"Vanha" kännykkäni tuli tiensä päähän ja jouduin ostamaan uuden. Itse en kyllä osannut mieltää tuota vain 2,5 vuotta aiemmin minulle tullutta puhelinta vanhaksi, mutta sellaiseksi kaikki tuota vakuuttelivat. On kuulemma jo hyvä ikä puhelimelle nykypäivänä. Itse olin asiasta eri mieltä; ensimmäinen kännykkäni kesti 7 vuotta ja toinen 5 vuotta. 2,5 vuotta ei ollut mielestäni vielä mitään. Erimielisyyteni ei kuitenkaan auttanut siihen että kosketusnäyttö prakasi ja koko kännykän käyttö muodostui käytännössä mahdottomaksi. Vaikka kosketusnäyttö toimi edelleen ajoittain, ei se enää suurimman osan ajasta reagoinut kosketukseen. Minulla on kännykän takana niin herätyskello kuin kalenterikin, joten kovin kauaa en voinut pelata sen mukaan, että herätyskello laitetaan soimaan jos puhelin suostuu illalla pelittämään (tai lopulta käytännössä herätyskelloa alettiin virittää jo aamusta että sen varmasti ehti saada jossain välissä ennen seuraavaa aamua päälle).
Minulla ei ollut kauheasti vaatimuksia uuden puhelimen suhteen joten ajattelin saavani sen helposti jostain keskustan liikkeistä. Tärkeimmät vaatimukseni rajasivat kuitenkin keskustavalikoiman olemattomaksi: halusin että puhelimessa on näppäimistö ja että siinä ei ole kosketusnäyttöä. Pienen nettitutkailun jälkeen puhuin mieheltä kyydin naapurikunnan Giganttiin. Sieltä valikoimaa löytyi jo hivenen enemmän, vaikka älypuhelimissa vaihtoehtojen määrä olisi ollut sitäkin suurempi. Pienen tutkailun jälkeen mukaani lähti siro Nokialainen C2-01. Hetken aikaa harkitsin myös Samsungin pölyn ja iskun kestävää mallia, joka olisi kestänyt myös kastumisen (- nettikommenteissä joku kertoi puhelimensa kestäneen myös pesukoneen 60 asteen kirjopesuohjelman). Siinä houkutti eritoten huolettomuus: puhelinta ei tarvitsi taskussakaan suojella kaatosateen sattuessa. Puhelin oli kuitenkin sen verta kohlon oloinen, että päädyin ennemmin tuohon toiseen.
Uuden kännykän kotiuduttua oli edessä enää vanhan hävitys. Olin törmännyt netissä Kierrätä kännykkä -sivustoon ja kävin nyt kurkkimassa sitä tarkemmin. Hetken lueskelun jälkeen päädyin tilaamaan sieltä kierrätyspussin puhelinta varten. Pussi tuli perille eilen, vain pari päivää tilauksen jälkeen. Tänään tarkistin sitten kännykkäni tyhjäksi omista jutuistani ja livautin sen pussiin saatelapun kera. Samassa lapussa ilmoitin lahjoittavani kännykkärahat hyväntekeväisyyteen - osittain siksi etten jaksanut kaivaa tilitietojani esille muutaman euron tähden ja toisaalta siksi, että toivon etten ole ainoa. Pienistä puroistakin voi syntyä jotain isompaa jos niitä on tarpeeksi. Nyt pitäisi enää tottua tuohon uuteen puhelimeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti