Itse en ole tällä erää muuttamassa, mutta alkuviikko meni yhtäkaikki muuttohommissa. Tällä kertaa kun muuttoa tekevät äiti ja sisko. Siskon muuttoon asti en tosin ehtinyt Tampereella olla, kun Turusta hälytettiin töihin. Hetken kyllä harkitsin työkeikan väliin jättämistä, mutta kun äitin muutto oli jo saatu hyvälle mallille ja rahatilanne on yhä epävakaa, saivat muuttotohinat jäädä osaltani kesken. Äiti ja isäpuoli kun kumpikin arvioivat kantajien riittävän ilman minuakin.
Siinä missä valtaosa tuntuu inhoavan muuttamista, minä olen aina omalla tavallani pitänyt siitä. Muutto on niitä harvoja hetkiä (tämän hetkistä raivausta lukuunottamatta), jolloin tulee oikeasti inventoitua joka kaappi ja käytyä kaikki tavarat läpi. Samalla saa aloittaa kaiken alusta kämpän suhteen. Toisten muutoissa avustettaessa tämä elementti toki puuttuu, sillä edes parhaassa raivausvireessä ei toki ole asiallista alkaa toisten tavaroita hävittää (vaikka taisinkin sortua muutamaan kertaan ehdottelemaan mahdollisia poistoja vaatehuonetta läpikäydessä). Sen sijaan heti omaan kotiin astuttua raivauskärpänen oli taas mahdollista päästää irti ja käydä käsiksi tavaravarantoihin. Ja alkuviikon jäljiltä raivauskärpänen olikin sopivasti muuttovireessä; ennen muuttoahan hävitetään aina kaikki, mistä ei pidä niin paljoa että sen haluaisi muuttaa uuteen osoitteeseen.
Kotiin palattua olen jatkanut myös itselleni ennen reissua asettamaani haastetta. Joka päivä kotona ollessani lisään vähintään yhden tavaran huuto.nettiin. Huuto.net kaupankäynti on paljon hitaampaa ja vaivalloisempaa kuin kirppismyynti (jos nyt saisi edes sen pöydän), mutta tavaroista on helpompi saada parempi hinta. Huuto.net on myös isojen tavaroiden kohdalla kirpputoria kätevämpi. Ja huuto.netteilystä saa tässä kohtaa myös sen tunteen, että tavaraa on oikeasti lähdössä, vaikka se (taas) jumittaa tuossa. Sen seuraavan kirpputoripöydän jälkeen kaikki loput saavatkin matkata suorinta tietä lahjoitukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti