvara vaatteissa. Tälläkään reissulla kun ei tullut kertaakaan sellainen olo, että mukana olleet vaatteet olisivat alkaneet kyllästyttää tai että olisi tullut vastaan tilanteita joihin minulla ei olisi ollut sopivaa asua - ellei oteta huomioon sitä kohtaa, kun meillä ei ollut yli viikkoon kunnon pyykkäysmahdollisuutta ja minulta alkoi loppua tarpeeksi puhdas päällepantava.

Kaikesta tavarapohdinnasta ja -kriittisyydestä huolimatta tavaramäärä ei kuitenkaan vain pienentynyt reissun päällä. Sorruimme Tapsan kanssa hankkimaan itsellemme yhteiseksi matkamuistoksi kauniin lohikäärmein koristellun pronssirasian. Sen lisäksi teimme joitain päivityksiä kotiin; parin huonokuntoisen peiton tilalle ostettiin pari silkkipeittoa kesäkäyttöön, minulta hajonnut pikkulaukku korvattiin uudella ja Tapsan iänikuisen kuluneen Skanssin mainoskassin tilalle hankittiin paremmin hänen tyyliinsä sopiva kangaskassi. Muut ostokset ovat pääosin kulutustavaa, kuten teetä ja makeisia. Yhtä kaikki matkalaukut kävivät yhdessä kohtaa reissua jo niin painaviksi, että päädyimme matkustusmukavuuden lisäämiseksi lähettämään osan tavaroista edeltä Suomeen. Nyt ne odottavatkin postissa huomista noutoa. Vähän kyllä kirpaisi maksaa suolaisia postimaksuja tavaran eteenpäin saamiseksi, mutta toisaalta tuon paketin avaamista odottaa ilolla - ja tässä tosin konkretisoitui hyvin nopeasti, millaista lisävaivaa ja -rahanmenoa tavara voi aiheuttaa.   

Tuliaisiksikin päädyimme hankkimaan pääosin syötäviä, ettei tulisi omalta osin lisänneeksi kenenkään tavarapaljoutta. Etenkin koriste-esineet kun ovat hankalia, jos ne eivät sitten sovikaan ollenkaan saajansa makuun. Niinpä esinetuliaisia tuli vain pari ja nekin hyvin pieniä. Tälläkertaa olin tosin muutenkin huono hankkimaan tuliaisia, ja päädyinkin hankkimaan vain erilaisia makeisin eri maista joissa vierailimme. Niistä on sitten helppo koota tuliaispusseja jaettaviksi.

Kokonaisuudessaan tavaramäärä on siis notkahtanut taas alaspäin, vaikkei asuntoon tulevan tavaran virtaa ollakaan saatu täysin katkeamaan. Ainakin muovinen turisrihkama jäi kuitenkin tälläerää hankkimatta.

Reissukuulumisia

Moskovan hienoin talo
Nyt ollaan sitten takaisin Suomessa. Ensimmäinen aamu omassa kodissa kuukauteen. Vaikka tälläkertaa reissu meni hyvin
nopeasti eikä matkanpäällä ehtinyt koti-ikävääkään tulla, oli kotiinpaluu silti jotain todella ihanaa. Sen verran kotihiiri sitä kuitenkin itse on, vaikka reissuarki pyöri varsin hyvin ja sujuvasti sillä repullisella tavaraa mitä itsellä mukana oli. Vähän hiljaista täällä kyllä vielä on, kun kaikki lemmikit ovat vielä hoitopaikoissaan. Mihailin olisin halunnut hakea kotiin heti eilen, mutta Mihailin hoitaja oli töissä kymmeneen illalla, niin aikaeroväsymys pakotti sänkyyn aiemmin. Poika saadaan kotiin sitten tänään ja rottamukset ensiviikolla. 

Reissu alkoi Venäjältä Moskovasta, josta lähdettiin junalla Mongolian halki kohti Pekingiä. Reissu koostui oikeastaan kahdesta osasta; tuosta transiperian junamatkasta ja 1,5 viikon Japanin reissusta. Mies kun on aina halunnut nähdä Japanin, niin se ympättiin junamatkan päätteeksi, rata kun jatkui kumminkin niin viereen Kiinaan asti. Vähän ennen lähtöä ja reissun ensimmäisinä päivinä sitä ehti kuitenkin melkein kyseenalaistaa koko reissun; Moskovassa satoi lähes koko ajan, ero Helsinkiin ei ollut niin suuri (isoja kiireisiä kaupunkeja vieroksuvan ihmisen silmiin) ja samalla rahalla olisi päässyt vaikka minne lämpimään. Lisäksi tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen reissu miehen kanssa ja ensimmäiset päivät menivät melko eritahtisesti; minulle säännöllinen ruokarytmi on reissuilla hyvin tärkeä, ja minun kanssani on hyvin tuskallista matkata jos verensokerini pääsee laskemaan liian alas. Mies taas voisi kulkea kilometrikaupalla jo ennen aamiaista ilman mitään ongelmia. Miehen oli siten alkuun hyvin vaikea ymmärtää, miksi minun pitää olla syömässä koko ajan. Normaaliarjessakin meillä kun on tässä eroa; itse syön
Moskovaa yöllä
työviikoillakin 4-5 kertaa päivässä, mies 1-2 kertaa päivässä. Kotona asia ei kuitenkaan samanlailla korostu, kun emme ole 24/7 yhdessä. 

Joidenkin päivien jälkeen saimme kuitenkin reissurytmit sovitettua yhteen ja sen jälkeen matka tuntui lähtevän kunnolla käyntiin. Yhdessä reissaaminen alkoi oikeasti olla todella kivaa ja maisematkin lähtivät vaihtumaan parempaan suuntaan Moskovan jäätyä taakse - siltä osin kun niitä maisemia oli. Pisin yhtenäinen junaetappi oli kolme vuorokautta putkeen junassa, ja tähän aikaan vuodesta pimeä tuli viimeistään viiden kieppeillä iltapäivällä. Sen jälkeen ikkunasta ei näkynyt juuri muuta kuin heijastuksia. Kuitenkaan tällaiset pakolliset tauot maisemienkatseluun ja nähtävyyksien metsästämiseen eivät haitanneet itseäni yhtään. Mikäs on sen parempi syy linnoittautua koko iltapäiväksi ja illaksi hyvän kirjan kanssa sängyn pohjalle. Sinuhe Egyptiläinen tuli luettua reissussa kokonaan, ja sen lisäksi 2,5 muuta kirjaa ja iso liuta blogeja - blogeja tosin verkkoyhteuksistä johtuen vain iltasatuina wi-fillisissä hotelli/hostellissahuoneissa. Ilman niitä olisin kyllä joutunut täydentämään reissukirjastoani varmaan pariinkin otteeseen ;) Nyt riitti että osti yhden englanninkielisen pokkarin matkan päältä.
junavaunun lämmitysjärjestelmä

Ensimmäisen junaetapin jälkeen lukeminen jäi kuitenkin hieman vähemmälle. Sen jälkeen reissu kun alkoi muuttua pikkuhiljaa sosiaalisemmaksi. Samaan hyttiin kanssamme päätyi havailijainen nainen, joka puolestaan tunsi samasta vaunusta yhden walesiläisen pariskunnan. Niinpä seuraavat junaetapit ja osin myös Mongolian pysähdys kului vilkkaiden keskustelujen merkeissä sekä näiden junatuttujen, että meillä Mongoliassa olleen oppaan kanssa. Puheenaiheet valittiin toki heti sieltä kevyestä small-talk päästä, josta uusien tuttavuuksien kanssa kehoitetaan aina aloittamaan etenkin ulkomailla; yhteiskunnallisista ongelmista, politiikasta ja uskonnosta. Toki jonkin verran puhuttiin myös lemmikeistä, ruokakulttuurista (muutenkin kuin monikansallisten firmojen ja geenimuuntelun kautta), luonnosta, matkailusta ja nähtävyyksistä. Omakin englanninkielen suullinen taito koheni reissulla varmasti kohisten, ainakin sen suurimman ongelmani eli puhumisen varmuuden kanssa. Itse kun miettii yleensä ihan liikaa muotoiluja ja puhuu sen myötä vain murto-osan siitä mitä ajattelee. Sillä itsestä onkaan harvemmin aloitteen tekijäksi matkoilla, vaikka uusiin ihmisiin onkin välillä mukava tutustua.

Venäjällä ja Mongoliassa oman huomioni kiinnittivät erityisesti kulkukoirat. Kulttuurihistoriaa opiskellaani minun olisi varmasti kuulunut napsia huomattavasti enemmän kuvia vanhoista rakennuksista ja kulttuurisillisista erityispiirteistä kuin koirista ja puista, mutta näillä mennään - onpahan tuleva kuvashow ainakin oman näköiseni - ja etenkin isoista ja tunnetuista nähtävyyksistä
Välissä maisema muuttui lumiseksi
löytyy kyllä kuvia googlellakin, toisin kuin Nauskin kaunissilmäisimmästä ja komeimmasta koirasta. Ja kyllä niitä rakennuskuviakin minulta jonkin verran löytyy; ainakin niiltä osin kuin löysin kivoja ikkunaluukkuja, puuleikkauksia ja muita minulle mieluisia yksityiskohtia. Voi kavereita silti vähän ehkä huvittaa, että yhdestäkin temppelistä minulta jäi kokonaan puuttamaan kuva, koska käytin kamerani akun loppuun kuvatessani sen vieressä kasvanutta itselleni täysin outoa puuta. Siinä kohtaa kun lopulta muistin, että en ole ottanut temppelistä vielä yhtäkään kuvaa ja käynnistin kamerani uudelleen, se vain sammutti itsensä ja käski laittaa itsensä lataukseen. Oli se temppelikin silti ihan kaunis.

Venäkällä itseeni suurimmat vaikutukset teki Baikal-järvi ja Irkutsk. Näistä etenkin jälkimmäisestä löytyi niitä söpöjä vähän enemmän aikaa nähneitä puutaloja ihanine ikkunaluukkuineen ja puuleikkauksineen. Etenkin siinä kohtaa kun lähti palloilemaan juna-asemalta enemmän pikkukaduille päin. Sielä suunnalla metsikössä tuli myös törmättyä ensimmäiseen kulkukoiralaumaan, jossa minut hurmasi etenkin noin puolivuotias todennäköisesti colliesukuinen pentu. Se sai minut melkein etsimään lähintä kauppaa, jotta olisin voinut hakea sieltä kassillisen koirankeksejä jaettaviksi. Tapsa jo totesikin, että emme voi koskaan muuttaa Venäjälle, tai pian minulla olisi ainakin 15 koiraa, kun ottaisin mukaani kaikki ihanimman ja vetoavimmat kodittomat - joita minun mittapuullani jo tälläreissulla tuli vastaan paljon. Siinä hän saattaa olla kyllä hyvinkin oikeassa.
Puuleikkauksia ja ikkunaluukkuja

Maisemissa tapahtui radikaalimpi muutos oikeastaan vasta Mongolian kohdalla. Siinä missä Venäjä muistutti kyrillisiä kirjaimia lukuunottamatta koko ajan hyvin paljon Suomea (lukuunottamatta Irkutskin vanhempaa rakennuskantaa), oli Mongolia vuorineen hyvin erilainen ja karun kaunis - Ulaan-Baataria lukuunottamatta. Paikan ainoa suurkaupunki teki minuun suunnilleen yhtä lähtemättömän vaikutuksen kuin Moskova, vaikka toki silläkin oli omat kohtansa ja erityispiirteensä, etenkin sivummalla keskustasta. Pääsääntöisesti se oli kuitenkin vain liian moderni, liian vilkas, täynnä autoja ja saasteita, eli kaikkea muuta mitä Terenskin kansallispuisto, jossa pääsimme yöpymään ensimmäisen yömme jurtassa ja johon pääsimme tutustumaan myös hevosen selästä käsin. Sielä oli jopa varsin kotoisaa katsella kattoikkunasta lejailevia lumihiutaleita kaminan lämmittäessä kotoisasti. Kansallispuistollaan ja vuoristossa sijaitsevalla temppelialueellaan Mongolia kohosikin reissun ensimmäiseksi yllättäjäksi - emme olleet kumpikaan odottaneet siltä juuri mitään, mutta kumpikin piti siitä lopulta huomattavasti enemmän kuin Venäjästä. Pääsimme myös
Lähestytään Mongolian rajaa
vierailemaan paikallisen paimentolaisperheen kotijurtassa ja se laittoi kieltämättä miettimään, voisiko sitä itsekin tulla oikeasti toimeen niin vähällä ja sen kokoisessa asumuksessa. Tällähetkellä se taitaisi onnistua vain pakon edessä (etenkin rottien asumusta kun olisi vaikea sinne sovittaa), mutta pidemmällä tähtäimellä asia ei välttämättä tekisi edes tiukkaa, kun ympärillä olisi kuitenkin tilaa hengittää toisin kuin pienessä kerrostaloasunnossa.

Mongoliasta jatkoimme Pekingiin, joka meni alkuun suoraan kategoriaan liian ja iso ja moderni suurkaupunki. Muutamien päivien jälkeen aloimme kuitenkin pikkuhiljaa lämmetä kaupungille, etenkin sen vanhemmalle osalle jonka keskellä hotellimme sijaitsi. Alkuun odottamamme suuret nähtävyydet, kielletty kaupunki ja silkkimarketti osoittautuivat karikatyyrimäisiksi suuriksi pettymyksi. Niiden lisäksi kaupungista löytyi kuitenkin jotain muuta, jotain sellaista mitä emme olleet osanneet odottaa, kuten valtaisa ja upea puisto temppeleineen ihan kulman takana hotellistamme, sekä viehättäviä todella vanhoja pikkukujia kivikaiverruksineen ja pyykkinaruineen, joihin hyvin turistihintainen paikallinen meidät riksallaan kuljetti. Se olikin yksi piirre, mihin itsellä oli Kiinassa vaikea suhtautua; millään ei ollut selkeää näkyvissä olevaa yhtä hintaa muualla kuin supermarketissa. Kaikkialla muualla hinnasta piti tinkiä ja
Reissun söpöpin koira (ja Tapsa)
neuvotella - etenkin kun pyynnit heitettiin alkuun ihan tarkoituksessa pilviin, kun meistä paistoi jo kilometrin päähän ettemme ole paikallisia. Itse en ole koskaan pitänyt tinkimisestä, joten ostosten teko oli paikoin hyvin rasittavaa - kunnes löysimme sen supermarketin jossa tehdä ruoka- ja juomaostoksia. Kiinasta alkaen ostostenteko jäi kuitenkin muutenkin enemmän Tapsan harteille. Jossain välillä Mongolia-Kiina minulta pöllittiin sekä luotto- että pankkikortit ja huomasin asian vasta Kiinassa. Lompakon käteisvarat kun oli jätetty ovelasti koskematta, niin korttien pöllisestä ehti kulua ainakin pari päivää ennenkuin olisin tarvinnut korttia isompaan ostokseen. Korttien sulkeminen ja rikosilmoituksen tekeminen onnistuivat molemmat onneksi kätevästi Kiinasta käsin, mutta vahinko oli silti ehtinyt jo tapahtua ja kortteja oli ehditty käyttää. Sitä pääsee sitten nyt Suomesta käsin selvittelemään. 

Kiinasta oli edessä lento Osakaan Japaniin. Tässä kohtaa korttien katoaminen harmitti vielä jonkin verran ja hetken mietti myös matkan jatkamisen mielekkyyttä. Paluulippu oli kuitenkin jo hankittu tietylle päivällä ja Japanissa meillä oli pari sovittua tapaamistakin, joten asiat päätettiin laittaa järjestymään ilman kortteja. Verkkopankista selvitettiin vahingon maksimisuuruus ja kaikki käteisvarat siirrettiin Tapsan haltuun, niin että hänellä säilyi sitten parempi kuva kokonaisrahatilanteesta. Loppureissusta kun ei voinut enää olla minun ja Tapsan rahat, vaan oli pakko mennä puhtaasti yhteisillä. Alkuun se ajatus hieman pelotti, Japani kun oli muutenkin matkakohteistamme se jossa asiat oli jätetty eniten auki ja majoituksetkin oli varattuna vain parille ensimmäiselle ja yhdelle viimeiselle yölle.
Ensimmäinen yhteiskuva
Alkupaniikista huolimatta kaikki meni kuitenkin hyvin. Majoituksista ja ruokapaikoista ei tullut yhtään vääntöä, eikä edes muutamista tuliais- ja matkamuistoshoppailuista. Tässä auttoi varmasti se, että raivausprojektin myötä kulutustottumuksemme ovat lähentyneet paljon toisiaan. Tavaran merkitys on kummallakin vähentynyt ja sisustuksen suhteen on alettu löytää toimiva yhteinen linja. Samaan aikaan Tapsakin on vapautunut käyttämään rahaa enemmän myös ulkonasyömiseen ja pieneen herkutteluun, joiden suhteen hän oli aiemmin hieman pihin, kun niistä ei jää mitään konkreettista. Niinpä rahankäytöstä ei taidettu käydä yhtään suurempaa keskustelua - vain ohimennen tehty sopimus siitä, että minä rahoitan elämistä sitten Suomen päässä taas enemmän, kun olen meistä tällähetkellä ainoa jolla on tuloja.

Japanista saatu ensivaikutelma oli värikäs, outo ja erilainen. Heti Osakaan saavuttua se näytti vain itseltään, ei miltään mitä kumpikaan meistä olisi nähnyt aiemmin. Ja kaikessa erilaisuudessaan ja värikylläisyydessään siinä vain oli heti jotain todella kotoisaa. Sitä on jotenkin mahdotonta eritellä sen tarkemmin, mutta jotenkaan kaupunki ei vain ahdistanut, vaikka se oli niin valtava että meillä kesti junallakin yli kolme tuntia päästä hotellillemme, vaikka laskeuduimme kaupungin alueelle - ja asutus jatkui koko sen matkan. Ainoa särö kotoisuuteen syntyi itselläni kanjeista, joita en osannut lukea ja jotka siten haittasivat selvästi esimerkiksi automaattien käyttöä - ja automaatteja Japanissa oli paljon. Alustavalle suunnitelmallemme vältellä isoja kaupunkeja ja keskittyä maaseutuun ei siis ollut tarvetta ja jämähdimme heti Osakaan useammaksi päiväksi - emme vain malttaneet lähteä sieltä poiskaan, vaikka pyhien takia emme edes onnistuneet saamaan viikonlopuksi huoneita muualta kuin lovehotelleista (jotka osottautuvatkin erittäin toimivaksi ja kustannustehokkaaksi majoitusratkaisuksi kahden aikuisen reppureissulla). Ehdimme silti Japanin reissullamme tehdä myös pikapoikkeukset Kiotoon ja Tokioon (Disneyland <3), sekä viettää muutamia päiviä uuden ystävämme Tomokon vanhempien luona Japanin maaseudulla Tottorissa - suomalaisittain sekään ei kuitenkaan ollut ihan pienenpieni kaupunki ;)
Jurtan kattoikkuna

Japanissa oli itselleni myös toinen yllätys johon en ollut osannut ollenkaan varautua. Näin marraskuun lopulla ruska-aika oli Japanissa kauneimmillaan, ja että Japanin ruska vetää loistossaan vertoja sen maailmankuuluille kirsikankukille. Sillä meillä onkin niitä puukuvia niin miljoona, sillä minä rakastan kaikkia ruskan voimakkaita sävyjä, etenkin kun Japanissa niihin yhdistyivät vielä monin paikoin satoa kantavat hedelmäpuut ja kukkivat kiinanruusut. Näkymät vain olivat paikoin jotain niin uskomatonta, etenkin saavuttaessa pimeän aikaan upeasti valaistuun Ishiyamade-temppelin puistoon. Sinne olisi voinut jäädä vaikka ikuisuudeksi, vaikka ennen lähtöä olinkin ollut erittäin väsynyt. Upeiden maisemien ohella Japanissa saimme kokea myös jotain muuta todella upeaa ja kaunista; paikallista vieraanvaraisuutta. Olimme sopineet tapaavamme Japanissa Mihailin kasvattajan vuokralaisen ystäviä, mutta emme olleet todellakaan osanneet varautua siihen kuinka valmiiita he olivat meitä Japanissa kierrättämään ja kuinka paljon vaivaa he näkivät jotta me viihtyisemme. Siinäkin kohtaa kun istuimme lukuisia ruokalajeja sisältävässä täpötäydessä ruokapöydässä yhdessä
Kilpikonnakivi Mongoliassa
Tomokon, hänen miehensä, lastensa, vanhempiensa ja siskonsa perheen kanssa, oli jotenkin vaikea uskoa että vain muutamaa päivää aiemmin olimme olleet ventovieraita (ja ison osan pöydässä olijoista tapasimme ensikertaa vasta silloin), niin sydämellisesti meidät otettiin vastaan, vaikka yhteinen kieli isolta osin puuttuikin. Japanista lähtiessä olikin sovittava, että heidän kanssaan tullaan vielä näkemään - joko täällä Suomessa jolloin pääsisimme vuorostamme hostaamaan, tai ihan viimeistään Japanissa palatessamme sinne uudelleen. Sinne kun ei yksi matka ollut mitenkään tarpeeksi.

Kuukauden reissusta saisi luonnollisesti kirjoitettua vaikka miten paljon lisääkin - ja niin tulenkin todennäköisesti myöhemmin tekemäänkin. Tässä reissussa kun riittää taatusti purettavaa joksikin aikaa. Etenkin kun monet muistoista on talletettu kuvien ja mielen ohella myös pieneen matkapäiväkirjaan. Ei sitä kuitenkaan ihan koko kuukautta olisi osannut kirjoittamatta olla, vaikka bloggaaminen ei ollutkaan tällä reissulla se toimiva itseilmaisun tapa. 

Auringonlasku Ulan-Baatarissa

Lukkoja kiinanmuurilla
Ensimmäinen ruskapuu Japanissa
Yksi lippuautomaateista
Kadunpätkää Osakassa
Lisää puita
Norsuaitausta Osakan eläintarhassa
Söpö lavuaari yhdessä lovehotellissa
Yksi reissun parhaista ravintoloista kera Keikon ja Tomokon
Öistä temppelialuetta
Lisää öistä temppelialuetta
Ruoka-automaatteja
Havupuu temppelin vieressä
Jouluparaatia Disneylandissa