Tammikuu vaihtui helmikuuksi ja uusi haaste käynnistyi. Tavoitteena on siis helmikuun ajan olla ostamatta mitään ylimääräistä tavaraa; ulkona syöminen, elokuvissa ja kylpylöissä käynti ja muu ei-materialistinen kuluttaminen on helmikuussakin sallittua. Tähän itseasiassa jopa pyritään niillä rahoilla mitkä säästyvät tavarahankintojen jäädessä välistä. Helmikuun haasteeseen sovittiin yksi poikkeus ja sakko mahdollisista lipsumisista. Poikkeus ovat vanhemmat ennen vuotta 2000 ilmestyneet Disney klassikot, jos niitä tulee minulla töissä vastaan. Työsuhdettani jatkettiin helmikuun loppuun ja saan työpaikan kautta hankituista elokuvista mukavan suuruisen alennuksen kaupan hintoihin nähden. Asiasta keskusteltuamme siis sovimme, että noiden tiettyjen elokuvien kohdalla saan hyödyntää alennusta vapaasti, kunhan en sorru muihin hankintoihin. Mikäli houkutus käy kuitenkin kirpputorilla käydessä liian suureksi, sovittiin varuiksi sanktioistakin: mikäli kumpikaan hankkii mitään ei välttämätöntä, on esineen hintaa vastaava summa siirrettävä myös yhteistilille, josta rahoitetaan niin ruokahankinnat kuin yhteiset tekemiset. Jokaisen mahdollisen sortumisen joutuu siis maksamaan kahdesti.
Ei sillä että niitä sortumisia olisi tarkoitus haalia. Itsellä on vakaana aikomuksena pysytellä helmikuussa poissa kaupoista ruokakauppaa lukuunottamatta. Töissäkäyntiä ei kuitenkaan ole mielekästä vältellä, eikä kirppariakaan voi kiertää täysin niin kauan kuin meillä on sielä pöytä jota pitää käydä järjestelemässä. Näiden ulkopuolella miun pitäisi kuitenkin olla houkutuksilta kohtuullisen turvassa, nyt kun mainoksetkin on saatu blokattua asunnon ulkopuolelle. Itselleni tämä haaste voi silti olla pahempi kuin edes tahdon myöntää. Vuosikausia tavaramäärää kirppisten ja kierrätyskeskusten kautta kartuttaneena en ole tullut edes tajunneeksi kuinka paljon harrastan shoppailua; en vain tee sitä kaupoista juurikaan, paitsi nettikaupoista joskus.
Tietenkin ostolakosta olisi voinut tehdä paljon tiukemmankin ilman mahdollisuuksia poikkeuksiin. Mies ei kuitenkaan välttämättä kestäisi, jos bongaisin jonkin keräilykohteistani tolkuttoman halvalla kirpputorilta ja joutuisin jättämään sen sinne. Joissain asioissa kun olen yhä turhan kiinni materiassa. Näissä pyrkiikin tällä hetkellä lähinnä tunnistamaan ongelmakohdat entistä selvemmin ja asettamaan kokoelmille selvemmät rajat. Ehkä jonain päivänä kokoelmatkin oppii näkemään enemmän vain tavarana.
Itse aloitin shoppailulakon pari vuotta sitten, uuden vuoden alku lienee inspiroinut muutokselle. Silloin oli syksyllä tiedossa ulkomaanmatka ja ajattelin että jos olen siihen asti ostamatta turhuuksia niin sitten lomalla voin shoppailla. Ajatus tuntuu melko vinksahtaneelta jos palkitsen ostamattomuutta ostamalla.. Silloin ensimmäinen kuukausi teki vähän pahaa kun kaupoissa oli ihania kenkiä, laukkuja, koriste-esineitä jnejne ja osa vieläpä alennuksessa. Kieltäydyin tiukasti KAIKESTA (ruokakauppaa lukuunottamatta, noh, suihkugeelin saatoin ostaa) ja vähensin kaupoissa kiertelyä. Huomasin että mitä vähemmän kiertelee niin vähemmän altistuu kiusauksille. Parin-kolmen kuukauden tuskailun jälkeen helpotti ja kauppojen niin kauniit tavarat alkoivat muuttua roinaksi ja ajatus niiden kotiinkantamisesta sai voimaan pahoin. Pystyin taas kiertelemään kaupoissa ilman että tavaran ihanuus olisi syy ostaa. Samoihin aikoihin aloin kyllä karsia tavaraa ja vaatteita kotona, ehkä sekin vaikutti kun en halunnut mitään täyttämään tilaa enkä pysäyttämään vähentämisen hurmaavaa tunnetta :D Opin vaatimaan kotona olevilta tavaroilta (ja mahdollisilta tulevilta ostoksilta) enemmän: monikäyttöisyyttä, kauneutta, laatua.
VastaaPoistaMatkoilta en sitten paljoa lopulta ostanutkaan, pari ennalta suunniteltua tuotetta jotka olivat sillä halvempia kuin täällä.
Omalla kohdallani toimi siis tuo alussa ollut väkisin "vierottautuminen", ja myöhemmin tavarat alkoivat kuin itsestään menettää merkitystään.
Nykyään kiertelen kaupoissa ja kirppareilla normaalisti, pidän kauniista asioista ja niiden katselusta mutta en halua omistaa niitä. Koitan pitää kiinni yksi sisään-yksi ulos periaatteesta ja se saa kivasti harkitsemaan ostoksia ja etenkin onko se uusi oikeastaan parempi kuin vanha ja minkä se sitten syrjäyttäisi?
Huh, tulipa sekava selostus, toivottavasti sait selkoa. Kiva kuulla muidenkin vähennysprojekteista ja saada vertaistukea :)
ps. Jos tuntuu että kaapeissasi riittää karsittavaa, niin kyllä täälläkin oli. Kahden hengen talous johon tavaraa oli ehtinyt kertyä 7vuotta vaati monen monta ikea-kassillista ja kirppispöytää. Kahden ensimmäisen kirppisreissun jälkeen ei edes huomannut että tavaraa olisi lähtenyt vaikka molemmilla kerroilla luulin karsineeni tavarat "minimiin". Nyt parin vuoden karsimisen ja viiden kirppisreissun (lukuisten ikea-kassien ja jätesäkkien) jälkeen olen uskoakseni sopivassa pisteessä kun huomaan ettei tarvitse siivota niin usein eikä se silloinkaan vaadi kovin paljoa. Myös jäljellä olevat kalusteet ja esineet tulevat paremmin esille ja näyttävät paremmilta.
Meillä on nyt tosiaan 8kk:n sisään ollut yhteensä 3kk kirpputoripöytä (2 kertaa Manhattanilla ja 2 kertaa Minimanissa), jonka lisäksi tavaraa on lahjoitettu eteenpäin ja huonokuntoisimpia siirretty suoraan energiajätteeseen. Ja nyt vasta alkaa tuntua edes vaikeammalta päättää mitä sinne kirpparille voisi vielä viedä.
VastaaPoistaSamaan aikaan uusi kyselyikä on alkanut nostaa päätään. Aina kun edes harkitsee ostavansa jotain, kysymysketju aktivoituu automaattisesti; miksi haluan juuri tämän esineen? Tarvitsenko esinettä oikeasti, vai kaipaanko jotain mitä uskon saavuttavani ostettuani esineen? Olisiko esineelle oikeasti käyttöä? Millaisissa tilanteissa käyttäisin esinettä? Tuleeko sellaisia tilanteita oikeasti? Miten niistä tilanteista on selvitty aikaisemmin ja miksi vanha malli ei enää toimi? Onko esineelle olemassa selvää paikkaa? ...listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Samoja kysymyksiä tulee esitettyä myös kumppanille ja niitä käydään läpi myös jo olemassa olevien esineiden kohdalla. Kyseenalaistamalla ja kysemällä on itselle ollut helpompi selvittää, mitä asunnossa on tullut pidettyä vain tottumuksesta.
Ylimääräisen sälän vähetessä kaikki jätettävä pääsee kieltämättä paremmin oikeuksiinsa, kun se ei huku yhtä voimakkaasti sekalaisen sälän joukkoon. Siivouksellisestikin isoin ongelma on meillä alkanut olla ajelehtivan sekaromun sijasta hujan hajan olevat tiskit - niitä kun ei olla vielä opittu nostamaan suoraan koneeseen käytön jälkeen ja astioista ei voi oikein luopuakaan ajelehtimisen estämiseksi ;)
Sama juttu tiskien kanssa meilläkin! Pyörivät ympäriinsä, pahimmassa tapauksessa siihen asti että kaapista loppuvat astiat ja on pakko täyttää kone. Itse mietin löytyisikö ratkaisu astioiden vähentämisestä jolloin konetta olisi pakko täyttää useammin, meiltä löytyy lautasia neljää eri kokoa kutakin 12kpl ja laseja viittä eri sarjaa kutakin 6kpl sekä hartaudella kerättyjä sekalaisia kahvikuppeja 12kpl. Erikseen on vielä "pyhäastiat" jotka mielelläni ottaisin arkikäyttöönkin mutta ne eivät kestä tiskikonetta, näitä en edes uskalla luetella pyörtymättä itsekin. Arkiastiat vievät tiskikaapissa 3hyllyä joten en ole ottanut määrästä paineita mutta nyt numeroina näyttää pahemmalta.
VastaaPoistaMeillä matalia ja syviä lautasia on kumpiakin vasta kuudet, eli viimeistään niiden loputtua kone on laitettava pyörimään. Isomman ongelman aiheuttavat lasit: pikkulaseja löytyy tusina ja isoja laseja ja kahvikuppeja samoin. Silloin kun olemme kahdestaan, on lasit käytännössä mahdoton saada loppumaan vaikka sortuisi turhan usein ottamaan puhtaan lasin kaapista. Niitä pyörii sitten niin keittiön ja olkkarin tasoilla kuin koneillakin, vaikka astianpesukoneessakin olisi tilaa. Kuitenkin lähes viikottaisissa peli-illoissa osallistujamäärä vaihtelee 3-11 hengen välillä, jolloin pikkulautasten ja lasien tarve on taas ihan eri luokkaa kuin kahdestaan ollessa. Ja kun tarve isommalle määrälle on sen verran säännöllisesti ja usein, niin kertakäyttöastiat tai vuokra-astiat eivät ole vierasvarana toimiva vaihtoehto.
VastaaPoistaEi sillä etteikö sitä kaipaisi välillä muutamia isoja ja syviä lautasiakin lisää, silloin jos on porukkaa yökylässä niin että syödään isommalla porukalla meillä. Tämä projekti on kuitenkin jo sillä vaiheessa kun en haluaisi kaappiin eripari astioita ja olemassa olevat ovat sarjaa jota ei enää kaupoissa myydä. Niin täydennystenkin kanssa on sitten kirpparien varassa. Onneksi tämä tarve on kuitenkin selvästi harvempi.