Minulla oli vakaa aikomus olla lukematta mitään raivausaiheista reissunpäällä, mutta se jäi vain aikomukseksi. Suurimpana syynä tähän aiottuun lukutaukoon oli ettei reissun päällä kämpälle voi tehdä kuitenkaan mitään, ja raivausjuttuja lukiessa tulee monesti itsellekin innostus tarttua toimeen. Niin kävi nytkin, ja osin reissun päällä vahvistui ajatus siitä mitkä kaapit lähtevät ruodintaan heti kotiinpalattua. Ja tässä kohtaa heti oli tosiaan heti; iso osa tavaroista siirtyi kirpputorilaatikoihin jo eilen illalla.
Reissu kyllä herätteli miettimään omaa tavaramäärää myös muuten. Sitä mitä mitkäkin tavaroista minulle merkitsevät ja sitä mikä rooli niillä on omassa elämässäni ja arjessani. Reissun päällä kun pärjää kuitenkin niin paljon vähemmällä tavaralla kuin paikallaan pysyttäessä. Reissuun kun ei tulisi mieleenkään raahata esimerkiksi Robin Cookin koko tuotantoa tai kaikkia 51 Disney-klassikkoa. Silti niistä kokee saavansa iloa eikä niistä halua luopua. Niiden paikka vain on kotona - sielä mihin reissuista palataan. Sillä vaikka kuinka pidän reissaamisesta, on kiinteä tukikohta minulle ainakin tässä vaiheessa hyvin tärkeä. Siitä huolimatta että nytkin tuli Japanissa puhuttua siitä vaihtoehdosta, jos jossain kohtaa muuttaisi vuodeksi ulkomaille - edellyttäen että maa olisi sellainen johon Mihailinkin saisi otettua mukaan.
Myös muuttoajatuksella pallottelu toi lisänäkökulmaa tavaroiden läpikäymiseen. Puhuttiin Tapsan kanssa samalla siitä, mitkä tämän asunnon tavaroista ovat sellaisia, joiden säilytyksestä olisi valmis maksamaan vuoden ajan, ja minkä löytämisestä laatikoista uskoisi oikeasti Suomeen palattuaan iloitsevansa. Esimerkiksi osien pelien kohdalla kumpikin uskoo tilanteen olevan tämä; täysin suomenkielistä peliä joka toimii parhaiten 3-5 pelaajalla ei olisi järkevää raahata mukana maailmalle, mutta Suomessa se olisi varmasti edelleen mukava pelikavereiden luo palattua. Sama joidenkin lempihuonekalujen kohdalla. Sen sijaan osa tavaroista on neutraalimpia ja helpommin korvattavissa; niiden kohdalla osasta luopuminenkin onkin jo otettu harkintaan.
Reissun jälkeisessä raivauksessa kirppislaatikkoon on jo päätynyt kahvikuppeja, Kermansaven aamiaissettejä, muovikulhoja, muovisia mitta-astioita ja -säilytysrasioita, ylimääräiset keittiösakset, kirjoja, rinkka... Näistä monista minun on ollut aiemmin vaikea luopua. Esimerkiksi kirjoissa on paljon hyviä itselleni mieluisten kirjailijoiden kirjoittamia teoksia. Kyseiset kirjat ovat kuitenkin olleet hyllyssä enemmän kirjailijan kuin kirjan itsensä takia, vaikkei kirjassakaan ole ollut mitään varsinaista vikaa. Esimerkiksi Lehtolaiselta minulla oli tähän asti koko tuotanto, mutta nyt päätin että minulle riittää jos omistan häneltä ne viisi teosta joista pidän kaikkein eniten ja joihin palaan mieluiten uudestaan - ja muut voin halutessani lainata tarvittaessa kirjastosta. Saman karsinnan tein myös parin muun kirjailijan kirjoille. Tällä menolla talouden kirjamäärä saattaa kyllä jossain kohtaa romahtaa täysin, mutta minunhan on muutenkin ollut tarkoituksena koettaa opetella käyttämään sitä kirjastoa.
Rinkka sai puolestaan lähteä liian isona. Olen tehnyt sen kanssa vain yhden reissun, ja silloin turhauduin sen raahaamiseen toistuvasti. Nyt selvittyäni kuukauden reissusta huomattavasti tuota rinkkaa pienemmällä repulla, minun on hyvin vaikea kuvitella tilannetta, jossa oikeasti haluaisin kantaa tuohon mahtuvaa tavaramäärää selässäni. Mikäli joudun joskus roudaamaan mukanani sellaista tavaravuorta maailman ääriin, on reissun syytä olla sellainen, että sen voi taittaa pyörällisen matkalaukun kanssa. Reppureissuille en enää halua mukaani mitään yli 40 litraista. Itselleni kevyet kantamukset kun ovat huomattavasti suurempaa luksusta kuin esimerkiksi iso valinnanvara vaatteissa. Tälläkään reissulla kun ei tullut kertaakaan sellainen olo, että mukana olleet vaatteet olisivat alkaneet kyllästyttää tai että olisi tullut vastaan tilanteita joihin minulla ei olisi ollut sopivaa asua - ellei oteta huomioon sitä kohtaa, kun meillä ei ollut yli viikkoon kunnon pyykkäysmahdollisuutta ja minulta alkoi loppua tarpeeksi puhdas päällepantava.
Kaikesta tavarapohdinnasta ja -kriittisyydestä huolimatta tavaramäärä ei kuitenkaan vain pienentynyt reissun päällä. Sorruimme Tapsan kanssa hankkimaan itsellemme yhteiseksi matkamuistoksi kauniin lohikäärmein koristellun pronssirasian. Sen lisäksi teimme joitain päivityksiä kotiin; parin huonokuntoisen peiton tilalle ostettiin pari silkkipeittoa kesäkäyttöön, minulta hajonnut pikkulaukku korvattiin uudella ja Tapsan iänikuisen kuluneen Skanssin mainoskassin tilalle hankittiin paremmin hänen tyyliinsä sopiva kangaskassi. Muut ostokset ovat pääosin kulutustavaa, kuten teetä ja makeisia. Yhtä kaikki matkalaukut kävivät yhdessä kohtaa reissua jo niin painaviksi, että päädyimme matkustusmukavuuden lisäämiseksi lähettämään osan tavaroista edeltä Suomeen. Nyt ne odottavatkin postissa huomista noutoa. Vähän kyllä kirpaisi maksaa suolaisia postimaksuja tavaran eteenpäin saamiseksi, mutta toisaalta tuon paketin avaamista odottaa ilolla - ja tässä tosin konkretisoitui hyvin nopeasti, millaista lisävaivaa ja -rahanmenoa tavara voi aiheuttaa.
Tuliaisiksikin päädyimme hankkimaan pääosin syötäviä, ettei tulisi omalta osin lisänneeksi kenenkään tavarapaljoutta. Etenkin koriste-esineet kun ovat hankalia, jos ne eivät sitten sovikaan ollenkaan saajansa makuun. Niinpä esinetuliaisia tuli vain pari ja nekin hyvin pieniä. Tälläkertaa olin tosin muutenkin huono hankkimaan tuliaisia, ja päädyinkin hankkimaan vain erilaisia makeisin eri maista joissa vierailimme. Niistä on sitten helppo koota tuliaispusseja jaettaviksi.
Kokonaisuudessaan tavaramäärä on siis notkahtanut taas alaspäin, vaikkei asuntoon tulevan tavaran virtaa ollakaan saatu täysin katkeamaan. Ainakin muovinen turisrihkama jäi kuitenkin tälläerää hankkimatta.
Kiva kun olet takaisin! Mukava kuulla, että loma meni ikävää vastoinkäymistä lukuun ottamatta hyvin!
VastaaPoistaOho, sinustahan kuoriutuu kohta vallan minimalisti! Vaikka olisikin hyvin harkitut ostokset ulkomailta. Ja sänky on oikeasti sellainen asia, minkä nyt vaan kannattaa olla mahdollisimman laadukas ja mukava. Meillekin on pikkuhiljaa rantautunut villaista petaria ja villaista peittoa ja sitten silkkiset kesäpeitot (vaikka kyllä ne villaiset sitä ennen toimivat ympäri vuoden) ja sen semmoista. Mies joskus hieman yskähteli kun pohti paljonko kaikki pehkumme ovat maksaneet, meitä kun on tuplasti enemmän kuin teitä, mutta sellaista se. :)
Tällä menolla sulle ei kohta enää jää melkein yhtään kirjaa! Koska näemme kuvan karsitusta kirjahyllystä?? :) Mun pitäisi kyllä kanssa reippaasti raakata pois 90 % kirjoista mutta koska ne mahtuvat kaikki siististi hyllyyn ja kirjahyllyn paikalle ei saa mitään järkevämpääkään huonekalua niin siinäpä ovat. Mihin ne kirjat edes tunkisi, ei varmaankaan sekalaiset kasat romaaneja ja tietokirjoja divariin kelpaa ja tuskin kirpparillakaan menevät. Täällä päin voi kyllä kirjastoihin viedä kierrätyshyllyyn. Ehkä osa kelpaa jollekulle luettavaksi ja loput menevät ties mihin askarteluun.
Ei meiltä varmasti _kaikki_ kirjat tule missään vaiheessa häviämään ;D Tälläkin hetkellä toiveena on lähinnä saada painopistetta siirtymään pysyvistä kirjavuorista lukutahtiin päivittyvään pokkarikaappiin ja kirjastohyllyyn/tasoon. Eli pyrkiä säilyttämään vähemmän ja lukemaan enemmän. Kuvia voin koettaa napsia jossain vaiheessa. Tällähetkellä meillä on kaksi pääkirjahyllyä makuuhuoneessa, ja lisäksi vierashuoneessa pokkarikaappi ja yksi lastulevyhirvitys. Viimeisimmän karsintakierroksen jälkeen lastulevyhirvityksessä on tosin enää kaksi hyllyllistä kirjoja (+ vierashuoneen liinavaatteet ja lehdet siinä olevassa kaapissa). Eli tällä menolla siitä on toivottavasti mahdollista hankkiutua jossain vaiheessa eroon hankkimatta sen tilalle uutta hyllyä.
VastaaPoistaItse romaaneja tulee usein tarjottua ensiksi divariin ja loput menevät sitten halvalla kirppikselle. Ne mitkä eivät ehdi mennä kirppiksellä kaupaksi, päätyvät sitten kierrätyskeskukselle. Itse on huomannut tuon ihan toimivaksi ratkaisuksi sekalaisten romaanien kanssa. Miehellä omaa kirjaurakkaa hieman hidastaa niiden spesifimpi luonne; englanninkielistä harrastuskirjallisuutta ei saa yhtä hyvin kaupaksi, eikä niitä voi samalla tavalla ajatella saavansa sitten tarvittaessa kirjastosta, toisin kuin Maria Kallioita tai kansainvälisiä klassikoita.