Elämäntaparemontissa eteenpäin

Tavaranraivaus ja -laskenta junnaa paikallaan, mutta elämäntaparemontin muilla alueilla on otettu varovaisia askeleita eteenpäin. Näistä eteenpäinmenoista yksi isoimmista on vasta tunnusteluvaiheessa, mutta sikäli merkittävässä sellaisessa, että asian suhteen on tullut tehtyä jotain ensikertaa vuosiin; varasin itselleni ajan puheterapeutille. R-vika on ollut lapsuudestani asti yksi elämääni hankaloittavista asioista, mutta lapsuudessa itselläni ei kuitenkaan riittänyt motivaatiota asian korjaamiseen vaikka miua silloin puheterapeutilla koetettiinkin käyttää. Sen jälkeen asia sitten jäi; teininä miua ei olisi saanut puheterapiaan kirveelläkään, kun puheterapia siirtyi oman kylän keskustaan. Opiskelijana omakustaiseen terapiaan ei olisi ollut edes varaa, ja viime vuonna määräaikaisuuksia tehdessä asunnosta vain löytyi koko ajan jotain merkittävämpiä parannuskohteita. Uusimman työsopimuksen myötä työsuhteeni kuitenkin vakinaistettiin, jolloin totesin ajan tulleen. En tiedä kauanko minulla asian kuntoon tappelemiseen menee, mutta kolmen viikon päästä tapaan puheterapeutin ensimmäistä kertaa ja sitten keskustellaan siitä miten tämän asian kanssa lähdetään etenemään.

Asiasta sovittiin äsken puhelimessa, ja nyt päällimmäisenä tunteena on jännitys. Onhan sitä viimeisen vuoden puhunut, että asialle pitäisi tehdä jotain joskus, mutta nyt jotain tapahtuu oikeasti. Jännityksessä on mukana pelkoa siitä, että en opikaan, ja että sen jälkeen minun on vain kohdattava asia sen sijaan että kuvittelen opettelevani sen joskus. Samalla mukana on hyvin paljon uteliaisuutta ja odotusta edistyksen suhteen; ehkä ongelma nyt viimein ratkeaa ja pystyn oikeasti tavaamaan nimeni niin että jokin juttu on oikeasti mahdollista varata myös puhelimessa. Tai että pääsisi viimein toistamasta miljoonaan kertaan kaikkia sanoja joissa on r ja keksimästä niille synonyymeja etenkin yritettäessä selittää jotain jollekin vähän vieraammalle ihmiselle. Tosiasia kun on, että puhevikani ja siitä nuorempana seurannut kiusaaminen on vaikuttanut suurelta osin siihen, että en voi sietää asioiden hoitamista puhelimella, en aina mielelläni kysy asioita kasvotusten ja tunnen voivani ilmaista itseäni ehdottomasti parhaiten kirjoitetun tekstin kautta (näistä viimeisin on tosin vähiten negatiivinen, sillä sen myötä minulle on kehittynyt rakkaus kirjoittamiseen; kun itsellä on ollut kova tarve ilmaista itseään, ja kirjoittaminen on tarjonnut siihen mahdollisuuden ilman puhevian väliintuloa).

Puheterapian alkua odotellessa on kuitenkin aikaa vahvistaa jo opittua uutta rutiinia; aamu- ja iltapalasmoothieita. Näistä aloitimme Tapsan kanssa iltasmoothieilla, ja kun niiden tekoon sai rutiinin syntymään, ovat ne tarjonneet myös helpon ja nopean aamupalavaihtoehdon. Tämä uusi rutiini on otettu mukaan tasapainoittamaan ruokavaliota; varmistamaan riittävää kasvisten saantia, sekä tarjoamaan hyvän pohjan johon on helppo lisätä erilaisia leseitä, siemeniä, pähkinöitä ja myslejä. Itse kun on tolkkuttoman huono syömään aamuisin mitään kiinteämpää, saa smoothien muodossa nautittua monta kertaa tukevamman ja monipuolisemman aamupalan mihin muuten ikinä pystyisin. Nyt aamupalalla onkin mehulasillisen ja mahdollisen jugurtin ohella vaihtelevasti banaaneja, omenia, melonia, kurkkua, rypäleitä, mustikoita, siemeniä... Samalla olen vihdoinkin onnistunut vähentämään työpaikan välipala-automaatista napsittuja suklaapatukoita, jotka minun piti laittaa pannaan jo miljoona vuotta sitten. Niille ei vain ole ollut niin tarvetta, vaikka joskus toki mieliteko iskeekin. Mieliteoista ei ole toki vieläkään tarkoitus hankkiutua täysin eroon, mutta jos suklaan ja muut napostelut saisi päivittäisestä kuvasta pois, pystyisi nauttimaan viikonlopun herkuitteluistakin paremmalla omatunnolla. Etenkin kun smoothietkin ovat oikeasti todella herkullisia - etenkin jos niihin ei tunge selleriä (mies intoutui kokeilemaan jotain to-del-la terveellistä ohjetta, jonka jälkeen jouduimme kumpikin toteamaan, että rajansa sillä terveellisyydelläkin ;)).  

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Vuosi vaihtui ja uusi vuosi on alkanut hyvin lennokkaasti. Aikaa työlle, ystäville ja harrastuksille on löytynyt varsin sopivasti, mutta jostakin on joutunut myös hieman tinkimään. Tälläkertaa tinkimisen kohteena on ollut blogi, pitkälti siitä syystä, että edellämainittujen myötä keittiön tavarat ovat yhä laskematta, eikä tavaraa ole tullut muutenkaan raivattua. Eli ellei muutamia tulleita joululahjoja oteta lukuun, tavaran suhteen ollaan samoissa mihin ennen joulua jäätiin. Nyt keittiössä on kyllä tiskikone pyörimässä, ja katsoo jaksaisiko sitä sisätilojen laskentarumban viedä loppuun tänään kun kaikki keittiötavarat on saanut paikoilleen.

Mutta ennenkuin sitä starttaa uuden vuoden kunnolla käyntiin, voisi kai hieman katsoa edellistäkin. Kun toissavuonna aloitin tämän blogin, koin raivauksen olevan jo suhteellisen pitkällä; olimmehan silloin vastikään muuttaneet tähän asuntoon, ja tavaraa oli ennen muuttoa lähtenyt jo paljon tavaravirran jatkuttua myös muuton jälkeen. Silloinhan tuli jopa hieman pyöriteltyä ajatusta siitä, onko blogia mitään järkeä aloittaa enää niin loppusuoralla. Sen ajatuksen viime vuosi kumosi varsin tehokkaasti; alussa lähteneet tavavuoret olivat toki paljon isompia ja romun määrä täysin eri luokkaa kuin vielä viime vuoden alussa tai nyt. Kuitenkin vasta sen isoimman romuvuoren lähdettyä alkoi laajemmin se muutos, jossa kirjoittamisellakin on varmasti ollut isompi rooli, eli oman tavarasuhteen kartoitus ja kehittyminen. Ennen muuttoa kyseessä oli ehkä enemmän normaalia rankemmalla kädellä toteutettu muuttorutiini, josta kuitenkin lähti sitten avioeron ja muutaman muun mullistuksen myötä kutoutumaan uudenlainen tapa katsoa montaa muutakin elämässä ollutta asiaa.

Toki viime vuosi toi myös yhden toisen ison muutoksen, mikä osaltaan pakotti miettimään omaa suhdettaan ostamiseen: siirryin ensikertaa vuosien opiskelujen jälkeen kunnolla ja kokopäiväisesti työelämään, eli aloin saada säännöllistä kuukausipalkkaa. Vanhoilla ostotottumuksilla asunto olisi siis ollut entistä helpompi pakata nopeasti täyteen kaikkia ihania ale- ja kirpputorilöytöjä. Silläkin havahtuminen omaan tavarasuhteeseen sattui hyvään saumaan. Tavaramäärän lisäämisen sijaan lisääntynyt ostovoima suuntautuikin viime vuonna enemmän huonekalujen ja muutamien muiden kodintavaroiden päivittämiseen. Moni sukulaisilta ja kierrätyskeskuksilta kokoonhaalittu lastulevyhökötys poistui ja korvautui tarvittaessa jollain joka sopi paremmin omaan makuuni. Vielä ennen viime vuotta en olisi koskaan uskonut, että minulla voisi olla ikinä varaa sijoittaa useita satoja euroja dvd-hyllyyn, vaikka hylly oli sellainen johon ihastuin jo lapsena isän asuntolehtiä selatessa. Tässä kohtaa en luonnollisestikaan halua miettiä sitä euromäärää, jonka onnistuin silti aiemmin käyttämään niihin edullisiin ja todella halpoihin vaatteisiin, kirjoihin, peleihin, häkkeihin ym., joita poistin jo muuton yhteydessä säkki- ja laatikkokaupalla...

Ostovoiman lisääntyessä löysin viime vuonna myös palvelut. Opiskelijana säästäminen oli ehdoton pakko, ja esimerkiksi rikkoontuneet kengät, vaatteet ja tavarat oli edullisinta korvata uusilla kirpputorilöydöillä. Kun rahatilanne helpotti ja tavaramäärä kohtuullistui, löysin niin suutarit kuin ompelijatkin. Niille jätetyille rakkaimmille esineille saattoi kirjaimellisesti ostaa lisäaikaa korjauttamalla, ja samalla itselle vapautui lisää aikaa, kun ei tarvinnut koettaa etsiä epätoivonvimmalla uutta täydellistä (mutta naurettavan halpaa) korvaajaa rikkoutuneelle suosikille. Tämän uuden oivalluksen myötä nykyään kiinnittääkin yhä enemmän huomiota myös siihen, kuinka helposti mikäkin esine on korjattavissa; itsestäni ei ehkä saa käsityöihmistä, mutta nykyään maksan mielelläni siitä ilosta, että pystyn osaltani työllistämään niitä lähialueen toimijoita joille niitä taitoja on enemmän suotu. Ja pakko sanoa, että teetätetty vaate on arkielämän luksusta jos mikä; se että sen sijaan että pyörisi tunteja kaupoilla etsien sitä oikeaa, sovittaisi lukuisia vaihtoehtoja, turhautuisi ja lopulta luovuttaisi kokonaan tai ostaisi jotain tarpeeksi lähelle osuvaa, vain kävelee jonkun luo ja kertoo mitä hakee. Sitten sovituksessa tarvittaessa vielä tarkentaa toiveitansa, ja lopputuloksena käsissä on uniikki, itselle täydellisesti istuva vaate juuri siitä materiaalista josta halusikin. Viime vuotisen ensimmäisen hametilaukseni myötä olen enemmän kuin vakuuttunut siitä, että tilaamani vaate on enemmän kuin neljän tusinahameen arvoinen, vaikka sain sen neljän henkkamaukan hinnalla. Nyt kun vielä löytäisi jonkun joka tekisi kenkiä...

Toki viime vuonna harrastettiin myös sitä tavarakarsintaa monen kirpputoripöydällisen verran. Hävinneet tavarat olivat pitkälti sekalaisia poistoja useista eri tavararyhmistä, mutta oli mukana yksi isompikin rutistus; vierashuoneen vapauttaminen romuvaraston roolistaan. Yksistään Ropecon-viikonlopun aikana asunnosta saatiin hävitettyä 14 laatikollista sekalaista roolipeli- ja figusälpettä. Tämä oli itselleni iso asia myös sen myötä, että se jos mikä todisti etten ole tässä projektissa yksin. Alkuun kun sitä lähti toki liikkeelle omasta ahdistuksesta ja omista tavaroista, mutta pikkuhiljaa raivauksen edetessä mies tuli yhä enemmän mukaan projektiin. Kaikki Ropeconissa lähteneet tavarat olivat miehen poistoja hänen omista kokoelmistaan. Miehen lähdettyä raivaukseen mukaan kaappeihin on tullut paitsi vieläkin lisää tilaa, minä olen myös saanut aidosti kiinnostunutta keskusteluseuraa raivaukseen liittyvissä kysymyksissä. Minulla on kotona joku, jonka kanssa laatia yhdessä suunnitelmia sen suhteen, miten eri tavararyhmät rajataan, ja mitä hankintoja asuntoon tehdään, ja se tuntuu hyvältä. Vaikka kirjoista ja blogeistakin saa toki vertaistukea, eivät ne silti korvaa yhtenäistä kotirintamaa ;) Vierashuoneen vapauduttua ja rottien muutettua olohuoneeseen, sitä on tosin unohtunut jo välillä miettimään, voisiko tässä 4h+k asunnossa olla meille pari huonetta liikaakin.

Nyt alkaneen vuoden osalta suunnitelmat ovat vielä monelta osin auki. Asunnon suhteen jatketaan varmaan samaan malliin kuin aiemminkin; katsellaan ja tunnustellaan. Pahimpia lastulevyhirvityksiäkin on täällä enää yksi, ja voi olla, että miehen saatua kirjakarsintansa päätökseen se saadaan hävitettyä joutumatta hankkimaan sille seuraajaa. Ainoa tekemäni uudenvuoden päätös koskee eläimiä; sovimme Tapsan kanssa että tänä vuonna emme hanki yhtään uutta lemmikkiä (suomalaisen aikuisen kodinvaihtajaskunkin kohdalla saattaisin tehdä poikkeuksen, mutta koska loton päävoitto tuntuu huomattavasti todennäköisemmältä, sitä ei lasketa). Uusien pentujen , poikueiden ja otuksien sijaan keskitymme siis olemassa olevaan laumaan, joka käsittää tällähetkellä karvapörhelöskunkin ja kuusi rottaa. Niissä riittää meille ihan taatusti tarpeeksi seuraa ja tekemistä muiden touhujen ohella.    

Hauskaa joulua!

Ylityöt ja viimeinen työpäivä ennen aattoa ovat jääneet nyt taakse, ja itsellä on tänään lähtö joulunviettoon äitini luo, jonne myös sisarukset perheineen kokoontuvat. Rauhoittuminen jouluun voi siis alkaa, ja sen myötä toivotan hyvät joulut myös kaikille lukijoille, tälläkertaa hieman rottamaisen kuvan kera ;)

Asunnon tavaramäärä; olohuone

Olohuoneessa meillä isoimmat tavarakeskittymät ovat dvd-hylly ja pelihylly. Muuten huoneesta on saatu aika paljon sälää karsituksi. Pelejäkin on lähtenyt karsimisen aikana kyllä paljon, mutta sitä kokoelmaa ei ole edes tarkoitus saada minimalistiseksi; kunhan kaikki pelit ovat mieluisia ja niillä on selkeästi perusteltavissa oleva paikkansa kokoelmassa.

Olohuone laskettiin tähän jouluasussaan nyt kun joulukoristeet on kerran kannettu vintiltä asuntoon ja levitetty esille. Loppuun tulikin listattu joulukoristelaatikon loppusisältö (49 tavaraa), joka ei tänä vuonna valikoitunut ainakaan vielä esille. Sitä en kuitenkaan laskenut olohuoneen tavaramäärään, vaan lisäsin sen vain asunnon kokonaistavaroihin. Joulukoristeiden laskun jätänkin sitten vintin inventaariossa väliin, vaikka ne olisivatkin ehtineet palautua sinne sitten kun vintin laskennan aika lopulta on. Tietenkin joulukoristeiden laskun olisi voinut jättää tässä yhteydessä kokonaan väliin ja laskea ne suoraan vintin tavaroihin, sillä vintissähän ne suurimman osan vuotta ovat. Koin ne kuitenkin helpommaksi laskea nyt niiden ollessa esille + elättelen toiveita siitä, että lasku-urakka tulisi päätökseen ennen loppiaista. Se riippuu kuitenkin täysin siitä, kuinka aikaansaavalla fiiliksellä on välipäivinä - joulun pyhät kun menevät taas pitkälti äitini luona. 

Olohuoneesta löytyi 485 tavaraa, joista muodostui seuraava lista:

1 puupenkki
3 huonekasvia
3 ruukkua
3 mattoa
1 sohva
5 itonaista sohvatyynyä (sohvan omian tyynyjen lisäksi)
1 sohvapöytä
3 pöytäliinaa

1 akvaariotaso, jossa/jolla:
1 kotiteatteri setti
1 Playstation 2
1 Playstation 3
1 Buzz-ohjaimet
2 PS-ohjainta
2 Mihailin kuvaa kehystettynä
1 kynttilälyhty
1 laatikollinen Tapsan papereita
1 Playsation Vita -käsikonsoli
2 erilaista koteloa Vitalle
1 kotelo Vitan peleille
26 Playstation 3 peliä
3 PS Vita peliä
2 kaukosäädintä
2 silkkimakuupussia
1 matkapyyhe
1 adapteri
1 tarraharja
1 kuulokkeiden jakokappale
2 jatkojohtoa

1 videotykki
1 videotykin teline
1 rottahäkki
1 ruoka-/pelipöytä
6 ruokapöydän tuolia
1 kukkataso

1 muovikuusi
1 kuusenmatto
1 kuusenkynttilät
24 kuusenkoristetta
1 latvatähti

1 lattiavalaisin
2 kattovalaisinta
1 palovaroitin
11 tuikkumaljaa
1 kynnysmatto
3 verhoa
2 pimennysverhot

1 pelihylly, jossa
50 lautapeliä/lautapelin lisäosaa

1 viltti
2 kynttilälampettia
2 joulukoristetähteä
1 muoviköynnös

1 dvd-hylly, jossa
185 elokuvaa/elokuvaboksia
51 tv-sarjaboksia
18 PS2 -peliä
28 cd-levyä
8 PS1 -peliä
1 cd-/leffalaukku
1 joulupukkikori
1 cd-laatikko

Joulukoristelaatikkoon jäi vielä:

1 säkki
2 pahvilkulkusta
1 ovikranssi
1 alusmatto
1 kuusenjalka
1 olkipossu
1 tonttulakki
3 valosarjaa
3 joululiinaa
35 joulukuusenkoristetta

Olin jokseenkin yllättynyt että olohuoneessa oli lopulta vähemmän tavaroita mitä makuuhuoneessa; olin aivan varma että luku olisi mennyt toisinpäin. Niin se tulee kuitenkin varmaan kääntymään, sillä mies on käyttänyt useamman päivän tällä viikolla oman kirjahyllynsä tarkempaan läpikäyntiin. Sieltä tuleekin todennäköisesti lähteneeksi kiertoon isohko määrä kirjoja, sitten kun Tapsa keksii mitä kautta ne saa järkevimmin eteenpäin. Siihen asti ne päätettiin kuitenkin jättää hyllyyn. Omat poistoiksi suunnitellut tavarat (ja Tapsan vähemmän spesifit) roudataan taas maanantaina kirpputorille.

Tällähetkellä olohuoneen jälkeen mennään tavaramäärässä kokonaisluvussa 1710 ilman loppuja joulutavaroita, ja loppujen joulutavaroiden jälkeen luvussa 1759. Tällähetkellä näyttää siis siltä, että voi olla hyvin mahdollista että keittiön ja varastojen läpikäynnin jälkeen päädytään kokonaisluvussa jonnekin 2500-3000 välille, ellei arvioni pahasti heitä.

Asunnon tavaramäärä; makuuhuone

Nyt on kotiuduttu sen verran, että laskutoimituksetkin voivat jatkua. Tälläkertaa vuorossa siis makuuhuone. Makuuhuoneen kohdalla kokonaistavaramääräksi saatiin 561 kpl. Lukuun en tosin laskenut mukaan niitä vierashuoneen kirjoja, jotka siirtyivät vierashuoneesta makuuhuoneeseen hävitettyäni osan makuuhuoneen kirjoista.

Makuuhuoneessa on

1 kirjahylly, jossa
290 Tapsan roolipeli-/harrastuskirjaa

1 kirjakaappi, jonka päällä/sisällä
2 kynttilänjalkaa
1 puuarkku
78 romaania (+ 17 vierashuoneesta siirrettyä romaania)

2 mattoa
1 valaisin
2 yöpöytää (joiden laatikoissa takuukuitteja ja 1 käsivoide)
1 pyykkikori
1 sälekaihtimet
1 unensieppari
3 pelipöytälevyä
1 sänky
2 joustinpatjaa
1 petauspatja
4 tyynyä
4 peittoa
2 lakanaa
8 pussilakanaa
8 tyynyliinaa
(Lakanoista, pussilakanoista ja tyynyliinoista aina puolet käytössä ja puolet pesussa/kaapissa. Tätä määrää saa ehkä vähennettyä sitten kun ehtii jossain vaiheessa hankkia myös kunnolliset, riittävän paksut talvipeitot - nyt nukutaan käytännössä aina kaksilla peitoilla).

Kiinteä, minun käytössäni oleva vaatekaappi, jossa
3 pyyhettä
Yllä mainitut lepovuorossa olevat liinavaatteet

2 hupparia
3 neuletta
1 salikengät
3 välihousut
1 verkkarit

2 korsettia
1 korsettitoppi
7 toppia/t-paitaa
8 pitkähihaista/alupaitaa

2 farkut
2 mustat suorat housut
4 lyhyttä hametta
2 pitkää hametta

7 sukkahousut
7 pikkuhousut
3 rintaliivit
1 säärystimet
6 sukat (näitä pitäisi olla ehkä pari tai pari lisää, etenkin työviikoilla kun käyttää vähemmän hameita)
2 villasukat

2 bikinit
4 vyötä
3 koristevyötä
1 huivi

Kiinteä yläkaappi, jossa
1 kynttelikkö
3 mustaa lakanaa
1 siivet
1 musta peruukki
(halloweenkamoja, jotka eivät mahdu halloween-laatikkoon joka on vintillä)

1 tuoli
1 kirjoituslipasto, jossa/jolla
1 koruteline
20 korua (+ 2 jotka ovat aina päälläni)
1 kannettava tietokone
1 tulostin
1 nettitikku
1 ulkoinen kovalevy
1 kynämuki (jossa 13 kynää. Kyniä en tosin laske kokonaismäärään erillisinä tavaroina, mutta piti ne kuitenkin laskea.)
1 säiliöteroitin
1 nitoja
1 muoviseepra
1 kamera
1 kuvien siirtopiuha
3 laturia
1 tablettitietokone
4 korurasiaa
1 muistikirja
1 pino papereita (näitä en alkanut laskea)
1 muovitaskukansio
1 riisi paperia
1 pkt muovitaskuja
2 ruutupaperiavihkoa
1 rei'itin
1 pkt niittejä
3 pkt eri kokoisia kirjekuoria
2 pkt post-it lappuja
1 pkt liituja

1 penaali, jossa
1 tussit (17 kynää)
1 puuvärit (25 kynää)
1 viivoitin
1 teroitin
1 pkt lyijyä 

Makuuhuoneen kohdalla kokonaislukuun otettiin siis iso harppaus ylöspäin, vaikkei sitä tullutkaan ihan tuplattua. Kirjakokoelmilla on selvästi vaikutusta, eikä oma vaatekaappikaan ihan minimalistinen ole. Kun vähennetään vierashuoneesta karsitut kirjat, ensimmäisen viiden tilan jälkeen mennään luvussa 1225. Jännittävintä tässä on, ettei luvussa ole vielä mukana dvd- ja pelikokoelmat, eikä keittiötarpeisto. Edessä kun on vielä olohuone, keittiö, parveke ja varastot. 100 tavaran haasteessa tässä saisi tietenkin oikoa, ja laskea roolipelikirjat ja romaanikokoelman ykkösiksi. Silloin luvusta tulisi jo hyvin kaunis. Itse en kuitenkaan näe moisessa kaunistelussa mieltä, etenkään sen jälkeen kun miehen figuurien kanssa siihen joutui jo pitkälti tyytymään.

Ötökkäsota, osa2

Reissua ennen käyty ötökkäpuhdistus sai jatkoa vielä reissun jälkeen. Kotiuduttua kun tuli löydettyä kuolleiden häröjen lisäksi myös muutamia eläviä. Niinpä miehen kanssa käydyn pikapalaverin jälkeen haettiin vielä toinen myrkkypullo ennen lemmikkejä. Lemmikkien kotiuduttua kotona kun ei enää myrkytetä.

Jos ennen reissua koitettiin olla perusteellisia, tälläkertaa sitä oltiin vielä kahta tarkemmin. Keittiössäkin käytiin läpi kaikki kaapit eikä vain niitä joissa elintarvikkeita säilytettiin. Kaikki spayrattiin läpi siitä huolimatta että elintarvikkeet ovat yhä pakkasen suojissa. Samalla tehtiin päätös siitä, että yksikään elintarvike ei poistu pakkasesta muualle kuin tiiviiseen lasipurkkiin sitten kun niitä saadaan hankittua. Olkoot häröt kuinka harmittomia hyvänsä, on niiden tullut aika vaihtaa osoitetta.

Astiakaappien myrkyttämisen jälkeen kävi tosin melko selväksi että meillä on edessä myös pienehkö tiskirumba. Vaikka asunnossa toki tuuletettiin hyvin myrkytyksen jälkeen, en halunnut ottaa riskiä siitä että myrkkyä jää astioihin tai ruokailuvälineisiin. Niinpä kaikkien keittiökaappien sisällykset pyöritetään nyt koneessa ennenkuin ne vapautetaan käyttöön. Samalla tulee myös käytyä hyvin läpi mitä noista kaapeista löytyy.

Yksi mistä tietää että raivauksesta on ollut hyötyä on se ettei homma tunnu edes pahalta. Tavaroita on edelleen paljon, mutta määrä on hallittavissa. Ja mikä tärkeämpää; ne ovat mieluisia. Kerman saven vuuille ja Muumi-astioille uhraa energiaansakin mieluummin kuin persoonattomille muovihärpäkkeille. Siitäkin huolimatta että sitä energiaa on ollut nyt vähemmän aloitettuani heti loman jälkeen ylitöillä. Nyt kuitenkin mielellään varautuu siihen worst case screnarioon, että sitä joutuu itse vastaamaan kaikista kortillaan tehdyistä ostoksista aina katoamisesta sulkupuheluun asti. Muussa tapauksessa uutena vuotena on varaa panostaa johonkin mukavampaan.

Reissun vaikutus tavaramäärään

Minulla oli vakaa aikomus olla lukematta mitään raivausaiheista reissunpäällä, mutta se jäi vain aikomukseksi. Suurimpana syynä tähän aiottuun lukutaukoon oli ettei reissun päällä kämpälle voi tehdä kuitenkaan mitään, ja raivausjuttuja lukiessa tulee monesti itsellekin innostus tarttua toimeen. Niin kävi nytkin, ja osin reissun päällä vahvistui ajatus siitä mitkä kaapit lähtevät ruodintaan heti kotiinpalattua. Ja tässä kohtaa heti oli tosiaan heti; iso osa tavaroista siirtyi kirpputorilaatikoihin jo eilen illalla.

Reissu kyllä herätteli miettimään omaa tavaramäärää myös muuten. Sitä mitä mitkäkin tavaroista minulle merkitsevät ja sitä mikä rooli niillä on omassa elämässäni ja arjessani. Reissun päällä kun pärjää kuitenkin niin paljon vähemmällä tavaralla kuin paikallaan pysyttäessä. Reissuun kun ei tulisi mieleenkään raahata esimerkiksi Robin Cookin koko tuotantoa tai kaikkia 51 Disney-klassikkoa. Silti niistä kokee saavansa iloa eikä niistä halua luopua. Niiden paikka vain on kotona - sielä mihin reissuista palataan. Sillä vaikka kuinka pidän reissaamisesta, on kiinteä tukikohta minulle ainakin tässä vaiheessa hyvin tärkeä. Siitä huolimatta että nytkin tuli Japanissa puhuttua siitä vaihtoehdosta, jos jossain kohtaa muuttaisi vuodeksi ulkomaille - edellyttäen että maa olisi sellainen johon Mihailinkin saisi otettua mukaan.

Myös muuttoajatuksella pallottelu toi lisänäkökulmaa tavaroiden läpikäymiseen. Puhuttiin Tapsan kanssa samalla siitä, mitkä tämän asunnon tavaroista ovat sellaisia, joiden säilytyksestä olisi valmis maksamaan vuoden ajan, ja minkä löytämisestä laatikoista uskoisi oikeasti Suomeen palattuaan iloitsevansa. Esimerkiksi osien pelien kohdalla kumpikin uskoo tilanteen olevan tämä; täysin suomenkielistä peliä joka toimii parhaiten 3-5 pelaajalla ei olisi järkevää raahata mukana maailmalle, mutta Suomessa se olisi varmasti edelleen mukava pelikavereiden luo palattua. Sama joidenkin lempihuonekalujen kohdalla. Sen sijaan osa tavaroista on neutraalimpia ja helpommin korvattavissa; niiden kohdalla osasta luopuminenkin onkin jo otettu harkintaan.

Reissun jälkeisessä raivauksessa kirppislaatikkoon on jo päätynyt kahvikuppeja, Kermansaven aamiaissettejä, muovikulhoja, muovisia mitta-astioita ja -säilytysrasioita, ylimääräiset keittiösakset, kirjoja, rinkka... Näistä monista minun on ollut aiemmin vaikea luopua. Esimerkiksi kirjoissa on paljon hyviä itselleni mieluisten kirjailijoiden kirjoittamia teoksia. Kyseiset kirjat ovat kuitenkin olleet hyllyssä enemmän kirjailijan kuin kirjan itsensä takia, vaikkei kirjassakaan ole ollut mitään varsinaista vikaa. Esimerkiksi Lehtolaiselta minulla oli tähän asti koko tuotanto, mutta nyt päätin että minulle riittää jos omistan häneltä ne viisi teosta joista pidän kaikkein eniten ja joihin palaan mieluiten uudestaan - ja muut voin halutessani lainata tarvittaessa kirjastosta. Saman karsinnan tein myös parin muun kirjailijan kirjoille. Tällä menolla talouden kirjamäärä saattaa kyllä jossain kohtaa romahtaa täysin, mutta minunhan on muutenkin ollut tarkoituksena koettaa opetella käyttämään sitä kirjastoa.

Rinkka sai puolestaan lähteä liian isona. Olen tehnyt sen kanssa vain yhden reissun, ja silloin turhauduin sen raahaamiseen toistuvasti. Nyt selvittyäni kuukauden reissusta huomattavasti tuota rinkkaa pienemmällä repulla, minun on hyvin vaikea kuvitella tilannetta, jossa oikeasti haluaisin kantaa tuohon mahtuvaa tavaramäärää selässäni. Mikäli joudun joskus roudaamaan mukanani sellaista tavaravuorta maailman ääriin, on reissun syytä olla sellainen, että sen voi taittaa pyörällisen matkalaukun kanssa. Reppureissuille en enää halua mukaani mitään yli 40 litraista. Itselleni kevyet kantamukset kun ovat huomattavasti suurempaa luksusta kuin esimerkiksi iso valinnanvara vaatteissa. Tälläkään reissulla kun ei tullut kertaakaan sellainen olo, että mukana olleet vaatteet olisivat alkaneet kyllästyttää tai että olisi tullut vastaan tilanteita joihin minulla ei olisi ollut sopivaa asua - ellei oteta huomioon sitä kohtaa, kun meillä ei ollut yli viikkoon kunnon pyykkäysmahdollisuutta ja minulta alkoi loppua tarpeeksi puhdas päällepantava.

Kaikesta tavarapohdinnasta ja -kriittisyydestä huolimatta tavaramäärä ei kuitenkaan vain pienentynyt reissun päällä. Sorruimme Tapsan kanssa hankkimaan itsellemme yhteiseksi matkamuistoksi kauniin lohikäärmein koristellun pronssirasian. Sen lisäksi teimme joitain päivityksiä kotiin; parin huonokuntoisen peiton tilalle ostettiin pari silkkipeittoa kesäkäyttöön, minulta hajonnut pikkulaukku korvattiin uudella ja Tapsan iänikuisen kuluneen Skanssin mainoskassin tilalle hankittiin paremmin hänen tyyliinsä sopiva kangaskassi. Muut ostokset ovat pääosin kulutustavaa, kuten teetä ja makeisia. Yhtä kaikki matkalaukut kävivät yhdessä kohtaa reissua jo niin painaviksi, että päädyimme matkustusmukavuuden lisäämiseksi lähettämään osan tavaroista edeltä Suomeen. Nyt ne odottavatkin postissa huomista noutoa. Vähän kyllä kirpaisi maksaa suolaisia postimaksuja tavaran eteenpäin saamiseksi, mutta toisaalta tuon paketin avaamista odottaa ilolla - ja tässä tosin konkretisoitui hyvin nopeasti, millaista lisävaivaa ja -rahanmenoa tavara voi aiheuttaa.   

Tuliaisiksikin päädyimme hankkimaan pääosin syötäviä, ettei tulisi omalta osin lisänneeksi kenenkään tavarapaljoutta. Etenkin koriste-esineet kun ovat hankalia, jos ne eivät sitten sovikaan ollenkaan saajansa makuun. Niinpä esinetuliaisia tuli vain pari ja nekin hyvin pieniä. Tälläkertaa olin tosin muutenkin huono hankkimaan tuliaisia, ja päädyinkin hankkimaan vain erilaisia makeisin eri maista joissa vierailimme. Niistä on sitten helppo koota tuliaispusseja jaettaviksi.

Kokonaisuudessaan tavaramäärä on siis notkahtanut taas alaspäin, vaikkei asuntoon tulevan tavaran virtaa ollakaan saatu täysin katkeamaan. Ainakin muovinen turisrihkama jäi kuitenkin tälläerää hankkimatta.