Päätin toteuttaa sen mitä eilen jo uhkasin, ja aloitin uuden
kyhäelmän, josta povaan seuraajaa aiemmille blogeilleni. Uusi blogi
tulee varmasti hakemaan muotoaan vielä hyvän tovin, mutta pohja jolle se
lähtee rakentumaan löytyy osoitteesta http://paarynaelain.blogspot.fi/
Tervetuloa kuikuamaan!
tiistai 24. kesäkuuta 2014
maanantai 23. kesäkuuta 2014
Maailman laiskin temppu
Kirjoittelin tänään rottablogiini pitkästä aikaa selostusta mitä kuuluu kun ei mitään kuulu, ja laiskana päätin kopioida saman selostuksen tännekin. Ennen siihen siirtymistä hyvittelen kuitenkin laiskuuttani kirjoittamalla tähän ihan oman intron, jossa totean ettei tavaranraivaamisen saralla ole tapahtunut oikeastaan mitään. Muutettu tavaramäärä on tuntunut varsin passelilta, ja olen ollut kotona ihan liian vähän, jotta olisin ehtinyt ajatella asiaa juurikaan.
Viime kuukaudet nettikirjoitteluni (sen mitä olen ehtinyt sitä harrastaa) on painottunut nettideittailuun (jota minun ei edes pitänyt vielä aloittaa). Nyt helluntaiheila on selvinnyt juhannuksen yli, ja tapailumielessä katsotaan miten tarina tästä jatkuu. Ainakin nettideittailu on nyt katkolla ;)
Mutta jotta teillä olisi edes jotain luettavaa, tässä tiivistelmä menneistä viikoista elukkabloginäkökulmasta:
Suomen kesä on täällä taas kauniina ja vähälumisena ja sen myötä jokainen viikonloppu on mennyt itsellä eri paikkakunnalla. Tuntuu että Turussa on ehtinyt olla lähinnä sen mitä työt vaativat, ja sen myötä nettijutut ja ylimääräiset eläintouhutkin ovat jääneet sivummalle. Silloin kun on ehtinyt rauhoittua hetken kotosalla, blogi ei ole ollut se mikä on ollut ensimmäisenä mielessä. Nyt Lolan eilisten 1-vuotissynttäreiden myötä ajattelin tännekin taas hieman kuulumisia rustailla.
Viimeiset kuusi viikkoa olen ollut poissa kotoa jokaisen viikonlopun, joten etenkin rottamukset ovat olleet nyt hyvin paljon viikonloppuhoitajien ja Tapsan tarjoaman hoitopaikan varassa. Mimosaa ja Lolaa kun en yleensä ota reissun päälle mukaan, ellei se ole jostain syystä välttämätöntä. Isoimpana syynä tähän on ehkä logistiikka; häkin, vaikkakin matkamallisen sellaisen, kuljettaminen julkisilla ei ole maailman kivointa hommaa. Ei etenkään silloin kun kuljetettava on paljon muutakin tavaraa. Rottamukset myös vaativat lomahoitajilta vähemmän, kun kuppi on tapana täyttää vain kerran päivässä ja seuraa löytyy myös häkin puolelta.
Mihail puolestaan on saanut/joutunut reissaamaan osan reissuista mukana, etenkin silloin kun on suunnattu Tampereelle päin tai mökkeilemään. Lappiin ja ystävän häihin en sentään sitäkään mukaan ottanut. Poika onkin jo varsin tottunut reissaaja, vaikka arasteleekin välillä uusia paikkoja alkuun. Alku-ujosteluun kuitenkin auttavat monesti onneksi namit.
Reissaamisen ja poissaolojen myötä häkkikuvatkin ovat jääneet ottamatta viimeaikaisten sisustusten oltua varsin mielikuvituksettomia. Kun kotoiluaikaa on ollut vähän, sitä on keskittynyt enemmän siihen että häkki olisi puhdas ja sielä olisi edes edes jotain tekemistä uusien visioiden rakentelun sijaan. Tälläkin hetkellä olohuoneessa kohoaa kyllä hieno pino pestyjä rottavirikkeitä jotka jäivät kuivumaan ennen juhannuksen viettoon lähtöä ja joita en ole vielä ehtinyt siirtää kaappiin. Kämpässä on kyllä nyt muutenkin aloitettuna operaatio jonka myötä tästä olisi tarkoitus muokata taas koti varikkopisteen sijaan. Josko sitten viimein saisi niitä kotikuviakin otettua...
Kummankin nykyisen blogini jatko on ollut nyt muutenkin hieman harkinnassa, ja olen pikkuhiljaa kallistumassa sen puoleen että rottalan hiljenemisen ja tavarakarsinnan rauhoittumisen myötä kumpikin nykyisistä blogeistani alkaa jossain määrin lähetä loppupistettään. Koska haluan kuitenkin uskoa siihen, että aikaa intoa kirjoittamiseen tulee kuitenkin tulevaisuudessakin löytymään, on itsellä suunnitelmissa aloittaa uusi blogi joka jatkaisi siitä mihin nämä jäävät. Eli blogi jossa olisi astetta sekalaisemmin eläinjuttuja, tavaranhallintaa ja mahdollisesti myös leipomuksia ja yleistä höpinää. Eli sellaista sillisalaattia mitä miun ei ikinä pitänyt blogimuodossa tuottaa. Tällähetkellä yksi vähemmän selkeästi rajattu blogi voisi kuitenkin vastata omiin tarpeisiini paremmin - ja etenkin jos oppisin taas tagittamaan, uteliaat voisivat sieltä jatkossa poimia niin Miikkiksen kuin rottien kuulumiset uusine häkkikuvineen muun sisällön seasta. Mutta jos/kun tämä tapahtuu, tulee siitä taatusti linkkiä tännekin.
Viime kuukaudet nettikirjoitteluni (sen mitä olen ehtinyt sitä harrastaa) on painottunut nettideittailuun (jota minun ei edes pitänyt vielä aloittaa). Nyt helluntaiheila on selvinnyt juhannuksen yli, ja tapailumielessä katsotaan miten tarina tästä jatkuu. Ainakin nettideittailu on nyt katkolla ;)
Mutta jotta teillä olisi edes jotain luettavaa, tässä tiivistelmä menneistä viikoista elukkabloginäkökulmasta:
Suomen kesä on täällä taas kauniina ja vähälumisena ja sen myötä jokainen viikonloppu on mennyt itsellä eri paikkakunnalla. Tuntuu että Turussa on ehtinyt olla lähinnä sen mitä työt vaativat, ja sen myötä nettijutut ja ylimääräiset eläintouhutkin ovat jääneet sivummalle. Silloin kun on ehtinyt rauhoittua hetken kotosalla, blogi ei ole ollut se mikä on ollut ensimmäisenä mielessä. Nyt Lolan eilisten 1-vuotissynttäreiden myötä ajattelin tännekin taas hieman kuulumisia rustailla.
Viimeiset kuusi viikkoa olen ollut poissa kotoa jokaisen viikonlopun, joten etenkin rottamukset ovat olleet nyt hyvin paljon viikonloppuhoitajien ja Tapsan tarjoaman hoitopaikan varassa. Mimosaa ja Lolaa kun en yleensä ota reissun päälle mukaan, ellei se ole jostain syystä välttämätöntä. Isoimpana syynä tähän on ehkä logistiikka; häkin, vaikkakin matkamallisen sellaisen, kuljettaminen julkisilla ei ole maailman kivointa hommaa. Ei etenkään silloin kun kuljetettava on paljon muutakin tavaraa. Rottamukset myös vaativat lomahoitajilta vähemmän, kun kuppi on tapana täyttää vain kerran päivässä ja seuraa löytyy myös häkin puolelta.
Mihail puolestaan on saanut/joutunut reissaamaan osan reissuista mukana, etenkin silloin kun on suunnattu Tampereelle päin tai mökkeilemään. Lappiin ja ystävän häihin en sentään sitäkään mukaan ottanut. Poika onkin jo varsin tottunut reissaaja, vaikka arasteleekin välillä uusia paikkoja alkuun. Alku-ujosteluun kuitenkin auttavat monesti onneksi namit.
Reissaamisen ja poissaolojen myötä häkkikuvatkin ovat jääneet ottamatta viimeaikaisten sisustusten oltua varsin mielikuvituksettomia. Kun kotoiluaikaa on ollut vähän, sitä on keskittynyt enemmän siihen että häkki olisi puhdas ja sielä olisi edes edes jotain tekemistä uusien visioiden rakentelun sijaan. Tälläkin hetkellä olohuoneessa kohoaa kyllä hieno pino pestyjä rottavirikkeitä jotka jäivät kuivumaan ennen juhannuksen viettoon lähtöä ja joita en ole vielä ehtinyt siirtää kaappiin. Kämpässä on kyllä nyt muutenkin aloitettuna operaatio jonka myötä tästä olisi tarkoitus muokata taas koti varikkopisteen sijaan. Josko sitten viimein saisi niitä kotikuviakin otettua...
Kummankin nykyisen blogini jatko on ollut nyt muutenkin hieman harkinnassa, ja olen pikkuhiljaa kallistumassa sen puoleen että rottalan hiljenemisen ja tavarakarsinnan rauhoittumisen myötä kumpikin nykyisistä blogeistani alkaa jossain määrin lähetä loppupistettään. Koska haluan kuitenkin uskoa siihen, että aikaa intoa kirjoittamiseen tulee kuitenkin tulevaisuudessakin löytymään, on itsellä suunnitelmissa aloittaa uusi blogi joka jatkaisi siitä mihin nämä jäävät. Eli blogi jossa olisi astetta sekalaisemmin eläinjuttuja, tavaranhallintaa ja mahdollisesti myös leipomuksia ja yleistä höpinää. Eli sellaista sillisalaattia mitä miun ei ikinä pitänyt blogimuodossa tuottaa. Tällähetkellä yksi vähemmän selkeästi rajattu blogi voisi kuitenkin vastata omiin tarpeisiini paremmin - ja etenkin jos oppisin taas tagittamaan, uteliaat voisivat sieltä jatkossa poimia niin Miikkiksen kuin rottien kuulumiset uusine häkkikuvineen muun sisällön seasta. Mutta jos/kun tämä tapahtuu, tulee siitä taatusti linkkiä tännekin.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
Ostoksilla Ikeassa ja vähän muuallakin
Nyt asumista uudessa asunnossa on takana pari viikkoa ja eilen nappasin eksän shoppailuseuraksi huonekalukaupoille. Kivat ja sisustukseen paremmin sopivat sukka, alusvaate- yms. korit jäivät kuitenkin vielä ostoslistan ulkopuolelle rahatilanteen ollessa muuton jäljiltä yhä tiukka. Niinpä tälläkertaa piti keskittyä vielä akuutimpiin puutteisiin, ja ostoslistalle päätyikin kaksi keittiöntuolia (keittiönpöydän ääreen sopivia tuoleja oli ennestään 0kpl), sekä kenkäteline ja korihylly vaatehuoneeseen. Jälkimmäisten myötä pääsi vihdoin purkamaan pari viimeistä nyssäkkää vaatehuoneen lattialta, kun sai järjestettyä rottakankaat jätesäkistä korihyllyyn niin että boksikassin lämmikkeet, ommellut riipparit, tasokankaat yms. ovat kaikki omissa lokeroissaan helposti saatavilla. Jätesäkin kanssa eri kankaisiin käsiksi pääseminen kun on vaatinut niiden tyylikästä kauhomista säkistä levälleen lattialle ja niiden pakkaamista sen jälkeen takaisin. Kenkätelinen saa puolestaan majoittaa ne kausikengät, jotka kulloinkin eivät ole käytössä. Vaatehuoneen neljälle hyllylle kun ei saa helposti mahtumaan kausikenkälaatikkoa, lattialla vaatetangon alla oleva kenkäteline toimii paremmin, etenkin kun se mahtuu matalana varsin lähelle vinoseinää.
Kieltäessäni itseltäni söpöt puukorit vaatehuoneeseen, unohdin kuitenkin samalla hankkia pikkupelikorin olohuoneen pelihyllyyn. Eli yksi purkamaton pieni kestokassi täältä löytyy yhä pyörimästä lattialta. Katsoo jos sen puutteen saisi korjattua palkkapäivänä, samoin kuin viimeisten muovihenkarien korvaamisen yhteneväisillä puisilla. Sen jälkeen säilytystilatkin alkavat olla suhteellisen mallillaan, vaikka vaatehuoneessa on edelleenkin liikaa tavaraa minun makuuni. Vaikka onhan se melko väistämätöntä, ettei parin neliön koppiin saa yhden ihmisen ja kolmen lemmikin tavaroita mitenkään mahdottoman väljästi. Kuitenkin tuo pieni ahtaus on saanut minut taas aloittamaan uutta poistettavien kassia, ja nyt katsookin kuinka moni tavara näistä muutetuista osoittautuu käytännössä tarpeettomaksi tai ylimääräiseksi. Josko sitten saisi puhuttua vaikka jonkun kaverin ottamaan kimppapöydän kirppikseltä, kun omaa ei taida olla enää järkeä ottaa.
Viime viikkoina sitä on joutunut muutenkin taas miettimään, mitä sitä oikeasti tarvitsee ja mikä on puolestaan turhaa. Mikroa olin alkuun pitänyt ehdottoman välttämättömänä ja sellaisena, joka tulisi hankkia uuteen asuntoon heti. Yhden ystäni kanssa juteltua rohkaistuin kuitenkin lykkäämään mikron hankintaa, ja nyt parin viikon jälkeen en enää edes kaipaa sitä viemään tilaa keittiöstä; olen selvinnyt kaikesta mihin mikroa käytin täysin hyvin ilman sitä. Puolestaan munakelloa, jota en ole koskaan omistanut, olen alkanut kaivata. Edellisessä asunnossa uuninkellon sai säädettyä hälyttämään tietyn ajan jälkeen, ja ehdin parissa vuodessa tottua siihen, kuinka ajastettu hälytys helpotti muihin askareisiin keskittymistä ruuan tai leipomusten ollessa uunissa. Kun minun ei tarvinnut keskittyä seuraamaan kelloa, saatoin keskittyä paremmin siihen, mitä tein odottaessani hälytystä. Niinpä aiemmin täysin turhakkeena pitämäni munakello on kovaa vauhtia siirtymässä ostoslistalle, ellen totu käyttämään hiljaisempaa kännykänajastinta.
Kieltäessäni itseltäni söpöt puukorit vaatehuoneeseen, unohdin kuitenkin samalla hankkia pikkupelikorin olohuoneen pelihyllyyn. Eli yksi purkamaton pieni kestokassi täältä löytyy yhä pyörimästä lattialta. Katsoo jos sen puutteen saisi korjattua palkkapäivänä, samoin kuin viimeisten muovihenkarien korvaamisen yhteneväisillä puisilla. Sen jälkeen säilytystilatkin alkavat olla suhteellisen mallillaan, vaikka vaatehuoneessa on edelleenkin liikaa tavaraa minun makuuni. Vaikka onhan se melko väistämätöntä, ettei parin neliön koppiin saa yhden ihmisen ja kolmen lemmikin tavaroita mitenkään mahdottoman väljästi. Kuitenkin tuo pieni ahtaus on saanut minut taas aloittamaan uutta poistettavien kassia, ja nyt katsookin kuinka moni tavara näistä muutetuista osoittautuu käytännössä tarpeettomaksi tai ylimääräiseksi. Josko sitten saisi puhuttua vaikka jonkun kaverin ottamaan kimppapöydän kirppikseltä, kun omaa ei taida olla enää järkeä ottaa.
Viime viikkoina sitä on joutunut muutenkin taas miettimään, mitä sitä oikeasti tarvitsee ja mikä on puolestaan turhaa. Mikroa olin alkuun pitänyt ehdottoman välttämättömänä ja sellaisena, joka tulisi hankkia uuteen asuntoon heti. Yhden ystäni kanssa juteltua rohkaistuin kuitenkin lykkäämään mikron hankintaa, ja nyt parin viikon jälkeen en enää edes kaipaa sitä viemään tilaa keittiöstä; olen selvinnyt kaikesta mihin mikroa käytin täysin hyvin ilman sitä. Puolestaan munakelloa, jota en ole koskaan omistanut, olen alkanut kaivata. Edellisessä asunnossa uuninkellon sai säädettyä hälyttämään tietyn ajan jälkeen, ja ehdin parissa vuodessa tottua siihen, kuinka ajastettu hälytys helpotti muihin askareisiin keskittymistä ruuan tai leipomusten ollessa uunissa. Kun minun ei tarvinnut keskittyä seuraamaan kelloa, saatoin keskittyä paremmin siihen, mitä tein odottaessani hälytystä. Niinpä aiemmin täysin turhakkeena pitämäni munakello on kovaa vauhtia siirtymässä ostoslistalle, ellen totu käyttämään hiljaisempaa kännykänajastinta.
perjantai 18. huhtikuuta 2014
Yksiön siivoamisen ihanuutta
Hyvin luultavasti mukana on vielä iso annos ensihuumaa ensimmäisestä omasta asunnosta, mutta pakko sanoa että tämänpäiväinen siivouspäivä oli ihanin koskaan. Ehdin siivota koko asunnon perusteellisesti siinä ajassa, missä edellisessä asunnossa ehti korkeintaan järjestää tavarat paikoilleen ja imuroida. Nyt sama aika ja energia riitti siihen että pesi tiskit ja järjesteli tasot. Kantoi pikkumatot ulos, pudisteli ne ja jätti tuulettumaan. Imuroi koko asunnon (myös olkkarin ison maton, sohvan ja sängyn alta), pesi lattiat ja laittoi pyykkikoneen pyörimään. Haki matot ulkoa ja laittoi paikoilleen. Ja energiaa ja intoa jäi vielä sen verran että ensikertaa todella ymmärsin, miten joillakin voisi riittää siivouspäivänä edes puolta ajatusta listojen päällisten pyyhkimiseen, uuninsiivoukseen tms. mikä itsellä menee jo enempi suursiivousarjan hifistelyyn. Uuni jäi silti vielä putsaamatta, koska siihen ei ole vielä välineitä (ellen sitten myöhemmin illalla jaksa googletella, olisiko jotain hyviä kikkakolmosia joissa hyödyntää oman ruokakaapin antimia).
Nyt muutosta on siis viisi päivää ja tavarat ovat löytäneet paikkansa yhtä kassillista lukuunottamatta. Kyseisessä kassissa on pelikortteja, pikkupelejä ja lisäosia, jotka olisi hyvä saada pelihyllyn lähelle. Niille tuleekin varmaan jossain kohtaa hankittua hyllyyn sopiva kori (viime asunnossa ne olivat puisessa arkussa keittiössä). Myöskään vaatehuone ei ole vielä kaikkein toimivin, mutta haluan seurata sitä vielä ainakin viikon-pari ennenkuin ryntään hankkimaan sinne korijärjestelmiä ja koreja. Eli sen suhteen nyt tunnustellaan, miten kaikki tavarat olisivat mahdollisimman helposti saatavilla silloin kun niitä tarvitsee. Henkareitakin tulee varmaan hankittua vielä yksi paketillinen, kun tuo 24kpl ei ihan riittänyt, vaan muutama vaate on vielä väliaikaisilla muovihenkareilla.
Kuvia en ole asunnosta jaksanut ottaa vieläkään, muutosta palautumiseen kun on mennyt yllättävän paljon aikaa. Alkuviikosta meinasin vielä nukahdella sujuvasti taukohuoneeseen töissä, kun illalla oli "ihan hyvin" jaksanut lattaa vielä jonkin paikan kuntoon. Tiistainakin tuli nakitettua kaveri avuksi raivaamaan kellarikopista useamman vuosikymmenen aarteet, kuten iso liuta maalipurkkeja, läpiruostunut työkalupakki, lasipurkkeja joissa oli ilmeisesti ollut hilloja ainakin joitain vuosikymmeniä sitten yms. niin ettei sitten lopulta jäänyt kuin miun omia tavaroitani. Tuli jotenkin sellainen olo, ettei ketään edellisistä asukkaista ole aiempien roinat paljoa haitanneet niin kauan kuin omat ovat mahtuneet sekaan.
Mutta nyt on pääsiäinen ja aikaa rentoutua ja nauttia uudesta puhtaasta kotikolosta. Hauskaa pääsiäistä kaikille!
Nyt muutosta on siis viisi päivää ja tavarat ovat löytäneet paikkansa yhtä kassillista lukuunottamatta. Kyseisessä kassissa on pelikortteja, pikkupelejä ja lisäosia, jotka olisi hyvä saada pelihyllyn lähelle. Niille tuleekin varmaan jossain kohtaa hankittua hyllyyn sopiva kori (viime asunnossa ne olivat puisessa arkussa keittiössä). Myöskään vaatehuone ei ole vielä kaikkein toimivin, mutta haluan seurata sitä vielä ainakin viikon-pari ennenkuin ryntään hankkimaan sinne korijärjestelmiä ja koreja. Eli sen suhteen nyt tunnustellaan, miten kaikki tavarat olisivat mahdollisimman helposti saatavilla silloin kun niitä tarvitsee. Henkareitakin tulee varmaan hankittua vielä yksi paketillinen, kun tuo 24kpl ei ihan riittänyt, vaan muutama vaate on vielä väliaikaisilla muovihenkareilla.
Kuvia en ole asunnosta jaksanut ottaa vieläkään, muutosta palautumiseen kun on mennyt yllättävän paljon aikaa. Alkuviikosta meinasin vielä nukahdella sujuvasti taukohuoneeseen töissä, kun illalla oli "ihan hyvin" jaksanut lattaa vielä jonkin paikan kuntoon. Tiistainakin tuli nakitettua kaveri avuksi raivaamaan kellarikopista useamman vuosikymmenen aarteet, kuten iso liuta maalipurkkeja, läpiruostunut työkalupakki, lasipurkkeja joissa oli ilmeisesti ollut hilloja ainakin joitain vuosikymmeniä sitten yms. niin ettei sitten lopulta jäänyt kuin miun omia tavaroitani. Tuli jotenkin sellainen olo, ettei ketään edellisistä asukkaista ole aiempien roinat paljoa haitanneet niin kauan kuin omat ovat mahtuneet sekaan.
Mutta nyt on pääsiäinen ja aikaa rentoutua ja nauttia uudesta puhtaasta kotikolosta. Hauskaa pääsiäistä kaikille!
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
Uusi tupa
Tavaroiden siirto aloitettiin tänään vähän ennen kahtatoista. Haettiin miehen kanssa citymaasturi lainaan ja poistettiin siitä takapenkit isomman tavaratilan saamiseksi. Sen jälkeen sinne mahtuivat myös kirjakaruselli ja sänky. Kuormia tuli kaikkinensa viisi; pari laatikko/säkkitavaralle ja loput huonekaluille. Itse tulin ensimmäisen kuorman mukana uudelle asunnolle ja aloitin laatikoiden purkamisen kuormien välillä. Viiteen mennessä kun viimeinen kuorma tuotiin laatikoista kolmannes olikin jo purettuna ja rottahäkki kasassa. Ensimmäiseksi asunnolle kun tuotiin keittiölaatikot, joiden purkaminen oli mahdollista aloittaa heti.
Viideltä lähdettiin porukalla syömään ja sen jälkeen muuttoapu jatkoi harrastuksiinsa ja jäin yksin jatkamaan purkamista. Nyt kaikki huonekalut on saatu paikoilleen ja laatikot paria lukuunottamatta purettua. Koriste-esineetkin ovat pitkälti löytäneet paikkansa, mutta tyhjiä laatikoita, pakkauspaperia yms. lojuu vielä vähän ympäriinsä. Katsoo jos tämän saisi huomenna leffaillan jälkeen kuvauskuntoon. Kellaritavaratkin sain vietyä jo kellariin, vaikka päätinkin alkuillasta etten tee sitä ennen huomista. Kellarissa oli kuitenkin paljon maaleja yms. aikaisemmilta asukkailta, joten aikataulutin sen tyhjentämisen ja siivouksen tiistaille jolloin saan kaverin avuksi hommaan. Saa sitten omatkin tavarat sielä parempaan järjestykseen.
Yhdestä lempinurkastani halusin kuitenkin ottaa kuvan heti tänään. Se ei ole minimalistisin, mutta siinä on esillä monia esineitä joita katselen mielelläni, kuten mummulasta tullut kahvipurkki jossa on ompelutarvikkeita, Aaltomaljakot, pöllöpaperiteline, maalattu savikannu pikkukuppeineen ja taottu emännänveitsi.
Viideltä lähdettiin porukalla syömään ja sen jälkeen muuttoapu jatkoi harrastuksiinsa ja jäin yksin jatkamaan purkamista. Nyt kaikki huonekalut on saatu paikoilleen ja laatikot paria lukuunottamatta purettua. Koriste-esineetkin ovat pitkälti löytäneet paikkansa, mutta tyhjiä laatikoita, pakkauspaperia yms. lojuu vielä vähän ympäriinsä. Katsoo jos tämän saisi huomenna leffaillan jälkeen kuvauskuntoon. Kellaritavaratkin sain vietyä jo kellariin, vaikka päätinkin alkuillasta etten tee sitä ennen huomista. Kellarissa oli kuitenkin paljon maaleja yms. aikaisemmilta asukkailta, joten aikataulutin sen tyhjentämisen ja siivouksen tiistaille jolloin saan kaverin avuksi hommaan. Saa sitten omatkin tavarat sielä parempaan järjestykseen.
Yhdestä lempinurkastani halusin kuitenkin ottaa kuvan heti tänään. Se ei ole minimalistisin, mutta siinä on esillä monia esineitä joita katselen mielelläni, kuten mummulasta tullut kahvipurkki jossa on ompelutarvikkeita, Aaltomaljakot, pöllöpaperiteline, maalattu savikannu pikkukuppeineen ja taottu emännänveitsi.
 |
| Keittiön nurkkaa |
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Pikapostaus laatikkomeren keskeltä
Sain eilen uuden asunnon avaimet ja huomenna asunnossa aloitetaan maalaustyöt. Muuttopäivä on lukittu sunnuntaille, jolloin asuntoon viedään loput tavarat. Ensimmäiset pari laatikkoa muuttivat asuntoon jo eilen, kun veimme sinne ystävän kanssa edeltä perusastiat, ruokailuvälineet, muutamia ruuanlaittoastioita ja tiskausvälineet, sekä keittiötikkaan ja kattolamput. On isäpuolenkin sitten kivempi asettua asuntoon pariksi päivää maalausavuksi. Tänään kävin asunnolla vielä uudestaan asentamassa pakastimen oveen lukon Miikkistä varten, lukon liimapinnan kun on hyvä antaa kuivua vuorokausi ennen sen käyttöönottoa. Lukko oli alunperin tarkoitus asentaa jo eilen, mutta vauvantarvikeliike oli jo kiinni ehtiessämme sen luokse.
Muuten viime päivät ovat menneet pakatessa ja ostoksilla. Koko ajan tulee mieleen uusia asioita, joita uuteen asuntoon on haettava, kuten viimeksi tänään iso kasa henkareita jotta vaatteet saa laitettua vaatehuoneen henkaritankoon. Ostin näin alkajaisiksi 24 kpl, ja katson sitten vaatesäkin purkamisen jälkeen tarvitseeko minun hakea vielä täydennystä. Tämänpäiväiseltä ostosreissulta tarttui mukaan myös kylpyhuonematto ja muutamia pyyhkeitä. Vanhoista käsipyyhkeistäkin kaikki kun jäävät tänne, koska ovat samaa sarjaa miehelle jäävien pyyhkeiden kanssa. Rahaa on palanut tähän muuttoon jo varsin kiitettävästi, ja huomenna menee vielä lisää kun haetaan maalit ja samalla reissulla toivottavasti myös kylpyhuoneenhylly ja kenkäteline.
Ostoskassikasan kertyessä väkisinkin alkaa kyllä raivauskärpänen surista korvanjuuressa ja tekisi mieli alkaa availla laatikoita ja tehdä uusia tarpeellisuusarvioita tavaramäärän pitämiseksi ennallaan. Kirppispöytäkin on kuitenkin jo tyhjennetty Ekotorille, eli enää pakkauksiin ei kosketa. Asiaan palataan sitten uudestaan muuton jälkeen, kun näkee kuinka hyvin tavarat löytävät paikkansa uudesta asunnosta. Vaikka tokihan sitä on pyrkinyt pakkaamaan ja ostamaan täydennyksiä niin, ettei sitä turhaa noista löytyisi. Ihan minimalistiiselle linjalle ei uudessakaan asunnossa kuitenkaan lähdetä, vaan piirakka- ja uunivuokiakin saa olla useammat, kunhan ovat kaikki samaa sarjaa ja käytössä. Etenkin keittiölaatikoiden määrässä kun näkyy väkisinkin oma leivontaharrastus ja se kuinka niitä tuotoksia on usein hävittämässä useampikin ihminen.
Tällähetkellä kaikki tavarat muutamia vaatteita lukuunottamatta ovat laatikoissa ja laatikoita on kertynyt seuraavasti pari jo purettua laatikkoa mukaanlukien:
6 laatikollista kirjoja/lehtiä
6 laatikollista keittiötarvikkeita
1 laatikollinen pihapelejä ja grillaustarvikkeita
1 teeastiasto omassa laatikossaan
1 joululaatikko
1 halloweenlaatikko
1 muistolaatikko
1 laatikko ruokatarvikkeita
4 laatikkoa eläintarvikkeita
4,5 isoa Ikeakassillista lautapelejä
1 laatikollinen kenkiä
1 laatikollinen kylpyhuonetarvikkeita
1 laatikollinen kynttilöitä, paristoja, jatkojohtoja yms.
1 jätesäkillinen vaatteita
2 jätesäkillistä liinavaatteita
Eli yhteensä 32,5 laatikkoa/säkkiä. Menee ehkä turhankin lähelle sitä laatikkoa per neliö, jos otetaan huomioon tulevan asunnon tilat. Vaikka on sekin kyllä parempi kuin jos laatikoita olisi se lähemmäs 87 mitä tässä on neliöitä. Kumman paljon noita taas kertyi, vaikka sitä touhuun lähtiessä ajatteli, että eihän täällä enää paljoa mitään ole... Etenkin nuo lautapelit vievät vain heti ikävän paljon tilaa, mutta niitä tulee kuitenkin sen verran aktiivisesti käytettyä ettei valikoimaa halua karsia liikaa. Eläintarvikkeissa yksi laatikko on onneksi sentään vanhoja lakanoita yms. kankaita, jotka menevät sitten käytön jälkeen poistoon. Jatkossa niitä pyritään sitten pitämään varastossa vähän pienempiä määriä.
Muuten viime päivät ovat menneet pakatessa ja ostoksilla. Koko ajan tulee mieleen uusia asioita, joita uuteen asuntoon on haettava, kuten viimeksi tänään iso kasa henkareita jotta vaatteet saa laitettua vaatehuoneen henkaritankoon. Ostin näin alkajaisiksi 24 kpl, ja katson sitten vaatesäkin purkamisen jälkeen tarvitseeko minun hakea vielä täydennystä. Tämänpäiväiseltä ostosreissulta tarttui mukaan myös kylpyhuonematto ja muutamia pyyhkeitä. Vanhoista käsipyyhkeistäkin kaikki kun jäävät tänne, koska ovat samaa sarjaa miehelle jäävien pyyhkeiden kanssa. Rahaa on palanut tähän muuttoon jo varsin kiitettävästi, ja huomenna menee vielä lisää kun haetaan maalit ja samalla reissulla toivottavasti myös kylpyhuoneenhylly ja kenkäteline.
Ostoskassikasan kertyessä väkisinkin alkaa kyllä raivauskärpänen surista korvanjuuressa ja tekisi mieli alkaa availla laatikoita ja tehdä uusia tarpeellisuusarvioita tavaramäärän pitämiseksi ennallaan. Kirppispöytäkin on kuitenkin jo tyhjennetty Ekotorille, eli enää pakkauksiin ei kosketa. Asiaan palataan sitten uudestaan muuton jälkeen, kun näkee kuinka hyvin tavarat löytävät paikkansa uudesta asunnosta. Vaikka tokihan sitä on pyrkinyt pakkaamaan ja ostamaan täydennyksiä niin, ettei sitä turhaa noista löytyisi. Ihan minimalistiiselle linjalle ei uudessakaan asunnossa kuitenkaan lähdetä, vaan piirakka- ja uunivuokiakin saa olla useammat, kunhan ovat kaikki samaa sarjaa ja käytössä. Etenkin keittiölaatikoiden määrässä kun näkyy väkisinkin oma leivontaharrastus ja se kuinka niitä tuotoksia on usein hävittämässä useampikin ihminen.
Tällähetkellä kaikki tavarat muutamia vaatteita lukuunottamatta ovat laatikoissa ja laatikoita on kertynyt seuraavasti pari jo purettua laatikkoa mukaanlukien:
6 laatikollista kirjoja/lehtiä
6 laatikollista keittiötarvikkeita
1 laatikollinen pihapelejä ja grillaustarvikkeita
1 teeastiasto omassa laatikossaan
1 joululaatikko
1 halloweenlaatikko
1 muistolaatikko
1 laatikko ruokatarvikkeita
4 laatikkoa eläintarvikkeita
4,5 isoa Ikeakassillista lautapelejä
1 laatikollinen kenkiä
1 laatikollinen kylpyhuonetarvikkeita
1 laatikollinen kynttilöitä, paristoja, jatkojohtoja yms.
1 jätesäkillinen vaatteita
2 jätesäkillistä liinavaatteita
Eli yhteensä 32,5 laatikkoa/säkkiä. Menee ehkä turhankin lähelle sitä laatikkoa per neliö, jos otetaan huomioon tulevan asunnon tilat. Vaikka on sekin kyllä parempi kuin jos laatikoita olisi se lähemmäs 87 mitä tässä on neliöitä. Kumman paljon noita taas kertyi, vaikka sitä touhuun lähtiessä ajatteli, että eihän täällä enää paljoa mitään ole... Etenkin nuo lautapelit vievät vain heti ikävän paljon tilaa, mutta niitä tulee kuitenkin sen verran aktiivisesti käytettyä ettei valikoimaa halua karsia liikaa. Eläintarvikkeissa yksi laatikko on onneksi sentään vanhoja lakanoita yms. kankaita, jotka menevät sitten käytön jälkeen poistoon. Jatkossa niitä pyritään sitten pitämään varastossa vähän pienempiä määriä.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
Muuttovalmistelut etenevät
Olohuoneen nurkan laatikkopino ei ole kuluneen viikon aikana juurikaan kasvanut, mutta muuttovalmisteluita on saatu muuten hyvän matkaa eteenpäin. Sain tämän viikon aikana tehtyä niin muuttoilmoituksen kuin elämäni ensimmäisen sähkösopimuksen, sekä jaettua netin ja hinnoiteltua ja vietyä kaksi isoa Ikea-kassillista kirpputorille. Etenkin tänään kirppiskasseja kantaessa tuli olo ettei sitä enää paljon sen konkreettisemmin voisi muuttokuormaansa keventää - ne kassit kun painoivat oikeasti paljon, ja ne loput mitkä eivät kirppispöydältä katoa jatkosijoitetaan kierrätyskeskukselle. Niitä ei siis enää tässä tai seuraavassa asunnossa nähdä.
Nettijärjestelyt meillä ovat tässä asunnossa koostuneet yhdestä kiinteästä ja kahdesta mobiililaajakaistasta, jotka ovat olleet minun nimissäni. Nyt kiinteä netti ja toinen mobiililaajakaistoista käytiin vaihtamassa miehen nimelle, eli ensikuun alusta alkaen minulle tulee jäämään pelkkä mobiililaajakaista, jolla pärjään todennäköisesti täysin riittävästi - eihän oma koneeni ole ollut kytkettynä tuohon kiinteään varmaan vuoteen. Toki nyt simiä pitää sitten vaihtaa mokkulan ja tabin välillä riippuen kummassa sitä haluaa käyttää, siinä missä aiemmin tabissa on ollut pysyvästi omansa, mutta ehkä se on kuitenkin pieni vaiva tuplahintaiseen nettiin verrattuna.
Rottien muuton niiden olohuonelinnasta pienempään varahäkkiin toteutan luultavasti jo tänään, niin että minulle jää runsaasti aikaa purkaa ja pestä tuo isompi kokonaisuus. Itse en pidä muuttotouhuissa ollenkaan kiireestä, joten kaiken pyrkii hoitamaan mieluummin viikkoa tai paria ennen kuin viimeisenä mahdollisena hetkenä. Muuten tänään keskittyy todennäköisesti vain silmäilemään vielä pakkaamattomia tavaroita, ja katsomaan keksisikö niistä vielä jotain täydennykseksi kirpputoripöytään.
Tällähetkellä pakattuna löytyy:
4 laatikollista kirjoja/lehtiä
3,5 laatikollista keittiötarvikkeita
1 laatikollinen pihapelejä ja grillaustarvikkeita
1 teeastiasto omassa laatikossaan
1 joululaatikko
1 halloweenlaatikko
1 muistolaatikko
Nettijärjestelyt meillä ovat tässä asunnossa koostuneet yhdestä kiinteästä ja kahdesta mobiililaajakaistasta, jotka ovat olleet minun nimissäni. Nyt kiinteä netti ja toinen mobiililaajakaistoista käytiin vaihtamassa miehen nimelle, eli ensikuun alusta alkaen minulle tulee jäämään pelkkä mobiililaajakaista, jolla pärjään todennäköisesti täysin riittävästi - eihän oma koneeni ole ollut kytkettynä tuohon kiinteään varmaan vuoteen. Toki nyt simiä pitää sitten vaihtaa mokkulan ja tabin välillä riippuen kummassa sitä haluaa käyttää, siinä missä aiemmin tabissa on ollut pysyvästi omansa, mutta ehkä se on kuitenkin pieni vaiva tuplahintaiseen nettiin verrattuna.
Rottien muuton niiden olohuonelinnasta pienempään varahäkkiin toteutan luultavasti jo tänään, niin että minulle jää runsaasti aikaa purkaa ja pestä tuo isompi kokonaisuus. Itse en pidä muuttotouhuissa ollenkaan kiireestä, joten kaiken pyrkii hoitamaan mieluummin viikkoa tai paria ennen kuin viimeisenä mahdollisena hetkenä. Muuten tänään keskittyy todennäköisesti vain silmäilemään vielä pakkaamattomia tavaroita, ja katsomaan keksisikö niistä vielä jotain täydennykseksi kirpputoripöytään.
Tällähetkellä pakattuna löytyy:
4 laatikollista kirjoja/lehtiä
3,5 laatikollista keittiötarvikkeita
1 laatikollinen pihapelejä ja grillaustarvikkeita
1 teeastiasto omassa laatikossaan
1 joululaatikko
1 halloweenlaatikko
1 muistolaatikko
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Laatikot täyttyvät
Tänään minulla on ollut koko päivä aikaa, joten aloitin harvemmin tarvittavien tavaroiden pakkaamisen. Kirjakaruselliä tuli tyhjättyä neljän cd150-laatikollisen verran jättäen siihen vielä lukemattomat pokkarit, cd:t sekä dvd:t (joista tulee ehkä pari pientä laatikollista tai yksi iso). Ulkotavaroille kuten sankogrillille, pihapeleille ja teleskooppimakkatikuille varasin oman myös oman banaanilaatikkonsa.
Tapsa kävi tänään hakemassa vanhempiensa varastoista jo uudet lautaset, uunivuuat ja ison osan muista keittiötarvikkeista joita olen viemässä mukaani. Niinpä tein niillekin tilaa ja aloitin keittiötarvikkeiden pakkaamisen. Niistä tuli jo kaksi kaksi banaanilaatikollista uunivuokineen, mariskooleineen, leikkuulautoine ja muine ruuanlaitto- ja tarjoiluastioineen. Lautaset, lasit ja mukit jätin vielä odottamaan sitä että loputkin niistä tulevat tiskistä ennenkuin pakkaan ne. Keittiön pakkaamisen suhteen on muutenkin sovittuna, että Tapsa hankkii häneltä puuttuvat nyt pikkuhiljaa minun vielä asuessa tässä, ja minä pakkaan omiani pois sitä mukaa kun hän ehtii niitä hankkia. Jää hänellekin sitten heti täysin toimiva keittiö kun minä tästä lähden. Vaikka eipä noita omia enää paljoa jäänyt pakkaamatta noiden lautasten, lasien ja mukien lisäksi.
Muutenkin olen viettänyt tänään aikaa tiivistäen omia tavaroitani tyhjentämällä niitä niistä huonekaluista ja kaappeista mitkä eivät ole lähdössä mukaani. Tämän koen helpottavan paitsi sen hahmottamista kuinka paljon tavaraa minulla on lähdössä mukaan, myös vähentävän sen todennäköisyyttä että unohtaisin jotain tavaraa jälkeeni. Jälikimmäisen riski tosin taitaa olla aika olematon, sen verran hyvin sitä on kuitenkin kaappien sisällöistä kartalla. Ja eipä se kai muutenkaan maailmaloppu olisi, kun välimatkaa tulee olemaan kolmisen kilometriä.
Tapsa kävi tänään hakemassa vanhempiensa varastoista jo uudet lautaset, uunivuuat ja ison osan muista keittiötarvikkeista joita olen viemässä mukaani. Niinpä tein niillekin tilaa ja aloitin keittiötarvikkeiden pakkaamisen. Niistä tuli jo kaksi kaksi banaanilaatikollista uunivuokineen, mariskooleineen, leikkuulautoine ja muine ruuanlaitto- ja tarjoiluastioineen. Lautaset, lasit ja mukit jätin vielä odottamaan sitä että loputkin niistä tulevat tiskistä ennenkuin pakkaan ne. Keittiön pakkaamisen suhteen on muutenkin sovittuna, että Tapsa hankkii häneltä puuttuvat nyt pikkuhiljaa minun vielä asuessa tässä, ja minä pakkaan omiani pois sitä mukaa kun hän ehtii niitä hankkia. Jää hänellekin sitten heti täysin toimiva keittiö kun minä tästä lähden. Vaikka eipä noita omia enää paljoa jäänyt pakkaamatta noiden lautasten, lasien ja mukien lisäksi.
Muutenkin olen viettänyt tänään aikaa tiivistäen omia tavaroitani tyhjentämällä niitä niistä huonekaluista ja kaappeista mitkä eivät ole lähdössä mukaani. Tämän koen helpottavan paitsi sen hahmottamista kuinka paljon tavaraa minulla on lähdössä mukaan, myös vähentävän sen todennäköisyyttä että unohtaisin jotain tavaraa jälkeeni. Jälikimmäisen riski tosin taitaa olla aika olematon, sen verran hyvin sitä on kuitenkin kaappien sisällöistä kartalla. Ja eipä se kai muutenkaan maailmaloppu olisi, kun välimatkaa tulee olemaan kolmisen kilometriä.
Laatikkoarsenaali kasassa
Muuttolaatikoiden hankintaa miettiessä olin pähkäillyt vuokralaatikoiden , ostolaatikoiden ja eri paikoista kasaanhaalittujen laatikoiden välillä. Näistä ensimmäinen tippui pois taas klassisesta syystä: aloitan mielelläni pakkaamisen jo viikkoja ennen muuttoa, joten sinänsä halvoille laatikoille kertyisi joko tarpeettomasti ylimääräistä hintaa - tai joutuisin malttamaan mieleni ja lykkäämään pakkaamisen aloittamista. Tälläkään kertaa en halunnut tehdä kumpaakaan näistä, joten harkitsin hetken valmiiden laatikkonippujen poimimista Clas Olssonilta. Sekin tuntui kuitenkin ideana tyhmältä, kun työpaikallani puran lukuisia laatikoita joka päivä, ja kuskaan niitä takapihan pahviprässiin. Työpaikan laatikoissa ainoana ongelmana on niiden kuskaaminen kotiin, sillä liikun työmatkat bussilla. Päätin kuitenkin aloittaa laatikkovaraston kerryttämisen työpaikalla laittamalla itselleni sivuun kaikki banaanilaatikot ja cd150-laatikot (auton lastaamisen helpottamiseksi en mielelläni käytä muutoissa kuin parin kokoisia laatikoita).
Kun laatikoita alkoi olla suhteellisen hyvä pino, meille tuli Tapsan kanssa reissua rautakauppan ja Ikeaan. Silloin minun olikin helppo puhua hänet nappaamaan miut töistä mukaan, kun hänen piti kuitenkin käydä lainaamassa auto reissua varten. Niinpä autoon lastattiin työpöytäni alle kertyneet neljä banaanilaatikkoa, kahdeksan cd150-laatikkoa ja kaksi isoa muovista lihalaatikkoa. Kun näiden seuraksi vielä liittyi neljä isoa Ikea-kassia ja Biltemasta pari kannellista kotilaatikkoa, pitäisi laatikkovaraston olla jo varsin riittävä, vaikka nuo cd-laatikot ovatkin pienempiä kuin yleensä käyttämäni muuttolaatikot. Kirjoja täynnä olleita banaanilaatikkoja useammassa muutossa kannettuani pienemmät laatikot tuntuivat kuitenkin ideana hyvältä. Ikea-kassit on varattu pääsääntöisesti pelejä varten, ja niiden kohdalla on varauduttu siihen, että ne tyhjennetään ja täytetään kerran uudestaan - koko pelikokoelma kun tuskin mahtuisi neljään kassiin, mutta toisaalta en kokenut järkeväksi haalia kaappiini sen isompaa kassipinoa. Vinttikamoissa osilla tavaroilla oli jo itsessään käyttökelpoinen laatikko, vaikka päädyinkin hävittämään niistä pari hankalimman mallista.
Tällähetkellä muuttolaatikot ammottavat kuitenkin vielä pääosin tyhjyyttään minun käytyä ensin läpi muisto-, joulu-, askartelu- ja halloweenlaatikot ja siivottuani niistä turhia säliä pois. Samalla muisto-esineet ja joulukoristeet muuttivat kannellisiin kotilaatikkoihin, jotka ovat siistimmän näköisiä säilyttää ja kätevämpiä käyttää. Halloweenkoristeiden suhteen vielä harkitsen, pitäisikö niillekin käydä moinen laatikko ostamassa. Ne ovat kuitenkin sen verran isompia, että tuo löytämäni isoin malli ei välttämättä riittäisi niille - mikä on myös syynä sille, että harkitsen niiden sijoittamista kellariin. Askartelulaatikon puolestaan hävitin kokonaan, ja siirsin säiltykseen välitut askartelutarvikkeet tyhjentyneeseen kirjoituslipastonlaatikkoon.
Tällähetkellä läpikäytyjä ja mukaanotettavia laatikoita on siis pakattuna kolme.
Eilen oli myös rottanäyttely, jonka myötä laitoin eteenpäin yhden ylimääräisen pikkuhäkin, juoksupyörän, kasan jyrsijälehtiä sekä minulla säilytyksessa olleet yhdistystavarat; niitä kun en luvannut ottaa vastatakseni enää seuraavassa asunnossa. Näiden myötä tuleva laatikkopino hupeni ainakin kolmella ja keveni monta kiloa.
Kun laatikoita alkoi olla suhteellisen hyvä pino, meille tuli Tapsan kanssa reissua rautakauppan ja Ikeaan. Silloin minun olikin helppo puhua hänet nappaamaan miut töistä mukaan, kun hänen piti kuitenkin käydä lainaamassa auto reissua varten. Niinpä autoon lastattiin työpöytäni alle kertyneet neljä banaanilaatikkoa, kahdeksan cd150-laatikkoa ja kaksi isoa muovista lihalaatikkoa. Kun näiden seuraksi vielä liittyi neljä isoa Ikea-kassia ja Biltemasta pari kannellista kotilaatikkoa, pitäisi laatikkovaraston olla jo varsin riittävä, vaikka nuo cd-laatikot ovatkin pienempiä kuin yleensä käyttämäni muuttolaatikot. Kirjoja täynnä olleita banaanilaatikkoja useammassa muutossa kannettuani pienemmät laatikot tuntuivat kuitenkin ideana hyvältä. Ikea-kassit on varattu pääsääntöisesti pelejä varten, ja niiden kohdalla on varauduttu siihen, että ne tyhjennetään ja täytetään kerran uudestaan - koko pelikokoelma kun tuskin mahtuisi neljään kassiin, mutta toisaalta en kokenut järkeväksi haalia kaappiini sen isompaa kassipinoa. Vinttikamoissa osilla tavaroilla oli jo itsessään käyttökelpoinen laatikko, vaikka päädyinkin hävittämään niistä pari hankalimman mallista.
Tällähetkellä muuttolaatikot ammottavat kuitenkin vielä pääosin tyhjyyttään minun käytyä ensin läpi muisto-, joulu-, askartelu- ja halloweenlaatikot ja siivottuani niistä turhia säliä pois. Samalla muisto-esineet ja joulukoristeet muuttivat kannellisiin kotilaatikkoihin, jotka ovat siistimmän näköisiä säilyttää ja kätevämpiä käyttää. Halloweenkoristeiden suhteen vielä harkitsen, pitäisikö niillekin käydä moinen laatikko ostamassa. Ne ovat kuitenkin sen verran isompia, että tuo löytämäni isoin malli ei välttämättä riittäisi niille - mikä on myös syynä sille, että harkitsen niiden sijoittamista kellariin. Askartelulaatikon puolestaan hävitin kokonaan, ja siirsin säiltykseen välitut askartelutarvikkeet tyhjentyneeseen kirjoituslipastonlaatikkoon.
Tällähetkellä läpikäytyjä ja mukaanotettavia laatikoita on siis pakattuna kolme.
Eilen oli myös rottanäyttely, jonka myötä laitoin eteenpäin yhden ylimääräisen pikkuhäkin, juoksupyörän, kasan jyrsijälehtiä sekä minulla säilytyksessa olleet yhdistystavarat; niitä kun en luvannut ottaa vastatakseni enää seuraavassa asunnossa. Näiden myötä tuleva laatikkopino hupeni ainakin kolmella ja keveni monta kiloa.
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Muuttoraivaus alkaa
Tänään tuli käytyä vintillä ja kannettua kaikki miun tavarat sieltä alas. Tavaraa kertyikin arkistoiduista selkeistä kokonaisuuksista sellainen kasa, että päädyin heti alkajaisiksi varaamaan vielä yhden kirpputoripöydän. Ottaen huomioon tulevan asunnon säilytystilat (pieni vaatehuone + maapohjainen kellari), kirppispöydän on myös syytä täyttyä. Sisällä jo valmiiksi olleista tavaroista karsinkin kirpputorilaatikkoon lisää kirjoja ja elokuvia.
Tämä on siis urakka tulevalle kahdelle viikolle; sovittaa tavaramäärää tästä pienemmäksi. Sitten toivottavasti rahoittaa yhdeksän päivän kirppistelyllä joitain sellaisia hankintoja, joita asuntoon oikeasti tarvitsee. Ihan minimalistiselle linjalle ei lähdetä kuitenkaan uudessakaan asunnossa; esimerkiksi kaikki Kermansaven Heinä-sarjaan kuuluvat astiat lähtevät mukaani, vaikkei yksinasuva teekään mitään 11 syvällä ja matalalla lautasella. Kyseistä sarjaa ei kuitenkaan valmisteta enää, joten sarjan täydentäminen myöhemmin olisi turhan haasteellista. Mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että jotain muuta on vastaavasti lähdettävä enemmän.
Tämä on siis urakka tulevalle kahdelle viikolle; sovittaa tavaramäärää tästä pienemmäksi. Sitten toivottavasti rahoittaa yhdeksän päivän kirppistelyllä joitain sellaisia hankintoja, joita asuntoon oikeasti tarvitsee. Ihan minimalistiselle linjalle ei lähdetä kuitenkaan uudessakaan asunnossa; esimerkiksi kaikki Kermansaven Heinä-sarjaan kuuluvat astiat lähtevät mukaani, vaikkei yksinasuva teekään mitään 11 syvällä ja matalalla lautasella. Kyseistä sarjaa ei kuitenkaan valmisteta enää, joten sarjan täydentäminen myöhemmin olisi turhan haasteellista. Mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että jotain muuta on vastaavasti lähdettävä enemmän.
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
Asuntotarjous hyväksytty
Tänään tuli kaivattu puhelu kiinteistövälittäjältä: myyjä on
hyväksynyt asuntotarjoukseni. Huomenna pääsee sitten ottamaan yhteyttä
pankkiin, ja sopimaan päivän koska laaditaan lopulliset kauppakirjat.
Nyt se sitten tapahtuu. Olo on hieman epätodellinen eikä haluaisi silti
liikaa innostua ennenkuin nimet ovat paperissa, vaikka taitaakin olla
erittäin harvinaista että enää tässä vaiheessa mitään tulisi. Vaikka olo
on eron myötä hieman haikea, olen kuitenkin odottanut oman
omistusasunnon hankintaa lapsesta asti. Tuntuu yhtäaikaa oudolta ja
upealta että tulevaa asuntoa voi oikeasti remontoida mieleisekseen, eikä
minun tarvitse kysellä sen suhteen mielipiteitä ja lupia keneltäkään -
vaikkei mihinkään isompaan remonttiin olekaan näin alkuun varaa, joten
kylppärikin saa kelvata sen värisenä kuin se on ainakin joitain vuosia.
Ensiviikon jälkeen alkaa käytännönjärjestelyjen miettiminen. Nettisopimus pitää jakaa niin että kiinteä netti jää miehen nimiin. Tarvitsen oman kotivakuutuksen. Minun täytyy tehdä sähkösopimus ensimmäistä kertaa eläessäni. Listata taas paikat joihin miun pitää muistaa tehdä osoitteenmuutos. Jatkaa sen miettimistä mitkä tavarat tahdon ottaa mukaani.
Uusi asunto tulee olemaan 34 neliön keittiöllinen yksiö kylppärillä ja vaatehuoneella. Asunto on vanhassa puutalossa, niin pääsee vihdoin pois betonielementtien keskeltä. Pihaahan tuossa ei vielä varsinaisesti ole muuta kuin parkkipaikkana, mutta talo sijaitsee rauhallisen kujan varrella puutaloalueella. Ikkunasta tulee näkymään taas puita. Keittiön tasotkin ovat puuta modernien levyjen sijaan. Keittiön olemassaolo on muutenkin iso plussa, että on Mihailillakin mahdollisuus vetäytyä vähän omaan rauhaan silloin kun kotona on vieraita.
Jännityksestä huolimatta olo on myös huojentunut. Tarjouskilpailu on ohi, eikä se pitkittynyt niinkuin pelkäsin. Asiat menevät eteenpäin.
Ensiviikon jälkeen alkaa käytännönjärjestelyjen miettiminen. Nettisopimus pitää jakaa niin että kiinteä netti jää miehen nimiin. Tarvitsen oman kotivakuutuksen. Minun täytyy tehdä sähkösopimus ensimmäistä kertaa eläessäni. Listata taas paikat joihin miun pitää muistaa tehdä osoitteenmuutos. Jatkaa sen miettimistä mitkä tavarat tahdon ottaa mukaani.
Uusi asunto tulee olemaan 34 neliön keittiöllinen yksiö kylppärillä ja vaatehuoneella. Asunto on vanhassa puutalossa, niin pääsee vihdoin pois betonielementtien keskeltä. Pihaahan tuossa ei vielä varsinaisesti ole muuta kuin parkkipaikkana, mutta talo sijaitsee rauhallisen kujan varrella puutaloalueella. Ikkunasta tulee näkymään taas puita. Keittiön tasotkin ovat puuta modernien levyjen sijaan. Keittiön olemassaolo on muutenkin iso plussa, että on Mihailillakin mahdollisuus vetäytyä vähän omaan rauhaan silloin kun kotona on vieraita.
Jännityksestä huolimatta olo on myös huojentunut. Tarjouskilpailu on ohi, eikä se pitkittynyt niinkuin pelkäsin. Asiat menevät eteenpäin.
lauantai 15. maaliskuuta 2014
UFF:n euronpäivä
Tänään tuli havaittua että olen ehtinyt valmistumisen jälkeen unohtaa monia asioita. Kun töissäkäyvänä on ollut vihdoin varaa ostaa asioita myös uutena, en ole enää uhrannut niin paljoa ajatusta sille, missä määrin se on järkevää ja mitä muita vaihtoehtoja löytyy. Tämä valkeni itselleni tänään UFF:n liikkeessä, jonne lähdin alkuun vain näkemään kaveria.
Vaatehyllyjen välissä puikkelehtiessani muistin tarvitsevani uudet työfarkut. Uutena ostamani polyesterisekoitefarkut eivät ole kestäneet jatkuvaa pesurumbaa edes vuotta; ensin niistä lähti väri ja nyt niissä on myös ensimmäinen reikä. Ennen tuon reiän ilmaantumista kankaan kulumisen seurauksena olin vielä optimistisesti ajatellut saavani noille lisäaikaa pesukonevärin avulla. Sitten ne olisivat olleet taas suht siistit, mutta pesukoneväriinkin on jo täysin turha panostaa siinä vaiheessa, kun kangas on paikoin ohueksi hapertunutta. Mutta ennenkuin olin jaksanut edes vaivautua vaatekaapoille etsimään noille seuraajaa, niitä oli äkkiä edessäni hyllymetreittäin; eri kokoisia ja värisiä perusfarkkuja kaikki euron kappale. Muutamaa paria sovitettuani löysinkin hyvin istuvat perusmustat farkut, joiden kanssa pärjään taas monta kuukautta - farkut kun olivat uutta vastaavassa kunnossa.
Liikkeessä kierrellessäni kuulin monen harmittelevan sitä kuinka jäljellä ei ole enää mitään kivaa; tokihan ne näyttävimmät ja erikoisimmat vaatteet ovat jo hävinneet tasarahapäivien jatkuessa. Farkkujen kaltaista perusvaatetta oli kuitenkin jäljellä yhä paljon ja niitä siinä hypistellässäni tiesin ettei minun ole mitään järkeä edes vilkaista enää vaateliikkeiden suuntaan hankkiessani vaatteita töihin. Jatkuvaan pesuun ja pölyiseen varastoon kun ei todellakaan tarvita mitään fiiniä, ja on jokseenkin tuhlausta maksaa yli 30 euroa vaatekappaleesta, jonka voi löytää ihan yhtä helposti ja vastaavassa kunnossa eurolla kun vain odottaa oikeaa päivää. Vapaa-ajan vaatteet ovat toki asia erikseen, ja niiden suhteen olen edelleen valmis panostamaan vaikka ompelijaan saadakseni mieleiseni hameen.
Entisenä aktiivikirppistelijänä olen jotenkin kokonaan sivuuttanut UFF:n kaltaiset paikat, vaikka niissä tuli opiskelijana ajoittain poikettua. Kirppiksiin verrattuna tuolta on monta kertaa helpompi hakea jotain tiettyä: esimerkiksi noita farkkuja löytyy aina ja tasarahapäivinä hintakin on vakio. Vaatteiden osto kirppikseltä kun on jäänyt itseltäni pitkälti siitä syystä, etten jaksa enää kovinkaan usein kierrellä niillä hypistelemässä tavaroita vain löytääkseni jotain ostettavaa. Mieluummin haen vaatteet jostain, josta tiedän löytäväni ne helposti ja nopeasti silloin kun tarvitsen niitä. Jotenkin valmistuttua vaateliikkeestä vain tuli se vakioratkaisu, ja kirppis jäi lähinnä pokkareiden ja Kermansaven bongailupaikaksi.
Tämänpäiväisen löydön myötä haastan itseni miettimään, mistä muusta pystyisin säästämään helposti tinkimättä kuitenkaan mistään olennaisesta. Pian itselläni alkaa kuitenkin asuntovelallisen arki, ja rahaa tulemaan käytössä vähemmän kuin nyt miehen velattomassa omistusasunnossa asuessa.
Vaatehyllyjen välissä puikkelehtiessani muistin tarvitsevani uudet työfarkut. Uutena ostamani polyesterisekoitefarkut eivät ole kestäneet jatkuvaa pesurumbaa edes vuotta; ensin niistä lähti väri ja nyt niissä on myös ensimmäinen reikä. Ennen tuon reiän ilmaantumista kankaan kulumisen seurauksena olin vielä optimistisesti ajatellut saavani noille lisäaikaa pesukonevärin avulla. Sitten ne olisivat olleet taas suht siistit, mutta pesukoneväriinkin on jo täysin turha panostaa siinä vaiheessa, kun kangas on paikoin ohueksi hapertunutta. Mutta ennenkuin olin jaksanut edes vaivautua vaatekaapoille etsimään noille seuraajaa, niitä oli äkkiä edessäni hyllymetreittäin; eri kokoisia ja värisiä perusfarkkuja kaikki euron kappale. Muutamaa paria sovitettuani löysinkin hyvin istuvat perusmustat farkut, joiden kanssa pärjään taas monta kuukautta - farkut kun olivat uutta vastaavassa kunnossa.
Liikkeessä kierrellessäni kuulin monen harmittelevan sitä kuinka jäljellä ei ole enää mitään kivaa; tokihan ne näyttävimmät ja erikoisimmat vaatteet ovat jo hävinneet tasarahapäivien jatkuessa. Farkkujen kaltaista perusvaatetta oli kuitenkin jäljellä yhä paljon ja niitä siinä hypistellässäni tiesin ettei minun ole mitään järkeä edes vilkaista enää vaateliikkeiden suuntaan hankkiessani vaatteita töihin. Jatkuvaan pesuun ja pölyiseen varastoon kun ei todellakaan tarvita mitään fiiniä, ja on jokseenkin tuhlausta maksaa yli 30 euroa vaatekappaleesta, jonka voi löytää ihan yhtä helposti ja vastaavassa kunnossa eurolla kun vain odottaa oikeaa päivää. Vapaa-ajan vaatteet ovat toki asia erikseen, ja niiden suhteen olen edelleen valmis panostamaan vaikka ompelijaan saadakseni mieleiseni hameen.
Entisenä aktiivikirppistelijänä olen jotenkin kokonaan sivuuttanut UFF:n kaltaiset paikat, vaikka niissä tuli opiskelijana ajoittain poikettua. Kirppiksiin verrattuna tuolta on monta kertaa helpompi hakea jotain tiettyä: esimerkiksi noita farkkuja löytyy aina ja tasarahapäivinä hintakin on vakio. Vaatteiden osto kirppikseltä kun on jäänyt itseltäni pitkälti siitä syystä, etten jaksa enää kovinkaan usein kierrellä niillä hypistelemässä tavaroita vain löytääkseni jotain ostettavaa. Mieluummin haen vaatteet jostain, josta tiedän löytäväni ne helposti ja nopeasti silloin kun tarvitsen niitä. Jotenkin valmistuttua vaateliikkeestä vain tuli se vakioratkaisu, ja kirppis jäi lähinnä pokkareiden ja Kermansaven bongailupaikaksi.
Tämänpäiväisen löydön myötä haastan itseni miettimään, mistä muusta pystyisin säästämään helposti tinkimättä kuitenkaan mistään olennaisesta. Pian itselläni alkaa kuitenkin asuntovelallisen arki, ja rahaa tulemaan käytössä vähemmän kuin nyt miehen velattomassa omistusasunnossa asuessa.
Muutosta ilmassa
Molemmat blogini ovat olleet nyt melko hiljaisia, kun arjessa on tapahtunut asioita joita en ole halunnut heti omalla nimelläni nettiin päivittää. Tiedän kuitenkin muutamien tuttujeni tätäkin blogia lukevan, joten halusin selvitellä asioita ensin vähän pidemmälle ennen niistä kertomista. Nyt tilanne on kuitenkin se, että viimekertainen kirppistely johtui osin nimenomaan ajatuksesta yksiöön mahtumisesta. Se yksiö kun on nyt konkretisoitumassa. Minulle ja avopuolisolle on tulossa ero, ja minä katselen nyt itselleni, skunkille ja kolmelle rotista uutta asuntoa.
Keskusteluja asian tiimoilta on käyty nyt pari kuukautta ja varsinainen rumba pyörähti käyntiin influenssasta toivuttua. Yhden keskustelun päätteeksi tulin vilkaisseeksi etuovi.comista asuntoja, ja löysinkin sieltä pari mieleistä. Kun pankin lainalaskuri vielä lupaili haaveen olevan ehkä toteutettavissa, aloin laitella esittelypyyntöjä ja lainahakemusta. Nyt ollaankin sitten pisteessä, että lainalupaus on saatu ja käyn tarjouskauppaa suosikkikohteestani - ja voin sanoa että se jännittää ihan pirusti. Mikäli kaikki menee toivotusti, voin olla asunnonomistaja hyvinkin lähiaikoina.
Avomiehen kanssa välit ovat edelleen kunnossa ja ystävinä pysytään toivottavasti eron jälkeenkin. Hän jää asumaan tähän nykyiseen asuntoon, ja sen myötä on hyvin selvää kumpi sen ostamamme valtavan sohvan ja videotykin saa. Siinä missä miehelle jää pohdittavaksi miten hän kaiken tämän tilan täyttää, itse käy omaisuuttaan entistä kriittisemmin läpi. Viimeksi asian tiimoilta tuli karsittua elokuvat, musiikit, kirjat ja pokkarit niin että ne mahtuvat kaikki kirjakaruselliin. Lähtijöissä oli hyvin paljon etenkin elokuvia, koska en aio alkuun hankkia televisiota ja dvd-soitinta ollenkaan, eikä tietokoneessanikaan ole dvd-asemaa. Tärkeimmät, kuten Disney-klassikot, saavat silti jäädä. Osa poistetuista menee myyntiin, ja osa siirtyy pitkäaikaislainaan siskon ja äidin luokse, niin että ovat sitten muiden käytettävissä varastossa lojumisen sijaan.
Samalla tulee laadittua ostoslistaa tarvittavista hankinnoista. Äiti jo huolestui onko meillä enää edes mitään jaettavaa tavarankarsimisrumban tiimoilta, mutta valtaosa tulevista hankinnoista tulee siitä huolimatta keskittymään asioihin joita harvassa taloudessa on kai muutenkaan kahta; näillä näkymin kun tulen tarvitsemaan muun muassa imurin, keittiönpöydän ja mikroaaltouunin. Sen sijaan eniten karsittujen tavararyhmien (kirjat, vaatteet, elokuvat, lehdet, eläintarvikkeet, kengät...) kriittinen tarkastelu jatkuu yhä. Tavoitteena kun olisi, että kaikki säilytykseen valitut tavarat mahtuvat sisälle asuntoon, mikäli saan vaatehuoneellisen yksiön. Jotenkin tämän karsimisrumban myötä kun ahdistaa jo ajatus, ettei yli 30 neliötä olisi muka riittävästi tilaa yhdelle. Tietenkään asuntoa ei voi myöskään pakata liian täyteen tavaraa, että sinne saa järjestettyä kylliksi tilaa myös lemmikeille - Mihailin kohdalla tosin lisätilaa tulee myös lenkkeilyn kautta keväästä syksyyn, ja talvella poika viettää muutenkin enemmän aikaa nukkumalla.
Uuden luvun alku siis lähestyy, monellakin tavalla. Joudun opettelemaan uudestaan kokkaamaankin - mies jo opetti miulle eilen yhden erittäin helpon ja nopean reseptin, ettei tarvitse heti pakastepitsoihin sortua. Saavutetuista ruokavalionmuutoksista kun olisi tarkoitus pitää kiinni myös jatkossa.
Keskusteluja asian tiimoilta on käyty nyt pari kuukautta ja varsinainen rumba pyörähti käyntiin influenssasta toivuttua. Yhden keskustelun päätteeksi tulin vilkaisseeksi etuovi.comista asuntoja, ja löysinkin sieltä pari mieleistä. Kun pankin lainalaskuri vielä lupaili haaveen olevan ehkä toteutettavissa, aloin laitella esittelypyyntöjä ja lainahakemusta. Nyt ollaankin sitten pisteessä, että lainalupaus on saatu ja käyn tarjouskauppaa suosikkikohteestani - ja voin sanoa että se jännittää ihan pirusti. Mikäli kaikki menee toivotusti, voin olla asunnonomistaja hyvinkin lähiaikoina.
Avomiehen kanssa välit ovat edelleen kunnossa ja ystävinä pysytään toivottavasti eron jälkeenkin. Hän jää asumaan tähän nykyiseen asuntoon, ja sen myötä on hyvin selvää kumpi sen ostamamme valtavan sohvan ja videotykin saa. Siinä missä miehelle jää pohdittavaksi miten hän kaiken tämän tilan täyttää, itse käy omaisuuttaan entistä kriittisemmin läpi. Viimeksi asian tiimoilta tuli karsittua elokuvat, musiikit, kirjat ja pokkarit niin että ne mahtuvat kaikki kirjakaruselliin. Lähtijöissä oli hyvin paljon etenkin elokuvia, koska en aio alkuun hankkia televisiota ja dvd-soitinta ollenkaan, eikä tietokoneessanikaan ole dvd-asemaa. Tärkeimmät, kuten Disney-klassikot, saavat silti jäädä. Osa poistetuista menee myyntiin, ja osa siirtyy pitkäaikaislainaan siskon ja äidin luokse, niin että ovat sitten muiden käytettävissä varastossa lojumisen sijaan.
Samalla tulee laadittua ostoslistaa tarvittavista hankinnoista. Äiti jo huolestui onko meillä enää edes mitään jaettavaa tavarankarsimisrumban tiimoilta, mutta valtaosa tulevista hankinnoista tulee siitä huolimatta keskittymään asioihin joita harvassa taloudessa on kai muutenkaan kahta; näillä näkymin kun tulen tarvitsemaan muun muassa imurin, keittiönpöydän ja mikroaaltouunin. Sen sijaan eniten karsittujen tavararyhmien (kirjat, vaatteet, elokuvat, lehdet, eläintarvikkeet, kengät...) kriittinen tarkastelu jatkuu yhä. Tavoitteena kun olisi, että kaikki säilytykseen valitut tavarat mahtuvat sisälle asuntoon, mikäli saan vaatehuoneellisen yksiön. Jotenkin tämän karsimisrumban myötä kun ahdistaa jo ajatus, ettei yli 30 neliötä olisi muka riittävästi tilaa yhdelle. Tietenkään asuntoa ei voi myöskään pakata liian täyteen tavaraa, että sinne saa järjestettyä kylliksi tilaa myös lemmikeille - Mihailin kohdalla tosin lisätilaa tulee myös lenkkeilyn kautta keväästä syksyyn, ja talvella poika viettää muutenkin enemmän aikaa nukkumalla.
Uuden luvun alku siis lähestyy, monellakin tavalla. Joudun opettelemaan uudestaan kokkaamaankin - mies jo opetti miulle eilen yhden erittäin helpon ja nopean reseptin, ettei tarvitse heti pakastepitsoihin sortua. Saavutetuista ruokavalionmuutoksista kun olisi tarkoitus pitää kiinni myös jatkossa.
perjantai 28. helmikuuta 2014
Puheterapiaa, koomailua ja kirppistelyä
Ensimmäinen puheterapiakerta aikuisiällä on itselläni nyt takanapäin. Aika siirtyi lopulta viikolla eteenpäin aiotusta, eli tapasin puheterapeutin ensimmäistä kertaa 20. päivä. Kyseinen puheterapeutti työskentelee puheterapiakeskuksessa, joka on vain korttelin päässä meiltä kotoa, eli lähtemisen kynnystä on vaikea saada tästä enää pienemmäksi - etenkin kun näin aikuisiällä viikottaiset tapaamiset eivät ole kuulemma enää tarpeen, kun aikuisten voi paremmin olettaa harjoittelevan itsenäisemmin.
Puheterapiaan lähteminen jännitti itseäni alkuun kovasti, mutta jännitys haihtui kohtuu nopeasti paikanpäälle päästyä. Ladau ei pitänyt minua suinkaan toivottomana tapauksena, ja näki hyvin mahdollisena että se r-kirjain sieltä vielä löytyy. Itselläni isona vahvuutena kun on kuulemma vahva d - d kun ääntyy samalla paikalla r:n kanssa. Kieleni on puolestaan ihan liian kankea, eli näin alkajaisiksi minulle määrättiin d-sarjojen ohella kotitreeniksi kielijumppaa kielen joustavuuden lisäämiseksi. D-sarjoilla pitäisi puolestaan saada kieli hakeutumaan helpommin ylös. Eli kuten joku epäilikin; lähtöasetelmat ovat varsin samat mitä ne olivat puheterapiassa ollessani lapsi. Aikuisuus ei ole tuonut muassaan mitään taikasauvaa jolla puhetta voisi tieteen ja valistuksen myötä ohjata nopeasti toivottuun suuntaan, vaan kyseessä on lihas jota on treenattava ja saatava se tekemään asioita joihin sen ei ole koskaan aiemmin täytynyt taipua. Eli nyt mennään sitten Don-don-don-doneilla ja muilla.
...tai pitäisi mennä. Ohje oli hyvin simppeli; 10-15 minuuttia treeniä päivässä pitäisi riittää. Siihenkin on kuitenkin ollut viime päivinä vaikea päästä. Oloni lähti heikkenemään tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, mutta keskiviikon vedin vielä fiksusti töissä Finrexin turvin. Lopputulemana keskiviikkona töistä päästessä kuumetta oli jo 38,1 astetta lääkityksestä huolimatta ja en ole sen jälkeen noussut sängystä muualle kuin työterveyteen ja kylpyhuoneeseen. Keskiviikkona illalla ja eilen jo pään pitäminen pystyssä edes syömisen ajan oli tuskaa, tänään uskaltautui jo kokeilemaan bloggausta kone sängyssä pää tuettuna tyynyillä aavistuksen pystympään. Osittain siksi että kahden päivän jälkeen alkoi kaivata jo hiljalleen muutakin tekemistä kuin nukkumista ja lukemista - liikkuvaa kuvaakaan kun ei ole oikein jaksanut seurata, saati raahautua sohvalle asti. Ärrän treenaaminenkin on sitten kummasti jäänyt, kun kurkku on kipeä, nenä tukossa ja puhuminen ja ajoittain muutenkin vaivalloista. Influenssa A siis iski kunnolla ja nosti kuumeen kerralla lähes neljäänkymmeneen. Töihin pitäisi sentään pystyä maanantaina palaamaan, kun jatkaa vuodelepoa vielä pari päivää Tamifluun ja Buranan seurassa.
Eli nyt on ollut pakko sitten hidastaa ja kunnolla. Ensin perumalla peli-ilta ajatellen että yhden illan lepäilyllä en joutuisi jäämään loppuviikoksi pois töistä. Sitten hakemalla sairaslomaa loppuviikoksi ja perumalla osallistuminen tämäniltaiseen leffailtaan. Ja lopulta hyväksymällä vielä sekin, ettei minusta ole lähtijäksi myöskään kaverin huomisiin valmistujaisiin. Sitä on nyt sänky, kuumaa mehua ja pino luettavaa, ja näillä mennään. Ja toivottavasti näiden myötä olo tästä vielä kohenisi eikä tauti suotta pitkittyisi.
Edellä mainittu asetti tietenkin pienehkön haitan myös kirppistelylle. Olin nimittäin saanut joitain viikkoja sitten aikaiseksi varata tämän vuoden ensimmäisen pöydän, ja tietenkin myyntiaika alkoi juuri tänään. Hetken asiaa harkittuani puhuin miehen viemään tavarat puolestani. Pöytä kun oli kuitenkin jo valmiiksi maksettu ja tavarat olivat jo valmiiksi kasseissa; ne piti vain hinnoitella. Se tehtiin sitten yhdessä eilen. Mies näytti tavaran kerrallaan, ja mie kuiskin hintoja tyynyjen keskeltä. Ei kieltämättä ihan yhtä mukavaa kuin kirppisvalmistelu yleensä. Mutta nyt tavarat ovat pöydällä, ja alkuviikosta pääsee toivottavasti jo itse vähän järjestämään pöytää ja viemään muutamia lisäyksiä. Ja eipähän tullut sorruttua tänään herätteisiin kun ei päässyt muiden pöytiä kiertämään ;) ...joskin olisihan sitä kauhean kiva pystyä kävelemään kunnolla edes keittiöön.
Puheterapiaan lähteminen jännitti itseäni alkuun kovasti, mutta jännitys haihtui kohtuu nopeasti paikanpäälle päästyä. Ladau ei pitänyt minua suinkaan toivottomana tapauksena, ja näki hyvin mahdollisena että se r-kirjain sieltä vielä löytyy. Itselläni isona vahvuutena kun on kuulemma vahva d - d kun ääntyy samalla paikalla r:n kanssa. Kieleni on puolestaan ihan liian kankea, eli näin alkajaisiksi minulle määrättiin d-sarjojen ohella kotitreeniksi kielijumppaa kielen joustavuuden lisäämiseksi. D-sarjoilla pitäisi puolestaan saada kieli hakeutumaan helpommin ylös. Eli kuten joku epäilikin; lähtöasetelmat ovat varsin samat mitä ne olivat puheterapiassa ollessani lapsi. Aikuisuus ei ole tuonut muassaan mitään taikasauvaa jolla puhetta voisi tieteen ja valistuksen myötä ohjata nopeasti toivottuun suuntaan, vaan kyseessä on lihas jota on treenattava ja saatava se tekemään asioita joihin sen ei ole koskaan aiemmin täytynyt taipua. Eli nyt mennään sitten Don-don-don-doneilla ja muilla.
...tai pitäisi mennä. Ohje oli hyvin simppeli; 10-15 minuuttia treeniä päivässä pitäisi riittää. Siihenkin on kuitenkin ollut viime päivinä vaikea päästä. Oloni lähti heikkenemään tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, mutta keskiviikon vedin vielä fiksusti töissä Finrexin turvin. Lopputulemana keskiviikkona töistä päästessä kuumetta oli jo 38,1 astetta lääkityksestä huolimatta ja en ole sen jälkeen noussut sängystä muualle kuin työterveyteen ja kylpyhuoneeseen. Keskiviikkona illalla ja eilen jo pään pitäminen pystyssä edes syömisen ajan oli tuskaa, tänään uskaltautui jo kokeilemaan bloggausta kone sängyssä pää tuettuna tyynyillä aavistuksen pystympään. Osittain siksi että kahden päivän jälkeen alkoi kaivata jo hiljalleen muutakin tekemistä kuin nukkumista ja lukemista - liikkuvaa kuvaakaan kun ei ole oikein jaksanut seurata, saati raahautua sohvalle asti. Ärrän treenaaminenkin on sitten kummasti jäänyt, kun kurkku on kipeä, nenä tukossa ja puhuminen ja ajoittain muutenkin vaivalloista. Influenssa A siis iski kunnolla ja nosti kuumeen kerralla lähes neljäänkymmeneen. Töihin pitäisi sentään pystyä maanantaina palaamaan, kun jatkaa vuodelepoa vielä pari päivää Tamifluun ja Buranan seurassa.
Eli nyt on ollut pakko sitten hidastaa ja kunnolla. Ensin perumalla peli-ilta ajatellen että yhden illan lepäilyllä en joutuisi jäämään loppuviikoksi pois töistä. Sitten hakemalla sairaslomaa loppuviikoksi ja perumalla osallistuminen tämäniltaiseen leffailtaan. Ja lopulta hyväksymällä vielä sekin, ettei minusta ole lähtijäksi myöskään kaverin huomisiin valmistujaisiin. Sitä on nyt sänky, kuumaa mehua ja pino luettavaa, ja näillä mennään. Ja toivottavasti näiden myötä olo tästä vielä kohenisi eikä tauti suotta pitkittyisi.
Edellä mainittu asetti tietenkin pienehkön haitan myös kirppistelylle. Olin nimittäin saanut joitain viikkoja sitten aikaiseksi varata tämän vuoden ensimmäisen pöydän, ja tietenkin myyntiaika alkoi juuri tänään. Hetken asiaa harkittuani puhuin miehen viemään tavarat puolestani. Pöytä kun oli kuitenkin jo valmiiksi maksettu ja tavarat olivat jo valmiiksi kasseissa; ne piti vain hinnoitella. Se tehtiin sitten yhdessä eilen. Mies näytti tavaran kerrallaan, ja mie kuiskin hintoja tyynyjen keskeltä. Ei kieltämättä ihan yhtä mukavaa kuin kirppisvalmistelu yleensä. Mutta nyt tavarat ovat pöydällä, ja alkuviikosta pääsee toivottavasti jo itse vähän järjestämään pöytää ja viemään muutamia lisäyksiä. Ja eipähän tullut sorruttua tänään herätteisiin kun ei päässyt muiden pöytiä kiertämään ;) ...joskin olisihan sitä kauhean kiva pystyä kävelemään kunnolla edes keittiöön.
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Asunnon tavaramäärä: keittiö
Sain vihdoinkin otettua itseäni niskasta kiinni ja käytyä läpi viimeisen asunnon sisällä olevista tiloista. Nyt on siis keittiökin laskettuna. Yksittäisiä tavararyhmiä keittiöstä löytyi selvästi enemmän kuin mistään muualta päin asuntoa; siinä missä kaikille muille huoneille riitti yksi ruutuvihon sivu, tuli keittiön listasta kaksisivuinen (3 kaistaa per sivu). Se lieneekin suurin syy sille, miksi keittiön laskemista on tullut lykättyä ja koko laskenhomma on seissyt. Silti keittiöstä tuntuu olevan vaikea karsia mitään, sillä ne mitä minä olisin sieltä valmis karsimaan ovat miehellä käytössä ja päinvastoin. Keittiössä meillä on myös eniten tavaroita jotka on hankittu vieraita ajatellen; etenkin laseja, mukeja ja leipälautasia kun tarvitaan usein lähemmäs kymmenelle hengelle.
Listaa kirjoitettaessa alkoi myös miettiä, tarvitsemmeko todella sekä monitoimikoneen, sauvasekoittimen että sähkövatkaimen, vai tulisimmeko mahdollisesti toimeen ilman sähkövatkainta, joka on jäänyt noista vähimmälle käytölle. Sitä on kuitenkin tottunut käyttämään joissakin hommissa, kuten perunamuusin teossa. Kuitenkin leivonnassa käytän selvästi useammin monitoimikonetta, ja mies ruuanlaitossa sauvasekoitinta. Kahvinkeittimelle puolestaan voisi koettaa raivata tilan jostain kaapista tasopaikan sijaan, sillä nykyisellään se saattaa lojua viikkoja käyttämättömänä.
Keittiöstä löytyi kaikenkaikkiaan siis 545 tavaraa, joista muodostui seuraavanlainen lista:
kaappi 1:
20 muovirasiaa (pakastukseen, eväille...)
6 jäätelökulhoa
1 jääpalakenno
1 vesikarahvi
1 keraaminen mehukannu
taso 1:
1 kahvinkeitin (vieraskäytössä...)
1 vedenkeitin
1 SodaStream
1 talouspaperiteline
1 metallinen kahvipurkki (jossa neuloja, lankoja, nappeja yms.)
1 huhmare
1 emalikattila (jossa tulitikut ja sytytin)
1 iso paistokasari
1 parilapannu
2 lasipulloa
2 tiskiharjaa
1 iso puinen leikkuulauta
1 pullonavaaja
1 kastelukannu
1 monitoimikone
1 astiapyyhe
1 pippurimylly
1 suolamylly
kaappi 2:
12 pientä Kartio-lasia
6 isoa Kartio-lasia
14 Muumi-mukia
2 Taikamukia
2 aamiaissettiä
4 syvää lautasta
4 matalaa lautasta
kaappi 3:
2 keraamista raastinta
11 leipälautasta
3 pientä kulhoa
1 kermakko/kastikekannu
5 minikulhoa
1 teesihvilä
2 metallista teepurkkia
kaappi 4:
3 pkt vaihtolamppuja
2 kukkien kastelupiikkiä
2 pkt vaihtosulakkeita
2 taskulamppua
1 lämpötila-/kosteusmittari
4 kpl jatkojohtoja
4 kpl ajastimia
2 kpl pistorasian jakokappaleita
2 muovikoria
1 astiakaappi, jossa vitriinikaapeissa:
6 pikkukulhoa
6 pikku kuppia
1 kannu
1 saviruukku (esim. karkeille, sipseille...)
6 kahvikuppia
6 tassia
1 kuohuviinilasi + 1 pikkupullo (18-vuotislahja ystävältä)
7 syvää lautasta
7 matalaa lautasta
1 tinakynttelikkö
1 tinakulho
1 tinakannu
1 teekannu
6 teemukia
6 tassia
1 sokerikko
1 kermakko
1 puinen norsu
1 Mariskooli
2 saviastiaa
välikössä:
12 isoa Ikea-lasia
1 orkidea
2 Muumipurkkia
1 pöytäliina
alalaatikoissa/kaapeissa:
2 astiapyyhettä
4 leipäkoriliinaa
3 leivontaliinaa
2 syömäpuikot
4 syöpuikkopidikettä
1 pkt kertakäyttölautasia
1 pkt kertakäyttömukeja
1 pkt kertakäyttölusikoita
1 pkt kertakäyttöveitsiä
2 vanhaa esiliinaa
1 pkt sellofaania
2 maljakkoa
1 SodaStream -vaihtokaasupullo
3 SodaStream -pulloa
1 kynttilä
figumaastoja + aineksia niihin...
2 taittotuolia
1 keittiötikas
2 viherkasvia ruukkuineen
2 lasipulloa
3 tuikkumaljaa
1 verkot
1 pimennysverho
1 kattolamppu
1 pelikirstu, jossa
23 pikkupeliä/pelien lisäosaa
taso 2:
1 hedelmäkulho
5 kynttilää
1 palapeili (kynttilöiden alla)
1 puualusta
laatikko 1:
2 desilitramittaa
6 isompaa pikkuhaarukkaa
6 pienempää pikkuhaarukkaa
6 pikkuveistä
3 kakkulapiota
1 paistomittari
1 taikinakoukut (sähkövatkaimeen)
1 vatkaimet (sähkövatkaimeen)
1 salaattiottimet
1 nuolija
1 kuorimaveitsi
1 kauha
2 vispilää
laatikko 2:
1 pkt kelmua
1 pkt alumiinifoliota
1 pkt leivinpaperia
4 pkt muffinssi-/pullavuokia
2 pkt pillejä
2 pkt pakastuspusseja
1 pkt puisia grillivartaita
1 pkt serviettejä
1 pkt paistopusseja
1 pkt kakunaluspapereita
1 pkt minigrip-pusseja
laatikko 3:
1 sauvasekoitin
2 sauvasekoittimen kulhoa
1 sauvasekoittimen vatkainosa
1 lihanuija
1 survosnuija
1 digitaalivaaka
1 metalliraastin
1 suppilo
1 3dl mittakannu
1 sokerilämpömittari
1 kaulin
1 sähkövatkain
1 kastikekauha
laatikko 4:
1 monitoimikoneen vihannesleikkuri
1 taikinakoukku (monitoimikoneeseen)
1 vatkain (monitoimikoneeseen)
1 pirtelökannu (monitoimikoneeseen)
2 pannunalusta
2 muovikoria
2 pursotinpussia
7 tyllaa
8 piparimuottia
laatikko 5:
11 lasipurkkia (jauhoille, pastalle yms.)
2 muovikoria
1 muovipurkki
laatikko 6:
2 muovilastaa
1 puulasta
1 puuhaarukka
1 kauha
1 spagettikauha
8 haarukkaa
9 veistä
2 voiveistä
7 isoa lusikkaa
6 jälkiruokalusikkaa
6 teelusikkaa
7 kahvilusikkaa
6 pitkää jälkiruokalusikkaa
1 kuorimaveitsi
2 pikkuveistä
3 isoa veistä
1 veitsenteroitin
1 valkosipulipuristin
1 juustöhöylä
1 jäätelökauha
3 pullasutia
1 teepallo
5 metallivarrasta
1 korkkiruuvi
1 liedenpuhdistin
2 sakset
1 yrttisakset
2 purkinavaajaa
1 kahvimitta
1 emännänveitsi
1 purkinavausapu hillopurkeille
alakaappi 1:
16 ruuanlaitto-/leivontakirjaa
2 kylmäkassia
1 käyttöohjekansio
alakaappi 2:
1 induktiosovitin
1 kuivakakkuvuoka
2 pikkukasaria
2 pientä uunivuokaa
1 höyrytyskori
1 kakkuteline
2 pitkulaista kakkuvuokaa
2 erikokoista irtopohjavuokaa
2 leipävuokaa
2 termosmukia
3 pyöreää uunivuokaa (toimivat myös leivonta-, sipsi- yms. kulhoina)
1 kannellinen keraaminen pyöreä vuoka
1 metallikulho
1 siivilä
1 lävikkö
2 isoa kattilaa
1 metallinen pieni neliövuoka
1 halloween-kakkumuotti
2 isoa lasikulhoa (spseille, boolille yms.)
1 iso metallinen uunivuoka
2 eri kokoista piirakkavuokaa
1 kalavuoka (toimii myös usein tarjoiluastiana, samoin kuin piirakkavuuat)
2 leikkuulautaa
1 lasagnevuoka
alakaappi 3:
4 kangaskassia
1 suihkepullo
1 kasvilannoite
1 keittiöspray
1 tiskiaine
1 konetiskiaine
1 pkt ihmesieniä
Keittiön jälkeen mennään siis luvussa 2304, kun lukuun otetaan huomioon myös kaikki jo lasketut joulutavarat. Toki pientä heittoa todelliseen tilanteeseen voi jo olla, sillä en ole muistanut vähentää luvusta kaikkia asunnosta tehtyjä poistoja tai lisätä uusia hankintoja. Mutta koska mitään massiivista raivausta ei ole nyt tehty, eiköhän lukua voi pitää melko kuvaavana. Laskemattomia tiloja löytyy vielä parvekkeelta, kellarista ja vintiltä, näistä vintistä voi kyllä tulla samanlainen ikuisuusprojekti kuin keittiön laskemisesta.
Listaa kirjoitettaessa alkoi myös miettiä, tarvitsemmeko todella sekä monitoimikoneen, sauvasekoittimen että sähkövatkaimen, vai tulisimmeko mahdollisesti toimeen ilman sähkövatkainta, joka on jäänyt noista vähimmälle käytölle. Sitä on kuitenkin tottunut käyttämään joissakin hommissa, kuten perunamuusin teossa. Kuitenkin leivonnassa käytän selvästi useammin monitoimikonetta, ja mies ruuanlaitossa sauvasekoitinta. Kahvinkeittimelle puolestaan voisi koettaa raivata tilan jostain kaapista tasopaikan sijaan, sillä nykyisellään se saattaa lojua viikkoja käyttämättömänä.
Keittiöstä löytyi kaikenkaikkiaan siis 545 tavaraa, joista muodostui seuraavanlainen lista:
kaappi 1:
20 muovirasiaa (pakastukseen, eväille...)
6 jäätelökulhoa
1 jääpalakenno
1 vesikarahvi
1 keraaminen mehukannu
taso 1:
1 kahvinkeitin (vieraskäytössä...)
1 vedenkeitin
1 SodaStream
1 talouspaperiteline
1 metallinen kahvipurkki (jossa neuloja, lankoja, nappeja yms.)
1 huhmare
1 emalikattila (jossa tulitikut ja sytytin)
1 iso paistokasari
1 parilapannu
2 lasipulloa
2 tiskiharjaa
1 iso puinen leikkuulauta
1 pullonavaaja
1 kastelukannu
1 monitoimikone
1 astiapyyhe
1 pippurimylly
1 suolamylly
kaappi 2:
12 pientä Kartio-lasia
6 isoa Kartio-lasia
14 Muumi-mukia
2 Taikamukia
2 aamiaissettiä
4 syvää lautasta
4 matalaa lautasta
kaappi 3:
2 keraamista raastinta
11 leipälautasta
3 pientä kulhoa
1 kermakko/kastikekannu
5 minikulhoa
1 teesihvilä
2 metallista teepurkkia
kaappi 4:
3 pkt vaihtolamppuja
2 kukkien kastelupiikkiä
2 pkt vaihtosulakkeita
2 taskulamppua
1 lämpötila-/kosteusmittari
4 kpl jatkojohtoja
4 kpl ajastimia
2 kpl pistorasian jakokappaleita
2 muovikoria
1 astiakaappi, jossa vitriinikaapeissa:
6 pikkukulhoa
6 pikku kuppia
1 kannu
1 saviruukku (esim. karkeille, sipseille...)
6 kahvikuppia
6 tassia
1 kuohuviinilasi + 1 pikkupullo (18-vuotislahja ystävältä)
7 syvää lautasta
7 matalaa lautasta
1 tinakynttelikkö
1 tinakulho
1 tinakannu
1 teekannu
6 teemukia
6 tassia
1 sokerikko
1 kermakko
1 puinen norsu
1 Mariskooli
2 saviastiaa
välikössä:
12 isoa Ikea-lasia
1 orkidea
2 Muumipurkkia
1 pöytäliina
alalaatikoissa/kaapeissa:
2 astiapyyhettä
4 leipäkoriliinaa
3 leivontaliinaa
2 syömäpuikot
4 syöpuikkopidikettä
1 pkt kertakäyttölautasia
1 pkt kertakäyttömukeja
1 pkt kertakäyttölusikoita
1 pkt kertakäyttöveitsiä
2 vanhaa esiliinaa
1 pkt sellofaania
2 maljakkoa
1 SodaStream -vaihtokaasupullo
3 SodaStream -pulloa
1 kynttilä
figumaastoja + aineksia niihin...
2 taittotuolia
1 keittiötikas
2 viherkasvia ruukkuineen
2 lasipulloa
3 tuikkumaljaa
1 verkot
1 pimennysverho
1 kattolamppu
1 pelikirstu, jossa
23 pikkupeliä/pelien lisäosaa
taso 2:
1 hedelmäkulho
5 kynttilää
1 palapeili (kynttilöiden alla)
1 puualusta
laatikko 1:
2 desilitramittaa
6 isompaa pikkuhaarukkaa
6 pienempää pikkuhaarukkaa
6 pikkuveistä
3 kakkulapiota
1 paistomittari
1 taikinakoukut (sähkövatkaimeen)
1 vatkaimet (sähkövatkaimeen)
1 salaattiottimet
1 nuolija
1 kuorimaveitsi
1 kauha
2 vispilää
laatikko 2:
1 pkt kelmua
1 pkt alumiinifoliota
1 pkt leivinpaperia
4 pkt muffinssi-/pullavuokia
2 pkt pillejä
2 pkt pakastuspusseja
1 pkt puisia grillivartaita
1 pkt serviettejä
1 pkt paistopusseja
1 pkt kakunaluspapereita
1 pkt minigrip-pusseja
laatikko 3:
1 sauvasekoitin
2 sauvasekoittimen kulhoa
1 sauvasekoittimen vatkainosa
1 lihanuija
1 survosnuija
1 digitaalivaaka
1 metalliraastin
1 suppilo
1 3dl mittakannu
1 sokerilämpömittari
1 kaulin
1 sähkövatkain
1 kastikekauha
laatikko 4:
1 monitoimikoneen vihannesleikkuri
1 taikinakoukku (monitoimikoneeseen)
1 vatkain (monitoimikoneeseen)
1 pirtelökannu (monitoimikoneeseen)
2 pannunalusta
2 muovikoria
2 pursotinpussia
7 tyllaa
8 piparimuottia
laatikko 5:
11 lasipurkkia (jauhoille, pastalle yms.)
2 muovikoria
1 muovipurkki
laatikko 6:
2 muovilastaa
1 puulasta
1 puuhaarukka
1 kauha
1 spagettikauha
8 haarukkaa
9 veistä
2 voiveistä
7 isoa lusikkaa
6 jälkiruokalusikkaa
6 teelusikkaa
7 kahvilusikkaa
6 pitkää jälkiruokalusikkaa
1 kuorimaveitsi
2 pikkuveistä
3 isoa veistä
1 veitsenteroitin
1 valkosipulipuristin
1 juustöhöylä
1 jäätelökauha
3 pullasutia
1 teepallo
5 metallivarrasta
1 korkkiruuvi
1 liedenpuhdistin
2 sakset
1 yrttisakset
2 purkinavaajaa
1 kahvimitta
1 emännänveitsi
1 purkinavausapu hillopurkeille
alakaappi 1:
16 ruuanlaitto-/leivontakirjaa
2 kylmäkassia
1 käyttöohjekansio
alakaappi 2:
1 induktiosovitin
1 kuivakakkuvuoka
2 pikkukasaria
2 pientä uunivuokaa
1 höyrytyskori
1 kakkuteline
2 pitkulaista kakkuvuokaa
2 erikokoista irtopohjavuokaa
2 leipävuokaa
2 termosmukia
3 pyöreää uunivuokaa (toimivat myös leivonta-, sipsi- yms. kulhoina)
1 kannellinen keraaminen pyöreä vuoka
1 metallikulho
1 siivilä
1 lävikkö
2 isoa kattilaa
1 metallinen pieni neliövuoka
1 halloween-kakkumuotti
2 isoa lasikulhoa (spseille, boolille yms.)
1 iso metallinen uunivuoka
2 eri kokoista piirakkavuokaa
1 kalavuoka (toimii myös usein tarjoiluastiana, samoin kuin piirakkavuuat)
2 leikkuulautaa
1 lasagnevuoka
alakaappi 3:
4 kangaskassia
1 suihkepullo
1 kasvilannoite
1 keittiöspray
1 tiskiaine
1 konetiskiaine
1 pkt ihmesieniä
Keittiön jälkeen mennään siis luvussa 2304, kun lukuun otetaan huomioon myös kaikki jo lasketut joulutavarat. Toki pientä heittoa todelliseen tilanteeseen voi jo olla, sillä en ole muistanut vähentää luvusta kaikkia asunnosta tehtyjä poistoja tai lisätä uusia hankintoja. Mutta koska mitään massiivista raivausta ei ole nyt tehty, eiköhän lukua voi pitää melko kuvaavana. Laskemattomia tiloja löytyy vielä parvekkeelta, kellarista ja vintiltä, näistä vintistä voi kyllä tulla samanlainen ikuisuusprojekti kuin keittiön laskemisesta.
tiistai 21. tammikuuta 2014
Elämäntaparemontissa eteenpäin
Tavaranraivaus ja -laskenta junnaa paikallaan, mutta elämäntaparemontin muilla alueilla on otettu varovaisia askeleita eteenpäin. Näistä eteenpäinmenoista yksi isoimmista on vasta tunnusteluvaiheessa, mutta sikäli merkittävässä sellaisessa, että asian suhteen on tullut tehtyä jotain ensikertaa vuosiin; varasin itselleni ajan puheterapeutille. R-vika on ollut lapsuudestani asti yksi elämääni hankaloittavista asioista, mutta lapsuudessa itselläni ei kuitenkaan riittänyt motivaatiota asian korjaamiseen vaikka miua silloin puheterapeutilla koetettiinkin käyttää. Sen jälkeen asia sitten jäi; teininä miua ei olisi saanut puheterapiaan kirveelläkään, kun puheterapia siirtyi oman kylän keskustaan. Opiskelijana omakustaiseen terapiaan ei olisi ollut edes varaa, ja viime vuonna määräaikaisuuksia tehdessä asunnosta vain löytyi koko ajan jotain merkittävämpiä parannuskohteita. Uusimman työsopimuksen myötä työsuhteeni kuitenkin vakinaistettiin, jolloin totesin ajan tulleen. En tiedä kauanko minulla asian kuntoon tappelemiseen menee, mutta kolmen viikon päästä tapaan puheterapeutin ensimmäistä kertaa ja sitten keskustellaan siitä miten tämän asian kanssa lähdetään etenemään.
Asiasta sovittiin äsken puhelimessa, ja nyt päällimmäisenä tunteena on jännitys. Onhan sitä viimeisen vuoden puhunut, että asialle pitäisi tehdä jotain joskus, mutta nyt jotain tapahtuu oikeasti. Jännityksessä on mukana pelkoa siitä, että en opikaan, ja että sen jälkeen minun on vain kohdattava asia sen sijaan että kuvittelen opettelevani sen joskus. Samalla mukana on hyvin paljon uteliaisuutta ja odotusta edistyksen suhteen; ehkä ongelma nyt viimein ratkeaa ja pystyn oikeasti tavaamaan nimeni niin että jokin juttu on oikeasti mahdollista varata myös puhelimessa. Tai että pääsisi viimein toistamasta miljoonaan kertaan kaikkia sanoja joissa on r ja keksimästä niille synonyymeja etenkin yritettäessä selittää jotain jollekin vähän vieraammalle ihmiselle. Tosiasia kun on, että puhevikani ja siitä nuorempana seurannut kiusaaminen on vaikuttanut suurelta osin siihen, että en voi sietää asioiden hoitamista puhelimella, en aina mielelläni kysy asioita kasvotusten ja tunnen voivani ilmaista itseäni ehdottomasti parhaiten kirjoitetun tekstin kautta (näistä viimeisin on tosin vähiten negatiivinen, sillä sen myötä minulle on kehittynyt rakkaus kirjoittamiseen; kun itsellä on ollut kova tarve ilmaista itseään, ja kirjoittaminen on tarjonnut siihen mahdollisuuden ilman puhevian väliintuloa).
Puheterapian alkua odotellessa on kuitenkin aikaa vahvistaa jo opittua uutta rutiinia; aamu- ja iltapalasmoothieita. Näistä aloitimme Tapsan kanssa iltasmoothieilla, ja kun niiden tekoon sai rutiinin syntymään, ovat ne tarjonneet myös helpon ja nopean aamupalavaihtoehdon. Tämä uusi rutiini on otettu mukaan tasapainoittamaan ruokavaliota; varmistamaan riittävää kasvisten saantia, sekä tarjoamaan hyvän pohjan johon on helppo lisätä erilaisia leseitä, siemeniä, pähkinöitä ja myslejä. Itse kun on tolkkuttoman huono syömään aamuisin mitään kiinteämpää, saa smoothien muodossa nautittua monta kertaa tukevamman ja monipuolisemman aamupalan mihin muuten ikinä pystyisin. Nyt aamupalalla onkin mehulasillisen ja mahdollisen jugurtin ohella vaihtelevasti banaaneja, omenia, melonia, kurkkua, rypäleitä, mustikoita, siemeniä... Samalla olen vihdoinkin onnistunut vähentämään työpaikan välipala-automaatista napsittuja suklaapatukoita, jotka minun piti laittaa pannaan jo miljoona vuotta sitten. Niille ei vain ole ollut niin tarvetta, vaikka joskus toki mieliteko iskeekin. Mieliteoista ei ole toki vieläkään tarkoitus hankkiutua täysin eroon, mutta jos suklaan ja muut napostelut saisi päivittäisestä kuvasta pois, pystyisi nauttimaan viikonlopun herkuitteluistakin paremmalla omatunnolla. Etenkin kun smoothietkin ovat oikeasti todella herkullisia - etenkin jos niihin ei tunge selleriä (mies intoutui kokeilemaan jotain to-del-la terveellistä ohjetta, jonka jälkeen jouduimme kumpikin toteamaan, että rajansa sillä terveellisyydelläkin ;)).
Asiasta sovittiin äsken puhelimessa, ja nyt päällimmäisenä tunteena on jännitys. Onhan sitä viimeisen vuoden puhunut, että asialle pitäisi tehdä jotain joskus, mutta nyt jotain tapahtuu oikeasti. Jännityksessä on mukana pelkoa siitä, että en opikaan, ja että sen jälkeen minun on vain kohdattava asia sen sijaan että kuvittelen opettelevani sen joskus. Samalla mukana on hyvin paljon uteliaisuutta ja odotusta edistyksen suhteen; ehkä ongelma nyt viimein ratkeaa ja pystyn oikeasti tavaamaan nimeni niin että jokin juttu on oikeasti mahdollista varata myös puhelimessa. Tai että pääsisi viimein toistamasta miljoonaan kertaan kaikkia sanoja joissa on r ja keksimästä niille synonyymeja etenkin yritettäessä selittää jotain jollekin vähän vieraammalle ihmiselle. Tosiasia kun on, että puhevikani ja siitä nuorempana seurannut kiusaaminen on vaikuttanut suurelta osin siihen, että en voi sietää asioiden hoitamista puhelimella, en aina mielelläni kysy asioita kasvotusten ja tunnen voivani ilmaista itseäni ehdottomasti parhaiten kirjoitetun tekstin kautta (näistä viimeisin on tosin vähiten negatiivinen, sillä sen myötä minulle on kehittynyt rakkaus kirjoittamiseen; kun itsellä on ollut kova tarve ilmaista itseään, ja kirjoittaminen on tarjonnut siihen mahdollisuuden ilman puhevian väliintuloa).
Puheterapian alkua odotellessa on kuitenkin aikaa vahvistaa jo opittua uutta rutiinia; aamu- ja iltapalasmoothieita. Näistä aloitimme Tapsan kanssa iltasmoothieilla, ja kun niiden tekoon sai rutiinin syntymään, ovat ne tarjonneet myös helpon ja nopean aamupalavaihtoehdon. Tämä uusi rutiini on otettu mukaan tasapainoittamaan ruokavaliota; varmistamaan riittävää kasvisten saantia, sekä tarjoamaan hyvän pohjan johon on helppo lisätä erilaisia leseitä, siemeniä, pähkinöitä ja myslejä. Itse kun on tolkkuttoman huono syömään aamuisin mitään kiinteämpää, saa smoothien muodossa nautittua monta kertaa tukevamman ja monipuolisemman aamupalan mihin muuten ikinä pystyisin. Nyt aamupalalla onkin mehulasillisen ja mahdollisen jugurtin ohella vaihtelevasti banaaneja, omenia, melonia, kurkkua, rypäleitä, mustikoita, siemeniä... Samalla olen vihdoinkin onnistunut vähentämään työpaikan välipala-automaatista napsittuja suklaapatukoita, jotka minun piti laittaa pannaan jo miljoona vuotta sitten. Niille ei vain ole ollut niin tarvetta, vaikka joskus toki mieliteko iskeekin. Mieliteoista ei ole toki vieläkään tarkoitus hankkiutua täysin eroon, mutta jos suklaan ja muut napostelut saisi päivittäisestä kuvasta pois, pystyisi nauttimaan viikonlopun herkuitteluistakin paremmalla omatunnolla. Etenkin kun smoothietkin ovat oikeasti todella herkullisia - etenkin jos niihin ei tunge selleriä (mies intoutui kokeilemaan jotain to-del-la terveellistä ohjetta, jonka jälkeen jouduimme kumpikin toteamaan, että rajansa sillä terveellisyydelläkin ;)).
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Uusi vuosi, vanhat kujeet
Vuosi vaihtui ja uusi vuosi on alkanut hyvin lennokkaasti. Aikaa työlle, ystäville ja harrastuksille on löytynyt varsin sopivasti, mutta jostakin on joutunut myös hieman tinkimään. Tälläkertaa tinkimisen kohteena on ollut blogi, pitkälti siitä syystä, että edellämainittujen myötä keittiön tavarat ovat yhä laskematta, eikä tavaraa ole tullut muutenkaan raivattua. Eli ellei muutamia tulleita joululahjoja oteta lukuun, tavaran suhteen ollaan samoissa mihin ennen joulua jäätiin. Nyt keittiössä on kyllä tiskikone pyörimässä, ja katsoo jaksaisiko sitä sisätilojen laskentarumban viedä loppuun tänään kun kaikki keittiötavarat on saanut paikoilleen.
Mutta ennenkuin sitä starttaa uuden vuoden kunnolla käyntiin, voisi kai hieman katsoa edellistäkin. Kun toissavuonna aloitin tämän blogin, koin raivauksen olevan jo suhteellisen pitkällä; olimmehan silloin vastikään muuttaneet tähän asuntoon, ja tavaraa oli ennen muuttoa lähtenyt jo paljon tavaravirran jatkuttua myös muuton jälkeen. Silloinhan tuli jopa hieman pyöriteltyä ajatusta siitä, onko blogia mitään järkeä aloittaa enää niin loppusuoralla. Sen ajatuksen viime vuosi kumosi varsin tehokkaasti; alussa lähteneet tavavuoret olivat toki paljon isompia ja romun määrä täysin eri luokkaa kuin vielä viime vuoden alussa tai nyt. Kuitenkin vasta sen isoimman romuvuoren lähdettyä alkoi laajemmin se muutos, jossa kirjoittamisellakin on varmasti ollut isompi rooli, eli oman tavarasuhteen kartoitus ja kehittyminen. Ennen muuttoa kyseessä oli ehkä enemmän normaalia rankemmalla kädellä toteutettu muuttorutiini, josta kuitenkin lähti sitten avioeron ja muutaman muun mullistuksen myötä kutoutumaan uudenlainen tapa katsoa montaa muutakin elämässä ollutta asiaa.
Toki viime vuosi toi myös yhden toisen ison muutoksen, mikä osaltaan pakotti miettimään omaa suhdettaan ostamiseen: siirryin ensikertaa vuosien opiskelujen jälkeen kunnolla ja kokopäiväisesti työelämään, eli aloin saada säännöllistä kuukausipalkkaa. Vanhoilla ostotottumuksilla asunto olisi siis ollut entistä helpompi pakata nopeasti täyteen kaikkia ihania ale- ja kirpputorilöytöjä. Silläkin havahtuminen omaan tavarasuhteeseen sattui hyvään saumaan. Tavaramäärän lisäämisen sijaan lisääntynyt ostovoima suuntautuikin viime vuonna enemmän huonekalujen ja muutamien muiden kodintavaroiden päivittämiseen. Moni sukulaisilta ja kierrätyskeskuksilta kokoonhaalittu lastulevyhökötys poistui ja korvautui tarvittaessa jollain joka sopi paremmin omaan makuuni. Vielä ennen viime vuotta en olisi koskaan uskonut, että minulla voisi olla ikinä varaa sijoittaa useita satoja euroja dvd-hyllyyn, vaikka hylly oli sellainen johon ihastuin jo lapsena isän asuntolehtiä selatessa. Tässä kohtaa en luonnollisestikaan halua miettiä sitä euromäärää, jonka onnistuin silti aiemmin käyttämään niihin edullisiin ja todella halpoihin vaatteisiin, kirjoihin, peleihin, häkkeihin ym., joita poistin jo muuton yhteydessä säkki- ja laatikkokaupalla...
Ostovoiman lisääntyessä löysin viime vuonna myös palvelut. Opiskelijana säästäminen oli ehdoton pakko, ja esimerkiksi rikkoontuneet kengät, vaatteet ja tavarat oli edullisinta korvata uusilla kirpputorilöydöillä. Kun rahatilanne helpotti ja tavaramäärä kohtuullistui, löysin niin suutarit kuin ompelijatkin. Niille jätetyille rakkaimmille esineille saattoi kirjaimellisesti ostaa lisäaikaa korjauttamalla, ja samalla itselle vapautui lisää aikaa, kun ei tarvinnut koettaa etsiä epätoivonvimmalla uutta täydellistä (mutta naurettavan halpaa) korvaajaa rikkoutuneelle suosikille. Tämän uuden oivalluksen myötä nykyään kiinnittääkin yhä enemmän huomiota myös siihen, kuinka helposti mikäkin esine on korjattavissa; itsestäni ei ehkä saa käsityöihmistä, mutta nykyään maksan mielelläni siitä ilosta, että pystyn osaltani työllistämään niitä lähialueen toimijoita joille niitä taitoja on enemmän suotu. Ja pakko sanoa, että teetätetty vaate on arkielämän luksusta jos mikä; se että sen sijaan että pyörisi tunteja kaupoilla etsien sitä oikeaa, sovittaisi lukuisia vaihtoehtoja, turhautuisi ja lopulta luovuttaisi kokonaan tai ostaisi jotain tarpeeksi lähelle osuvaa, vain kävelee jonkun luo ja kertoo mitä hakee. Sitten sovituksessa tarvittaessa vielä tarkentaa toiveitansa, ja lopputuloksena käsissä on uniikki, itselle täydellisesti istuva vaate juuri siitä materiaalista josta halusikin. Viime vuotisen ensimmäisen hametilaukseni myötä olen enemmän kuin vakuuttunut siitä, että tilaamani vaate on enemmän kuin neljän tusinahameen arvoinen, vaikka sain sen neljän henkkamaukan hinnalla. Nyt kun vielä löytäisi jonkun joka tekisi kenkiä...
Toki viime vuonna harrastettiin myös sitä tavarakarsintaa monen kirpputoripöydällisen verran. Hävinneet tavarat olivat pitkälti sekalaisia poistoja useista eri tavararyhmistä, mutta oli mukana yksi isompikin rutistus; vierashuoneen vapauttaminen romuvaraston roolistaan. Yksistään Ropecon-viikonlopun aikana asunnosta saatiin hävitettyä 14 laatikollista sekalaista roolipeli- ja figusälpettä. Tämä oli itselleni iso asia myös sen myötä, että se jos mikä todisti etten ole tässä projektissa yksin. Alkuun kun sitä lähti toki liikkeelle omasta ahdistuksesta ja omista tavaroista, mutta pikkuhiljaa raivauksen edetessä mies tuli yhä enemmän mukaan projektiin. Kaikki Ropeconissa lähteneet tavarat olivat miehen poistoja hänen omista kokoelmistaan. Miehen lähdettyä raivaukseen mukaan kaappeihin on tullut paitsi vieläkin lisää tilaa, minä olen myös saanut aidosti kiinnostunutta keskusteluseuraa raivaukseen liittyvissä kysymyksissä. Minulla on kotona joku, jonka kanssa laatia yhdessä suunnitelmia sen suhteen, miten eri tavararyhmät rajataan, ja mitä hankintoja asuntoon tehdään, ja se tuntuu hyvältä. Vaikka kirjoista ja blogeistakin saa toki vertaistukea, eivät ne silti korvaa yhtenäistä kotirintamaa ;) Vierashuoneen vapauduttua ja rottien muutettua olohuoneeseen, sitä on tosin unohtunut jo välillä miettimään, voisiko tässä 4h+k asunnossa olla meille pari huonetta liikaakin.
Nyt alkaneen vuoden osalta suunnitelmat ovat vielä monelta osin auki. Asunnon suhteen jatketaan varmaan samaan malliin kuin aiemminkin; katsellaan ja tunnustellaan. Pahimpia lastulevyhirvityksiäkin on täällä enää yksi, ja voi olla, että miehen saatua kirjakarsintansa päätökseen se saadaan hävitettyä joutumatta hankkimaan sille seuraajaa. Ainoa tekemäni uudenvuoden päätös koskee eläimiä; sovimme Tapsan kanssa että tänä vuonna emme hanki yhtään uutta lemmikkiä (suomalaisen aikuisen kodinvaihtajaskunkin kohdalla saattaisin tehdä poikkeuksen, mutta koska loton päävoitto tuntuu huomattavasti todennäköisemmältä, sitä ei lasketa). Uusien pentujen , poikueiden ja otuksien sijaan keskitymme siis olemassa olevaan laumaan, joka käsittää tällähetkellä karvapörhelöskunkin ja kuusi rottaa. Niissä riittää meille ihan taatusti tarpeeksi seuraa ja tekemistä muiden touhujen ohella.
Mutta ennenkuin sitä starttaa uuden vuoden kunnolla käyntiin, voisi kai hieman katsoa edellistäkin. Kun toissavuonna aloitin tämän blogin, koin raivauksen olevan jo suhteellisen pitkällä; olimmehan silloin vastikään muuttaneet tähän asuntoon, ja tavaraa oli ennen muuttoa lähtenyt jo paljon tavaravirran jatkuttua myös muuton jälkeen. Silloinhan tuli jopa hieman pyöriteltyä ajatusta siitä, onko blogia mitään järkeä aloittaa enää niin loppusuoralla. Sen ajatuksen viime vuosi kumosi varsin tehokkaasti; alussa lähteneet tavavuoret olivat toki paljon isompia ja romun määrä täysin eri luokkaa kuin vielä viime vuoden alussa tai nyt. Kuitenkin vasta sen isoimman romuvuoren lähdettyä alkoi laajemmin se muutos, jossa kirjoittamisellakin on varmasti ollut isompi rooli, eli oman tavarasuhteen kartoitus ja kehittyminen. Ennen muuttoa kyseessä oli ehkä enemmän normaalia rankemmalla kädellä toteutettu muuttorutiini, josta kuitenkin lähti sitten avioeron ja muutaman muun mullistuksen myötä kutoutumaan uudenlainen tapa katsoa montaa muutakin elämässä ollutta asiaa.
Toki viime vuosi toi myös yhden toisen ison muutoksen, mikä osaltaan pakotti miettimään omaa suhdettaan ostamiseen: siirryin ensikertaa vuosien opiskelujen jälkeen kunnolla ja kokopäiväisesti työelämään, eli aloin saada säännöllistä kuukausipalkkaa. Vanhoilla ostotottumuksilla asunto olisi siis ollut entistä helpompi pakata nopeasti täyteen kaikkia ihania ale- ja kirpputorilöytöjä. Silläkin havahtuminen omaan tavarasuhteeseen sattui hyvään saumaan. Tavaramäärän lisäämisen sijaan lisääntynyt ostovoima suuntautuikin viime vuonna enemmän huonekalujen ja muutamien muiden kodintavaroiden päivittämiseen. Moni sukulaisilta ja kierrätyskeskuksilta kokoonhaalittu lastulevyhökötys poistui ja korvautui tarvittaessa jollain joka sopi paremmin omaan makuuni. Vielä ennen viime vuotta en olisi koskaan uskonut, että minulla voisi olla ikinä varaa sijoittaa useita satoja euroja dvd-hyllyyn, vaikka hylly oli sellainen johon ihastuin jo lapsena isän asuntolehtiä selatessa. Tässä kohtaa en luonnollisestikaan halua miettiä sitä euromäärää, jonka onnistuin silti aiemmin käyttämään niihin edullisiin ja todella halpoihin vaatteisiin, kirjoihin, peleihin, häkkeihin ym., joita poistin jo muuton yhteydessä säkki- ja laatikkokaupalla...
Ostovoiman lisääntyessä löysin viime vuonna myös palvelut. Opiskelijana säästäminen oli ehdoton pakko, ja esimerkiksi rikkoontuneet kengät, vaatteet ja tavarat oli edullisinta korvata uusilla kirpputorilöydöillä. Kun rahatilanne helpotti ja tavaramäärä kohtuullistui, löysin niin suutarit kuin ompelijatkin. Niille jätetyille rakkaimmille esineille saattoi kirjaimellisesti ostaa lisäaikaa korjauttamalla, ja samalla itselle vapautui lisää aikaa, kun ei tarvinnut koettaa etsiä epätoivonvimmalla uutta täydellistä (mutta naurettavan halpaa) korvaajaa rikkoutuneelle suosikille. Tämän uuden oivalluksen myötä nykyään kiinnittääkin yhä enemmän huomiota myös siihen, kuinka helposti mikäkin esine on korjattavissa; itsestäni ei ehkä saa käsityöihmistä, mutta nykyään maksan mielelläni siitä ilosta, että pystyn osaltani työllistämään niitä lähialueen toimijoita joille niitä taitoja on enemmän suotu. Ja pakko sanoa, että teetätetty vaate on arkielämän luksusta jos mikä; se että sen sijaan että pyörisi tunteja kaupoilla etsien sitä oikeaa, sovittaisi lukuisia vaihtoehtoja, turhautuisi ja lopulta luovuttaisi kokonaan tai ostaisi jotain tarpeeksi lähelle osuvaa, vain kävelee jonkun luo ja kertoo mitä hakee. Sitten sovituksessa tarvittaessa vielä tarkentaa toiveitansa, ja lopputuloksena käsissä on uniikki, itselle täydellisesti istuva vaate juuri siitä materiaalista josta halusikin. Viime vuotisen ensimmäisen hametilaukseni myötä olen enemmän kuin vakuuttunut siitä, että tilaamani vaate on enemmän kuin neljän tusinahameen arvoinen, vaikka sain sen neljän henkkamaukan hinnalla. Nyt kun vielä löytäisi jonkun joka tekisi kenkiä...
Toki viime vuonna harrastettiin myös sitä tavarakarsintaa monen kirpputoripöydällisen verran. Hävinneet tavarat olivat pitkälti sekalaisia poistoja useista eri tavararyhmistä, mutta oli mukana yksi isompikin rutistus; vierashuoneen vapauttaminen romuvaraston roolistaan. Yksistään Ropecon-viikonlopun aikana asunnosta saatiin hävitettyä 14 laatikollista sekalaista roolipeli- ja figusälpettä. Tämä oli itselleni iso asia myös sen myötä, että se jos mikä todisti etten ole tässä projektissa yksin. Alkuun kun sitä lähti toki liikkeelle omasta ahdistuksesta ja omista tavaroista, mutta pikkuhiljaa raivauksen edetessä mies tuli yhä enemmän mukaan projektiin. Kaikki Ropeconissa lähteneet tavarat olivat miehen poistoja hänen omista kokoelmistaan. Miehen lähdettyä raivaukseen mukaan kaappeihin on tullut paitsi vieläkin lisää tilaa, minä olen myös saanut aidosti kiinnostunutta keskusteluseuraa raivaukseen liittyvissä kysymyksissä. Minulla on kotona joku, jonka kanssa laatia yhdessä suunnitelmia sen suhteen, miten eri tavararyhmät rajataan, ja mitä hankintoja asuntoon tehdään, ja se tuntuu hyvältä. Vaikka kirjoista ja blogeistakin saa toki vertaistukea, eivät ne silti korvaa yhtenäistä kotirintamaa ;) Vierashuoneen vapauduttua ja rottien muutettua olohuoneeseen, sitä on tosin unohtunut jo välillä miettimään, voisiko tässä 4h+k asunnossa olla meille pari huonetta liikaakin.
Nyt alkaneen vuoden osalta suunnitelmat ovat vielä monelta osin auki. Asunnon suhteen jatketaan varmaan samaan malliin kuin aiemminkin; katsellaan ja tunnustellaan. Pahimpia lastulevyhirvityksiäkin on täällä enää yksi, ja voi olla, että miehen saatua kirjakarsintansa päätökseen se saadaan hävitettyä joutumatta hankkimaan sille seuraajaa. Ainoa tekemäni uudenvuoden päätös koskee eläimiä; sovimme Tapsan kanssa että tänä vuonna emme hanki yhtään uutta lemmikkiä (suomalaisen aikuisen kodinvaihtajaskunkin kohdalla saattaisin tehdä poikkeuksen, mutta koska loton päävoitto tuntuu huomattavasti todennäköisemmältä, sitä ei lasketa). Uusien pentujen , poikueiden ja otuksien sijaan keskitymme siis olemassa olevaan laumaan, joka käsittää tällähetkellä karvapörhelöskunkin ja kuusi rottaa. Niissä riittää meille ihan taatusti tarpeeksi seuraa ja tekemistä muiden touhujen ohella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)