Hyvinkin alkanutta raivausprojektia jarruttelee välillä yksi mörkö: perussiivous. Raivaaminen on parhaimmillaan hyvin palkitsevaa; vapautuvan tilan näkee heti, loputkin tavarat tulee käytyä kerrankin kunnolla läpi ja romuista hyötyy parhaimmillaan myös taloudellisesti. Perussivous taas... ...sen palkinnot ovat aivan liian väliaikaisia ollakseen kovin tehokkaita. Vaikka sitä kuinka pyyhkisi tasoja, veisi roskapusseja ja siivoaisi häkkejä, tuntuu että homma pitäisi aloittaa lähes alusta heti kun sen on kerran saanut loppuun. Niinpä hommat kasautuvat, ja sotkussa oppii elämään. Jatkuvan siisteyden tavoittelun sijaan siivouksesta tulee aina erillinen operaatio, johon on ryhdyttävä ja johon menee aikaa. Ja tehokkaimmin siivous lähtee aina käyntiin silloin, kun joku ilmoittaa tulevansa kylään.
Yllättäen tehdyssä pistotarkastuksesta täältä löytyisi paljon enemmän tiskejä ja pölyä kuin kehtaan myöntää, vaikka olen petrannut tässäkin vuosien saatossa. En vain tarpeeksi ja lipsun aivan liian usein. Tai sitten minulla on vain liikaa astioita - pienemmästä määrästä saisi paljon pienemmän tornin olohuoneen pöydälle. Ehkä se onkin yksi pohjimmainen syy koko raivausoperaatioon; haluan ajatella siivouksen ratkaisevasti helpottuvan kunhan vain saan tavaramäärän tarpeeksi pieneksi. Että sitten meillä on aina siisti ja viihtyisä koti.
Älkää herättäkö minua tästä kuplasta vielä. Todellisuuteen ehtii herätä raivausoperaation jälkeenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti