Luottokorttiostoksia ja paluuraivausta

Viimeinen shoppailupäivä tuotti tulosta ja Virosta tarttui mukaan vielä musta nahkalaukku. Mies taas sai tuliaisiksi pidempään kaipailemansa höyrytyskorin ruuanlaittoon. Kauheasti muuta ei viimeisenä päivänä enää tarttunut matkaan Lush-kassin ja Tapsan isän tilaamien Vana Tallinn -pullojen lisäksi. Vaikka herätysostoksilta vältyttiinkin yhtä kuorintavoidetta lukuunottamatta (mitä nyt rottien tuliaisten kanssa innostuin ehkä vähän liikaa) ja vanhat kengätkään eivät palanneet enää Suomeen, palatessa mukana ollut tavaramäärä tuntui kovin suurelta mukaan lähteneeseen määrään verrattuna. Laukkujakin tosin tuli takaisin Suomeen vielä kaksin kappalein, kun arvon vielä säilytänkö vanhan Conversen kangaskassin Transsiperian reissua varten (kumpikohan reissun päällä harmittaisi enemmän; se että vanha kassi lahoaisi lopullisesti kesken reissun, vai se että uusi katoaisi) vai siirränkö sen jo rotille riipparitarpeiksi.

Mukaan tullutta tavaramäärää enemmän ehkä kirpaisee kuitenkin tiedossa oleva luottokorttilasku. Pidin kiinni päätöksestäni hankkia niin kengät kuin laukkukin nahkaisena, vaikka keinonahka olisi tullut selvästi halvemmaksi. Uskon kuitenkin että nahka hoitamalla myös kestää kauemmin. Nyt on vain sitten opeteltava hoitamaan sitä nahkaa; itse olen edelleen hyvin tottunut vaatteiden ja asusteiden kertakäyttöisyyteen ja laadukkaampien tuotteiden eliniän pidentäminen oikealla hoidolla vaatii opettelua. Laukkuunkin päädyin kuitenkin käyttämään yli 170€, eli nyt on todellakin motivaatio kunnossa laittaa se säilymään ikuisesti. Näilläkään tuloilla kun ei ole kauhean usein varaa moisia uusia. Omiin yksiin kenkiinkin meni enemmän rahaa mitä kaverilla kolmiin, itse kun etsi niitä tiettyjä ja kaveri bongaili hyviä alennuksia.

Kotiintullessa kirppislaatikon täyttö onkin jatkunut. Kenkähyllystä laatikkoon hyppäsi yhdet kesäkengät, joita olen säilyttänyt "varmuuden vuoksi". Kengät eivät ole täysin minun makuuni, mutta olen säilyttänyt ne siltä varalta että hyvät kesäkengäni hajoavat. Nyt annoin itselleni luvan hakea hyvien tilalle tukevat ja toimivat korolliset sandaalit jostain tanssiliikkeestä - mutta vasta kun suutarin tuomio nykyisille kengille on ettei niitä kannata enää korjata. Tällähetkellä näyttää että se päivä koittaa aikaisintaan seuraavan kesän puolella. Rottalan kaapeista siivoutui tuliaiskamojen tieltä jo ennakkoon pari kuljetusboksia ja yksi juoksupyörä. Boksien tarve kun on vähentynyt meillä lauma ja yksilömäärän pienennyttyä. Uusien hankintojen myötä raivausmotivaatio on taas enemmän kuin kunnossa.

Vähän mutta laatua. Siinä on ohjenuora josta pyritään tällähetkellä pitämään kiinni. Yksi kassi tai parit kengät joutuvat käytössä paljon kovemmalle koetukselle kuin vaihdellen käytössä olevat kymmenen laukkua ja paritkymmenet kengät. Siksi sitä on nyt opeteltava hankkimaan halpojen sijasta laadukkaita, kun ei voi enää luottaa määrän kovaavan laadun. Silti sitä on vielä ihan alkuvaiheessa hyvän hinta-laatusuhteen omaavien tuotteiden opettelussa - korkeampi hinta kun ei välttämättä takaa korkeampaa laatua, vaan se olisi itse opeteltava tunnistamaan. Toivottavasti muuten kuin kantapään kautta; shoppailu ei ole enää kivaa paitsi seurassa ulkomailla. Silloin se on parhaimmillaan todella kivaa, etenkin kun kaveri on kenkäexpertti.