Tänään sain viimein tehtyä sen, mikä minun on pitänyt tehdä jo jonkin aikaa. Aamupäivällä divariin poiketessani otin kassiin myös kahdet huoltoa vaativat kengät ja yhden korjausta tarvitsevan nahkalaukun. Näistä etenkin kaksi ovat sellaisia, jotka olisin aiemmin todennäköisesti vain heittänyt pois ja korvannut uusilla. Nyt marssin sen sijaan suutarin pakeille ja vein tavarat kunnostettaviksi. Saappaiden kohdalla selvitään uusilla korkolapuilla, mutta kävelykengät ja laukku vaativat enemmän korjaustoimenpiteitä. Näiden tavaroiden kohdalla kuitenkin uskon, että ne saa korjaamalla taas uudenveroisiksi.
Rahallisesti kunnostukseen menee enemmän, mitä olen maksanut mistään kyseisistä tavaroista. Kävelykengät kun ovat alelöytö Englantilaisesta kenkäkaupasta ja laukku tullut minulle alunperin kirpputorilta. Uusia vastaavia ei tavaroiden kunnostukseen menevällä rahasummalla kuitenkaan saisi. Ja mikä ehkä vielä olennaisempaa: miksi kuluttaisin aikaa ja muita resursseja hankkiakseni uudelleen jotain jonka jo omistan. Etenkin kun en voi oikeasti sanoa pitäväni kenkäostoksilla käynnistä, enkä niin välitä laukkukaupoistakaan (valitettavasti samaa ei voi sanoa astiakaupoista: niiden kohdallahan tähän hulluuteen jo sorruin).
Tavarat saan takaisin kotiini niinkin pian kuin keskiviikkona ja suutari sijaitsee ihan käyttämäni ruokakaupan yläkerrassa. Silti tämänkin asian aikaiseksi saamiseen meni useita viikkoja. Nyt kun olen kuitenkin aloittanut, olen tehnyt joulusiivouspäätöksen: pölyjen pyyhkiminen ja muu hienosäätö saa jäädä vähemmälle, mutta ennen joulua joko korjaan tai huolehdin korjattavaksi kaikki sitä odottavat vaatteet ja muut käyttötavarat.
Ja korjauttaminen on suoraan suomalaisen työn tukemista sen sijaan, että ostaisi ties missä tuotetun uuden tavaran :) Suutarit ovat katoava luonnonvara..
VastaaPoista