Olen jo useammilla messuilla ihmetellyt suolakivideodoranttia ja alkanut harkita sellaisen ostamista kokeeksi. Normideodoranteista monet kun tapaavat jättämään vaatteisiin ikäviä valkoisia jälkiä, eivätkä kaikki edes toimi. Tänään kuitenkin törmäsin blogeja selatessa taas uuteen tuttavuuteen, Lushin paladeodoranttiin. Luettuani blogipäivityksen kommentteineen eksyin Lushin sivuille lukemaan tuotteesta lisää, ja luettuani tuotteen esittelytekstin ja kommentit huomasin eksyneeni tutkimaan jo palashampoita ja -hoitoaineitakin. Nyt itsellä on ostoskorissa toimituskuluineen lähemmäs viidenkymmenen euron tilaus odottamassa päätöstä mitä niiden suhteen teen.
Miehelle en sanonut vielä mitään. Miehen mielestä olen muutenkin vähän hurahtanut tähän raivaukseen ja muuhun. Siinä hän on varmasti osin oikeassakin. Itse koen kuitenkin ehkä enemmän eläväni jonkinlaista etsikkoaikaa; kyseenalaistavani vanhoja tottumuksiani ja etsiväni uusia tapoja hoitaa vanhat asiat. Ei siksi että uudet tavat olisivat aina parempia, vaan myös nähdäkseni toimivatko vanhat tavat oikeasti parhaiten juuri minulle vai toiminko niin vain tottumuksesta. Takaisin päinkin kun on aina mahdollista palata, jos tuntuu etteivät kokeilut vie tilannetta eteenpäin. Mutta jos uudet ideat ovat toimineet asunnonkin suhteen, miksei rutiinien tuuletus myös muilla osa-alueilla voisi tuottaa edes joitain uusia ahaa-elämyksiä?
Olisihan se ajatuksena kauhean kiva ettei deodorantin, shampoon ja hoitoaineen kaltaisista päivittäistavaroista kertyisi turhaa muoviroskaa ja ehkä nykymaailmassa kemikaalitulvaankin pitäisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Jälkimmäisestä en osaa kuitenkaan olla ainakaan tällä hetkellä kauhean huolissani, vaikka uskonkin kasanneeni elimistööni jo sellaisen kasan säilöntäaineita etten tule hajoamaan ikinä (tästä on itseasiassa joskus jopa vitsailtu arkeologiporukoissa, että tulevaisuuden kaivauksilla ruumiitkin päästään ajoittamaan eri-aikoina käytettyjen ja kiellettyjen kemikaalien myötä).
Toisena vaihtoehtona tämä on vain itsepetosta ja tapa kiertää shoppailulakkoa. Miun deodorantti on kyllä loppumassa, samoin kuin hoitoaine. Ja kyllä, deodorantti ja hoitoaine kuuluvat molemmat sallittujen ostosten listalle. Mutta kummasti nyt niitäkin on tarpeen shoppailla sen sijaan että heittäisin lähikaupassa ne samat ok:sti toimivat tuotteet samaan koriin maitolitran kanssa ajattelematta asiaa kummemmin. Ehkä kuitenkin jatkan itsepetosta uskottelemalla tämän olevan turhalta shoppailulta vapautuneen ajan käyttöä oman hyvinvoinnin edistämiseen. Ja mikäli mainospuheisiin olisi uskominen, vapauttaisi tämä liike miut vähintäänkin vuodeksi uusilta shampoo, hoitoaine ja deodoranttihankinnoilta (olettaen että tuotteet myös toimisivat itsellä).
(ja mainitsinko jo, että palashampoo olisi täydellinen ratkaisu lentomatkoille halutessani matkustaa pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa? Sehän käytännössä vapauttaisi miut ostamassa uutta käsimatkatavarakoon shampoopulloa sen tilalle jonka unohdin Vietnamiin - siis selvää säästöä. Ainakin jos unohdetaan se etten ole heti lentämässä mihinkään. Mutta eihän sitä tarvitse kertoa kellekään).
Haluaako joku auttaa miua keksimään lisää argumentteja sortumisen tueksi? Edes linkkien lukemisen jälkeen? ;)
Blogiteksti
Lushin sivut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti