Terraarioepisodi

Käärmeet lähtivät tehtyämme päätöksen keskittyä tällä erää pelkkiin lemmikkieläimiin ja sellaisiin lajeihin jotka on tarvittaessa mahdollista viedä hoitoon. Käärmeiden terraarioviritelmä oli niin kolossaalinen, ettei se olisi edes mahtunut kenenkään hoitajakandinaatin kotiin, saati että sitä olisi saatu minnekään vietyä: terraarion purkaminen ja kokoaminen vaati kaatamisineen ja nostamisineen vähintään neljä ihmistä, eikä sen kuljattaminen edes osissa onnistunut muulla kuin pakettiautolla. Pyrittäessä helpottamaan elämään ja keskittymään jatkossa vain olennaisimpiin asioihin, totesin siis etteivät harrastuseläimet ainakaan tällä hetkellä ole sitä. Kotona ollessa ne ovat toki perushoidoltaan helppoja, mutta kontaktia ottamattomina katselueläiminä ne ovat kuitenkin enemmän osa sisustusta kuin lemmikkejä - ja sisustukseen löytyy tällä erää varmasti hoidollisesti helpompia ratkaisuja. Mielenkiintoisen seurattavan ja lemmikin paikkaa kun jäivät täyttämään kuitenkin rotat ja eilen saapunut skunkkipoika.

Käärmeet ja terraario lähtivät siis myyntiin ja ensimmäisenä koti löytyikin käärmeille. Käärmeet lähtivät kahteen eri paikkaan, joten kummallakaan ostajalla ei ollut tarvetta väliseinällä jaettavaan jättiterraarioon. Käärmeiden lähdettyä terraario siis jäi ja aloitin ilmoittelun siitä. Ennen käärmeiden lähtöähän terraariota ei olisi ollut mahdollista myydä erikseen, joten tähän astinen terraarioilmoittelu oli koskenut koko pakettia käärmeineen. Terraarion koosta ja kuljetusvaikeuksista johtuen pelkäsin että sen myyntiin voisi mennä aikaa. Terraarion näyttävyyttä harva kun kyseenalaisti sen nähtyään, mutta läheskään kellään ei kuitenkaan ollut ylimääräistä tilaa parin neliömetrin verran, etenkään kun harva käärme oikeasti tarvitsee niin paljon tilaa itselleen.

Myyntiin suhtautui siis pitkän tähtäimen projektina. Laittelin ilmoituksia nettiin ja kauppojen seinille, vastailin kysymyksiin ja annoin tinkivaraa. Moni terrasta kyselikin, mutta jokin ei sitten kuitenkaan ollut kohdallaan. Hintaakin tuli hiukkasen laskettua, siltä varalta että se olisi jollekulle se kynnyskysymys.

Torstaina sitten lopulta tärppäsi. Tullessani töistä kotiin minulle oli tullut sähköposti, jossa kysyttiin onko terraario vielä vapaana ja jos oli, voisinko soittaa tai tekstata annettuun numeroon. Ostajaehdokkaalla oli tarve isolle terraariolle ja hän tarvitsisi sen pian. Otin yhteyttä ja kaupat sovittiin samalle illalle - itseasiassa 2,5-3 tunnin päähän, jonka ostaja arvioi hänellä kestävän auton hakuun ja meille ehtimiseen. Itse ehdin siinä ajassa pyytää terraarion rakenteen parhaiten tuntevan henkilön eli Mikon purkuavuksi ja alkaa tyhjentämään terraariota. Näistä jälkimmäinen minun oli pitänyt tehdä jo päiviä, mutta se oli kuitenkin aina jäänyt. En ollut osannut pitää sitä kiireellisenä, kun olin varautunut jopa kuukausien myyntiaikaan.

Nyt ostaja oli kuitenkin matkalla, ja terraariosta piti saada ulos niin tekniikat ja sisustus kuin vedet, pellava- ja puuhakkeet sekä turpeetkin. Listan alkupuolen tyhjennys sujui nopeasti ja tehokkaasti. Tekniikat ja sisustukset pakkautuivat kasseihin ostajan mukaan annettaviksi, vedet ämpäriin ja siitä viemäriin ja pellavat ja puuhakkeet rikkalapiolla jätesäkkiin. Pellavan loppuja viljojen terraariopuolikkaalta imuroitaessa imuri pääsi täyttymään, ja pyysin Tapsaa tyhjentämään sen sillä välin kun itse jatkoin Wonkan puolen tyhjennystä. Siinä kohtaa kävi kuitenkin pieni katastrofi. Pieni katastrofi joka oli seurausta kahdesta pienestä tapahtumasta; Tapsan imuria kootessaan unohtamasta suodattimesta ja ilmankostuttimen pois päältä olosta johtuneesta turpeen kuivumisesta.

Tässä kohtaa Mikko oli saapunut seuroihin, joten kehoitin poikia siirtymään pikkuhuoneen puolelle juttelemaan sillä välin kun imuroin Wonkan puolelta loput kuivikkeet. Meidän imurimme on suht pahaa ääntä pitävä teollisuusimuri, joten he pystyisivät paljon paremmin keskustelemaan suljetun oven takana - terraprojektissa heistä kun ei olisi kuitenkaan apua ennenkuin saisin terraarion tyhjennettyä loppuun. Niinpä Mikko ja Tapsa vetäytyivät toiseen huoneeseen ja minä keskityin imuroimaan terraarion alktaan sivustoja varmistaen huolella ettei terraarioon jäänyt turvetta mihinkään näkyville. Nämä kaksi asiaa; poikien sulkeutuminen eri huoneeseen ja minun keskittymiseni terraarioon mahdollisti kuitenkin seuraavan: koko asunnon valtaavan turvepilven.

Kääntyessäni vihdoin takaisin imurin puoleen sammuttaakseni sen, näky oli kammottava. Ilman suodatinta imuri oli päästänyt kaiken turpeen lävitseen ja puhaltanut sen pitkin asuntoa koko tehollaan. Ja koska en ollut kertaakaan imuroinnin aikana kääntynyt katsomaan taakseni, olin ehtinyt imuroimaan rutikuivaa ja pöllyävää turvetta litrakaupalla. Yli puolet asunnon pinnoista oli nyt tasaisen ruskeanmustan pölyn peitossa; kirjahyllyt, pörrömatot, wc-kaapit, keittiöpöytä, sohvat... Kevyt ja hienojakoinen pöly onnistui levittymään kaikkialle. Terraario saikin jäädä sitten hetkeksi rauhaan alkaessamme ruokota asuntoa sellaiseen kuntoon että sinne kehtaisi päästää vieraita alle parin tunnin päästä.

Täydellinen turpeen hävitys osoittautui kuitenkin nopeasti mahdottomaksi meidän välineillämme ja siivousrutiineillamme. Kun turvetta vain nousi maton uumenista koko ajan lisää, päädyimme melkein samanaikaisesti samaan päätökseen: nyt huolehdimme vain pikaisesta perussiivouksesta, ja testaamme sen jälkeen vihdoinkin kauan harkinnassa olleen siivouspalvelun. Josko sitten tätä turvetta ei tarvitsisi löytää asunnosta vielä vuosien päästäkin. 

Loppupuoli terraario-operaatiosta sujui onneksi lähes kommelluksista. Terraarion ostajan ehdittyä paikalle ja nähtyä terraarion kasassa, se kaadettiin ja laitettiin osiin. Tähän meni kyllä aikaa, mutta se eteni silti ongelmitta. Ainoastaan terraarion isoin elementti, terraarion etuseinä, herätti pientä huolestumista sen suhteen miten se mahtuu autoon. Asiaan päätettiin kuitenkin palata sen tullessa ajankohtaiseksi ja terraarion osia lähdettiin kuljettamaan hissillä ja rappusia pitkin alas. Onneksi kyseinen terraarion etuseinä oli lopulta ainoa osa joka ei mahtunut hissiin.

Autoon pakattiin ensin lasit ja runko ja lopuksi seinät - sitä etuseinää lukuunottamatta jonka kohdalla jouduttiin toteamaan ettei se mahdu mitenkäänpäin autoon sisälle. Onneksi ostajilla oli kuitenkin mukana sopiva annos luovaa hulluutta ja terraarion etuseinä saatiin lopulta nostettua ja sidottua pakettiauton katolle. Niin ostajien matka kohti kotia saattoi alkaa ja meille jäi oluhuoneeseen ammottava aukko. Reilussa vuodessa silmä kun on ehtinyt varsin hyvin tottua tuohon 200*100*200cm järkäleeseen, eikä tuohon kohtaan ole välitöntä vaihtoehtoista sisustussuunnitelmaa.

Nyt tuo eteisenpäätytontti olohuoneen nurkasta on täytetty väliaikaisesti matolla, nojatuolilla ja parilla viherkasvilla lopullista suunnitelmaa harkitessa. Ja löytyypä siitä matosta vielä hitusen sitä turvettakin.

Kohta ennen

Kohta nyt