Viime aikaisista kirpputoribongauksistani tämä kirja on suosikkini. Alexander von Schönburg käy kirjassaan läpi kuinka voi olla rikas ja tyylikäs vaikka ei omistaisikaan paljoa rahaa - ja kuinka vapautuminen rahan ikeestä suorastaan lisää rikkautta. Joiltain osin kirjaan on helppo samaistua ja se sai itseni myös pohtimaan joitain asioita, kuten ammatti-identiteettiä. Kirjassa ammatti-identiteetin merkitys ja ongelmat nostetaan esille puhuttaessa työttömyydestä; miten etenkin joissain piireissä lähes väistämättä törmää kysymykseen omasta ammatista ja ammattiasemasta. Itsestäni tämä kysymys on sillä mielenkiintoinen, että oma identiteettinä rakentuu tällä hetkellä väistämättä täysin muiden asioiden kuin työn ympärille. Olen opiskellut kuusi vuotta alaa jonka töitä en ole tehnyt ja työskentelen nyt vuokratyöläisenä tehtävissä jotka eivät liity koulutukseeni millään tavalla. Uraa tässä ei siis olla vielä rakentamassa, mutta en osaa pitää tilannetta huononakaan. Minulla on tällä hetkellä töitä ja viihdyn hyvin tämän hetkisissä tehtävissäni. Minulla ei ole ehkä aavistustakaan kauanko nykyistä työtä jatkuu ja mitä aion tehdä sen jälkeen, mutta tällä hetkellä se ei edes ahdista. Asumismenomme ovat hyvin pienet ja palkka sellainen, että saan joka kuukausi kasvatettua yllättäviä tilanteita varten rakentamaani puskuria.
Vaikka olenkin ajoittain suht neuroottinen ihminen mitä tulee rahojen riittämiseen, pidän nykyistä tilannetta tavallaan jopa vapauttavana: kaikki mahdollisuudet ovat auki. Samalla säästämiseen tulee kummasti lisämotivaatiota, kun en osaa sanoa varmuudella edes kolmen viikon päähän tulevatko työni jatkumaan. Jos ne jatkuvat, puskuri kasvaa. Jos ne eivät jatku, puskuri kestää kunnes tulee jotain muuta.
Silti en tiedä mitä moiseen kysymykseen vastaisi. Vastaisinko koulutukseni pohjalta olevani kulttuurientutkija (mikä mielestäni kuvaa opintokokonaisuuttani paremmin kuin pelkkä filosofian maisteri tai kulttuurihistoroitsija) vai nykyisen työni perusteella olevani logistiikkatyöntekijä (mikä pitää paikkansa ainakin 31.3. asti)? Kumpikin vastauksista jättäisi pois jotain olennaista. Alkuun kerroin saaneeni ei-oman alan töitä. Sitten lakkasin kuitenkin pitämästä tästä vastauksesta. Olen 25-vuotias ja koen olevani vasta ihan alussa työuraani. Mistä minä vielä tietäisin mikä tulee lopulta olemaan ominta alaani ja mitä kautta niihin tehtäviin päädyn. Jotenkin vastauksesta tulee vähättelevä olo nykyisiä tehtäviä kohtaan, sellainen että tekisin jotakin johon miua ei ole koulutettu ja josta minun tulisi automaattisesti pyrkiä paremmin koulutustani vastaaviin tehtäviin. Vaikka yhtä hyvin kyseessä voi olla uuden polun alku, joka johtaa johonkin uudenlaiseen.
Töiden suhteen olen valmis pitämään mieleni avoimena. Identiteetin rakennuspalikoiksi valitsen mieluummin elementtejä jotka ovat vähemmän suhdanneherkkiä ja paremmin itseni valittavissa. Yhtenä tärkeänä sellaisena elämässäni on ollut eläinharrastus ja sen mukanaan tuomat monet tuttavuudet. Se on pysynyt elämässäni asiana, johon vähävaraisemmat kaudet tai paikkakuntien muutoksetkaan eivät ole vaikuttaneet. Silloinkin kun työrooli on vielä hakusessa, voin löytää itselleni monia muita rooleja joista olen varma ja joiden varaan voin rakentaa. Elämässä löytää aina jotain. Se on rikkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti