Meillä tavaranraivausprojekti on nyt tullut pisteeseen jossa se ei etene. Intoa ja motivaatiota olisi, mutta asunnosta ei tunnu lähtevän enää mitään. Kyse ei ole siitä että asunto olisi jo pelkistetyn minimalistinen, täältä vain puuttuu sellainen sälä josta on helppo luopua. Haluaisin vielä lisää väljyyttä ja selkeyttä, mutta en kuitenkaan osaa luopua enää mistään.
Tiedostan että kyse on jossain määrin tottumuksesta; tarvitsisin jonkin uuden vinkkelin josta tarkastella asiaa saadakseni projektin taas nytkähtämään eteenpäin. Vähän niinkuin tajutessani että kirjoistakin voi luopua tai että samanvärisyys helpottaa pyykkihuoltoa. Ne oivallukset vain loistavat tällä hetkellä poissaolollaan. Lähin vastine sellaiselle on ollut sen tosiasian havaitseminen, että erillinen saksikori keittiötason kulmalla on vain omiaan keräämään sisäänsä myös kynänpätkiä, korkkiruuveja ja muuta roinaa. Niinpä purkki lähti ja sakset muuttivat keittiön laatikkoon. Muu osa purkin sisällöstä päätyi poistoon.
Nyt pitäisi vain malttaa ottaa kunnon tauko ja keskittyä välillä johonkin ihan muuhun. Se ei vain ole niin helppoa kun haluaisi taas ottaa kirppispöydän tai jotain, edistää hanketta edes ihan pikkuisen. Tässä vaiheessa suotavampaa olisi kuitenkin keskittää välillä osa huomiosta raivauksesta siivoukseen. Asunnosta on tavaroiden vähennyttyä löytynyt monta pölyä keräävään nurkkaa joissa ei ole enää tavaravuoria peittämässä sitä ja viemässä siltä huomiota. Nyt pitäisi oppia ottamaan paremmin hyöty irti helpottuneesta siivouksesta ja ulkoiluttamaan pölynimuria vähän useammin siivouskaapin ulkopuolella. Siivousintoni ei ole kuitenkaan raivauksenkaan myötä herännyt, vaikka olen vihdoin oppinut aamuisin tyhjentämään keittiön tasot siirtäen tiskit tiskikoneeseen ja muut tavarat paikoilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti