Lisää tunteja vuorokauteen, (taas) pieniä sortumisia ja vähän edistystäkin

Joitakin päiviä sitten Minimalismin ilo -blogissa oli linkki tavaran hamstraamisaiheiseen radio-ohjelmaan. Innostuin radio-ohjelmasta heti kovin, mutta innostus jäi kovin lyhytaikaiseksi. Ohjelma kokonaiskesto oli lähemmäs tunnin, eikä minulla ollut aavistustakaan milloin ehtisin oikeasti rauhoittumaan kokonaiseksi tunniksi koneelle kuuntelemaan radio-ohjelmaa. Viime päivät kun on ollut niin menossa, että hyvä kun on ehtinyt koneella edes sähköposteja vilkaista. Niinpä koitin kurkkia ohjelmasta poistumispäivää ja miettiä, ehdinköhän perehtyä siihen ollenkaan sen netissä oloaikana - poistumispäivää kun en linkin yhteydestä heti löytänyt.

Ongelmaan löytyi kuitenkin lopulta suht simppeli ratkaisu; ohjelma oli ladattavissa Mp3-tiedostoksi. Asiaa hetken pyöriteltyä tiesin, mistä saisin tarvitsemani puuttuvan tunnin vuorokauteen. Ja asian kerran oivallettuani löysin samasta lähteesta myös muutamia muita lisätunteja toisia radio-ohjelmia varten. Meillä soi töissä käytännössä aina radio taustalla. Kyseinen radio ei ole omalla työpisteellämme, mutta musiikki kuuluu siihen silti suht hyvin. Käytännössä kuuntelen siis kaikki päivät musiikkia työnteon ohella. Nyt vain vaihdoin taustamusiikit osaksi päivää omalta Mp3-soittimelta tulevaan puheradioon ja ongelma oli ratkaistu. Minun ei tarvitse työssäni kirjoittaa mitään tai keskittyä laajempimittaiseen lukemiseen. Niinpä radio-ohjelman seuraaminen sujuu työnlomassa hyvin työnteon siitä häiriytymättä. Soitin kuulokkeineen kun pitää kädet ja silmät täysin vapaina tavaran käsittelyä varten.

Tavarankäsittelyä olen kyllä sortunut tekemään töiden ulkopuolella vähän liikaakin. Siinä missä ostolakko on sujunut mieheltä ilman takapakkeja, samaa en voi valitettavasti sanoa itsestäni. Tämän pikkuista reilun viikon aikana olen sortunut jo kahteen elokuvaostokseen; toinen oli töistä tarttunut uudempi Disney-klassikko, toinen taas huuto.netistä tarttunut vanhempi Disney-klassikko (miun piti vain pikaisesti tarkastaa itselläni myynnissä olevat kohteet, eikä suinkaan vilkaista muiden myytäviä). Ja tässä kohtaa en halua edes puhua muutamista Tampereelta mukaan tarttuneista pokkareista ja Disney-klassikoista, joita en kylläkään ostanut itse (periaatteessa kyseessä on lieventävä asianhaara, mutta ei silti muuta sitä tosiasiaa että asuntoon virtaava tavaramäärä on kaikkea muuta kuin pysähtynyt).

Voisin selittää asian itselleni parhain päin toteamalla, että asunnon kokonaistavaramäärä on kuitenkin helmikuussa selvästi laskenut. Kirpputoripöytä on ollut tässä hyvänä apuna ja jokaista tullutta dvd:tä kohti on myös lähtenyt dvd ja jokaista pokkaria kohden pokkari (muun kirpputoritavaran ohella tietysti). Silti täytyy myöntää että olen hieman pettynyt itseeni. Kyse on kuitenkin vain kuukaudesta. Ei kenellekään pitäisi olla mahdotonta vältellä shoppailua yhtä vaivaista kuukautta. Paitsi minulle, selvästi. Mies ei ole kyllä ollut asiasta kauhean pahoillaan, koska hän on nyt todenteolla innostunut ruuanlaitosta ja miun sortumiset sakkoineen ovat osaltaan kasvattaneet kuukauden ruokabudjettia. Silti itse katsoo tässä olevan ryhdistäytymisen paikka.

Jossain rutiinimuutoksessa sitä on kuitenkin myös onnistunutkin. Tykkään varata työaamuihin pientä pelivaraa mahdollisia yllätyksiä varten (jos vaikka rotta olisi sattumalta karannut häkistä, jokin tavara hukassa tms.). Tammikuussa käytin nämä yleensä ylimääräiset minuutit paikallani istumiseen. Nyt olen saanut jo useana aamuna aikaiseksi käyttää nämä n. 5-10 minuuttia pieneen järjestelyyn. Siinä ajassa kun tyhjentää helposti ruokailupöydän ja keittiön työtason sekä nappaa roskapussin mukaan töihin lähtiessä. Asunto on jo näin pienellä panostukselle heti paljon siistimmän näköinen ja miehenkin on paljon helpompi aloittaa kokkaaminen kun tasot eivät ole valmiiksi täynnä. Tästä kun saisi pidettyä kiinni ja kehitettyä rutiinin joka kestäisi vaikkeivat työt nyt heti helmikuun jälkeen jatkuisikaan.

Erilainen kauppareissu

Stockmannilta tuli taas perinteiset kanta-asiakassetelit, joilla saa 100 euron ostoksista 20 euroa alennusta ja 50 euron ostoksista kympin. Edellisten setelien kohdalla tuli huomattua niiden käyvän myös Stockmannin ruokaosastolle, mitä en ollut tullut aiemmin edes ajatelleeksi. Koska tässä kuussa ei ole suunnitelmissa hankkia mitään Stockmannilla myytävää tavaraa, päätimme sijoittaa ainakin toisen seteleistä ruokaostoksiin. Tai tarkemmin sanottuna täydentää ruoka-ainevarastoja sellaisilla raaka-aineilla, joita meille ei yleensä raaskita hankkia. Mieskin kun on nyt kuukauden keittiövastuunsa aikana löytänyt monia mielenkiintoisia reseptejä, joista moneen kuuluu meidän keittiön mittapuulla vähän eksoottisempia ainesosia.

Ostosreissu tehtiin pidemmän kaavan kautta. Ennen kauppaan menoa kävimme järjestämässä kirpputoripöydän ja sen jälkeen poikkesimme kahvilaan syömään paninit ja jäätelöt. Miusta tulee helposti kärttyinen nälkäisenä, joten suoraan töistä tulleena pieni tankkaustauko ennen isompaa kaupassa kiertelyä oli paikallaan. Isossa vieraammassa kaupassa kun menee aina väkisin enemmän aikaa, kun ei tiedä tuotteiden sijaintia ja tuotevalikoimaa yhtä hyvin ennalta. Etenkin kun tällä kertaa kauppa kierrettiin oikeasti kokonaisuudessaan läpi ja tutustuttiin siihen mitä kaikkea lähikaupasta poikkeavaa tuolta oikeasti löytyy.

Mies oli laatinut ohjeittensa pohjalta listan niissä tarvittavista raaka-aineista. Mies kun on ottanut keittiön nyt oma-aloitteisesti valtakunnakseen miun ollessa kokopäivätöissä ja hänen viettäessä opintojen myötä enemmän aikaa kotona (roolien on määrä vaihtua tämän kuun jälkeen jos jään nykyisen työpätkän jälkeen taas työttömäksi, joten nautin kokkausvapaasta niin kauan kuin sitä kestää ;)). Listalta löytyi erityisesti erilaisia pähkinöitä, siemeniä ja öljyjä, joista kumpikin pitää, mutta jotka ovat hintansa vuoksi jääneet yleensä hankkimatta. Nyt niitä on sitten kaapissa useampia erilaisia odottamassa keittiökokeiluja.

Samalla reissulla eksyttiin kurkkaamaan myös keskustassa sijaitsevan Punnitse & Säästä liikkeen valikoimaa. Sekin oli selvästi isompi kuin olin ajatellut sen olevan ja sitä myötä valikoima moninkertainen odotuksiini nähden. Tällä kertaa ostokset kyseisessä liikkeessä jäivät kuitenkin aika minimiin ja mukaan lähti täydennyksi vain hiukan mansikka-vadelma luomumysliä sekä pesupähkinöitä. Pesupähkinöiden testaaminenkin kun on ollut minulla jo pitkään harkinnassa, mutta en ole raaskinut hankkia suorilta isoa pussia messuhinnoilla. Aiemmin noitakaan kun ei ole tajunnut irtomyynnistä katsoa.

Hurahtaneisuutta ilmassa?

Olen jo useammilla messuilla ihmetellyt suolakivideodoranttia ja alkanut harkita sellaisen ostamista kokeeksi. Normideodoranteista monet kun tapaavat jättämään vaatteisiin ikäviä valkoisia jälkiä, eivätkä kaikki edes toimi. Tänään kuitenkin törmäsin blogeja selatessa taas uuteen tuttavuuteen, Lushin paladeodoranttiin. Luettuani blogipäivityksen kommentteineen eksyin Lushin sivuille lukemaan tuotteesta lisää, ja luettuani tuotteen esittelytekstin ja kommentit huomasin eksyneeni tutkimaan jo palashampoita ja -hoitoaineitakin. Nyt itsellä on ostoskorissa toimituskuluineen lähemmäs viidenkymmenen euron tilaus odottamassa päätöstä mitä niiden suhteen teen.

Miehelle en sanonut vielä mitään. Miehen mielestä olen muutenkin vähän hurahtanut tähän raivaukseen ja muuhun. Siinä hän on varmasti osin oikeassakin. Itse koen kuitenkin ehkä enemmän eläväni jonkinlaista etsikkoaikaa; kyseenalaistavani vanhoja tottumuksiani ja etsiväni uusia tapoja hoitaa vanhat asiat. Ei siksi että uudet tavat olisivat aina parempia, vaan myös nähdäkseni toimivatko vanhat tavat oikeasti parhaiten juuri minulle vai toiminko niin vain tottumuksesta. Takaisin päinkin kun on aina mahdollista palata, jos tuntuu etteivät kokeilut vie tilannetta eteenpäin. Mutta jos uudet ideat ovat toimineet asunnonkin suhteen, miksei rutiinien tuuletus myös muilla osa-alueilla voisi tuottaa edes joitain uusia ahaa-elämyksiä?

Olisihan se ajatuksena kauhean kiva ettei deodorantin, shampoon ja hoitoaineen kaltaisista päivittäistavaroista kertyisi turhaa muoviroskaa ja ehkä nykymaailmassa kemikaalitulvaankin pitäisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Jälkimmäisestä en osaa kuitenkaan olla ainakaan tällä hetkellä kauhean huolissani, vaikka uskonkin kasanneeni elimistööni jo sellaisen kasan säilöntäaineita etten tule hajoamaan ikinä (tästä on itseasiassa joskus jopa vitsailtu arkeologiporukoissa, että tulevaisuuden kaivauksilla ruumiitkin päästään ajoittamaan eri-aikoina käytettyjen ja kiellettyjen kemikaalien myötä).

Toisena vaihtoehtona tämä on vain itsepetosta ja tapa kiertää shoppailulakkoa. Miun deodorantti on kyllä loppumassa, samoin kuin hoitoaine. Ja kyllä, deodorantti ja hoitoaine kuuluvat molemmat sallittujen ostosten listalle. Mutta kummasti nyt niitäkin on tarpeen shoppailla sen sijaan että heittäisin lähikaupassa ne samat ok:sti toimivat tuotteet samaan koriin maitolitran kanssa ajattelematta asiaa kummemmin. Ehkä kuitenkin jatkan itsepetosta uskottelemalla tämän olevan turhalta shoppailulta vapautuneen ajan käyttöä oman hyvinvoinnin edistämiseen. Ja mikäli mainospuheisiin olisi uskominen, vapauttaisi tämä liike miut vähintäänkin vuodeksi uusilta shampoo, hoitoaine ja deodoranttihankinnoilta (olettaen että tuotteet myös toimisivat itsellä).

(ja mainitsinko jo, että palashampoo olisi täydellinen ratkaisu lentomatkoille halutessani matkustaa pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa? Sehän käytännössä vapauttaisi miut ostamassa uutta käsimatkatavarakoon shampoopulloa sen tilalle jonka unohdin Vietnamiin - siis selvää säästöä. Ainakin jos unohdetaan se etten ole heti lentämässä mihinkään. Mutta eihän sitä tarvitse kertoa kellekään).

Haluaako joku auttaa miua keksimään lisää argumentteja sortumisen tueksi? Edes linkkien lukemisen jälkeen? ;)

Blogiteksti
Lushin sivut

 

Ostolakon alku

Tammikuu vaihtui helmikuuksi ja uusi haaste käynnistyi. Tavoitteena on siis helmikuun ajan olla ostamatta mitään ylimääräistä tavaraa; ulkona syöminen, elokuvissa ja kylpylöissä käynti ja muu ei-materialistinen kuluttaminen on helmikuussakin sallittua. Tähän itseasiassa jopa pyritään niillä rahoilla mitkä säästyvät tavarahankintojen jäädessä välistä. Helmikuun haasteeseen sovittiin yksi poikkeus ja sakko mahdollisista lipsumisista. Poikkeus ovat vanhemmat ennen vuotta 2000 ilmestyneet Disney klassikot, jos niitä tulee minulla töissä vastaan. Työsuhdettani jatkettiin helmikuun loppuun ja saan työpaikan kautta hankituista elokuvista mukavan suuruisen alennuksen kaupan hintoihin nähden. Asiasta keskusteltuamme siis sovimme, että noiden tiettyjen elokuvien kohdalla saan hyödyntää alennusta vapaasti, kunhan en sorru muihin hankintoihin. Mikäli houkutus käy kuitenkin kirpputorilla käydessä liian suureksi, sovittiin varuiksi sanktioistakin: mikäli kumpikaan hankkii mitään ei välttämätöntä, on esineen hintaa vastaava summa siirrettävä myös yhteistilille, josta rahoitetaan niin ruokahankinnat kuin yhteiset tekemiset. Jokaisen mahdollisen sortumisen joutuu siis maksamaan kahdesti.

Ei sillä että niitä sortumisia olisi tarkoitus haalia. Itsellä on vakaana aikomuksena pysytellä helmikuussa poissa kaupoista ruokakauppaa lukuunottamatta. Töissäkäyntiä ei kuitenkaan ole mielekästä vältellä, eikä kirppariakaan voi kiertää täysin niin kauan kuin meillä on sielä pöytä jota pitää käydä järjestelemässä. Näiden ulkopuolella miun pitäisi kuitenkin olla houkutuksilta kohtuullisen turvassa, nyt kun mainoksetkin on saatu blokattua asunnon ulkopuolelle. Itselleni tämä haaste voi silti olla pahempi kuin edes tahdon myöntää. Vuosikausia tavaramäärää kirppisten ja kierrätyskeskusten kautta kartuttaneena en ole tullut edes tajunneeksi kuinka paljon harrastan shoppailua; en vain tee sitä kaupoista juurikaan, paitsi nettikaupoista joskus. 

Tietenkin ostolakosta olisi voinut tehdä paljon tiukemmankin ilman mahdollisuuksia poikkeuksiin. Mies ei kuitenkaan välttämättä kestäisi, jos bongaisin jonkin keräilykohteistani tolkuttoman halvalla kirpputorilta ja joutuisin jättämään sen sinne. Joissain asioissa kun olen yhä turhan kiinni materiassa. Näissä pyrkiikin tällä hetkellä lähinnä tunnistamaan ongelmakohdat entistä selvemmin ja asettamaan kokoelmille selvemmät rajat. Ehkä jonain päivänä kokoelmatkin oppii näkemään enemmän vain tavarana.

Kirppistelyä vol miljoona

Manhattanin pöydästä luovuttiin nyt kuuden viikon jälkeen ja sain pöydän kautta menemään ison osan ennalta kasatuista neljästä kirpputorilaatikosta sekä pöydän aikana raivatuista tavaroista. Loppujenkin suhteen sain pidettyä kiinni päätöksestäni, eikä yksikään tavara palannut pöydältä takaisin kotiin. Vaatteet tiputettiin kotimatkalla Pelastusarmeijan laatikkoon ja muut tavarat annoin kaverin kaverin kyytiin, joka kuljettaa ne Raision Ekotilalle myyntiin. Vähän kummeksuvia katseita sain kyllä tuota lahjoitustavarakuormaa kasatessa ja kaverin kaveri ehti ääneenkin ihmetellä, enkö oikeasti meinaa enää ollenkaan uutta kirpputoripöytää ottaa, kun niin hyvänoloista tavaraakin lahjoitan surutta pois. Itseäkin siinä kohtaa vähän pisteli etenkin yhden tämän vuoden kirja-alesta hankitun kirjan poislaitto, jonka kohdalla tein luopumispäätöksen ehdittyäni lukea sitä noin puoleenväliin: ihan uuden veroinen ja puoliksi lukematonkin. Mutta päätös oli silti selkeä: mikään tavaroista kirppiksellä saatava summa ei olisi sen arvoinen, että haluaisin jatkaa samojen tavaroiden edestakaisin kantelua ja varastointia.

Ei sillä että sitä varastointia olisi pitänyt jatkaa kauaa. Vielä siinä kohtaakin kun Manhattanin pöydästä oli jo päätetty luopua ja sinne viety -50% alelappu, huomasin löytäväni asunnosta koko ajan uusia esineitä, millä en oikeastaan tee mitään. Mitä enemmän sitä on saanut turhaa sälää nurkista pyörimästä, sitä helpompi sitä on huomata mikä vielä on ylimääräistä. Niinpä kerättyäni näitä tavaroita uuteen kasaan, totesin sittenkin aiheelliseksi ottaa vielä uuden kirpputoripöydän. Tälläkertaa palataan taas Minimaniin, jonne menee kätevästi bussi lähes suoraan kotiovelta.

Olin varautunut jonottamaan pöytää useamman viikon, mutta tällä kertaa jonoa ei ollutkaan yhtään. Uusi pöytä saadaankin käyttöön heti huomenna ja uusi kerätty tavarakasa heti pois nurkista pyörimästä. Täytettyäni eteiseen taas pari Ikea-kassillista tavaroita odottamaan huomista ja haettuani vintiltä niiden seuraksi kasan mattoja ja yhden loisteputkivalaisimen, minun on taas vaikea uskoa, että olen muka viimeisen kuuden viikon aikana kuskannut taas kirpputorille kaiken ylimääräisen. Sisääntuleva tavaraliikenne kun ei riitä mitenkään selittämään tätä uutta kasaa. Ehkä tämän asunnon kaappitila ei vain olekaan ollut yhtään niin vähäinen kuin alkuun uskoimme, vaan tavaran voluumi vain monta kertaa pahempi kuin sitä ikinä osasi ajatella.

Toki sitä NYT taas tuntuu siltä, että kaikki ylimääräinen alkaa olla raivattu, mutta saa nähdä mitä sitä on oikeasti mieltä kuukauden tai parin päästä, kun ehtii taas tähän tavaramäärään tottua ja nähdä jääkö vieläkin osa tavarasta täysin käyttämättä.

Vihainen lintukuume leviää

Töissä on tavaroita purkaessa monesti aikaa ihmetellä ja viime päivinä ihmetys on kohdistunut erityisesti Angry Birds -tuotteisiin. Vaikka sitä on jo pidempään tiedostanut kuinka järjettömän nopeaksi tavaran kierto on käynyt ja sesongit lyhentyneet, on siihen liittyvä tavaraliikenne jotain ihan uskomatonta. Ihmiset haluavat aina jotain uutta ja jokin uusi myy paremmin kuin vanha, joten uusia tavaroita tuotetaan kuin liukuhihnalta. Ensin kehitetään hieno brändi joka myy ja sitten brändätty kuva painetaan joka toinen kuukausi uuteen malliin. Alkusyksyn Back-to-school Angry Birds tuotteet ehtivät olla kaupoissa sen pari kuukautta ennenkuin niiden tilalle tulivat Halloween Angry Birdsit. Halloween Angry Birds -tuotteet taas sysättiin yhtä nopeasti sivuun joulu Angry Birds -tuotteiden tieltä. Myymättä jääneitä vihaisia lintuja palaa kaupoista laatikoittain ja toisin kuin leffojen ja cd-levyjen kohdalla, on uutuuden viehätyksellä pelaavien sesongilelujen kohdalla paljon vaikeampi nähdä tulevia markkinoita jolloin ne toivotettaisiin tervetulleiksi takaisin liikkeiden arvokkaille myyntipaikoille. Eiväthän ne enää myy, jos ihmiset ovat jo ehtineet sellaiset hankkia.

Toki tavaran nopea kierto tekee sen ehtimisen yhä hankalammaksi. Jos sitä vähääkään haluaa harkita mitä sitä haluaisi kotiinsa kaupoista kantaa, voi päätöksen syntyessä olla jo myöhäistä. Sesonki meni eikä tuotetta saa enää mistään, koska sen tilalle on ehtinyt tulla jo kymmeniä uusia tuotteita. Tavaroiden liikkeisiin tulo- ja poistumisvauhti on käynyt osien tuoteryhmien kohdalla jopa ahdistavaksi. Siitä ei ole niin kovin kauaa, kun peleihinkin ehti odottaa uusia lisäosia ja lisäosien ilmestyessä peruspeliä oli pelattu jo niin pitkään ja hartaasti että vaihtelu otettiin ilolla vastaan. Nyt taas lisäosia syydetään vähintään puolivuosittain, eikä vanhoja ole ennen uusien ilmestymistä usein edes ehtinyt ostaa, saati pelata kyllästymiseen asti. Silti niiden lisäosien kohdalla jotka oikeasti haluaa, ei aina auta edetä omaan tahtiin. Mikäli lisäosaa ei ole valmis hankkimaan viimeistään vuosi ilmestymisen jälkeen, voi sitä olla monesta paikasta enää turha metsästää. Uuden tavaran virta on loputon ja vain klassikot ansaitsevat omat pysyvät paikkansa valikoimissa. Niinpä meillä on osien pelien kohdalla tehty tylysti päätös, ettei lisäosia hankita.

Sama lisäosarumba pyörii myös leffojen puolella. Siinä missä kakarana Aladdin oli Disney-leffoista poikkeus sen saatua jatkoa Jafarin paluun ilmestyessä, on nyt Disney klassikkojen lisäosien lista loputon: Tuhkimo 2, Tuhkimo 3; Leijonakuningas 2, leijonakuningas 3; Karhuveljeni Koda 2; Kronkin uudet seikkailut... Tuntuu ettei niin uutta Disney klassikkoa voi enää edes olla, etteikö siihen olisi jo saatu ainakin yhtä lisäosaa. Mutta pitäähän ihmisille saada myytyä jotain sen ensimmäisenkin elokuvan jälkeenkin, ettei myynti tyrehdy. Ja jos vanha idea yhä toimii, miksei maksimoida siitä saatavaa hyötyä samaan aikaan kuin syydetään koko ajan myös jotain uutta. Leffojen kohdalla tavaran kiertoa saadaan tosin ylläpidettyä myös ilman uusia tuotteita merkkinoille ilmestyessä vähän väliä uusia formaatteja: nyt kun valtaosa on vihdoin saanut päivitettyä valtaosan VHS kaseteista dvd-levyiksi, on hyvä siirtyä yhä enemmän Blue-ray ja 3D Blue-ray levyihin. Meiltä loput VHS-filmit kuskattiin poistoon vasta viime muuton yhteydessä ja nyt hyllyssä dvd:t elävät rinta rinnan blue-ray levyjen kanssa ja myös saavat elää; en ole todellakaan valmis lähtemään päivittämään koko dvd-kokoelmaa taas uuteen muotoon ainakaan niin kauan kuin soitin myös dvd-levyille löytyy.

Mikä tässä kaaoksessa sitten itseä eniten harmittaa? Näin vuosi sitten kaupassa kätevänoloisen 3 in 1 voileipägrillin. Voileipägrilli kuuluu meillä niihin keittiövarusteisiin joista en ole valmis luopumaan ja tuossa olisi saanut samaan tilaan mahtuvana myös vohveliraudan ja parilan. Vohveliraudalle ja parilallekin meillä kun olisi käyttöä, mutta ei tarpeeksi usein että näkisin aiheelliseksi ostaa kahta erillistä laitetta voileipägrillin lisäksi. Ostopäätös kuitenkin lykkääntyi, sillä meillä oli pitkään lainassa siskoni vohvelirauta. Siskon muutettua toiselle paikkakunnalla siskon vohvelirauta muutti perässä, joten päätin hakea laitteen harkittuna heräteostoksena itselleni. Kolme liikettä ja lukuisia verkkokauppoja myöhemmin minun oli kuitenkin uskottava, että laitteen valmistus on lopetettu eikä niitä löydy enää edes varastoista. Kaikennäköisiä uusia vohvelirautoja ja monitoimiparilagrillejä olisi sen sijaan löytynyt kymmenittäin erilaisia, mutta ei yhtäkään jossa olisi ollut myös se meille tärkein, eli voileipägrilli.

Ole tässä sitten harkitseva kuluttuja ja mieti huolella, mitä todella haluat. Eihän sitä ehdi kännyköiden kohdalla edes aloittaa vertailua, kun edellinen malli on myyty loppuun ja uusi malli ilmestynyt. Olen ehkä hidas, mutta en usko että olen ainoa sellainen. Saa nähdä missä kohtaa kirppiksetkin alkavat saada uutta asiakaskuntaa ihmisistä, jotka etsivät tuotteita joita eivät yksinkertaisesti ehtineet ostaa kaupasta, kun eivät sattuneet tarvitsemaan sitä juuri ilmestymispäivänä. Onneksi siihen voi sentään luottaa, että monia peruskodinkodinkoneita ja klassikoita valmistetaan jatkossakin, vaikka mallimerkinnät saattavatkin muuttua.    

Hyvä kiertää

Lemmikkipalstojen yleisellä höpinäalueella on ollut jo pidempään Hyvä kiertää -ketjuja. Ketjujen idea on hyvin yksinkertainen: ihmiset voivat ilmoitella paikkakunnan kera ylimääräisistä tavaroistaan, joista ovat valmiita luopumaan ilmaiseksi. Muut voivat sitten ketjusta bongailla itselleen tarpeellisia esineitä. Itselle on ketjujen kautta sekä tullut että lähtenyt tavaraa. Tulijoista omiin suosikkeihin kuuluu iso ja tuuhea kultaköynnös-kasvi. Lähtijät ovat olleet sekalaisempaa seurakuntaa. Viimeksi tänään ketjun kautta lähti miun vanha tietokonetuoli.

Tuolin tuli hakemaan nainen, johon olen törmännyt samojen ketjujen kautta kerran aiemminkin. Viimeksi tapasimme kesällä, kun hän tuli hakemaan meiltä muuttolaatikoita. Olimme juuri muuttaneet tähän nykyiseen asuntoon ja olin varastoinut kaikki hyvin kasaanmenevät pahviset muuttolaatikot vintille odottamaan tulevaa käyttöä. Minun puolestani ne olisivat sopineet olemaan vintilläkin, mutta miehen mielestä ne olivat vähän tiellä. Niinpä suostuin hänen ehdotukseensa luopua laatikoista, mutta poisheittämisen sijaan lisäsin ne kyseiseen lahjoitusketjuun.

Tänään sain kuulla, että näistä lahjoitetuista laatikoista oli ollut suuri apu kyseisen naisen muutossa. Samalla hän kertoi kuinka laatikot olivat jatkaneet matkaa hänen luotaan. Hän oli muuttonsa jälkeen kuullut sattumalta kaupassa puhelun, jossa mies oli todennut lähtevänsä vielä etsimään muuttolaatikoita ennen kotiinpaluutaan. Puhelun kuultuaan nainen oli mennyt kysymään mieheltä laatikkotarpeesta tarkemmin ja tarjoamaan näitä meiltä lähtöisin olevia laatikoita. Apu oli otettu mielihyvin vastaan ja niin laatikot lähtivät kolmanteen muuttoonsa uuden perheen matkaan. Samat laatikot, jotka olisivat yhtä hyvin voineet olla yhä täällä stressin ja turhan säätämisen aiheuttajina varastoa tukkimassa, ellei mies olisi patistanut niistä luopumaan.

Tämä lyhyt juttutuokio kyseisen naisen kanssa muistutti taas itselleni, että joskus pientä rahallista korvausta suurempi ilon aihe on vain saada tavaralle uusi elämä jonkun sellaisen luota joka arvostaa sitä sillä hetkellä enemmän. Itsellä turhaan tilaa vievä ja tiellä oleva roju voi jonkun toisen ihmisen luona muuttua taas toivotuksi ja tarpeelliseksi tavaraksi, joka tekee arjesta sujuvampaa. Kummankin arjesta, kun lahjoituksen myötä saa itsellekin lisää tilaa.