Ropecon on nyt takana, ja olin varannut eiliselle reilusti aikaa siitä päivittämiseen. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat äkisti, kun raivaus jatkui; minulla on ollut nyt jonkin aikaa käärmeiden vanha iso terraario myynnissä ja se löysi ostajansa eilen. Sen myyminen kuitenkin vaati sen täyden tyhjentämisen ja purkamisen, joita olen tähän asti lykännyt ja joissa meni koko ilta.
Ropecon oli näistä kuitenkin ensin. Viime viikon viikonloppu alkoi tulostamalla tavaralistoja myytävistä tavaroista ja pakkaamalla autoon viisitoista banaanilaatikollista miniatyyrejä ja kirjoja. Niiden ohella meille pakattiin yöpymistarvikkeita ja evästä. Olimme alkuun miettineet viikonloppumajoitukseksi hotellia, mutta säästösyistä päädyimme varautumaan makuupussein - tapahtumapaikalla kun oli ilmainen lattiamajoitus. Auto saatiin pakattua jo perjantaina illalla lauantaiaamun lähtöä varten, minkä myötä onnistuin tekemään lauantaina totaalisen asumokan; lähdin reissuun pisimmässä hameessani. Kummasti sitten Espoon päässä autoa purkaessa ja kantaessa kirjalaatikoita ylös betoniportaita muistin, miksi en käytä työskennellessäni kyseistä hametta, vaikka sitä muuten rakastankin. Siitä huolimatta laatikot saatiin kuitenkin myyntipöydälle ilman että kaaduin nurin kertaakaan. Tässä kyllä auttoi Ropeconissa ollut ystävä, joka tuli auttamaan kantamisessa.
Paikanpäälle päästyä meillä oli puoli tuntia aikaa laittaa pöytä kuntoon. Pöydän laitto osoittautui haasteelliseksi, sillä tavaraa oli yksinkertaisesti niin tolkuttomasti ettei kaikkea siitä ollut millään mahdollistasaada hyvin esille. Tässä kohden listat onneksi auttoivat, kun niitä saattoi antaa ihmisille selattavaksi - aika monet kun etsivät jotain tiettyä, ja osasivat sitten listan perusteella pyytää sen nähtäväkseen. Tämä kuitenkin muodostui myös pieneksi ongelmaksi; ostajien kysymykset olivat hyvin spesifejä ja pystyimme pitämään vain pientä osaa tavaroista esillä. Nämä asiat saivat yhdessä aikaan sen että viiden minuutin jälkeen oli täysin selvää että Tapsa ei voi poistua kojulta koko päivänä. Alkuun olimme ajatelleet vuorottelevamme osan aikaa, mutta minun tietämykseni myytävistä tavaroista oli niin nollatasoa, että Tapsan poistuminen edes vessaan olisi todennäköisesti aiheuttanut välittömän tauon kaupankäyntiin.
Ihmisiä pyöri muutenkin kojulla koko ajan niin paljon, että koju työllisti meidät molemmat varsin tehokkaasti ja kokoaikaisesti. Tapsa vastaili kysymyksiin ja kaivoi esille myytäviä tavaroita, minä jaoin listoja, hoidin vaihtokassaa ja koitin ylläpitää jonkinlaista jonojärjestystä että ihmiset pääsivät suht järjestyksessä esittämään kysymyksiään. Samalla vaihdoin aina muutaman sanan odottavien kanssa ja koitin muistaa kuka oli kiinnostunut mistäkin, mikä osoittautui hyödylliseksi etenkin seuraavana päivänä.
Ensimmäisenä päivänä myyntiaikaa oli kahdeksantuntia, joka kului silmänräpäyksessä. Eväiden syömistä ei ehtinyt edes miettiä, kun jo jokaisen yksittäisen hedelmäkarkin kohdalla joutui miettimään ehtiikö pitää sen aikaa taukoa puhumisesta. Uurastus kuitenkin kannatti, sillä laatikot alkoivat tyhjentyä ja vaihtokassa täyttyä. Kun Tapsa lopulta pääsi laskemaan ensimmäisen päivän tienestit, luvattu lattiamajoitus ja heseateria vaihtuivat ravintolaillalliseen ja hotelliyöpymiseen - nyt siihen oli varaa, ja hotellin sauna ja uima-allas tekivät erinomaisen hyvää rankan päivän jälkeen.
Seuraavana päivänä tahti jatkui entisellään ja alkoi näyttää siltä, että mikäli ehtisimme olla paikalla loppuun asti, ei meille jäisi yhtään kotiinkannettavaa. Meillä oli kuitenkin aikaraja, koska halusin ehtiä Heurekaan ennen päivän viimeistä rottakoripallopeliä. Niinpä minulla oli valtuudet nopeuttaa myyntiä erilaisin perjantaina askarrelluin alelapuin. Viimeinen alelapuista tosin syntyi spontaanisti paikanpäällä kun lähtöömme oli enää puolituntia aikaa. Kuhina pöydän ympärillä ei ollut hiljentynyt, ja koska Tapsaa tarvittiin pöydän luona, minä olisin joutunut roudaamaan kaikki laatikot yksin hameessa. Niinpä kysyin lupaa laittaa pöytään alelapun, joka lupaisi kaikki loput tavarat muutamia kalliimpia harvinaisuuksia lukuunottamatta satasen yhteishintaan. Tapsa oli yhtä kiinnostunut pääsemään eroon laatikoista, ja niinpä hän suostui. Alkuun kukaan ei näyttänyt tarttuvan syöttiin, mutta aivan viime hetkellä, pari minuuttia ennen pöydän laittamista pakettiin kolme kaverusta tuli ja lunasti tavarat itselleen. Autonlastauksesta tulikin sitten helppo ja nopea urakka, kun pääsimme lähtemään yhtäaikaa ja kaikki loput tavarat saatiin kannettua autolle kerralla. Kotona Mihailin huone oli hyvin erinäköinen, etenkin kun sieltä sai nyt raivata pois myös kaikki Tapsan postittaessa käyttämät pienet pahvilaatikot ja kuplamuovit - nyt kun ei ole enää mitään postitettavaakaan.
Viikonlopusta selvittyä seuraava urakka oli kirppispöydän tyhjennys keskiviikkona. Sekin meni yli odotusten: tavaraa oli jäänyt pöydälle vain pienen kassillisen verran, ja tilityskassalta tarttui mukaan yli 300 euroa. Ja minä kun olin ollut viimeksi ihan fiiliksissä siitä kahdeksastakympistäkin. Nyt ei tarvitsekaan sitten niin paljoa stressata alkusyksyn rahatilanteesta. Viimepostauksessa heitetty hintalappuhaastekin täyttyi helposti, sillä jouduimme lopulta hankkimaan vielä yhden hintalappuarkin lisää miehen siivottua hieman vinttiä.
Postauksen alussa mainittu terraariokauppa taas piristi mieltä eilen, mutta se saanee jäädä tarkemmin avattavaksi omassa postauksessaan, että joku jaksaa näitä vielä lukeakin. Sekin kun meni toisaalta esimerkillisen hyvin, vaikkakaan hasardeilta ei ihan täysin vältytty ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti