Tänään lähti vain yksi paistinpannu ja kaksi rottaa. Ja koska rottia en laske tavaroiksi, lopulliseksi luvuksi jäi 58, joka on kovin kaukana sadasta. Tai lopulliseksi ja lopulliseksi; vaikka viikonloppu jo meni, niin karsintaa pyritään kyllä jatkamaan taas niin kauan kuin kirpputoripöytä on. Pitäähän sitä koettaa pöydästä maksimihyöty saada ja samalla täytettä reissukassaan ;)
Tänään tuli myös viesti että sain morsiuspukuni kaupaksi. Olin lähettänyt sen myytäväksi I Love Me -tapahtumaan Helsinkiin, ja sieltä se löysi sitten uuteen kotiinsa, vihdoin.
EDIT: Iltapuhteena nostettu luku kuuteenkymmeneen. Ihastuin iltalenkillä yhden liikkeen ikkunassa kauniiseen mekkoon, joka edusti itselleni sitä mitä haluan tulevilta vaatteiltani; persoonallisuutta ja käsityötä. Pukua ei luonnollisesti päässyt tähän aikaan sunnuntaina edes sovittamaan, mutta se sai minut katsomaan omistamani mekot ja hameet tarkemmin läpi: ovatko ne kuinka lähellä sitä mitä vaatteiltani nyt ja jatkossa haluan. Jouduin toteamaan, että minulla on oikeastaan vain kaksi mekkoa ja kaksi hametta joita oikeasti rakastan, ja muut ovat lähinnä ihan tarpeellista arkivaatetta tai kaapissa niihin liittyvien muistojen takia. Ihan kaikkia suht neutraaleita en uskaltanut vielä hävittää (kun tarvitsee sitä johonkin pukeutua Sitä Oikeaa odotellessakin), mutta pari mielestäni vähiten kiinnostavaa sai mennä kirppiskassiin. Niissä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa (sillä ne selvisivät viimeisimmästä karsintakierroksestakin)- niistä vain puuttui se lempivaatteille ominainen efekti, mikä saa tuntemaan itsensä kauniiksi ja hyvin pukeutuneeksi tilanteessa kuin tilanteessa. Samalla kirjoitin sähköpostia mekon suunnittelijalle ja tiedustelin koska hänen töihinsä olisi mahdollista päästä tutustumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti