Minua on jo pidempään kiinnostanut lukea Rita Emmettin kirja Kaikki paikallaan - Rojun taltuttajan käsikirja. Minulla on kuitenkin ollut asiassa yksi ongelma: kirjan painos on ollut jo pidempään loppunut, eikä kirjaa ole täten ollut myynnissä. Niinpä olen odottanut, että kirja tulisi jossain vastaan. Eilen törmäsin blogeja lukiessa taas kirjan arvosteluihin ja päätin ensimmäistä kertaa vilkaista, löytyisikö kirja paikallisen kirjaston valikoimista. Sitä löytyi peräti viisi kappaletta, joista kaikki olivat tosin lainassa. Niinpä kirjauduin kirjaston sivulle, päivitin netin kautta tietoni ja tein varauksen kirjaan. Varasin samalla myös Anne te Velde-Luoman Kaaoksen kesyttäjä -kirjan, jotka olivat niin ikään kaikki lainassa. Jälkimmäistä olisi löytynyt myös nettikirjakaupoista, mutta sillä oli hintaa yli 30 euroa. Niinpä päätin ainakin tutustua kirjaan kunnolla ennalta ennen sen mahdollista hankkimista.
Oma vastahankaisuuteni käyttää kirjastoa liittyy osittain hajamielisyyteeni ja etenkin nuorempana minulla tapana olleeseen tavaroiden unohteluun eläinten ulottuville. Olen maksanut elämäni aikani niin monet myöhästymissakot ja joutunut korvaamaan useamman kirjan kanin tai koiran jyrsittyä ne rikki, että en ole koskaan osannut pitää kirjastoa täysin ilmaisena - vaikka toki myönnän, että sen suhteen vika on ollut käyttäjässä. Mutta onneksi systeemit kehittyvät. Nykyään omassa kirjastossa on mahdollista valita postitse tulevan myöhästymismuistutuksen sijaan etukäteen sähköpostiin tai tekstiviestinä tuleva muistutusviesti, niin että lainat on mahdollista uusia tai palauttaa ennenkuin kuin myöhästymismaksua alkaa kertyä, vaikka kirjojen palautuspäivä pääsisi lipsumaan muistista. Kotona olevista pahimmista tuholaisista on myös aika jättänyt ja itse on viimeinkin oppinut pitämään herkästi tuhoutuvat tavarat poissa noiden nykyisten karvakakaroiden ulottuvilta. Näiden muutosten myötä kirjaston käyttökin voi ehkä toimia taas paremmin huonommankin käyttäjän kannalta.
Sen verran tavarahamsteri tulee kuitenkin varmasti vielä nostamaan päätään, että mikäli pidän kirjoista kovin, on palauttaminen asteen vaikeampaa. Omaksi hankittujen kirjojen kohdalla niiden hyllyyn jättäminen tai poistaminen on aina valinta, lainat taas pitää palauttaa, vaikka kuinka tietäisi palaavansa kirjan pariin mielellään vielä monia kertoja. Mutta onneksi luopumistakin voi treenata.
Itsekin nyt olen alkanut lisätä kirjaston käyttöä entisestään. Ennen tuli juurikin ostettua kiinnostavia kirjoja ennen kuin niitä oli lukenut ja sen takia kaappi täyttyi kirjoista jotka on luettu kerran läpi ja jääneet sen jälkeen vain pölyttymään. Nykyään teen niin, että lainaan kirjan ensin ja luen sen ja jos se todella on sellainen minkä pariin haluan palata yhä uudestaan, niin sitten vasta ostan sen.
VastaaPoista