Shoppailu istuu tiukemmassa kuin sitä välillä tahtoisi myöntää. Vaikka raivaus on jatkunut jo useamman kuukauden ja tunnen selvästi saaneeni ylimääräistä shoppailua kuriin, vanhat ajatusmallit pääsevät välillä yllättämään. Sain täksi kuukaudeksi koko kuukauden mittaisen työkeikan ja sen myötä ensimmäistä kertaa aikoihin kokonaisen normaalin kuukausipalkan kahdessa kahden viikon erässä. Vaikka töiden jatkumisesta ei ole mitään tietoa, jo tämä yksinään oli selvästi juhlan paikka.
Ensimmäinen palkkapäivistä oli eilen ja huomasin sen lähestyessä viettäväni yhä enemmän aikaa miettimällä millä pienellä itseäni palkan johdosta hemmottelisin. Mieleeni tuli lukuisia elokuva ja cd-levy vaihtoehtoja, työskentelenhän nyt päivät purkaen firmojen palautuslähetyksiä jotka ovat täynnä niitä. Seuraavaksi mietin uusia alusasusettejä, koska en ole hankkinut sellaisia aikoihin - ei sillä, etteikö minulla olisi yhä kaapissa joitain lähes käyttämättömiä sellaisia. Lukuisia vaihtoehtoja pyöriteltyäni pääsemättä itseni kanssa sopuun siitä mikä niistä olisi paras, luovutin. Kun annoin itseni miettiä mitä kaikkea voisin haluta lista oli suorastaan loputon; niin pitkä etten mitenkään voisi hankkia niitä kaikkia. Niinpä päätin etten hanki niistä mitään.
Minulla on selvästi osin huomaamattani ollut paha tapa palkita itseäni tavaralla - toki vain huolella perustelluissa tilanteissa (niiden perusteluiden ei ole kuitenkaan tarvinnut mennä läpi kuin itselleni ja itseä on niin kovin helppo vakuutella ja pettää). Tavaralahjan sijaan päätin edistää suunnittelemallani summalla yhtä pitkäaikaista haavettani: siirsin osan palkasta ASP-tililleni asuntoa varten. Kyseinen tili on ollut minulla jo pidempään, mutta viimeiseen vuoteen minulla ei ole ollut juurikaan varaa siirtää sille mitään kun jo normieläminenkin on pitänyt maksaa säästötililtä. Asuntosäästöön menneen summan lisäksi vein mieheni intialaiseen syömään. Meillä on ollut monta kertaa puhetta lähellä sijaitsevan intialaisen ravintolan kokeilemisesta, mutta tähän asti se on kuitenkin aina jäänyt.
Loppusumma palkasta jääkin nyt hyvillä mielin normaaliin elämiseen ruokineen ja vessapapereineen. Vakituisten töiden puuttuessa seuraavien kuukausien rahatilanne kun on yhä auki. Taloudellinen epävarmuus ei ole kuitenkaan itselle enää pätevä syy kerätä ympärille kunnon romupanssaria, vaikka mies jo hieman tuhahteli kuinka unohdan jälleenmyyntiarvon kokonaan laskuista, kun mietin että esimerkiksi leffat jotka haluaa nähdä vain kerran tai pari tulisivat jopa halvemmiksi hankkimalla ne videovuokraamosta ostamisen sijaan.
ja vielä halvemmaksi tulisi käydä lainaamassa ne elokuvat kirjastosta ;)
VastaaPoistaMie en ole vieläkään tottunut siihen, että kirjastoissa on nykyään myös kasvava valikoima elokuvia :) Itse on ollut erittäin aktiivinen kirjastonkäyttäjä vain lapsena, ja silloin paikallisen pikkukirjaston c-kasetilla olevat äänikirjat olivat jo jotain todella hienoa. Nyt aidosti yllätyin yhtenä päivänä kun eksyttiin veljentytön kanssa kirjastoon että sielä on riveittäin äänikirjoja cd:llä. Minulla ei ollut tullut edes mieleen että niin voisi olla, vaikka onhan se näin jälkikäteen ajateltuna loogista että aika menee kirjastoissakin eteenpäin. En sitten kuitenkaan bongannut Kolmea iloista rosvoa - sen kun haluaisi vielä äänikirjana kuulla laulujen takia. Ehkä sitä pitäisi tehdä joskus oikeasti laajempi tutustumiskierros lähikirjastoon.
VastaaPoista