lauantai 26. tammikuuta 2013

Kirppistelyä vol miljoona

Manhattanin pöydästä luovuttiin nyt kuuden viikon jälkeen ja sain pöydän kautta menemään ison osan ennalta kasatuista neljästä kirpputorilaatikosta sekä pöydän aikana raivatuista tavaroista. Loppujenkin suhteen sain pidettyä kiinni päätöksestäni, eikä yksikään tavara palannut pöydältä takaisin kotiin. Vaatteet tiputettiin kotimatkalla Pelastusarmeijan laatikkoon ja muut tavarat annoin kaverin kaverin kyytiin, joka kuljettaa ne Raision Ekotilalle myyntiin. Vähän kummeksuvia katseita sain kyllä tuota lahjoitustavarakuormaa kasatessa ja kaverin kaveri ehti ääneenkin ihmetellä, enkö oikeasti meinaa enää ollenkaan uutta kirpputoripöytää ottaa, kun niin hyvänoloista tavaraakin lahjoitan surutta pois. Itseäkin siinä kohtaa vähän pisteli etenkin yhden tämän vuoden kirja-alesta hankitun kirjan poislaitto, jonka kohdalla tein luopumispäätöksen ehdittyäni lukea sitä noin puoleenväliin: ihan uuden veroinen ja puoliksi lukematonkin. Mutta päätös oli silti selkeä: mikään tavaroista kirppiksellä saatava summa ei olisi sen arvoinen, että haluaisin jatkaa samojen tavaroiden edestakaisin kantelua ja varastointia.

Ei sillä että sitä varastointia olisi pitänyt jatkaa kauaa. Vielä siinä kohtaakin kun Manhattanin pöydästä oli jo päätetty luopua ja sinne viety -50% alelappu, huomasin löytäväni asunnosta koko ajan uusia esineitä, millä en oikeastaan tee mitään. Mitä enemmän sitä on saanut turhaa sälää nurkista pyörimästä, sitä helpompi sitä on huomata mikä vielä on ylimääräistä. Niinpä kerättyäni näitä tavaroita uuteen kasaan, totesin sittenkin aiheelliseksi ottaa vielä uuden kirpputoripöydän. Tälläkertaa palataan taas Minimaniin, jonne menee kätevästi bussi lähes suoraan kotiovelta.

Olin varautunut jonottamaan pöytää useamman viikon, mutta tällä kertaa jonoa ei ollutkaan yhtään. Uusi pöytä saadaankin käyttöön heti huomenna ja uusi kerätty tavarakasa heti pois nurkista pyörimästä. Täytettyäni eteiseen taas pari Ikea-kassillista tavaroita odottamaan huomista ja haettuani vintiltä niiden seuraksi kasan mattoja ja yhden loisteputkivalaisimen, minun on taas vaikea uskoa, että olen muka viimeisen kuuden viikon aikana kuskannut taas kirpputorille kaiken ylimääräisen. Sisääntuleva tavaraliikenne kun ei riitä mitenkään selittämään tätä uutta kasaa. Ehkä tämän asunnon kaappitila ei vain olekaan ollut yhtään niin vähäinen kuin alkuun uskoimme, vaan tavaran voluumi vain monta kertaa pahempi kuin sitä ikinä osasi ajatella.

Toki sitä NYT taas tuntuu siltä, että kaikki ylimääräinen alkaa olla raivattu, mutta saa nähdä mitä sitä on oikeasti mieltä kuukauden tai parin päästä, kun ehtii taas tähän tavaramäärään tottua ja nähdä jääkö vieläkin osa tavarasta täysin käyttämättä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti