Hauskaa joulua!

Ylityöt ja viimeinen työpäivä ennen aattoa ovat jääneet nyt taakse, ja itsellä on tänään lähtö joulunviettoon äitini luo, jonne myös sisarukset perheineen kokoontuvat. Rauhoittuminen jouluun voi siis alkaa, ja sen myötä toivotan hyvät joulut myös kaikille lukijoille, tälläkertaa hieman rottamaisen kuvan kera ;)

Asunnon tavaramäärä; olohuone

Olohuoneessa meillä isoimmat tavarakeskittymät ovat dvd-hylly ja pelihylly. Muuten huoneesta on saatu aika paljon sälää karsituksi. Pelejäkin on lähtenyt karsimisen aikana kyllä paljon, mutta sitä kokoelmaa ei ole edes tarkoitus saada minimalistiseksi; kunhan kaikki pelit ovat mieluisia ja niillä on selkeästi perusteltavissa oleva paikkansa kokoelmassa.

Olohuone laskettiin tähän jouluasussaan nyt kun joulukoristeet on kerran kannettu vintiltä asuntoon ja levitetty esille. Loppuun tulikin listattu joulukoristelaatikon loppusisältö (49 tavaraa), joka ei tänä vuonna valikoitunut ainakaan vielä esille. Sitä en kuitenkaan laskenut olohuoneen tavaramäärään, vaan lisäsin sen vain asunnon kokonaistavaroihin. Joulukoristeiden laskun jätänkin sitten vintin inventaariossa väliin, vaikka ne olisivatkin ehtineet palautua sinne sitten kun vintin laskennan aika lopulta on. Tietenkin joulukoristeiden laskun olisi voinut jättää tässä yhteydessä kokonaan väliin ja laskea ne suoraan vintin tavaroihin, sillä vintissähän ne suurimman osan vuotta ovat. Koin ne kuitenkin helpommaksi laskea nyt niiden ollessa esille + elättelen toiveita siitä, että lasku-urakka tulisi päätökseen ennen loppiaista. Se riippuu kuitenkin täysin siitä, kuinka aikaansaavalla fiiliksellä on välipäivinä - joulun pyhät kun menevät taas pitkälti äitini luona. 

Olohuoneesta löytyi 485 tavaraa, joista muodostui seuraava lista:

1 puupenkki
3 huonekasvia
3 ruukkua
3 mattoa
1 sohva
5 itonaista sohvatyynyä (sohvan omian tyynyjen lisäksi)
1 sohvapöytä
3 pöytäliinaa

1 akvaariotaso, jossa/jolla:
1 kotiteatteri setti
1 Playstation 2
1 Playstation 3
1 Buzz-ohjaimet
2 PS-ohjainta
2 Mihailin kuvaa kehystettynä
1 kynttilälyhty
1 laatikollinen Tapsan papereita
1 Playsation Vita -käsikonsoli
2 erilaista koteloa Vitalle
1 kotelo Vitan peleille
26 Playstation 3 peliä
3 PS Vita peliä
2 kaukosäädintä
2 silkkimakuupussia
1 matkapyyhe
1 adapteri
1 tarraharja
1 kuulokkeiden jakokappale
2 jatkojohtoa

1 videotykki
1 videotykin teline
1 rottahäkki
1 ruoka-/pelipöytä
6 ruokapöydän tuolia
1 kukkataso

1 muovikuusi
1 kuusenmatto
1 kuusenkynttilät
24 kuusenkoristetta
1 latvatähti

1 lattiavalaisin
2 kattovalaisinta
1 palovaroitin
11 tuikkumaljaa
1 kynnysmatto
3 verhoa
2 pimennysverhot

1 pelihylly, jossa
50 lautapeliä/lautapelin lisäosaa

1 viltti
2 kynttilälampettia
2 joulukoristetähteä
1 muoviköynnös

1 dvd-hylly, jossa
185 elokuvaa/elokuvaboksia
51 tv-sarjaboksia
18 PS2 -peliä
28 cd-levyä
8 PS1 -peliä
1 cd-/leffalaukku
1 joulupukkikori
1 cd-laatikko

Joulukoristelaatikkoon jäi vielä:

1 säkki
2 pahvilkulkusta
1 ovikranssi
1 alusmatto
1 kuusenjalka
1 olkipossu
1 tonttulakki
3 valosarjaa
3 joululiinaa
35 joulukuusenkoristetta

Olin jokseenkin yllättynyt että olohuoneessa oli lopulta vähemmän tavaroita mitä makuuhuoneessa; olin aivan varma että luku olisi mennyt toisinpäin. Niin se tulee kuitenkin varmaan kääntymään, sillä mies on käyttänyt useamman päivän tällä viikolla oman kirjahyllynsä tarkempaan läpikäyntiin. Sieltä tuleekin todennäköisesti lähteneeksi kiertoon isohko määrä kirjoja, sitten kun Tapsa keksii mitä kautta ne saa järkevimmin eteenpäin. Siihen asti ne päätettiin kuitenkin jättää hyllyyn. Omat poistoiksi suunnitellut tavarat (ja Tapsan vähemmän spesifit) roudataan taas maanantaina kirpputorille.

Tällähetkellä olohuoneen jälkeen mennään tavaramäärässä kokonaisluvussa 1710 ilman loppuja joulutavaroita, ja loppujen joulutavaroiden jälkeen luvussa 1759. Tällähetkellä näyttää siis siltä, että voi olla hyvin mahdollista että keittiön ja varastojen läpikäynnin jälkeen päädytään kokonaisluvussa jonnekin 2500-3000 välille, ellei arvioni pahasti heitä.

Asunnon tavaramäärä; makuuhuone

Nyt on kotiuduttu sen verran, että laskutoimituksetkin voivat jatkua. Tälläkertaa vuorossa siis makuuhuone. Makuuhuoneen kohdalla kokonaistavaramääräksi saatiin 561 kpl. Lukuun en tosin laskenut mukaan niitä vierashuoneen kirjoja, jotka siirtyivät vierashuoneesta makuuhuoneeseen hävitettyäni osan makuuhuoneen kirjoista.

Makuuhuoneessa on

1 kirjahylly, jossa
290 Tapsan roolipeli-/harrastuskirjaa

1 kirjakaappi, jonka päällä/sisällä
2 kynttilänjalkaa
1 puuarkku
78 romaania (+ 17 vierashuoneesta siirrettyä romaania)

2 mattoa
1 valaisin
2 yöpöytää (joiden laatikoissa takuukuitteja ja 1 käsivoide)
1 pyykkikori
1 sälekaihtimet
1 unensieppari
3 pelipöytälevyä
1 sänky
2 joustinpatjaa
1 petauspatja
4 tyynyä
4 peittoa
2 lakanaa
8 pussilakanaa
8 tyynyliinaa
(Lakanoista, pussilakanoista ja tyynyliinoista aina puolet käytössä ja puolet pesussa/kaapissa. Tätä määrää saa ehkä vähennettyä sitten kun ehtii jossain vaiheessa hankkia myös kunnolliset, riittävän paksut talvipeitot - nyt nukutaan käytännössä aina kaksilla peitoilla).

Kiinteä, minun käytössäni oleva vaatekaappi, jossa
3 pyyhettä
Yllä mainitut lepovuorossa olevat liinavaatteet

2 hupparia
3 neuletta
1 salikengät
3 välihousut
1 verkkarit

2 korsettia
1 korsettitoppi
7 toppia/t-paitaa
8 pitkähihaista/alupaitaa

2 farkut
2 mustat suorat housut
4 lyhyttä hametta
2 pitkää hametta

7 sukkahousut
7 pikkuhousut
3 rintaliivit
1 säärystimet
6 sukat (näitä pitäisi olla ehkä pari tai pari lisää, etenkin työviikoilla kun käyttää vähemmän hameita)
2 villasukat

2 bikinit
4 vyötä
3 koristevyötä
1 huivi

Kiinteä yläkaappi, jossa
1 kynttelikkö
3 mustaa lakanaa
1 siivet
1 musta peruukki
(halloweenkamoja, jotka eivät mahdu halloween-laatikkoon joka on vintillä)

1 tuoli
1 kirjoituslipasto, jossa/jolla
1 koruteline
20 korua (+ 2 jotka ovat aina päälläni)
1 kannettava tietokone
1 tulostin
1 nettitikku
1 ulkoinen kovalevy
1 kynämuki (jossa 13 kynää. Kyniä en tosin laske kokonaismäärään erillisinä tavaroina, mutta piti ne kuitenkin laskea.)
1 säiliöteroitin
1 nitoja
1 muoviseepra
1 kamera
1 kuvien siirtopiuha
3 laturia
1 tablettitietokone
4 korurasiaa
1 muistikirja
1 pino papereita (näitä en alkanut laskea)
1 muovitaskukansio
1 riisi paperia
1 pkt muovitaskuja
2 ruutupaperiavihkoa
1 rei'itin
1 pkt niittejä
3 pkt eri kokoisia kirjekuoria
2 pkt post-it lappuja
1 pkt liituja

1 penaali, jossa
1 tussit (17 kynää)
1 puuvärit (25 kynää)
1 viivoitin
1 teroitin
1 pkt lyijyä 

Makuuhuoneen kohdalla kokonaislukuun otettiin siis iso harppaus ylöspäin, vaikkei sitä tullutkaan ihan tuplattua. Kirjakokoelmilla on selvästi vaikutusta, eikä oma vaatekaappikaan ihan minimalistinen ole. Kun vähennetään vierashuoneesta karsitut kirjat, ensimmäisen viiden tilan jälkeen mennään luvussa 1225. Jännittävintä tässä on, ettei luvussa ole vielä mukana dvd- ja pelikokoelmat, eikä keittiötarpeisto. Edessä kun on vielä olohuone, keittiö, parveke ja varastot. 100 tavaran haasteessa tässä saisi tietenkin oikoa, ja laskea roolipelikirjat ja romaanikokoelman ykkösiksi. Silloin luvusta tulisi jo hyvin kaunis. Itse en kuitenkaan näe moisessa kaunistelussa mieltä, etenkään sen jälkeen kun miehen figuurien kanssa siihen joutui jo pitkälti tyytymään.

Ötökkäsota, osa2

Reissua ennen käyty ötökkäpuhdistus sai jatkoa vielä reissun jälkeen. Kotiuduttua kun tuli löydettyä kuolleiden häröjen lisäksi myös muutamia eläviä. Niinpä miehen kanssa käydyn pikapalaverin jälkeen haettiin vielä toinen myrkkypullo ennen lemmikkejä. Lemmikkien kotiuduttua kotona kun ei enää myrkytetä.

Jos ennen reissua koitettiin olla perusteellisia, tälläkertaa sitä oltiin vielä kahta tarkemmin. Keittiössäkin käytiin läpi kaikki kaapit eikä vain niitä joissa elintarvikkeita säilytettiin. Kaikki spayrattiin läpi siitä huolimatta että elintarvikkeet ovat yhä pakkasen suojissa. Samalla tehtiin päätös siitä, että yksikään elintarvike ei poistu pakkasesta muualle kuin tiiviiseen lasipurkkiin sitten kun niitä saadaan hankittua. Olkoot häröt kuinka harmittomia hyvänsä, on niiden tullut aika vaihtaa osoitetta.

Astiakaappien myrkyttämisen jälkeen kävi tosin melko selväksi että meillä on edessä myös pienehkö tiskirumba. Vaikka asunnossa toki tuuletettiin hyvin myrkytyksen jälkeen, en halunnut ottaa riskiä siitä että myrkkyä jää astioihin tai ruokailuvälineisiin. Niinpä kaikkien keittiökaappien sisällykset pyöritetään nyt koneessa ennenkuin ne vapautetaan käyttöön. Samalla tulee myös käytyä hyvin läpi mitä noista kaapeista löytyy.

Yksi mistä tietää että raivauksesta on ollut hyötyä on se ettei homma tunnu edes pahalta. Tavaroita on edelleen paljon, mutta määrä on hallittavissa. Ja mikä tärkeämpää; ne ovat mieluisia. Kerman saven vuuille ja Muumi-astioille uhraa energiaansakin mieluummin kuin persoonattomille muovihärpäkkeille. Siitäkin huolimatta että sitä energiaa on ollut nyt vähemmän aloitettuani heti loman jälkeen ylitöillä. Nyt kuitenkin mielellään varautuu siihen worst case screnarioon, että sitä joutuu itse vastaamaan kaikista kortillaan tehdyistä ostoksista aina katoamisesta sulkupuheluun asti. Muussa tapauksessa uutena vuotena on varaa panostaa johonkin mukavampaan.

Reissun vaikutus tavaramäärään

Minulla oli vakaa aikomus olla lukematta mitään raivausaiheista reissunpäällä, mutta se jäi vain aikomukseksi. Suurimpana syynä tähän aiottuun lukutaukoon oli ettei reissun päällä kämpälle voi tehdä kuitenkaan mitään, ja raivausjuttuja lukiessa tulee monesti itsellekin innostus tarttua toimeen. Niin kävi nytkin, ja osin reissun päällä vahvistui ajatus siitä mitkä kaapit lähtevät ruodintaan heti kotiinpalattua. Ja tässä kohtaa heti oli tosiaan heti; iso osa tavaroista siirtyi kirpputorilaatikoihin jo eilen illalla.

Reissu kyllä herätteli miettimään omaa tavaramäärää myös muuten. Sitä mitä mitkäkin tavaroista minulle merkitsevät ja sitä mikä rooli niillä on omassa elämässäni ja arjessani. Reissun päällä kun pärjää kuitenkin niin paljon vähemmällä tavaralla kuin paikallaan pysyttäessä. Reissuun kun ei tulisi mieleenkään raahata esimerkiksi Robin Cookin koko tuotantoa tai kaikkia 51 Disney-klassikkoa. Silti niistä kokee saavansa iloa eikä niistä halua luopua. Niiden paikka vain on kotona - sielä mihin reissuista palataan. Sillä vaikka kuinka pidän reissaamisesta, on kiinteä tukikohta minulle ainakin tässä vaiheessa hyvin tärkeä. Siitä huolimatta että nytkin tuli Japanissa puhuttua siitä vaihtoehdosta, jos jossain kohtaa muuttaisi vuodeksi ulkomaille - edellyttäen että maa olisi sellainen johon Mihailinkin saisi otettua mukaan.

Myös muuttoajatuksella pallottelu toi lisänäkökulmaa tavaroiden läpikäymiseen. Puhuttiin Tapsan kanssa samalla siitä, mitkä tämän asunnon tavaroista ovat sellaisia, joiden säilytyksestä olisi valmis maksamaan vuoden ajan, ja minkä löytämisestä laatikoista uskoisi oikeasti Suomeen palattuaan iloitsevansa. Esimerkiksi osien pelien kohdalla kumpikin uskoo tilanteen olevan tämä; täysin suomenkielistä peliä joka toimii parhaiten 3-5 pelaajalla ei olisi järkevää raahata mukana maailmalle, mutta Suomessa se olisi varmasti edelleen mukava pelikavereiden luo palattua. Sama joidenkin lempihuonekalujen kohdalla. Sen sijaan osa tavaroista on neutraalimpia ja helpommin korvattavissa; niiden kohdalla osasta luopuminenkin onkin jo otettu harkintaan.

Reissun jälkeisessä raivauksessa kirppislaatikkoon on jo päätynyt kahvikuppeja, Kermansaven aamiaissettejä, muovikulhoja, muovisia mitta-astioita ja -säilytysrasioita, ylimääräiset keittiösakset, kirjoja, rinkka... Näistä monista minun on ollut aiemmin vaikea luopua. Esimerkiksi kirjoissa on paljon hyviä itselleni mieluisten kirjailijoiden kirjoittamia teoksia. Kyseiset kirjat ovat kuitenkin olleet hyllyssä enemmän kirjailijan kuin kirjan itsensä takia, vaikkei kirjassakaan ole ollut mitään varsinaista vikaa. Esimerkiksi Lehtolaiselta minulla oli tähän asti koko tuotanto, mutta nyt päätin että minulle riittää jos omistan häneltä ne viisi teosta joista pidän kaikkein eniten ja joihin palaan mieluiten uudestaan - ja muut voin halutessani lainata tarvittaessa kirjastosta. Saman karsinnan tein myös parin muun kirjailijan kirjoille. Tällä menolla talouden kirjamäärä saattaa kyllä jossain kohtaa romahtaa täysin, mutta minunhan on muutenkin ollut tarkoituksena koettaa opetella käyttämään sitä kirjastoa.

Rinkka sai puolestaan lähteä liian isona. Olen tehnyt sen kanssa vain yhden reissun, ja silloin turhauduin sen raahaamiseen toistuvasti. Nyt selvittyäni kuukauden reissusta huomattavasti tuota rinkkaa pienemmällä repulla, minun on hyvin vaikea kuvitella tilannetta, jossa oikeasti haluaisin kantaa tuohon mahtuvaa tavaramäärää selässäni. Mikäli joudun joskus roudaamaan mukanani sellaista tavaravuorta maailman ääriin, on reissun syytä olla sellainen, että sen voi taittaa pyörällisen matkalaukun kanssa. Reppureissuille en enää halua mukaani mitään yli 40 litraista. Itselleni kevyet kantamukset kun ovat huomattavasti suurempaa luksusta kuin esimerkiksi iso valinnanvara vaatteissa. Tälläkään reissulla kun ei tullut kertaakaan sellainen olo, että mukana olleet vaatteet olisivat alkaneet kyllästyttää tai että olisi tullut vastaan tilanteita joihin minulla ei olisi ollut sopivaa asua - ellei oteta huomioon sitä kohtaa, kun meillä ei ollut yli viikkoon kunnon pyykkäysmahdollisuutta ja minulta alkoi loppua tarpeeksi puhdas päällepantava.

Kaikesta tavarapohdinnasta ja -kriittisyydestä huolimatta tavaramäärä ei kuitenkaan vain pienentynyt reissun päällä. Sorruimme Tapsan kanssa hankkimaan itsellemme yhteiseksi matkamuistoksi kauniin lohikäärmein koristellun pronssirasian. Sen lisäksi teimme joitain päivityksiä kotiin; parin huonokuntoisen peiton tilalle ostettiin pari silkkipeittoa kesäkäyttöön, minulta hajonnut pikkulaukku korvattiin uudella ja Tapsan iänikuisen kuluneen Skanssin mainoskassin tilalle hankittiin paremmin hänen tyyliinsä sopiva kangaskassi. Muut ostokset ovat pääosin kulutustavaa, kuten teetä ja makeisia. Yhtä kaikki matkalaukut kävivät yhdessä kohtaa reissua jo niin painaviksi, että päädyimme matkustusmukavuuden lisäämiseksi lähettämään osan tavaroista edeltä Suomeen. Nyt ne odottavatkin postissa huomista noutoa. Vähän kyllä kirpaisi maksaa suolaisia postimaksuja tavaran eteenpäin saamiseksi, mutta toisaalta tuon paketin avaamista odottaa ilolla - ja tässä tosin konkretisoitui hyvin nopeasti, millaista lisävaivaa ja -rahanmenoa tavara voi aiheuttaa.   

Tuliaisiksikin päädyimme hankkimaan pääosin syötäviä, ettei tulisi omalta osin lisänneeksi kenenkään tavarapaljoutta. Etenkin koriste-esineet kun ovat hankalia, jos ne eivät sitten sovikaan ollenkaan saajansa makuun. Niinpä esinetuliaisia tuli vain pari ja nekin hyvin pieniä. Tälläkertaa olin tosin muutenkin huono hankkimaan tuliaisia, ja päädyinkin hankkimaan vain erilaisia makeisin eri maista joissa vierailimme. Niistä on sitten helppo koota tuliaispusseja jaettaviksi.

Kokonaisuudessaan tavaramäärä on siis notkahtanut taas alaspäin, vaikkei asuntoon tulevan tavaran virtaa ollakaan saatu täysin katkeamaan. Ainakin muovinen turisrihkama jäi kuitenkin tälläerää hankkimatta.

Reissukuulumisia

Moskovan hienoin talo

Nyt ollaan sitten takaisin Suomessa. Ensimmäinen aamu omassa kodissa kuukauteen. Vaikka tälläkertaa reissu meni hyvin
nopeasti eikä matkanpäällä ehtinyt koti-ikävääkään tulla, oli kotiinpaluu silti jotain todella ihanaa. Sen verran kotihiiri sitä kuitenkin itse on, vaikka reissuarki pyöri varsin hyvin ja sujuvasti sillä repullisella tavaraa mitä itsellä mukana oli. Vähän hiljaista täällä kyllä vielä on, kun kaikki lemmikit ovat vielä hoitopaikoissaan. Mihailin olisin halunnut hakea kotiin heti eilen, mutta Mihailin hoitaja oli töissä kymmeneen illalla, niin aikaeroväsymys pakotti sänkyyn aiemmin. Poika saadaan kotiin sitten tänään ja rottamukset ensiviikolla. 

Reissu alkoi Venäjältä Moskovasta, josta lähdettiin junalla Mongolian halki kohti Pekingiä. Reissu koostui oikeastaan kahdesta osasta; tuosta transiperian junamatkasta ja 1,5 viikon Japanin reissusta. Mies kun on aina halunnut nähdä Japanin, niin se ympättiin junamatkan päätteeksi, rata kun jatkui kumminkin niin viereen Kiinaan asti. Vähän ennen lähtöä ja reissun ensimmäisinä päivinä sitä ehti kuitenkin melkein kyseenalaistaa koko reissun; Moskovassa satoi lähes koko ajan, ero Helsinkiin ei ollut niin suuri (isoja kiireisiä kaupunkeja vieroksuvan ihmisen silmiin) ja samalla rahalla olisi päässyt vaikka minne lämpimään. Lisäksi tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen reissu miehen kanssa ja ensimmäiset päivät menivät melko eritahtisesti; minulle säännöllinen ruokarytmi on reissuilla hyvin tärkeä, ja minun kanssani on hyvin tuskallista matkata jos verensokerini pääsee laskemaan liian alas. Mies taas voisi kulkea kilometrikaupalla jo ennen aamiaista ilman mitään ongelmia. Miehen oli siten alkuun hyvin vaikea ymmärtää, miksi minun pitää olla syömässä koko ajan. Normaaliarjessakin meillä kun on tässä eroa; itse syön

Moskovaa yöllä

työviikoillakin 4-5 kertaa päivässä, mies 1-2 kertaa päivässä. Kotona asia ei kuitenkaan samanlailla korostu, kun emme ole 24/7 yhdessä. 

Joidenkin päivien jälkeen saimme kuitenkin reissurytmit sovitettua yhteen ja sen jälkeen matka tuntui lähtevän kunnolla käyntiin. Yhdessä reissaaminen alkoi oikeasti olla todella kivaa ja maisematkin lähtivät vaihtumaan parempaan suuntaan Moskovan jäätyä taakse - siltä osin kun niitä maisemia oli. Pisin yhtenäinen junaetappi oli kolme vuorokautta putkeen junassa, ja tähän aikaan vuodesta pimeä tuli viimeistään viiden kieppeillä iltapäivällä. Sen jälkeen ikkunasta ei näkynyt juuri muuta kuin heijastuksia. Kuitenkaan tällaiset pakolliset tauot maisemienkatseluun ja nähtävyyksien metsästämiseen eivät haitanneet itseäni yhtään. Mikäs on sen parempi syy linnoittautua koko iltapäiväksi ja illaksi hyvän kirjan kanssa sängyn pohjalle. Sinuhe Egyptiläinen tuli luettua reissussa kokonaan, ja sen lisäksi 2,5 muuta kirjaa ja iso liuta blogeja - blogeja tosin verkkoyhteuksistä johtuen vain iltasatuina wi-fillisissä hotelli/hostellissahuoneissa. Ilman niitä olisin kyllä joutunut täydentämään reissukirjastoani varmaan pariinkin otteeseen ;) Nyt riitti että osti yhden englanninkielisen pokkarin matkan päältä.

junavaunun lämmitysjärjestelmä

Ensimmäisen junaetapin jälkeen lukeminen jäi kuitenkin hieman vähemmälle. Sen jälkeen reissu kun alkoi muuttua pikkuhiljaa sosiaalisemmaksi. Samaan hyttiin kanssamme päätyi havailijainen nainen, joka puolestaan tunsi samasta vaunusta yhden walesiläisen pariskunnan. Niinpä seuraavat junaetapit ja osin myös Mongolian pysähdys kului vilkkaiden keskustelujen merkeissä sekä näiden junatuttujen, että meillä Mongoliassa olleen oppaan kanssa. Puheenaiheet valittiin toki heti sieltä kevyestä small-talk päästä, josta uusien tuttavuuksien kanssa kehoitetaan aina aloittamaan etenkin ulkomailla; yhteiskunnallisista ongelmista, politiikasta ja uskonnosta. Toki jonkin verran puhuttiin myös lemmikeistä, ruokakulttuurista (muutenkin kuin monikansallisten firmojen ja geenimuuntelun kautta), luonnosta, matkailusta ja nähtävyyksistä. Omakin englanninkielen suullinen taito koheni reissulla varmasti kohisten, ainakin sen suurimman ongelmani eli puhumisen varmuuden kanssa. Itse kun miettii yleensä ihan liikaa muotoiluja ja puhuu sen myötä vain murto-osan siitä mitä ajattelee. Sillä itsestä onkaan harvemmin aloitteen tekijäksi matkoilla, vaikka uusiin ihmisiin onkin välillä mukava tutustua.

Venäjällä ja Mongoliassa oman huomioni kiinnittivät erityisesti kulkukoirat. Kulttuurihistoriaa opiskellaani minun olisi varmasti kuulunut napsia huomattavasti enemmän kuvia vanhoista rakennuksista ja kulttuurisillisista erityispiirteistä kuin koirista ja puista, mutta näillä mennään - onpahan tuleva kuvashow ainakin oman näköiseni - ja etenkin isoista ja tunnetuista nähtävyyksistä

Välissä maisema muuttui lumiseksi

löytyy kyllä kuvia googlellakin, toisin kuin Nauskin kaunissilmäisimmästä ja komeimmasta koirasta. Ja kyllä niitä rakennuskuviakin minulta jonkin verran löytyy; ainakin niiltä osin kuin löysin kivoja ikkunaluukkuja, puuleikkauksia ja muita minulle mieluisia yksityiskohtia. Voi kavereita silti vähän ehkä huvittaa, että yhdestäkin temppelistä minulta jäi kokonaan puuttamaan kuva, koska käytin kamerani akun loppuun kuvatessani sen vieressä kasvanutta itselleni täysin outoa puuta. Siinä kohtaa kun lopulta muistin, että en ole ottanut temppelistä vielä yhtäkään kuvaa ja käynnistin kamerani uudelleen, se vain sammutti itsensä ja käski laittaa itsensä lataukseen. Oli se temppelikin silti ihan kaunis.

Venäkällä itseeni suurimmat vaikutukset teki Baikal-järvi ja Irkutsk. Näistä etenkin jälkimmäisestä löytyi niitä söpöjä vähän enemmän aikaa nähneitä puutaloja ihanine ikkunaluukkuineen ja puuleikkauksineen. Etenkin siinä kohtaa kun lähti palloilemaan juna-asemalta enemmän pikkukaduille päin. Sielä suunnalla metsikössä tuli myös törmättyä ensimmäiseen kulkukoiralaumaan, jossa minut hurmasi etenkin noin puolivuotias todennäköisesti colliesukuinen pentu. Se sai minut melkein etsimään lähintä kauppaa, jotta olisin voinut hakea sieltä kassillisen koirankeksejä jaettaviksi. Tapsa jo totesikin, että emme voi koskaan muuttaa Venäjälle, tai pian minulla olisi ainakin 15 koiraa, kun ottaisin mukaani kaikki ihanimman ja vetoavimmat kodittomat - joita minun mittapuullani jo tälläreissulla tuli vastaan paljon. Siinä hän saattaa olla kyllä hyvinkin oikeassa.

Puuleikkauksia ja ikkunaluukkuja

Maisemissa tapahtui radikaalimpi muutos oikeastaan vasta Mongolian kohdalla. Siinä missä Venäjä muistutti kyrillisiä kirjaimia lukuunottamatta koko ajan hyvin paljon Suomea (lukuunottamatta Irkutskin vanhempaa rakennuskantaa), oli Mongolia vuorineen hyvin erilainen ja karun kaunis - Ulaan-Baataria lukuunottamatta. Paikan ainoa suurkaupunki teki minuun suunnilleen yhtä lähtemättömän vaikutuksen kuin Moskova, vaikka toki silläkin oli omat kohtansa ja erityispiirteensä, etenkin sivummalla keskustasta. Pääsääntöisesti se oli kuitenkin vain liian moderni, liian vilkas, täynnä autoja ja saasteita, eli kaikkea muuta mitä Terenskin kansallispuisto, jossa pääsimme yöpymään ensimmäisen yömme jurtassa ja johon pääsimme tutustumaan myös hevosen selästä käsin. Sielä oli jopa varsin kotoisaa katsella kattoikkunasta lejailevia lumihiutaleita kaminan lämmittäessä kotoisasti. Kansallispuistollaan ja vuoristossa sijaitsevalla temppelialueellaan Mongolia kohosikin reissun ensimmäiseksi yllättäjäksi - emme olleet kumpikaan odottaneet siltä juuri mitään, mutta kumpikin piti siitä lopulta huomattavasti enemmän kuin Venäjästä. Pääsimme myös

Lähestytään Mongolian rajaa

vierailemaan paikallisen paimentolaisperheen kotijurtassa ja se laittoi kieltämättä miettimään, voisiko sitä itsekin tulla oikeasti toimeen niin vähällä ja sen kokoisessa asumuksessa. Tällähetkellä se taitaisi onnistua vain pakon edessä (etenkin rottien asumusta kun olisi vaikea sinne sovittaa), mutta pidemmällä tähtäimellä asia ei välttämättä tekisi edes tiukkaa, kun ympärillä olisi kuitenkin tilaa hengittää toisin kuin pienessä kerrostaloasunnossa.

Mongoliasta jatkoimme Pekingiin, joka meni alkuun suoraan kategoriaan liian ja iso ja moderni suurkaupunki. Muutamien päivien jälkeen aloimme kuitenkin pikkuhiljaa lämmetä kaupungille, etenkin sen vanhemmalle osalle jonka keskellä hotellimme sijaitsi. Alkuun odottamamme suuret nähtävyydet, kielletty kaupunki ja silkkimarketti osoittautuivat karikatyyrimäisiksi suuriksi pettymyksi. Niiden lisäksi kaupungista löytyi kuitenkin jotain muuta, jotain sellaista mitä emme olleet osanneet odottaa, kuten valtaisa ja upea puisto temppeleineen ihan kulman takana hotellistamme, sekä viehättäviä todella vanhoja pikkukujia kivikaiverruksineen ja pyykkinaruineen, joihin hyvin turistihintainen paikallinen meidät riksallaan kuljetti. Se olikin yksi piirre, mihin itsellä oli Kiinassa vaikea suhtautua; millään ei ollut selkeää näkyvissä olevaa yhtä hintaa muualla kuin supermarketissa. Kaikkialla muualla hinnasta piti tinkiä ja

Reissun söpöpin koira (ja Tapsa)

neuvotella - etenkin kun pyynnit heitettiin alkuun ihan tarkoituksessa pilviin, kun meistä paistoi jo kilometrin päähän ettemme ole paikallisia. Itse en ole koskaan pitänyt tinkimisestä, joten ostosten teko oli paikoin hyvin rasittavaa - kunnes löysimme sen supermarketin jossa tehdä ruoka- ja juomaostoksia. Kiinasta alkaen ostostenteko jäi kuitenkin muutenkin enemmän Tapsan harteille. Jossain välillä Mongolia-Kiina minulta pöllittiin sekä luotto- että pankkikortit ja huomasin asian vasta Kiinassa. Lompakon käteisvarat kun oli jätetty ovelasti koskematta, niin korttien pöllisestä ehti kulua ainakin pari päivää ennenkuin olisin tarvinnut korttia isompaan ostokseen. Korttien sulkeminen ja rikosilmoituksen tekeminen onnistuivat molemmat onneksi kätevästi Kiinasta käsin, mutta vahinko oli silti ehtinyt jo tapahtua ja kortteja oli ehditty käyttää. Sitä pääsee sitten nyt Suomesta käsin selvittelemään. 

Kiinasta oli edessä lento Osakaan Japaniin. Tässä kohtaa korttien katoaminen harmitti vielä jonkin verran ja hetken mietti myös matkan jatkamisen mielekkyyttä. Paluulippu oli kuitenkin jo hankittu tietylle päivällä ja Japanissa meillä oli pari sovittua tapaamistakin, joten asiat päätettiin laittaa järjestymään ilman kortteja. Verkkopankista selvitettiin vahingon maksimisuuruus ja kaikki käteisvarat siirrettiin Tapsan haltuun, niin että hänellä säilyi sitten parempi kuva kokonaisrahatilanteesta. Loppureissusta kun ei voinut enää olla minun ja Tapsan rahat, vaan oli pakko mennä puhtaasti yhteisillä. Alkuun se ajatus hieman pelotti, Japani kun oli muutenkin matkakohteistamme se jossa asiat oli jätetty eniten auki ja majoituksetkin oli varattuna vain parille ensimmäiselle ja yhdelle viimeiselle yölle.

Ensimmäinen yhteiskuva

Alkupaniikista huolimatta kaikki meni kuitenkin hyvin. Majoituksista ja ruokapaikoista ei tullut yhtään vääntöä, eikä edes muutamista tuliais- ja matkamuistoshoppailuista. Tässä auttoi varmasti se, että raivausprojektin myötä kulutustottumuksemme ovat lähentyneet paljon toisiaan. Tavaran merkitys on kummallakin vähentynyt ja sisustuksen suhteen on alettu löytää toimiva yhteinen linja. Samaan aikaan Tapsakin on vapautunut käyttämään rahaa enemmän myös ulkonasyömiseen ja pieneen herkutteluun, joiden suhteen hän oli aiemmin hieman pihin, kun niistä ei jää mitään konkreettista. Niinpä rahankäytöstä ei taidettu käydä yhtään suurempaa keskustelua - vain ohimennen tehty sopimus siitä, että minä rahoitan elämistä sitten Suomen päässä taas enemmän, kun olen meistä tällähetkellä ainoa jolla on tuloja.

Japanista saatu ensivaikutelma oli värikäs, outo ja erilainen. Heti Osakaan saavuttua se näytti vain itseltään, ei miltään mitä kumpikaan meistä olisi nähnyt aiemmin. Ja kaikessa erilaisuudessaan ja värikylläisyydessään siinä vain oli heti jotain todella kotoisaa. Sitä on jotenkin mahdotonta eritellä sen tarkemmin, mutta jotenkaan kaupunki ei vain ahdistanut, vaikka se oli niin valtava että meillä kesti junallakin yli kolme tuntia päästä hotellillemme, vaikka laskeuduimme kaupungin alueelle - ja asutus jatkui koko sen matkan. Ainoa särö kotoisuuteen syntyi itselläni kanjeista, joita en osannut lukea ja jotka siten haittasivat selvästi esimerkiksi automaattien käyttöä - ja automaatteja Japanissa oli paljon. Alustavalle suunnitelmallemme vältellä isoja kaupunkeja ja keskittyä maaseutuun ei siis ollut tarvetta ja jämähdimme heti Osakaan useammaksi päiväksi - emme vain malttaneet lähteä sieltä poiskaan, vaikka pyhien takia emme edes onnistuneet saamaan viikonlopuksi huoneita muualta kuin lovehotelleista (jotka osottautuvatkin erittäin toimivaksi ja kustannustehokkaaksi majoitusratkaisuksi kahden aikuisen reppureissulla). Ehdimme silti Japanin reissullamme tehdä myös pikapoikkeukset Kiotoon ja Tokioon (Disneyland <3), sekä viettää muutamia päiviä uuden ystävämme Tomokon vanhempien luona Japanin maaseudulla Tottorissa - suomalaisittain sekään ei kuitenkaan ollut ihan pienenpieni kaupunki ;)

Jurtan kattoikkuna

Japanissa oli itselleni myös toinen yllätys johon en ollut osannut ollenkaan varautua. Näin marraskuun lopulla ruska-aika oli Japanissa kauneimmillaan, ja että Japanin ruska vetää loistossaan vertoja sen maailmankuuluille kirsikankukille. Sillä meillä onkin niitä puukuvia niin miljoona, sillä minä rakastan kaikkia ruskan voimakkaita sävyjä, etenkin kun Japanissa niihin yhdistyivät vielä monin paikoin satoa kantavat hedelmäpuut ja kukkivat kiinanruusut. Näkymät vain olivat paikoin jotain niin uskomatonta, etenkin saavuttaessa pimeän aikaan upeasti valaistuun Ishiyamade-temppelin puistoon. Sinne olisi voinut jäädä vaikka ikuisuudeksi, vaikka ennen lähtöä olinkin ollut erittäin väsynyt. Upeiden maisemien ohella Japanissa saimme kokea myös jotain muuta todella upeaa ja kaunista; paikallista vieraanvaraisuutta. Olimme sopineet tapaavamme Japanissa Mihailin kasvattajan vuokralaisen ystäviä, mutta emme olleet todellakaan osanneet varautua siihen kuinka valmiiita he olivat meitä Japanissa kierrättämään ja kuinka paljon vaivaa he näkivät jotta me viihtyisemme. Siinäkin kohtaa kun istuimme lukuisia ruokalajeja sisältävässä täpötäydessä ruokapöydässä yhdessä

Kilpikonnakivi Mongoliassa

Tomokon, hänen miehensä, lastensa, vanhempiensa ja siskonsa perheen kanssa, oli jotenkin vaikea uskoa että vain muutamaa päivää aiemmin olimme olleet ventovieraita (ja ison osan pöydässä olijoista tapasimme ensikertaa vasta silloin), niin sydämellisesti meidät otettiin vastaan, vaikka yhteinen kieli isolta osin puuttuikin. Japanista lähtiessä olikin sovittava, että heidän kanssaan tullaan vielä näkemään - joko täällä Suomessa jolloin pääsisimme vuorostamme hostaamaan, tai ihan viimeistään Japanissa palatessamme sinne uudelleen. Sinne kun ei yksi matka ollut mitenkään tarpeeksi.

Kuukauden reissusta saisi luonnollisesti kirjoitettua vaikka miten paljon lisääkin - ja niin tulenkin todennäköisesti myöhemmin tekemäänkin. Tässä reissussa kun riittää taatusti purettavaa joksikin aikaa. Etenkin kun monet muistoista on talletettu kuvien ja mielen ohella myös pieneen matkapäiväkirjaan. Ei sitä kuitenkaan ihan koko kuukautta olisi osannut kirjoittamatta olla, vaikka bloggaaminen ei ollutkaan tällä reissulla se toimiva itseilmaisun tapa. 

Auringonlasku Ulan-Baatarissa

Lukkoja kiinanmuurilla

Ensimmäinen ruskapuu Japanissa

Yksi lippuautomaateista

Kadunpätkää Osakassa

Lisää puita

Norsuaitausta Osakan eläintarhassa

Söpö lavuaari yhdessä lovehotellissa

Yksi reissun parhaista ravintoloista kera Keikon ja Tomokon

Öistä temppelialuetta

Lisää öistä temppelialuetta

Ruoka-automaatteja

Havupuu temppelin vieressä

Jouluparaatia Disneylandissa

Moskovasta päivää

Rikotaan blogihiljaisuutta samantien. Hostellissa on wi.fi ja tänään on ollut liian väsynyt viettääkseen mahdottomasti aikaa kaupungilla. Kremlissä kyllä käytiin, ja huomiselle tuli bongattua pari kivaa kahvilaa.Tällä lomalla en aio muutenkaan syyllistyä siitä, jos joinain päivinä on vain kivempi maata sängyssä lueskelemassa; tämä on kuitenkin ensimmäinen pidempi lomani koko vuonna. Tätä ennen olen pitänyt vapaata vain viikon kesällä + arkipyhät. Viikonloput miulla on tosin ollut töistä vapaat koko vuoden.
Koti jäi lähtiessä melko siistiin kuntoon, etenkin kun ennen lähtöä siivottiin myös keittiön kaapit. Jauhoista löytyi riisihäröjä, joten päätimme käyttää kuukauden poissaolon hyödyksi niiden hävityksessä. Kaikki kuiva-aineet joko hävitettiin tai siirrettiin pakastimen puolelle, laatikot pestiin ja lopulta kaikki elintarvikekaapit myrkytettiin. Mahdolliset myrkytyksestä selviyyyneet joutunut kohtaamaan nyt kuukauden nälkäkuurin ja mahdollisesti uuden myrkytyksen kun palaamme. Vihaan myrkkyjen käyttöä, mutta en myöskään tykkää syöttää elintarvikkeita ötököille. Tämän vuoksi reissun jälkeen käydään myös hakemassa tiiviimpiä säilytysastioita keittiöön.

 Matkapakkauksista ompelusetille on tullut jo tarvetta, kun rintaliivien kaarituki päätti paetaheti toisena päivänä. Siinä kohtaa neula ja pieni pätkä lankaa pelasti paljon.

Reissunpäällä kirjoittelu tapahtuu tabilla, joten pahoittelen kirjoitusvirheitä ja ontuvia kappalejakoja. Tämä toimii jostain syystä todella huonosti yhteen bloggerin kanssa, niin ettei tekstiä näe samalla kuin kirjoittaa, eikä kursori suostu liikkumaan sinne minne haluaisi. Fiksaan virheet sitten takautuvasti kotikoneella - jos enää ensikuussa muistan.

Postaustauko

Viimeisetkin lemmikit on nyt saatu hoitopaikkoihinsa ja pakkauksetkin alkavat olla mallillaan. Loppuilta ja huominen aamupäivä on varattu asunnon kuntoon laittamiselle, etteivät kukkien kastelijat järkyty (ja kivempi peliporukankin tänne tulla - peleillekin kun on saatu reissunajaksi ulkoiluttajat ;D). Lähtö on huomenna iltapäivällä, ja sen myötä blogi vaikenee noin kuukaudeksi. En tokikaan lupaa olla päivittämättä jotain myös reissunpäältä, jos aikaa ja aihetta löytyy. Mutta ainakin pääsääntöisesti (ellei kokonaan) blogi tulee viettämään hiljaiseloa marraskuun. Tavaroiden laskeminen jäi nyt ikävästi kesken, mutta joulukuussa jatketaan - toivottavasti nykyisen suuruisen tavaramäärän kanssa. Ihan mielenkiinnolla kyllä odottaa, millaisin silmin kodin tavaramäärä näyttäytyy kuukauden reppureissailun jälkeen...

Hauskaa marraskuuta!

Skunkki laukkuun ja menoksi!

Asunnon tavaramäärä; rottala

Rotat muuttivat olohuoneeseen, mutta rottien vanha huone pysyy puheissa edelleen rottalana. Ehkä nimi onkin ihan osuva, kun huoneen kaapit ovat yhä täynnä rottien tavaroita joille ei olohuoneessa ole paikkaa. Monin paikoin rottien tavaroissa näkyy että meillä on ollut aiemmin enemmän laumoja ja yksilöitä; nykyisen rottamäärän kanssa selvittäisiin selvästi vähemmälläkin. Osan tavaroista ollessa kuitenkin selvästi kulutustavaraa (kuten kaikki puu- ja kangasjutut - niitä joutuu uusimaan aina silloin tällöin), ei niiden karsimisessa ole pidetty mitään kiirettä. Muovivirikkeiden kohdalla vähentäminen pitää ottaa vielä vahvemmin harkintaan, vaikka jotain on jo lähtenytkin. Poikueiden myötä lauma- ja yksilömäärässä tapahtuu kuitenkin jatkossakin edelleen heittoja.

Lisäksi huoneessa on yksi miehen figuurikaappi johon en koskenut. Kaappi on suhteellisen täynnä erilaisia muovisia ja metallisia joidenkin senttien korkuisia figuureita, joista iso osa on vielä osissa. Tämän kaapin figut eivät ole enää edes bokseissaan, joten mieskään ei niitä suostunut laskemaan. Niitä on paljon, ja ellei mies saa äkillistä inspiraatiota, tarkempi määrä jää uupumaan asunnon kokonaistavaraluvusta. Tämä on meidän asunnossa varmaankin ainut tavararyhmä, johon minulla ei ole minkäänlaista kontaktia - eikä tarvetta puuttua niin kauan kuin ne pysyvät kaapeissaan. 

Rottalasta (figukaappi poislukien) löytyi yhteensä 171 tavaraa. Huoneessa on:

1 valaisin
1 matto
1 sohva
1 nojatuoli (nojatuoli myynnissä)
1 kissankiipeilypuu
3 kiipeilypuuta (puisia, aiemmin käärmeterrassa olleita, nyt rottakäytössä)
1 metallinen pohjalaatikko
1 kissantunneli
2 poikas-/varahäkkiä
1 rottaveistos

Viisi kiinteää kaappia, joista ensimmäisessä
2 isoa kuivikesäkkiä
2 pienempää kuivikesäkkiä
1 iso muovilaatikko pelleteille
1 kuljetushäkki (rottien)
1 muovinen kantoboksi (Mihailin)
3 aktivointipeliä

Kakkoskaapissa
1 peltirasia koirankekseille
1 kangaskassi yhdistyspapereita
2 laatikkoa yhdistyksen jäsenlehtiä
1 muovilaatikko yhdistystavaroita
2 isoa Ikea-kassia (esim. näyttelyboksien ja kirppiskamojen kuskaamiseen)
2 pienempää kestokassia
1 harja+sihveli -setti
1 kynsisakset (Mihailin)
1 huiskalelu
2 skunkin hajunpoistospraytä
7 ruokakuppia
10 vesipulloa
1 harja
1 lyhyt hihna
1 kosteusvoide
1 salaattipallo
1 kulhollinen suihkuverhonnipsuja ja nippusiteitä (riippumattojen ym. virikkeiden kiinnittämiseen)
2 kissanvessaa
6 rottahäkin tasoa
1 rottien puunapussi, jossa
1 kynsisakset
1 pussi puhdistusliinoja
1 matkakoon kosteusvoide
1 kynsisakset
1 Groomer's Goop -puhdistusainepurkki
1 koiranshampoo

Kolmoskaappi on niitä figuja, neloskaapista löytyy
1 hiilidioksilaitteisto (käytetään rottien lopetuksissa)
1 varapullo hiilidioksidia
1 pienempi kammio-osa laitteistoon
8 erilaista ommeltua riippumattoa
2 hyllyllistä rottakankaita (vanhoja vaatteita, risoja lakanoita, kulahtaneita pyyhkeitä yms., jotka odottavat roskiinmenoa palveltuaan ensin vielä kerran tasonpäällysinä, riippareina yms.)
3 vilttiä
2 vauvojen makuupussia
2 pikkumattoa (näitä ja kahta edellistä käytetään lämmikkeinä kuljetettaessa rottabokseja talvella)
3 kangaspesää
3 kangaskoria
2 isoa näyttelyboksia
2 pienempää näyttelyboksia

Viidennessä kaapissa on lisää viriketavaraa, joita vaihdellaan likkojen häkkiin aina siivouksen yhteydessä;
6 erilaista tunnelia
3 kylpyhuonekoria
2 tikkaat
3 harmaata poikimispesää
1 muu muovimökki
1 saviamppeli
4 pajusiltaa
4 Sputnik-riippumajaa
2 viinipullotelinettä (kiipeilyyn)
1 jakkara
2 puista roikkuvaa virikettä
4 puista kulmamökkiä
7 kangasortta
1 naruroikku
2 kulmavessaa
1 juoksupyörä
4 kulmatasoa

Hetken asiaa pohdittuani päätin laskea rottalan tavaroihin myös rottahäkin tämänhetkiset virikkeet; näin tavaramäärään ei tule niin helposti heittoa, jos ehdin siivota ja uudelleen sisustaa rottahäkin ennen olohuoneen tavaroiden laskemista. Rottahäkissä on siis tällähetkellä:

1 kiipeilyoksa
1 roikkuva pitkä pajusilta
1 puuorsi
1 iso puukoppi
1 Sputnik
1 polkupyöränkori
1 kankainen mustekala
2 putkea
1 heinäpesä
2 kangaspesää
1 pitkät tikkaat
1 ommeltu riippari
1 hedelmäkori
1 pieni puukoppi
2 kipeilypuuta
1 kukkateline

Rottien varustusta ei voi siis parhaalla tahdollakaan sanoa minimalistiseksi. Toisaalta niin kauan kuin ne viettävät suurimman osan vuorokaudesta häkissään, ovat häkin virikkeet yksi sellainen asia johon tahdon ehdottomasti panostaa. Se panostaminen ei kuitenkaan välttämättä tarvitsisi ihan yhtä paljon kaksoiskappaleita joistain perustarvikkeista, kuten ruokakupeista ja juomapulloista...

Vierashuoneen, kylpyhuoneen, eteisen ja rottalan jälkeen mennään luvussa 677.

Eteisen tavaramäärä ja matkavalmisteluja (listausvaroitus ;))

Jatkoin tänään laskutoimituksia ja kävin läpi eteisen tavarat. Mies auttoi laskemalla oman kaappinsa saldon, miehen vaatekaappi kun sijaitsee eteisessä. Tällähetkellä eteiseen on jo vaihdettu talvikengät, kesäkengät ovat kausikenkälaatikossa vintillä (ja lasketaan siis aikanaan vinttitavaroihin). Figuureittein suhteen päädyttiin laskemaan yksittäiset figuboksit, vaikka pienempiä figuureita saattaa olla yhdessä myyntilaatikossa aina useampia. Samalla eteisestä tuli siivottua yksi vanha petauspatja kirppistavaroihin, nyt kun uudessa vierasvuoteessa on omasta takaa paksumpi ja parempi petauspatja.

Eteisestä löytyi 168 tavaraa. Eteisestä löytyy:

2 mattoa
1 seinävaate
1 peili
1 avainteline
1 kynttilälampetti
1 lehtikori
1 tuoli
1 Mihailin pajukori
1 Mihailin lampaantalja (pajukorin sisällä)

1 taso laatikolla, jossa
1 valjaat
1 hihna
1 navigaattori
1 hiusharja
1 liina
1 mittanauha
1 rulla kakkapusseja
1 aurinkolasit
1 modeemi

Kiinteä vaatenaulakko ylähyllyllä, jossa:
1 Mihailin kantokassi
16 puista henkaria
2 kaulahuivia

2 ohutta mustaa takkia (toinen minun, toinen miehen)
1 nahkatakki
1 pikkutakki
1 talvitakki
1 villainen talviviitta
2 ponchoa
3 tumput
2 nahkahanskat
1 pipo
1 lippalakki
2 laukkua (minun ja miehen)

2 kenkätelinettä, joissa:
1 nahkasaappaat
1 korolliset talvikengät
1 matalat talvikengät
6 paria miehen kenkiä

Vaatehenkarin puoleinen kiinteä yläkaappi, jossa:
1 rinkka
1 pikkureppu
1 35-litran reppu
1 käsilaukku
1 lentolaukku

Kiinteä siivouskaappi, jossa:
1 silitysrauta
1 silityslauta
1 henkilövaaka
1 siivousharja
1 moppi
1 mopin liina
1 palapeili
2 ämpäriä
1 vati
1 pölyhuiska
1 kaljakärry
4 kiinnistysnarua
1 pullo putkenavaajaa
1 kenkien kosteussuojasuihke
1 ikkunanpesuaine
1 rulla jätesäkkejä
2 ikkunalastaa
1 kumihanskat
1 sytytysneste
1 polttoneste
1 ikkuna-avain
1 imuri
8 muovihenkaria
(rätit löytyvät keittiön kaapista)

Toinen kiinteä yläkaappi, jossa:
2 peittoa
3 tyynyä
1 ilmapatjasänky

Miehen vaate-/harrastuskaappi, jossa:
5 housut
9 paitaa
2 vyötä
6 alusvaatetta
13 sukat
18 figuurilaatikkoa
figumaastoa

Yksi eteisen kiinteistä kaapeista on tyhjä.

Vierashuoneen, kylpyhuoneen ja eteisen jälkeen mennään 506:ssa tavarassa, kun ottaa huomioon vierashuoneesta poistuneet kolme mekkoa.


Tänään valmisteltiin myös tulevaa matkaa ja leikittiin pakkausleikkiä. Testasimme siis kuinka paljon tilaa tämänhetkisen pakkauslistan tavarat vaativat, jotta saisimme selville selviämmekö nykyisillä repuilla/laukuilla, vai pitääkö miehelle lainata/ostaa jostain toimivampi reppu. Koepakkauksen jälkeen omat tavarani mahtuivat 35-litran reppuun ja käsilaukkuun. Mies taas sai oman listansa tavarat mahdutettua isoon olkalaukkuunsa ja pikkureppuun. Eli tarvittaessa pärjätään siis näillä, mutta mies harkitsee isomman repun ottamista ja olkalaukun keventämistä mikäli hänen vanhemmiltaan löytyy sopiva lainareppu. Rinkan kumpikin toki turhan massiiviseksi mukana raahattavaksi. Koepakkauksissa repuissa oli paksuimmat talvivaatteet ja kevyimmät kevätkamppeet, eli etenkin alkumatkasta laukut ovat todennäköisesti hieman väljemmät kun isompi osa paksuista vaatteista tarvitaan päälle. Tämän päivän lämpötiloja katsottaessa reissukohteissa alin lämpötila oli -6 astetta ja ylin +16 astetta, tulevan viikon ennusteissa alin lämpötila oli -6 asetetta ja ylin +23 astetta. Tämä saikin itseni pohtimaan villaisen talviviitan tarpeellisuutta ja sitä veisikö se turhan paljon laukkutilaa loppureissusta lämpötilojen noustessa.

Tällähetkellä oma pakkauslista näyttää seuraavalta (miehen pakkauslista on melko samantyyppinen, joten ilman erillistä pyyntöä jätän sen naputtamisen väliin):

1 pitkä hame
1 mekko
2 sukkahousut
1 suorat mustat housut
1 collegehousut
2 t-paitaa
1 pitkähihainen paita
1 neule
1 poncho
(1 villainen talviviitta?)
1 paksut sukat tai villasukat
5-6  pikkuhousut
2 rintaliivit
1 kaulaliina
1 nahkasaappaat

tablettitietokone + laturi
kuulokkeet
kännykkä + laturi
passi
eri valuuttoja
lompakko
eväitä
Sinuhe Egyptiläinen + mahdollisesti jokin kevyempi pokkari
kamera + laturi
hammasharja
hammastahna
hiusharja
avaimet + avaimenperät (avaimenperistä löytyy sakset, veitsi, kynsiviila ja muistitikku)
silkkinen matkalakana
matkapyyhe
shampoopala + rasia
deodorantti
karvanpoistohöylä + 2 vaihtoterää
bikinit
kosteusvoide
taskulamppu
adapteri
termosmuki
lusikka
särky- ja allergialääkkeitä
tulitikkuja
ompelusetti (minikokoinen laivalta tullut, jossa neula, hakaneula, pari nappia ja muutamia erivärisiä lankoja)
kuukautissuojia
pesupähkinöitä
käsidesi
Läkeröl Dents -pastilleja

Päivän kauppareissulla tehtiin myös reissuun liittyviä hankintoja. Kummallekin ostettiin oma pieni matkatermos; minulle 0,35 litran vetoinen termosmuki, joka siirtyy itsellä reissun jälkeen työpaikkakäyttöön, ja miehelle samansuuruinen pieni termospullo, jonka hän puolestaan koki termosmukia kätevämmäksi. Lisäksi ostimme matkaevääksi erilaisia pähkinöitä, kuivattuja marjoja, kuivahedelmiä, tummaa suklaata ja kuivalihaa, sekä erilaisia haudukejuomia ja veteensekoitettavia kaakao- ja cappuchino pusseja - kuumaa vettä kun on yleensä varsin hyvin saatavilla, niin näistä sitten helposti mieluisia lämmittäviä juomia. Pähkinät, kuivahedelmät, kuivamarjat ja tummasuklaapalat pakattiin karkkiaskin kokoisiksi annospusseiksi. Reissun päältäkin löytyy toivottavasti hyviä uusia tuttavuuksia joilla eväsarsenaalia täydentää, mutta näillä varmistaa jo melko pitkälle jotain naposteltavaa aterioiden väliajoiksi ja hetkiksi joina reissuväsymys uhkaa uuvuttaa.     

Vaatekarsinnan vaikeudesta

Aluksi ajattelin vaatekaapin olevan minulle yksi helpoimpia paikkoja toteuttaa minimalismia; vaikka minulla on ollut paljon vaatteita, en ole ollut järin kiinnostunut niistä. Vaatteiden suhteen periaatteeni oli pitkään hamstrata halpoja/ilmaisia itselle sopivia vaatteita silloin kun niitä tuli vastaan - ja kirppareita aktiivisesti kierrellessä niitähän tuli. Paidoissa oma hintamaksimi meni parissa eurossa ja farkuissa kolmessa - joissain erityisissä poikkeustilanteessa saatoin joustaa tästä ja ostaa esimerkiksi erittäin kivasti kirjaillut farkut vitosella. Vaatemäärä pyöri useassa sadassa, vaatekaappisiivousten välissä ehdin aina unohtaa ison osan omistamistani vaatteista ja tulin helposti toimeen useita kuukausia pesemättä pyykkiä (sen jälkeen pestävää oli tosin kertynyt useampi teollisuuskoneellinen, kun viimein sain aikaiseksi varata pyykkituvan).

Tässä mallissa oli tietenkin omat ongelmansa, kuten se etteivät vaatteet oikeasti mahtuneet kaikki kerralla kaappiin. Siksi niitä lojuikin aika usein pitkin kämppää, ja kylppärin nurkassa oli iso kasa odottamassa pyykkiinmenoa. Jonkin tietyn vaatekappaleen bongaaminen oli myös välistä lähes mahdotonta, etenkin ellei itsellä ollut mitään mielikuvaa mistä kasasta sitä pitäisi lähteä etsimään. Alle tunnin varoitusajalla hommaan oli tuhoontuomittua edes ryhtyä. Kuitenkin tilanteessa oli myös positiivisia puolia; eri tavoin yhdistelemällä omalla vaatevarastolla selvisi useammista teemajuhlista, javaatteet loppuivat harvemmin kesken, vaikkei pyykinpesu ollut todellakaan viikottaista. Vaatteiden huono laatu ei myöskään haitannut, sillä jokaiselle vaatteelle tuli keskimäärin niin vähän käyttö- ja pyykkikertoja, ettei huonoinkaan kangas alkanut rispata niin olemattomalla käytöllä.

Näistä viimeisin osoittautui yllättäen hidastavaksi tekijäksi omassa vaatekaappiraivauksessa. Kun asiaa pysähtyi miettimään, tiesin että osa lempivaatteistani ei kestäisi pienemmän vaatevaraston aiheuttamaa tiheämpää käyttöä ja pesetystä. Vähentämällä reilusti vaatteita menettäisin siis myös osan lemppareistani, vaikka en niitä suoraan poistaisikaan. Osien vaatteiden kohdalla se oikeasti ahdisti; etenkin niiden lempparikirpparilöytöjen, joiden korvaajaksi olisi hyvin vaikeaa ellei jopa mahdotonta löytää täysin vastaavaa tuotetta. Ajatuksen ahdistavuudesta huolimatta päädyin kuitenkin lopulta siihen, että ylisuuri vaatemäärä itsessään ahdisti minua enemmän.

Vaatemäärä lähti puolisentoista vuotta sitten nopeaan laskuun. Ensin kaapista poistuivat vaatteet joita en oikeasti käyttänyt ja joista en pitänyt. Sitten vaatteet joista pidin, mutta jotka eivät istuneet. Ja sitten pikkuhiljaa lähdin myös kaventamaan kaapin värivalikoimaa pyykkihuollon helpottamiseksi. Ihan minimiin en vaatemäärää kuitenkaan suorilta tiputtanut, sillä pelkoni osoittautui hyvin aiheelliseksi. Pikkuhiljaa prosessin edetessä jyvät alkoivat erottua akanoista. Osa vaatteista säilytti värinsä ja mallinsa pesusta toiseen. Toiset taas alkoivat nyppyyntyä, haalistua ja mennettää muotoaan. Koska yhtenä tavoitteenani oli oppia pukeutumaan siistimmin, alkoi yhä useampi entinen lempivaate saada kulumisen myötä passituksen rottien rievuiksi - niistä kun ei enää siinä kunnossa ollut kirpparillekaan lähtijöiksi.

Odotetusta kulumisesta johtuen minulla oli alkuun myös paljon varakappaleita kaapissani. En halunnut karsia vaatemäärää suoraan siihen mitä tarvitsin, sillä vaatteet hajoaisivat kuitenkin joskus. Jos minulla olisi vain pari kunnon hametta, joutuisin hetikohta hameostoksille, ja ostamaan sitten kiireessä mahdollisesti jotain vielä epäsopivampaa. Siksi olikin täysin perusteltua pitää kaapissa lemppareiden lisäksi myös useampia ihan kivoja vaatteita varuiksi. Ne ihan kivat olisivat varmasti ihan hyviä ja käytössä sitten kun lemppareitaei enää olisi - paitsi jos kävisi tuuri, ja löytäisi uuden lempparin sitä ennen. 

Ahdistuksen ja luopumisen vastapainoksi nousi kuitenkin oivallus siitä, että osa vaatteistani kesti uuden rääkin. Ilokseni joukossa oli joitain vanhoja lemppareita, mutta näiden sitkeiden sissien joukosta nousi myös joitain uusia suosikkeja. Osaan näistäkin ilmestyi kyllä pikkuvikoja, mutta toisin kuin kokonaan nuhjaantuneet, ne olivat korjattavissa. Ratkenneen ompeleen saattoi parsia, ja haalistuneen värin elvyttää pesukoneväreillä. Aloin pikkuhiljaa oppia korjaamaan vaatteitani ja pitämään niistä parempaa huolta - joskin kummassakin näissä on varmasti vielä paljon opeteltavaakin.
  
Nyt olenkin edennyt vaateraivauksessa siihen pisteeseen, että pystyn yhä vapaammin heivaamaan loputkin ihan kivat vaatteet pellolle. Se on mahdollista kun keskittyy entistä tarkemmin uusien vaatteiden valintaan, ja opettelee pikkuhiljaa (toivottavasti ei liikaa kantapään kautta) erottamaan laadukkaat vaatteet massatavarasta. Kun pystyy luottamaan siihen, että kaapissa olevat vaatteet kestävät, ei niiden hajoamiseen tarvitse varautua yhtä massiivisin varastoin (sen verran vaatteita tarvitsen silti yhä, että pyykkikoneen ei ole pakko pyöriä useampaa kertaa viikossa). Omalla kohdallani asiaa on auttanut myös itselleni antama lupaus siitä, että ehdottomat lempparivaatteet on lupa korvata tilaustöillä. Eli jos jokin vaate todella istuu ja on tarpeen, ei sitä tarvitse lähteä metsästämään pitkin kauppoja, vaan sellaisen saa teetättää sitten kun tarve on. Käytännössä tämä tietenkin edellyttää sitä, ettei tarvetta saa tulla kauhean usein, etenkään sitten kun kaapissa ei ole enää iltapukuja ja muita kalliimpia vaatteita joita myydä ;)

Joistakin tusinatuotteita on silti yhä vaikea luopua. Reisitaskuhousuni alkavat olla todella tiensä päässä, ja ovat pikkuhiljaa turhan kulahtaneet jopa työkäyttöön, vaikka työskentelenkin pölyisessä varastossa. Lahkeet ovat täysin revenneet, polvet pussittavat ja kangas on paikoin ohueksi kulunutta. Lisäksi housut ovat kauttaaltaan ihan liian väljät. Mutta housuissa on ihan parhaat taskut, joihin mahtuu vaikka mitä, eivätkä ne kummasti myöskään hierrä tai purista mistään - mitä nyt viistävät sen verran maata, että imaisevat puntit läpimäriksi parissa sekunnissa, jos maa on vähänkin kostea. Värjäämällä housuille on hankittu jo kerran jatkoaikaa, mutta nyt noista ei taitaisi saada uudenveroisia enää edes ammattiapu. Ja kaapissa on kahdet parempikuntoisetkin työhousut. Ehkä se on taas hyväksyttävä, etteivät mitkään vaatteet ole ikuisia, vaikka siihen toki pyritäänkin että käyttöikää saisi kaikille mahdollisimman paljon.

Vaatekaappipäivitystä

Odottaessani että pääsisin sovittamaan ikkunassa näkemääni mekkoa jatkoin vaatekaapin läpikäymistä. Osittain kyse oli raivaamisesta, osittain tilan tekemisestä uudelle. Jälkimmäisen myötä toinenkin kolmesta iltapuvustani sai poistua kirppikselle päätettyäni panostaa enemmän kivoihin ja laadukkaisiin arkivaatteisiin. Iltapukua kun olen kuitenkin päässyt käyttämään vain kerran elämässäni, vaikka vaatteita päivittäin pidänkin. Niinpä kaappiin sai jäädä iltapuvuista vain ensimmäinen, joka on myös suosikkini. Iltapuvun lisäksi kaapista poistui aiemmin poistuneiden kahden mekon lisäksi kaksi hametta, yksi huppari ja yksi paita.

Näistä toinen hame oli ihan ok musta hame, joka on ollut kaapissa koska jostain syystä minulla piti olla kaapissa myös musta hame. Toinen taas oli ihan kivanmallinen valkoinen hame, josta olisi voinut tulla värjäyksen jälkeen vähän kivempi musta hame - mikäli langatkin olisivat värjäytyneet tällä kertaa (mitä ei ole tapahtunut kertaakaan). Totesin kummatkin hameet kuitenkin tarpeettomiksi toteutettuani jotain jota olen suunnitellut jo jonkin aikaa; päätin teetättää itselleni yhden pitkän hameen lisää.

Ikkunassa näkemäni mekon sovitus oli eilen. Puvun tekijä ehti silloin jäämään työhuoneelleen sen verran pidemmäksi aikaa, että ehdin sinne oman työpäiväni jälkeen. Heti saatuani mekon päälleni tiesin sen lähtevän mukaan. Asiaa ei suinkaan haitannut kun sovittaessani mekkoa sen tekijä kertoi samalla lisää mekon materiaalista ja valmistuksessa - hän käyttää neulemekoissaan vanhoja neuleita, joista poimii erilaisia pintoja ja yksityiskohtia uusiksi vaatteiksi. Vielä en kuitenkaan saanut mekkoa mukaani, sillä ensin siihen tehdään muutamia muokkauksia - toista olkainta lyhennetään ja mekkoon tehdään alusmekko. Alusmekon teon ompelija kun oli jättänyt siihen kun ostaja löytyy, niin että sen teossa olisi mahdollista huomioida puvun uuden omistajan toiveet. Nyt mekkoon tulee tummanruskea irroitettava alusmekko. Niin se todennäköisesti toimii omassa käytössä parhaiten - alusmekon saa pois jos haluaa talvella käyttää mekon alla mustaa pitkähihaista, ja joissain tilanteissa irroitettavuus voi myös pidentää koko mekon pesuväliä.

Työhuoneella käydessäni minulla oli mukana myös itselleni turhan väljäksi käynyt lempihameeni. Se jäi nyt työhuoneelle korjattavaksi niin että se reissuun lähdettäessä istuu taas täydellisesti. Samalla hame oli mukana mallina havainnollistamassa mitä kaipaisin uudelta hameeltani. En halua itselleni toista samanlaista vaatetta, mutta toisen samantyyppisen, hieman värikkäämmän kyllä. Tanja lupasikin katsoa kangasvaihtoehtoja siihen ennen seuraavaa tapaamistamme. Eli sekin unelma toteutetaan nyt, ilman vaatekaupoissa kiertelyä ja riittävän hyvän vaihtoehdon etsimistä - riittävän hyvät vaihtoehdot kun harvemmin ovat sitä enää shoppailuväsymyksen väistyttyä.

Omalla kohdalla on alkanut pikkuhiljaa todella huomata että mitä mieluisampia ja paremmin istuvia vaatteet ovat, sitä vähemmän niitä todella tarvitsee. Täytevaatteiden tarve jää pois kun koko kaappi on lempparia - tai siihen ainakin pyritään.  

Viikonlopun tavarahaaste, päätös

Tänään lähti vain yksi paistinpannu ja kaksi rottaa. Ja koska rottia en laske tavaroiksi, lopulliseksi luvuksi jäi 58, joka on kovin kaukana sadasta. Tai lopulliseksi ja lopulliseksi; vaikka viikonloppu jo meni, niin karsintaa pyritään kyllä jatkamaan taas niin kauan kuin kirpputoripöytä on. Pitäähän sitä koettaa pöydästä maksimihyöty saada ja samalla täytettä reissukassaan ;)

Tänään tuli myös viesti että sain morsiuspukuni kaupaksi. Olin lähettänyt sen myytäväksi I Love Me -tapahtumaan Helsinkiin, ja sieltä se löysi sitten uuteen kotiinsa, vihdoin.

EDIT: Iltapuhteena nostettu luku kuuteenkymmeneen. Ihastuin iltalenkillä yhden liikkeen ikkunassa kauniiseen mekkoon, joka edusti itselleni sitä mitä haluan tulevilta vaatteiltani; persoonallisuutta ja käsityötä. Pukua ei luonnollisesti päässyt tähän aikaan sunnuntaina edes sovittamaan, mutta se sai minut katsomaan omistamani mekot ja hameet tarkemmin läpi: ovatko ne kuinka lähellä sitä mitä vaatteiltani nyt ja jatkossa haluan. Jouduin toteamaan, että minulla on oikeastaan vain kaksi mekkoa ja kaksi hametta joita oikeasti rakastan, ja muut ovat lähinnä ihan tarpeellista arkivaatetta tai kaapissa niihin liittyvien muistojen takia. Ihan kaikkia suht neutraaleita en uskaltanut vielä hävittää (kun tarvitsee sitä johonkin pukeutua Sitä Oikeaa odotellessakin), mutta pari mielestäni vähiten kiinnostavaa sai mennä kirppiskassiin. Niissä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa (sillä ne selvisivät viimeisimmästä karsintakierroksestakin)- niistä vain puuttui se lempivaatteille ominainen efekti, mikä saa tuntemaan itsensä kauniiksi ja hyvin pukeutuneeksi tilanteessa kuin tilanteessa. Samalla kirjoitin sähköpostia mekon suunnittelijalle ja tiedustelin koska hänen töihinsä olisi mahdollista päästä tutustumaan.  

Asunnon tavaramäärä; kylpyhuone

Edetään taas huonejärjestyksessä, eli seuraavaksi vuoroon pääsee vierashuonetta vastapäätä oleva kylpyhuone. Sieläkin vanha hamsteriluonne jossain määrin näkyy elokuisen Viron reissun jäljiltä, kun intouduin ehkä turhankin paljon hyödyntämään Tallinnan Lush-liikkeen halvempia hintoja. Näissäkin kyllä hetken mietin mikä määritellään tavaraksi; esimerkiksi palashampoista ei jää niiden loputtua edes tyhjää pulloa poisheitettäväksi. Päädyin kuitenkin laskemaan myös kaiken kosmetiikan, vaikka en ole aikeissa laskea keittiön nuudelipaketteja. Jotenkin kosmetiikan mieltää kuitenkin enemmän tavaraksi kuin elintarvikkeet (vai pitäisiköhän sitä samalla logiikalla laskea myös jauho yms. pakkaukset; vieväthän nekin säilytystilaa sen aikaa kun nurkissa pyörivät).

Kylpyhuoneesta löytyi 65 tavaraa joista kertyi seuraava lista:

1 wc-paperirullateline
1 pyykinpesukone
1 roskakori
1 matto
1 wc-harja
4 isoa pyyhettä
4 käsipyyhettä
2 kylpytakkia
1 pesusieni
1 shampoopullo (miehen, sen loputtua mieskin siirtyy kokonaan palashampoisiin)

1 irtonainen allaskaappi, allaskaapissa/allaskaapin päällä:
2 kumiankkaa
1 hiustenkuivaaja
1 wc:n puhdistusaine
1 mäntysuopapullo
1 mikrokuituliina
1 vanha tiskiharja rottatavaroiden putsaamiseen
1 kylpyhuonelaukku, jossa:
1 ihokarvahöylä
1 pss vaihtoteriä höylään
1 kyypakkaus
1 laastaripaketti

Kylpyhuoneen kiinteässä peilikaapissa/lavuaarin reunalla:
1 kuorinta-aine
1 pkt kuukautissiteitä
1 saviruukullinen pesupähkinöitä
2 saippuaa
3 shampoopalaa (yksi käytössä, kaksi jemmassa)
2 peltistä shampoopalarasiaa
2 hammastahnaa
1 pkt wc-paperia
4 deodoranttia (2 minun ja 2 miehen)
1 kynsilakan poistoaine (miehen, käytössä aina halloweenin jälkeen ;))
1 partabalsami
1 desifiointiaine
1 pkt särkylääkettä
1 pkt korvapuikkoja
1 hiusklipsi
1 partakone
1 kynsisakset
1 kynsileikkurit
2 hammasharjaa
2 mukia
1 kynsiharja
1 saippuateline
2 ihonpuhdistusainetta (joista kumpikaan ei ole vielä se täydellinen, mutta käytetään loppuun ennen uusiin kokeiluihin lähtöä)
1 kosteusvoide

Kylpyhuoneen listaa saisi siis helposti pienemmäksi, jos hankkisi uudet korvaavat tuotteet vasta edellisten loputtua. Tällähetkellä olen kuitenkin käyttänyt tuotteita jotka joudun tilaamaan, niin postikuluista säästämiseksi on sitten tilannut enemmän kerralla (tai hamstrannut liikkeestä sen kerran kun sielä pääsi käymään ;)). Tämän suhteen täytyy ehkä miettiä, kävisikö vielä tutustumassa paikallisiin liikkeisiin löytyisikö niistä yhtä hyviä vastaavia tuotteita, jolloin niitä ei ole yhtä suurta tarvetta varastoida omaan kaappiin.

Kahden ensimmäisen huoneen jälkeen mennään 341 tavarassa.

Viikonlopun tavarahaaste, osa2

Nyt on sitten olohuone ja keittiökin käyty läpi. Lisää poistoja saatiin, mutta sataan olisi vielä matkaa. Yksi haikein poisto on visuaalisesti todella upea lautapeli. Peli näyttää hyllyssä ja pelatessa upealta, mutta yksi miinus siinä kyllä on - pelinä se ei oikein kiinnosta ketään meidän porukassa. Sitä pelattiin parisen vuotta sitten enemmänkin, mutta varsin pian kävi selväksi että pelin uudelleenpelattavuus ei ole paras mahdollinen ja että eri voittostrategioiden määrä on hyvin rajattu. Niinpä peli jäi koko ajan vähemmälle käytölle, ja on nyt ollut yli vuoden täysin koskematta - lukuunottamatta pölyjen pyyhkimistä. Ehkä se löytää kirppispöydän kautta itselleen uusia käyttäjiä, mahdollisesti vähän nuoremmista pelaajista.

Tänään poistoon lähti:

4 peliä
1 pulmapeli
1 Hesburger-lelu
4 elokuvaa
1 televisiosarjaboksi
1 PS2-peli
1 cd-levy
1 amppeli
1 keittokirja
1 askartelutarvikepussi

Eli 16 tavaraa eilisten lisäksi. Nyt mennään siis luvussa 57.

Asunnon tavaramäärä; vierashuone

Blogikommentin innostamana aloitin tänään myös suunnittelemani lasku-urakan. Ensimmäiseksi huoneeksi valikoitui vierashuone, jota käytämme välillä myös itse nukkumiseen koska siinä on parempi ovi (Mihail on oppinut kömpimään välillä viereen herättelemään, jos se kaipaa yöllä leikkiseuraa). Osa tavaroista oli hyvin selkeitä ja helposti laskettavia, osien kohdalla joutui miettimään missä menee se raja mitä on järkevää laskea yhdeksi tavaraksi; jokainen kirja on ehdottomasti yksi, mutta entäpä lehdet? Nekin päädyin lopulta laskemaan sulkeissa ilmoitettavaksi, koska harvemmin niitä tulee yksittäisinä käsiteltyä. Ruuveja, puutappeja, askertelulaatikon tapetinpaloja, klemmareita ja hakaneuloja en lähtenyt laskemaan erikseen, vaikka hetken harkitsin sitäkin. Kunkin tavaran päätin laskea sen omalla paikallaan, eli huoneessa mahdollisesti olevat sinne kuulumattomat tavarat toimitettiin paikoilleen ennen tavaroiden laskemista. Näillä rajauksilla mennään varmaan tulevissakin huoneissa. Tälläkertaa tavarat tuli myös listattua blogiin, kommenteissa saa ilmoittaa onko kellään mitään mielenkiintoa vilkuilla vastaavia listoja tulevissa postauksissa.

Vierashuoneesta löytyi läpikäynnin jälkeen 276 tavaraa (lehdet erikseen laskettuna n. 570 tavaraa). Tavaramäärä koostui seuraavista:

1 sänky, sängyssä:
1 petauspatja
2 peittoa
2 pussilakanaa
4 tyynyä
4 tyynyliinaa
1 lakana
1 lukulamppu

1 verho
1 vuolukivinen tuikkutakka
1 pakastin
2 mattoa
1 vuoderahi
1 lamppu
1 taulu

1 kirjahylly
1 kirjakaappi, kirjahyllyssä/kirjakaapissa/kirjakaapin sivukaapissa:
92 kirjaa
65 pokkaria
5 pehmolelua
7 pinoa lehtiä (kolme pinoa eri lajiyhdistysten lehtiä, yksi pino hevoslehtiä, kaksi pinoa sarjiksia ja yksi muu lehtipino, yht.n. 300 lehteä, joista yli kolmannes Aku Ankkoja)
3 pussilakanasettiä
3 lakanaa
2 valokuva-albumia
1 pöytäliina
1 vanha kännykkä
3 piuhaa
2 pkt paristoja
6 tussia
1 sälälaatikko (jossa klemmareita, hakaneuloja, eri maiden kolikoita, pari pikkulukkoa, yksi pinssi, pari hiuslenkkiä)
2 teippirullaa
1 pss kumilenkkejä
3 pss tuikkukynttilöitä
1 pc-peli
4 tyhjää cd-/dvd -koteloa
2 pkt kruunukynttilöitä
2 saippuakuplista
1 paristolaturi
7 kansiota (kodinkansio, todistuskansio, pari muistokansiota ja muutama eläinkansio)

Kiinteässä kaapissa:
2 pentuaitausta
1 askartelulaatikko (jossa nauhoja, tapetinpaloja, pahvikortteja, pieniä vanerinpaloja...)
7 mekkoa (4 arkisempaa ja 3 iltapukua ...iltapukuja on liikaa, mutta ne ovat mieleisiä matkamuistoja joita en ole toistaiseksi raaskinut karsia)
1 silkkitunika
1 bleiseri
1 mustat korkkarit
1 kuumavesipullo
1 lahjapaperirulla
1 lahjanarukerä
1 prk nahanhoitoainetta
1 saha
1 kuumailmapuhallin
1 liimapistooli
1 työkalupakki, työkalupakissa:
1 vasara
5 ruuvimeisseliä
1 pihdit
1 puukko
2 jakoavainta
3 pensseliä
1 pop-niittipistooli
1 niittipistooli
1 pienoissaha
1 kipsisaha
1 piikki
(+ ruuveja, nauloja kuusikulma-avaimia, puutappeja, teriä, verhonipsuja...)

Tällähetkellä pokkareita on huoneessa enemmän kuin tavallisesti, kun Sokoksen 3+1 päivät, kirjamessut ja Hullut päivät olivat taas kaikki peräkkäin pokkaritarjouksineen. Niiden määrä tulee taas laskemaan sitä mukaan kun ehdin niitä lukea ja laittaa kiertoon. Vierashuoneen kirjamäärässä isoimmain yksittäisen ryhmän muodostavat omiin opintoihini liittyvät kirjat, jotka eivät tällähetkellä ole aktiivisessa käytössä, mutta joille saattaa tulla käyttöä jos palaan opiskelemaan tai hakeudun oman alani töihin. Ne saavat siis olla hyllyssä toistaiseksi (tai siirtyvät jossain kohtaa varastoon). Lukumäärällisesti huoneen tavaramäärä yllätti, kun käytännössä tuntuu ettei tuolla ole kirjojen ja parin huonekalun lisäksi oikein mitään.

EDIT: Lisätty listalta unohtunut taulu.

Viikonlopun tavarahaaste, osa1

Mies suostui kaveriksi asunnon läpikäyntiin. Päätimme edetä systemaattisesti huone kerrallaan vierashuoneesta alkaen, ja käydä joka huoneessa läpi koko huoneen kaappeja myöten. Nyt tavaramäärä on jo sellainen, ettei useammankaan huoneen kaappien läpikäyminen samana päivänä aiheuta tuskaa, vaikka samalla viikkasi kaikki rottakankaatkin ja lajitteli ne tyypeittäin. Nyt on siis käyty läpi vierashuone, kylpyhuone, entinen rottala, eteinen ja makuuhuone. Tauon alkaessa tavarasaldo on 41 ja huoneita on jäljellä olohuone ja keittiö sisällä asunnossa, sekä vintti ja kellarikomero asunnon ulkopuolella. Kellarikomerossa on tosin vain mehumaija, mehuja ja hilloja, joten sen tietää valmiiksi ettei sieltä tule poistoja - ellei innostu väsäämään lettuja ;)

Tähän mennessä poistettaviin (eli roskiin tai kirppiskassiin) on eksynyt: 

1 kasa risoja sukkia
2 juoksupyörän jalustaa
1 putki
1 kangaspesä
1 rottien riippusilta
16 pokkaria
2 kirjaa
1 maustehylly
1 juomapullo
1 pienoissuihkulähteen pumppu
1 micro SD-muistikortti
1 pyyhekoukku
1 muistokolikko
1 suolakristalli
1 lasisiili
1 avainrengas
1 riipus
1 kiinnityslenkki
1 verhokisko
1 huivi
1 vyö
1 alusasu
1 narukerä
1 kaulakoru

Selän kuntoonlaittoa ja viikonloppuhaaste

Selkäni on kiukutellut viime viikot ja nyt matkan lähestyessä ajattelin kerrankin panostaa sen kuntoon saamiseksi. Kyseessä ovat siis ilkeät lihasjumit, joihin on lähdetty hakemaan apua varaamalla sarjakortti hierojalta sekä aloittamalla salikäynnit. Etenkin useat hierojakäynnit ovat sellaista arjen luksusta, johon en ole sallinut itseni panostaa koskaan aiemmin.

Salille eksyin ensi kertaa elämässäni eilen ja sen myötä olin varannut ajan kunto-ohjaajalle (käyttämällämme salilla oli nyt mukavasti alan opiskelija viimeistä viikkoa, niin opastuskäynnin sai puoleen hintaan ;)). Sai sitten kädestä pitäen ohjeita laitteiden käyttöön ja vinkkejä mitä näihin omiin ongelmakohtiin olisi hyvä koettaa. Itsellä kun tavoitteena olisi tosiaan selän vahvistaminen ja lihasvoiman lisääminen. Painonpudotuksen suhteen ainoa toive on ettei sitä tapahtuisi; paino kun on tippunut jo ruokavaliomuutoksen ja töissäkäynnin myötä siihen mitä pidän itselleni sopivana ja minkä alle en tahdo mennä. Nyt pitää koettaa vain löytää tarpeeksi malttia touhuun, sillä ilman mitään aiempaa pohjaa sitä joutuu aloittamaan hyvin varovaisesti hyvin pienillä painoilla.

Minimalismin ilo -blogista tuli löydettyä myös sadan tavaran poistohaaste viikonlopuksi. Meiltä lähti juuri toissapäivänä reilu sata tavaraa kirppispöydälle, joten haaste voi tehdä hyvin tiukkaa. Kirppispöytää on kuitenkin muutenkin tarkoitus käydä täydentämässä niin kauan kuin se on, niin koetetaan nyt kuitenkin ja katsotaan montako tavaraa saadaan kasaan Tässä kuussa kaikki tavaran myynnistä tuleva ekstrarahakin kun on erittäin tervetullutta, kun nuo hierojakäynnitkään eivät  kuuluneet alkuperäiseen kuukausibudjektiin, vaikka nyt päätinkin niihin panostaa.

Miehen kanssa on nyt käyty myös paria asuntoa katsomassa ja etenkin jälkimmäisessä oli ihan häkellyttävän paljon säilytystilaa; kaksi ullakkovarastoa, vaatehuone, viisi kellarikomeroa, pihavarasto, autotalli.... En halua edes kuvitella sitä tavaramäärää minkä niihin saisi säilöttyä, vaikka eihän niitä onneksi olisi pakko täyttää ;) Mies ei kuitenkaan kyseisestä talosta innostunut, niin etsintä jatkuu. Viimeksi tänään kyllä leikitteli hetken silläkin ajatuksella, jos sitä kuitenkin katsoisi tähän väliin vielä jotain kaksiota tai muuta pienempää ja palaisi omakotitalon etsintään sitten jos tilantarve kasvaa. Pihallisia kaksioita ei vain löydy oikein muualta kuin rivi- ja luhtitaloista, ja jos sitä pääsee kerran kunnolla pihaa ja istutuksia laittamaan, raaskisiko sitä enää sitten isompaan muuttaakaan...

Olohuonemuutos kuvin, osa2

Nyt on saatu olohuonetta taas myllättyä. Böknäs-hylly saapui aikataulussa torstaina, rottahäkin siirto meni eiliseen. Veljen vaimo kun teki veljentytön kanssa kolmen yön yllätysvisiitin Turkuun, niin on tullut touhuttua sitten muutakin kuin kämppää ;) Visiitin myötä karusellihylly osoittautui monessakin suhteessa kivaksi; kauhuleffojen ja lastenleffojen ollessa eri puolilla hyllyä, on kauhuleffat helppo kääntää seinään päin lapsen valitessa itselleen katsottavaa (vaikka Roosa aina kovasti sanookin ettei mitään mörköjä pelkää). Pientä viilausta järjestys kyllä vielä vaatii; ainakin kultaköynnös joka on hyllyn päällä vaihtuu hieman toisenlaiseen ruukkuun vaaleanvioletista muoviämpäristä. Viuhkan kanssa taas pitää katsoa onko se tuossa liian lähellä rottahäkkiä.

Kokonaiskuva olohuoneesta

Uusi dvd-hylly

Olohuoneeseen muuttanut rottahäkki.

Neljä viikkoa matkaan

Meidän Aasianreissu jota varten alkuvuosi tuli säästettyä lähenee kovaa vauhtia. Vähän liiankin kovaa vauhtia. Kuukauden reissuun on nyt kuukausi aikaa, enkä ole lähes ajatellutkaan pakkaamista. Ainoat pakkaamiseen liittyvät valmistelut joiden voin sanoa olevan hyvällä mallilla ovat eläinten lomahoitokassit; niiden sisältö on jo pääpiirteittäin listattuna, ja listoilla olevista ruuista ja kuivikkeista osa on jo hankittu. Rotat jakaantuvat marraskuuksi kolmeen paikkaan, jonka lisäksi Mihail menee yhdelle ystävälleni.

Muut valmistelut ovat onneksi sentään paremmalla tolalla; lähes kaikki hotellit jotka päätettiin varata erukäteen on jo varattu, juna- ja lentoliput hankittu, rokotukset ja vakuutukset hoidettu kuntoon ja viisumihakemukset vireillä. Lisäksi kämpälle on hankittu vahti joka samalla hoitaa myös kukkien kastelun. Silti päässä käy koko ajan läpi listaa hoidettavista asioista, ettei mikään vain pääse unohtumaan - tämä on kuitenkin vasta toinen useamman viikon matka jolle lähden. Edellinen oli interrail vuonna 2009, ja silloin mokasin varautumalla vähän liikaakin - ja päädyin siten kantamaan tuhottomasti turhaa tavaraa ympäri Eurooppaa. Nyt haluaisin kantaa mukana vain oikeasti välttämättömimmän, mutta olen kuitenkin vielä hyvin pihalla siitä, mikä on se ehdoton minimi millä selviää monen tuhannen kilometrin reissulla vieraiden kulttuurien keskellä vaihtuvissa sääolosuhteissa. Se on kuitenkin kysymys johon pitäisi löytää edes kohtuu pätevä vastaus parin seuraavan viikon aikana.

Miehellä pakkaukset ovat yhtä alkutekijöissä, mutta hänellä tämä on ensimmäinen pidempi reissu niin hän ei osaa stressata asiasta senkään vertaa. Asia on hädin tuskin tullut hänelle mieleen, ja mikäli en itse touhottaisi asiasta, hän aloittaisi pakkaamisen todennäköisesti edellisenä iltana. Hänen vaatevarastonsa on tosin nyt jo niin minimiin karsittu, että en yhtään ihmettelisi vaikka hän saisi ne kaikki mahtumaan helposti rinkkaansa. Mutta vaatteiden jälkeenkin jää vielä mietittäväksi hygieniatarvikkeet, valuutat, elektroniikka (ja laturit ja adapterit...), makuupussit/matkalakanat, lukemiset... + tietenkin ne liput, muut tarpeelliset dokumentit, kortit yms.

Marraskuu, älä tule ihan vielä.

Kirpparivalmisteluja vol miljoona

Nyt kun rahaa on taas käytetty tavaraan (sohva + Böknäs-hylly), on taas aika muuttaa tavaraa myös rahaksi. Uusi kirppistelykierros siis lähestyy ja tänään käytiin hakemassa hintalappuarkit - kerrankin hyvissä ajoin ennen myyntiajan alkua. Nyt on sitten reilu viikko aikaa hinnoitella tavarat ja keksiä täydennystä kirppiskasseihin. Aloitettuani hinnoittelun tänään ja tultuani siten penkoneeksi kirpputorikasseja tuntui ihan uskottomattomalta kuinka nopeasti niihin laitetut tavarat unohtaa. Monen tavaran kohdalla olin ihan aidosti yllättynyt että se on vielä täällä; hyllyistä se tuntui olleen poissa jo ikuisuuden ilman että sitä on kaivannut yhtään. Se innostikin laittamaan hintoja hieman alemmiksi kuin olin alkuun miettinyt. Mitä sitä nyt kauheasti pyytämään sellaisesta mistä luuli jo luopuneensa.

Tavaroita pyöritellessä alkoi myös väkisinkin miettimään kuinka paljon tavaraa täällä asunnossa tällä hetkellä on. Jotenkin sitä on vain niin vaikea ajatella, mistä tuo sängyllekin levitetty kasa on taas tullut, kun kaapit tuntuvat olevan jo suhteellisen hyvin järjestyksessä. Silti niistä on taas saatu tehtyä kasa. Mikäli löydän jostain aikaa, saatan aloittaa joku päivä asunnon tavaroiden laskemisen puhtaasti mielenkiinnosta. Jos ei muuten, niin saadakseen jonkun vertailuluvun monissa raivauskirjoissa esitetyillä keskivertoasunnon tavaramääräarvioille. Sinälläänhän numeroilla ei ole mitään väliä, vaan sillä että asunnon kaikilla tavaroilla on jokin funktio (ja sillä että asunnon kaikki tavarat ovat tiedossa, jotta niiden kohdalla on voinut tehdä päätöksen niiden tarpeellisuudesta).

Kirppiskasaa

Töissä on alettu jo kovasti varautua lähestyvään jouluun, mutta sitä ennen on tiedossa vielä halloween. Hieman haikein mielin menin lupaamaan kaksi isointa halloweenkoristettani, pari lähes metristä styroksihautakiveä ystävälleni. Itse en ole ehtinyt nyt pariin vuoteen järjestämään mitään halloweenjuhlia, ja noista luopumisen jälkeenkin minulle jää vielä reilu laatikollinen halloweenkoristeita. Ystäväni luona kivet pääsevät varmuudella esille jo tänä vuonna - ja varmasti myös tulevina vuosina.  

Olohuonemylläys jatkuu

Minua on jo jonkin aikaa ärsyttänyt meidän asunnon erillinen rottala. On monin tavoin kätevää että rotilla on oma huoneensa ja näen ratkaisussa monia hyviä puolia (joista enemmän rottablogin puolella, jossa olen kanssa asiaa vatvonut ;)). Kuitenkin viime aikoina olen alkanut kaivata siistin ja sisustukseltaan yhtenäisemmän olohuoneen sijasta enemmän aikaa rottien kanssa. Sitä että tiedän mitä ne kulloinkin touhuilevat ja että ne ovat lähellä arjen askareita. Vaikka en pidäkään ajatuksesta siitä, miltä rottahäkki näyttää olohuoneessa, sinne se on nyt kuitenkin siirtymässä. Ei mikään sisustuslehtiratkaisu, mutta toivottavasti arkielämää helpottava.

Vaikka häkki on tarkoitus koota olohuoneeseen hieman nykyistä pienempänä, ei se kuitenkaan mahdu aiotussa koossakaan sinne ellei huonekalujärjestys hieman muutu; olohuoneen harmaiden hyllyjen on lähdettävä. Se ei sikäli ole sääli, sillä harmaat hyllyt ovat olleet korvattavien listalla muutenkin. Tälläkertaa tiesin myös tarkalleen millä nuo harmaat hyllyt haluaisin korvata. Ehkä nyt olisi viimein aika ja paikka yhdelle lapsuuden haavehuonekaluista: Böknäsin kirjakarusellille.

Ennenkuin ehdin esittää asian mies kuitenkin kertoi tulojensa tippuvan vuodenvaihteessa. Sen jälkeen pitäisikin taas kiinnittää enemmän huomiota kulutukseen, eikä etenkään isompiin hankintoihin olisi varaa. Ja toki tilanteeseen olisi hyvä varautua jo ennalta. Uskaltauduin kuitenkin esittämään, josko voisimme hankkia vielä tuon Böknäsin hyllyn ennen säästölinjalle siirtymistä. Mieskin kun sai vasta sen kaipaamansa sohvan, ja rottahäkin siirron jälkeenkin pitäisin dvd:t mieluiten sielä huoneessa missä niitä käytetään sen sijaan että ne siirtyivät harmaissa hyllyissään rottalan puolelle. Vaikka mies alkuun hyllyn hintaa vähän mietti, hän onneksi suostui ehdotukseen; hylly oli molempien maun mukainen, toisin kuin tuo tilapäinen lastulevyviritys. Kestoikääkin hyllylle luvattiin enemmän mitä keskivertoihminen elää, eli vuosihinnan pitäisi olla ihan kohtuullinen ;)

Niinpä hylly käytiin tilaamassa eilen ja ensiviikolla sen pitäisi jo saapuakin päädyttyämme ottamaan hyllyn toisessa tehdasvärissä. Silloin tehdään myös rottahäkin siirto. Rottalan varalle meillä ei ole tällä hetkellä vielä mitään muita suunnitelmia kuin että se jää toimimaan rottien jaloittelutilana. Asuntoon alkaa siis kertymään hyvin vähällä käytöllä olevia huoneita minun keskittyessä elämään koko ajan enemmän asunnon tilavassa olohuoneessa. Vaikka aiemmin haaveilin koko ajan isommasta asunnosta, huomaan nyt että ainakin huonemäärää tärkeämpää minulle on tilavat oleskelutilat. En kaipaa asuntoon monia eri soppeja joihin hajauttaa eri kodin toimintoja, vaan pikemminkin yhtenäistä tilaa jossa mahtuu olemaan isommallakin porukalla; pelailemaan, istumaan iltaa, touhuamaan eläinten kanssa. Sivussa olevat pikkuhuoneet ovat käteviä lähinnä nukkuessa ja silloin kun asunnossa on yövieraita. 

Sain myös juuri loppuun kirjan Aitoa ruokaa, ja sen myötä meillä on alettu tehdä selvitystä siitä, mitkä käyttämistämme tuotteista voisi vaihtaa luomuun kohtuullisin kustannuksin. Ainakin muutamista tuoteryhmistä sopiva luomuvaihtoehto onkin jo löytynyt. Kyllähän sitä on aiemminkin tiennyt että lisäaineet ovat pahasta, mutta tuossa kirjassa oli mielestäni osattu paremmin avata mitä ne lisäaineet lopulta ovat ja mitä ne ruuissa tekevät. Sen myötä näen paljon enemmän mieltä maksaa luomusta myös muiden kuin eläinperäisten tuotteiden kohdalla, joiden kohdalla asiaa on harkinnut jo aiemmin.

Kotityölista kokeilussa

Mitä vähemmän asunnossa on tavaraa sen helpompaa pinnat on pitää vapaina turhasta roinasta. Asunnosta saa todella paljon vähemmällä vaivalla vähemmän kaoottisen näköisen. Valitettavasti kaoottisuuden vähentymisellä on toinenkin puolensa näin lähes täysin siivousrutiinittoman ihmisen mittapuulla; mitä vähemmän pinnoilla on tavaraa viemässä huomiota, sen helpommin niiltä näkyy pöly ja lika. Samoin tavaran vähentäminen paljastaa myös seinäpintojen reiät ja reunoista hajoilevat muovimatot, jotka ennen jäivät tavaroiden alle ja taakse peittoon, mikä saa haaveilemaan pienestä pintaremontistakin.

Jotta saisimme kunnolla selville, mitä kotitöitä kumpikin täällä tekee ja ei tee päädyimme pitämään kotitöistä listaa parin viikon ajalta. Kumpikin kirjasi listaan ylös kaikki tekemänsä kotityöt ja noin ajan kauanko niiden tekemiseen meni. Parin viikon seuranta-ajan jälkeen istuimme alas keskustelemaan työnjaosta ja siitä, onko joitain kotitöitä jotka ovat listalla yli- tai aliedustettuina. Ensimmäisiä ei kummasti löytynyt, mutta listan tutkimisen ja keskustelun jälkeen tulimme yhdessä siihen tulokseen, että asunnossa imuroidaan ja pyyhitään tasoja ihan liian harvoin. Niinpä imurointi lisättiin Tapsan työlistalle ja minulle tuli tasojen pyyhkiminen.

Kaikki muutkin kotityöt kirjoitettiin listaksi ja merkittiin joko jomman kumman vastuualueeksi tai yhdessä hoidettaviksi. Pääsääntöisesti jako tehtiin seurantalistan mukaan, eli kumpikin sai enimmäkseen niitä kotitöitä joita on muutenkin tavannut enemmän tehdä. Nyt kun työt on virallisesti ja selkeästi jaettu, kummallakin on oikeus huomauttaa jos toinen meinaa unohtaa vastuullaan olevat työt, ilman että arjessa tarvitsee käydä keskusteluja siitä, miksi toinen ei sitten itse tee jos se toista enemmän häiritsee. Kokeilua on nyt jatkettu kohta pari viikkoa ja tällä hetkellä homma tuntuu toimivan hyvin näin. Lipsumisia tapahtuu kyllä välillä puolin ja toisin, mutta kokonaisuus tuntuu olevan paremmin hallussa. Eniten ongelmia on ehkä yhteisvastuulle jätetyissä tehtävissä, jotka yhteisellä päätöksellä siirtyvät monesti ihan vähän myöhemmäksi... 

Kauhea kiire olla jouten

Olen viime aikoina stressannut hirveästi ja ollut lähes koko ajan hermostunut ja levoton. Niinpä päätin rauhoittaa tämän viikon rentoutumiselle. Töissä miun pitää toki käydä siitä huolimatta, mutta illat ja viikonlopun olen pyrkinyt pitämään pitkälti vapaina. Ainoat menot mitä olen sopinut liittyvät itseni hemmotteluun (kampaaja ja kuumakivihieronta, johon sain mieheltä lahjakortin) sekä ajanviettoon ystävien kanssa (yksi peli-ilta). Muu aika on varattu lueskelulle, eläinten kanssa oleskelulle, makoilulle ja nukkumiselle. Puhelimetkin siirrettiin eilen loppuviikoksi äänettömälle (sekä minun että miehen) ja äsken tein saman myös tablettitietokoneelle joka ilmoittaa saapuneet sähköpostit. Nyt niiden pirinä ei keskeytä minua ja "pakota" elektroniikan pariin kesken minkä tahansa muun.

Päätä ei ole kuitenkaan yhtä helppo kääntää äänettömälle ja virittää hiljaisuuteen. Huomaan koko ajan pyrkiväni suorittamaan rauhoittumista. Nyt kun olen varannut sille näin paljon aikaa kalenteristani, minun pitäisi ehtiä lukea todella paljon ja nukkua monta tuntia normaalia enemmän. Minun pitäisi myös ehtiä katsoa elokuvia ja tehdä normaalia pidempiä puistolenkkejä. Ja tein näistä mitä tahansa, minulla on koko ajan kiire lopettaa, että ehdin tekemään vielä jotain muuta rentouttavaa. Ja ymmärrettävästi siinä koko homma menee väärällä tavalla metsään.

Tänään puistoillessani pennun kanssa huomasin kiirehtiväni koko ajan eteenpäin ja harmittelevani kun pentu olisi halunnut kuopsuttaa. Sillä jos ehtisin nopeammin kotiin, ehtisin sekä lueskella pitkään että nukahtaa aikaisin. Kiirehtimisen sijaan tajusin kuitenkin lopulta käräyttää itseni. Sen jälkeen maltoin paremmin keskittyä pennun touhujen seuraamiseen. Jouduin kuitenkin toteamaan, että yksi viikko ei taida minulla riittää aikataulujen selättämiseen niin että osaisin oikeasti ottaa aikaa sen kanssa kiirehtimisen sijaan. Ehkä harjoitusta pitää jatkaa vielä seuraavallakin viikolla. Tai loppuelämän.

Olohuonemuutos kuvin

Tänään oli siivouspäivä ja sen myötä innostuin kuvaamaan uusittua olohuonettakin. Ennen kuva ei ole taas kovin vertailukelpoinen, sillä sitä ei otettu esittelymielessä - enemmänkin halusin itselleni vielä yhden kuvan sohvasta (keskellä yötä, miksi sohvaa ympäröivät tavaratkin saivat jäädä kuvattaessa paikoilleen). Vanha tv-tasokin puuttuu kuvasta lähes tyystin, siitä näkyy vain kulmaa. Mutta eipä siinä olisi paljoa katsomista kyllä ollutkaan. Materiaaliltaan ja väriltään se ei tosiaan sopinut yhtään yhteen vieressä olleen akvaariokaapin kanssa (tässä malliesimerkiksi kohdasta missä tavaran poistaminen on parasta sisustamista).

Olohuone ennen

Olohuone nyt

Vanha akvaariokaappi

Etsittäessä kehyksiä Mihailin kuville (jotka näkyvät tason päällä) onnistuin löytämään myös jotain jota olin harkinnut jo pidempään - järkevämmän säilytysratkaisun Kalevalakoruilleni. Tähän asti kaikki korut ovat olleet omissa rasioissaan, ja hakiessani jotain tiettyä settiä olen joutunut availemaan useita rasioita - ja korut ovat olleet muutenkin jemmassa ollessaan poissa käytöstä. Valmiista korupuista en kuitenkaan löytänyt tarpeeksi itseäni miellyttäviä ratkaisuja. Sitten törmäsin yhteen selvästi koukeroisempaan koristeeksi tarkoitettuun tapaukseen - ja se meille sitten lähti. Alkuperäiset korurasiat saivat sitten mennä tämän hankinnan myötä pitkälti poistoon - jätin kuitenkin joka kokoa yhdet korujen kuljettamista varten.

Kalevalakorujen kotipuu