Hintalappuhaaste

Pöytä on ollut nyt Manhattanilla viime torstaista asti ja pöytää on tullut käytyä jo pari kertaa järjestämässä ja täydentämässä. Nyt kotona onkin käynnissä hintalappuhaaste. Ottaessani pöydän otin samalla myös neljä arkillista hintalappuja, eli yhteensä 132 lappua. Nyt haasteena on löytää jokaiselle lapulle tavara ja kuskata ne kirpputoripöydälle - yksisuuntaisella lipulla, sillä kirppispöytää ei tyhjennetä enää takaisin kotiin.

Alkuun laput menivät oikein sutjakkaasti, mutta nyt vauhti on taas hidastunut. Lappuja olisi jäljellä vielä 20, eli vielä kaksikymmentä tavaraa pitäisi keksiä. Tähän mennessä perattuina on vaatekaappi, eteinen, keittiö ja rottalankaapit, sekä leffa-, cd- ja pelihyllyt. Nyt onkin hetkellinen seisahdus mietittäessä mihin muualle sitä vähällä tai olemattomalla käytöllä olevaa tavaraa olisi voinut vielä jemmautua.

Tähän mennessä tämän kirppispöydän jäljiltä isoin muutos näkyy eteisestä, josta poistui pari isoa punaista laatikkoa, joissa on ollut tumppuja, pipoja ja muita, sekä osa niiden sisällöstä. Kyseiset laatikot kun olivat varsin epäkäytännölliset ja suhteettoman suuret tilaan ja tarpeeseen nähden. Jotenkin kummasti osa laatikoiden sisällöstä olikin sitten unohtunut, kun niihin ei nähnyt, jonka lisäksi niihin oli eksynyt vähän myös sekalaista sälää.

Nyt koettaa etsiä ideoita poistoihin facebookin Tavara päivässä pois -ryhmästä. En suostu uskomaan että nykyiselläkään tavaramäärällä kaikki olisi jo oikeasti tarpeen.


edit. Yhdessä arkissa olikin näemmä aina 33 eikä 30 hintalappua kuten kirppiksen sivuilla luki. Fiksattu siis lukuja, juuri kun meinasin päästä hehkuttamaan että enää 13 tavaraa puuttuu tavoitteesta - matkaa onkin siis vielä 16 tavaran verran. Postauksen kirjoittamisen jälkeen kassiin kun on saatu lisää pari peliä, Pentikin sipulikulho ja magneetti.

Kodin merkityksien pohdintaa kirppiskassin äärellä

Kirppistelystä on tullut kuluneen vuoden aikana yksi lempiharrastuksistani, lähes ensimmäistä kertaa enemmän myyjäosapuolen näkökulmasta. Tähän asti kun on tullut käytettyä lähinnä vuosia tavaran kantamiseen kirppiksiltä kotiin päin. Kuitenkin tämän vuoden aikanakin kirppistely on muuttunut paljon. Vielä reilu vuosi sitten romua oli yksinkertaisesti niin paljon, että sitä odotteli aina laatikoittain sitä että kirppispöytä tyhjeni sen verran että sitä pystyi kantamaan sille lisää. Tavara oli sekalaista sälää ja hinnat pyrki pitämään sen mukaisina - ehdottomasti tärkeintä kun oli että pöytä veti hyvin ja tavarasta pääsi mahdollisimman reippaaseen tahtiin eroon.

Nyt vuotta myöhemmin pöytä tulee edelleen otettua kun kirppiskassi täyttyy. Kuitenkaan niitä täydennyskasseja ei ole enää montaa jemmassa, vaan täydennyksiä tulee aina napsittua kaapeista ja laatikoista kirppikselle päin suunnatessa. Pöydän täydentäminen on muuttunut koko ajan vaikeammaksi, vaikka siihen viimeiseen kirppispöytään ei ollakaan vielä päästy - nyt en enää tiedä tuleeko sellaista tilannetta oikeasti ettei kämppään millään aikavälillä kertyisi sen verran rojua ettei sitä kirppikselle astikin riittäisi. Jos ei muuten niin kimppapöytään kavereiden kanssa; sen verran sitä omat tarpeet ja kiinnostuksen kohteet kuitenkin aina ajankanssa muuttuvat.

Nyt kirppikselle täydennyksiä viedessä asiaa lähestyy kuitenkin hyvin eri tavalla kuin aiemmin. Nyt kun kyse ei ole enää puhtaasti ylimääräisen sälän hävittämisestä, mukaan on tullut paljon enemmän pohdintaa siitä, mitä oikeasti haluan kotoanani olevan. Yksittäisistä tavaroista on siirtynyt kokonaisuuksiin. Sitä miettii mitä haluaa kotonaan tehdä ja mitä siihen tarvitsee. Mitkä asunnossa ovat niitä oikeasti tarpeellisia ja mieluisia juttuja. Sitä on jollain tasolla uskonut tehneensä jo pidempään, mutta jotenkin lähestymistapa on silti selkeästi muuttunut. Siinä missä aiemmin mietin esine esineeltä tarvitsenko sitä johonkin, nyt asiaa lähestyy enemmän tekemisen ja merkityksien kautta. Sinänsä tarpeellisen oloinen esinekin voi olla turha, jos sen tilalla voi käyttää yhtä hyvin jotain muuta tai jos sen käyttö on jäänyt olemattoman vähäiseksi. Esimerkiksi polkupyörä on päätynyt nyt myytävien listalle. Minä en pidä ollenkaan pyöräilemisestä keskustassa ja nyt kun asumme keskellä sitä, lähden kaikkialle mieluummin kävellen tai bussilla. Sitten kun muutamme tästä joskus pois, pyörälle tulee taatusti olemaan vielä käyttyöä, mutta sen sijaan että varastoin pyörää sitä ennen vuosia ja huolehdin siitä muuttokuormassa, voin aivan hyvin myydä sen jollekin joka tarvitsee sitä nyt ja hankkia toisen pyörän sitten kun itse taas tarvitsen sellaista säännöllisemmin. Tämä asunto ei ole kuitenkaan vielä se lopullinen, niin kaikki mitä täällä on on sellaista jonka joutuu muuttamaan todennäköisesti vielä useampaan kertaan.

Vaatekaappikin on koko ajan jatkanut perkautumistaan, kun vaatemäärän vähentyessä näkee yhä selkeämmin mitä vaatteista todella tulee käytettyä. Tosin pienentyneen vaatevaraston myötä niitä vaatepoistoja on tullut myös toista kautta: huonompilaatuiset vaatteet ovat tihentyneiden pesujen myötä alkaneet todella erottua ja muutamia paitoja ja yhdet farkut on joutunut jo siirtämään kulahtaneina pyykkinarulta rottien virikkeiksi. Sellaisia kun ei toki kannata sinne kirppiksellekään roudata tilaa viemään. Kirppikselle pääsevät ne, jotka eivät jostain syystä eksy käytön kautta sinne pyykkinarulle asti (poislukien muutamat iltapuvut, jotka haluan säilyttää harvoista käyttökerroista huolimatta).

Tällä hetkellä sitä hakee kotona ololta ennen kaikkea helppoutta ja vaivattomuutta. Kun olen kotona, haluan käyttää mahdollisimman ison osan ajasta rentoumiseen. Eli tässä elämäntilanteessa tavoitettani edistää mitä vähemmän joudun käyttämään aikaa asunnon pintojen raivaamiseen ja tavaroiden etsimiseen. Pienempi tavaramäärä on siis tällä hetkellä itselleni selvästi palkitsevampi kuin yletön varautuminen kaikkeen mahdolliseen. Toisen kanssa asuessa molempien tarpeet on toki sovitettava yhteen. Keittiössä esimerkiksi sokerilämpömittari on itseni kannalta turha, mutta helpottaa taas selvästi kotitekoisista jäätelöistä innostunutta miestäni. Onneksi mieskin on kuitenkin innostunut mukaan raivaukseen, niin ettei hänkään halua jumittaa asunnossa mitään tavaroita jotka eivät ole oikeasti käytössä, vaan niiden kirppiskassiin päätymisestä päästään aina äkkiä sopuun.

Nytkin osa tavaroista (etenkin kirjahyllyistä) on kyllä sellaisia että olisin todennäköisesti valmis luopumaan niistä jos meille tulisi jostain syystä muutto pienempään asuntoon tai jos perhekoko tästä kasvaisi ja tarvitsisimme lisää tilaa. Nyt ne saavat kuitenkin vielä olla, koska niille on olemassa selkeät ja toimivat paikat ja koska ei sitä halua tämän kokoista asuntoa kuitenkaan täysin autioittaa, vaikka avaruutta arvostaakin koko ajan enemmän. 

Facebookärsytyksiä

Tänään opin taas uuden asian facebookista. Opin minne ne viestit joita ei-kaverilistalla olevat henkilöt laittavat tulevat. Samalla opin myös sen, ettei kyseisistä viesteistä tule minkäänsortin ilmoitusta. Pääsin siis selailemaan lukemattomia viestejä alkaen vuodesta 2011. Mikään viesteistä ei ollut enää ajankohtainen, mutta oikeaan aikaan löydettynä moni niistä olisi voinut olla mukava saada. Niitä kun oli lähetetty mm. myynti-ilmoitusteni tiimoilta. Minulla on kyllä myynti-ilmoituksissa aina yhteystietona sähköposti, mutta moni on näemmä kuitenkin päättänyt yhteydenoton tapahtuvan nopeammin facebookin kautta. En sitten kuitenkaan lähtenyt enää viesteihin vastaamaan, kun kysellyt häkit on myyty vuosi sitten, ja viimeisimmät tiedustellut rotanpoikasetkin kuukausia sitten.

Tavallaan pidän facebookista ja sen tarjoamista yhteydenpitokanavista, kuten viesti-toiminnosta (kaverilistalla olevien henkilöiden kanssa) ja eri yhteisöistä. Kuitenkin jatkuvat päivitykset ja muutokset rassaavat välillä hermoja. Jo ihan perustoimintojen käyttöä on joutunut opettelemaan niin moneen kertaan uudestaan, että osa ominaisuuksista on näemmä jäänyt kokonaan huomaamatta. Onneksi kuitenkin ostajat ovat sitten löytyneet muuta kautta ja muutkin viestien asiat saatu hoidettua.

Samalla sai kuitenkin itsekin muistutuksen ilmoituksen lukemisen tärkeydestä. Ilmoituksessa mainitut yhteydenottotavat ovat ne varmimmat ja yleensä todennäköisesti nopeimmat. Muuta kautta laitetut viestit voivat jäädä pimentoon, kun myyjä ei tajua kyseisiä viestejä koskaan saaneensa. Tai tajuaa sen viiveellä ;) Tällä hetkellä itseni ei kuitenkaan pitäisi edes mitään myynti-ilmoituksia katsella, kun rahanmenoa on ollut tarpeeksi muutenkin. Toivottavasti pari kirppisviikkoa auttaisi paikkaamaan lompakkoon ilmestynyttä lovea.

Ongelmia kirppistelyssä

Niin siinä sitten kävi, että Minimani meni nurin. Mitä ongelmia kirppiksellä olikaan, niitä ei saatu selvitettyä ja kirppis joutui pistämään lapun luukulle. Omat tavarat ehtivät olla myynnissä vain puolisen viikkoa - niin nopealla aikataululla ongelmat ilmestyivät ja asiat menivät tuohon pisteeseen. Tämän viikon lopulla on sitten saanut hakea myymättä jääneitä tavaroitaan ja tilityksiään. Itsellä tuli myyntivoittojen suhteen kolmen päivän ennätys, 50€, mutta se ei paljoa lohduttanut kun tuossa ajassa tavaraa jäi paljon myös myymättä.

Koska seassa oli paljon myös sellaista tavaraa jota ei halunnut tämän hetkisessä rahatilanteessa antaa suoraan ilmaiseksi, alkoi uuden kirppispaikan etsiminen. Nyt pöytä onkin varattuna Manhattanilta ensi torstaista eteenpäin. Ollaan sitten paluumuuttajia, etenkin nyt kun kesän kunniaksi ei tarvinnut edes jonottaa. Ensiviikon alussa täytetään vain kirppiskassit uudestaan kukkuroilleen ja torstaina käydään kippaamassa lasti. Manhattanin varaussysteemi oli muuttunut mukavasti ja nyt pöytävaraus on mahdollista tehdä tiettyyn pöytään. Netissä saa auki kirppiksen pöytäkartan, jossa pöytien varaustilannetta on mahdollista tarkkailla pöytäkohtaisesti. Tällaiselle tapariippuvaiselle, jolla on vakaa usko siihen että pöydän sijainnilla todella on merkitystä, kyseinen uudistus on enemmän kuin mieleen, siitäkin huolimatta että pöytäpaikka pitää nyt maksaa jo varauksen yhteydessä.

Ensiviikon alun joutuu siis vielä katselemaan eteisessä lojuvia kirppiskasseja, mutta onneksi ei sen kauempaa. Eipähän pääse ainakaan unohtumaan, että niitäkin voisi koettaa täyttää. Etenkin nyt kun Zooplussalta tuli laatikollinen tavaroita Mihailille. Niitäkään ei vain valitettavasti päässyt vielä laittamaan paikoilleen, kun pitää odottaa että Ropecon on ohi. Siihen asti pikkuhuone kun tulee pysymään hyvin vakaasti romuvarastona. Mihailin tavarakattaus on kyllä (ainakin toistaiseksi) onnistuttu pitämään suht maltillisena, vaikka toki poikakin jotain omaa tarvitsee, kuten kantokassin, valjaat, pedin, leluja ja kupit. 

Ropecon raivausta

Pikkuhuoneen tavarakaaosta

Joskus sitä kannattaa seurata sivusta miehen kaupankäyntiä. Mies kun on käyttänyt jo kuukausia oman ylijäämä roolipeli- ja figuurivarastonsa myyntiin. Pari viikkoa sitten yksi hänen kaverinsa tuttava ihmetteli kuitenkin figuureita ostaessaan miksei mies ole lähtenyt myyjäksi mihinkään tapahtumiin. Että tavaraa oli kyllä niin paljon, ettei myyntipöytä missään isommassa yleisötapahtumassa, kuten Ropeconissa olisi liioittelua. Mies ei heti vakuuttunut ideasta, mutta pienen googlettelun jälkeen lupauduttuani yhdeksi viikonlopuksi myyntiseuraksi mies päätyi lopulta varaamaan pöydän. Nyt kun tavaroiden läpikäynnille ja hinnoittelulle on deadline, 27.7., on viimein alkanut tapahtua. Itsellänikin on edessä asiaan liittyen yksi pienempi urakka - asetin mukaanlähtöni ehdoksi että saan askarrella tapahtumassa käytettäväksi pari alennuskylttiä kaupantekoa vauhdittamaan.

Sikälikin deadline on ollut hyvin paikallaan, että tuon tapahtumisen alettua eletään taas välivaihetta jossa yksi huone on
kuin pommin jäljiltä; huone on täynnä laatikoita, hinnoiteltavia tavaroita ja hinnoittelutarpeita, jonka lisäksi huoneeseen on vedetty kone tavaroiden listausta varten. Tällä hetkellä huone voi olla vielä pikkuhuone, jossa on nyt sohvan postumisen jälkeen parhaiten tilaa. Heti huoneen vapauduttua laatikkomerestään (minä kun oikeasti toivon, että kauppa kävisi hyvin ja valtaosa laatikoista jäisi matkasta Ropecon-viikonloppuna) huoneen osalle on muita suunnitelmia. Alkuun sinne mietittiin runkopatjasänkyä vieraille, mutta nyt huoneeseen tuleekin vieraiden sijasta pieni pentu.

Pitkien koira vai kissa pohdintojen jälkeen kun päädyimme miehen kanssa katsomaan haisunäätäpoikuetta ja sieltä on meille nyt yksi poika varattuna. Mihail tulee toki asumaan pääsääntöisesti vapaana koko asunnossa, mutta etenkin alkuun

Meille tuleva pikkupoika veljensä kanssa

yksinollessaan pojalla on hyvä olla oma soppi, josta on raivattu pois kaikki mikä voisi olla pikkuherralle vaaraksi. Niinpä poika saa pikkuhuoneeseen niin kuppinsa kuin lelunsakin. Tarvikehankintoja pojalle on tehty nyt jonkin verran, vaikka varustekattauksen pyrkiikin pitämään alkuun maltillisena; saahan niitä leluja ja muita lisääkin, kun oppii vähän tuntemaan millaisista leluista tämä meidän poika pitää.

Näiden valmistelujen ohessa itsekin on tullut taas vähän kirppisteltyä. Pöydälle on saatu kuskattua taas satakunta tavaraa, joskin tällä kertaa kaikki ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kirppis on kyllä sama jolla on myyty monta kertaa ennenkin ja josta olen pitänyt, mutta nyt kirpputorilla on ollut ilmeisesti pahempiakin ongelmia vuokranantajan kanssa joka on johtanut muutoksiin mm. aukioloajoissa ja siihen että osa paikan sähköistä on ollut poissa. Ovathan ne omat tavarat toki poissa omista nurkista kirppispöydässä nytkin, mutta tietenkin sitä toivoo että tilanne kirppiksellä selviäisi ja saisi tavarat myytyäkin. Pentu kun tuo nyt tulevan reissun ohella hyvän lisämotivaation koettaa saada lisää rahaa säästöön tulevia kuluja varten.

Ihan kaikkea ei kuitenkaan laiteta säästöön. Viimeaikaisiin sortumisiin on kuulunut käytettynä ostettu arkkupakastin ja sinne 10kg mansikoita. Tähän asti tässä asunnossa on sinnitelty pienen pakastelokeron turvin, joka päätettiin lopettaa nyt. Saa sitten niin kesän marjat ja sienet kuin alelihat yms. paremmin hyödynnettyä. Toki niitä muitakin sortumisia on taas tähän pariviikkoiseen mahtunut; ystäväkin jo pääsi toteamaan että minulle on kehittynyt kallis maku, kun ennen hankin vaatteeni vain kirppikseltä ja nyt hankin itselleni keskiaikamarkkinoilta 100% villaa olevan viitan syksyä ja talvea odottamaan. Ystävän ansiosta viitan hinta kyllä tippui hiukan, hän kun on paljon parempi tinkaamaan kuin minä - minä kun en siihen leikkiin lähde yleensä ollenkaan, vaan jätän ostoksen suosiolla väliin jos hinta tuntuu liian korkealta.

Juhannuspuuhia

Kun varaa useamman päivän aikaa ihan vain kotonaololle, kotona saa selvästi aikaan asioita osin huomaamattaankin. Koska meille ei ollut (varsinaisesti) tulossa vieraita, ei siivouksesta otettu mitään paniikkia. Miehen pelikaverit kun saatoin päästää meille ilman suurempia puunauksiakin. Kuitenkin sitä on viikonlopun mittaan saanut kämppää hieman puunatuksi. Eilen aamulla aloitin siivoamalla jääkaapin, jonka jälkeen se oli kiva käydä täyttämässä marjoilla ja vihanneksilla joita torilta sai mukavan edullisesti. Siitä kun oli jo oikeasti turhan pitkä aika, kun kaapista oli tullut poistettua kaikki vanhentuneet elintarvikkeet (etenkin ne "ikuisesti" säilyvät joiden päiväyksiä ei ikinä muista tarkistaa) ja pestyä seinät ja hyllyt. Myöhemmin sain aikaiseksi pyyhkiä kaikkien keittiökaappien ovet.

Pitkään suunniteltu rottalajärkkäyskin saatiin päätökseen ja pikkuhuoneen sohva muutti rottalaan. Pikkuhuone kun on ollut meillä lähinnä yövieraiden käytössä ja varastona siinä missä rottalassa oikeasti vietetään aikaa. Niin jotenkin alkoi tuntua hölmöltä istua toistuvasti lattialla juttelemassa rottien jaloitellessa samaan aikaan kuin viereisessä huoneessa oli sohva käyttämättömänä. Nyt yövieraat joutuvat ehkä tyytymään ilmapatjasänkyyn elleivät halua rottalassa yöpyä, mutta oman väen käyttöön kalustus toimii paremmin näin.

Muiden puuhien ohella olen saanut täytettyä sitä kirpparikassiakin. Karsinnat ovat kohdistuneet pääosin kirjahyllyyn ja vaatekaappiin, mutta olen päättänyt luopua muutamista muistakin tavaroista. Yhtenä isoimpana poistona on menossa vanha puulaatikko, josta pidän kovin, mutta jolle ei löydy täältä mitään sopivaa paikkaa. Tähän asti se on ollut rottalassa, mutta sohvan muutettua sinne laatikko joutui väistymään. Pikkuhuoneeseen se ei vain niin sovi. Hetken harkitsin myös sen jemmaamista vintille, mutta koin lopulta kirpputoripinon paremmaksi paikaksi. Omalla kohdallani ne itselle mieluiset lemppariesineet kun vaativat arvoisensa paikan pysyäkseen sellaisina. Ilman kunnon paikkaa niistä tulee vain kiertolaisia, jotka eivät oikein istu mihinkään ja sitten niitä pyörittää ympäriinsä tyytymättömänä kun esineestä ei raaski luopuakaan. Niin mieluummin laittaa sitten esineen kiertoon jonkun toisen löydettäviksi, jotta ne rakkaat esineet joille sopiva paikka löytyy pääsevät paremmin oikeuksiinsa - etenkin kun tuohon laatikkoon ei liity suurempaa tunnesidettä; se vain näyttää hyvältä.

Sarjojen rikkomista ja juhannusraivausta

Muut valmistautuvat hylkäämään kaupungin ja siirtymään sivummalle juhannuksen viettoon. Minä otin tavoitteeksi käydä läpi mitä kaikkea kirppislaatikkoon on kertynyt ja täydentää setin sellaiseksi, että ensiviikolla viitsii taas pöydän ottaa ja kuskata laatikon nurkista pois. Tähän tavoitteeseen päästäkseni olen koettanut katkoa joitain järjettömiä sidoksia itseni ja tavaroiden välillä; itselläni yleisin niistä on edelleen sarjasidos. Mikäli kaksi tai useampia esineitä liittyy jotenkin toisiinsa, pidän turhan helposti molemmat tai kaikki, vaikka pitäisinkin vain osasta sarjaa - kun eihän sarjaa voi rikkoa, kun se on kerran saatu kasaan.

Yhtenä esimerkikkinä Michael Mooren dokumentit. Rakastan dokumenteista kahta: Sickoa ja Bowlings for Columbinea. Dokkareita löytyy hyllystä kuitenkin viisi, joista kaksi oli selvästi vähemmän omaan makuuni. Ne oli kyllä kiva nähdä, mutta tulen tuskin katsomaan niitä uudestaan. Siitä huolimatta ne ovat pysyneet hyllyssäni pitkään, sillä pidän noista kahdesta muusta Michael Mooren dokumentista niin paljon, että näyttäähän se nyt kivalta hyllyssä kun niitä dokumentteja on sitten useampikin. Tänään sain kuitenkin viimein aikaiseksi siirtää nuo vähiten lempparit kirppiskassiin odottamaan uutta yleisöään.

Josko sitä koittaisi nyt pitkän viikonlopun aikana käydä muitakin sarjoja läpi ja miettiä todenteolla, mitkä sarjoista minulla ovat kokonaisuudessaan siksi että pidän niitä tasaisen hyvinä. Ehkä sitä onnistuu löytämään vielä muitakin karsimisen kohteista tavaroista, jotka ovat hyllyissä enemmän muiden tavaroiden kuin itsensä takia.