Tänään tuli kaivattu puhelu kiinteistövälittäjältä: myyjä on
hyväksynyt asuntotarjoukseni. Huomenna pääsee sitten ottamaan yhteyttä
pankkiin, ja sopimaan päivän koska laaditaan lopulliset kauppakirjat.
Nyt se sitten tapahtuu. Olo on hieman epätodellinen eikä haluaisi silti
liikaa innostua ennenkuin nimet ovat paperissa, vaikka taitaakin olla
erittäin harvinaista että enää tässä vaiheessa mitään tulisi. Vaikka olo
on eron myötä hieman haikea, olen kuitenkin odottanut oman
omistusasunnon hankintaa lapsesta asti. Tuntuu yhtäaikaa oudolta ja
upealta että tulevaa asuntoa voi oikeasti remontoida mieleisekseen, eikä
minun tarvitse kysellä sen suhteen mielipiteitä ja lupia keneltäkään -
vaikkei mihinkään isompaan remonttiin olekaan näin alkuun varaa, joten
kylppärikin saa kelvata sen värisenä kuin se on ainakin joitain vuosia.
Ensiviikon
jälkeen alkaa käytännönjärjestelyjen miettiminen. Nettisopimus pitää
jakaa niin että kiinteä netti jää miehen nimiin. Tarvitsen oman
kotivakuutuksen. Minun täytyy tehdä sähkösopimus ensimmäistä kertaa
eläessäni. Listata taas paikat joihin miun pitää muistaa tehdä
osoitteenmuutos. Jatkaa sen miettimistä mitkä tavarat tahdon ottaa
mukaani.
Uusi asunto tulee olemaan 34 neliön keittiöllinen
yksiö kylppärillä ja vaatehuoneella. Asunto on vanhassa puutalossa,
niin pääsee vihdoin pois betonielementtien keskeltä. Pihaahan tuossa ei
vielä varsinaisesti ole muuta kuin parkkipaikkana, mutta talo sijaitsee
rauhallisen kujan varrella puutaloalueella. Ikkunasta tulee näkymään
taas puita. Keittiön tasotkin ovat puuta modernien levyjen sijaan.
Keittiön olemassaolo on muutenkin iso plussa, että on Mihailillakin
mahdollisuus vetäytyä vähän omaan rauhaan silloin kun kotona on
vieraita.
Jännityksestä huolimatta olo on myös
huojentunut. Tarjouskilpailu on ohi, eikä se pitkittynyt niinkuin
pelkäsin. Asiat menevät eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti