Kirppislaatikko alkoi taas valua yli äyräiden ja niinpä kirpputoripöydän ottaminen tuli taas ajankohtaiseksi. Eilen Minimaniin kuskautui kaksi isoa Ikea-kassillista tavaraa + koirahäkki, tänään taas pienempi Ikea-kassillinen täydennystä. Samaan aikaan kämppää tulee koko ajan skannailtua katseellaan ylimääräisen tavaran bongaamiseksi. Eilen tein myös kaappitarkistuksen, jossa kävin kaikki asunnon kaapit läpit, mitä niissä on ja ovatko tavarat niissä paikoillaan. Se osaltaan tuotti tuon tämänpäiväisen täydennyskassin kirppikselle.
Omalla kohdallani kriittisyys sen suhteen mitä todella haluan säilyttää lisääntyy koko ajan. Asunnossa ei enää juurikaan ole mitään turhaa sälää, joka pyörisi ilman paikkaa ja joutaisi sen myötä lähtemään. Sen sijaan kirjoja, elokuvia ja pelejä on yhä paljon ja huomaan miettiväni paljon sitä, kuinka todennäköisesti kaikille niistä tulee todella olemaan käyttöä. Jotenkin vain tekisi mieli haalia tavarat hyllyiltä kassiin ja rahdata pois. Sikäli tunne on kyllä järjetön, koska en pidä tyhjistä hyllyistä.
Koetan silti välttää liian radikaaleja kertapoistoja, ettei ala sitten myöhemmin kaduttaa. Vauhtisokeus kun voi helposti iskeä ja kun avaruuden aiheuttama uutuuden viehätys karisee osia tavaroista voi tulla ikävä. Niin mieluummin sitten varmistelee ja käy kunkin ryhmän läpi useaan otteeseen. Poistaa aina jotain ja katsoo jonkin ajan päästä uudelleen vieläkö jotain poistettavaa löytyy. Ja tähän mennessä on löytynyt aina. Jopa astiakaapista, jonka kohdalla luulin päässeeni jo valmiiksi. Keräämääni Kermansaven Heinä -sarjaa oli eksynyt meille joitain astioita, joita en oikeasti koskaan käyttänyt. Niinpä vaikka sarja oli oikea, saivat muutamat astiat kulkea kaapista kirpparille, josta ne kaikki jatkoivatkin jo uusiin koteihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti