Tänään tuli havaittua että olen ehtinyt valmistumisen jälkeen unohtaa monia asioita. Kun töissäkäyvänä on ollut vihdoin varaa ostaa asioita myös uutena, en ole enää uhrannut niin paljoa ajatusta sille, missä määrin se on järkevää ja mitä muita vaihtoehtoja löytyy. Tämä valkeni itselleni tänään UFF:n liikkeessä, jonne lähdin alkuun vain näkemään kaveria.
Vaatehyllyjen välissä puikkelehtiessani muistin tarvitsevani uudet työfarkut. Uutena ostamani polyesterisekoitefarkut eivät ole kestäneet jatkuvaa pesurumbaa edes vuotta; ensin niistä lähti väri ja nyt niissä on myös ensimmäinen reikä. Ennen tuon reiän ilmaantumista kankaan kulumisen seurauksena olin vielä optimistisesti ajatellut saavani noille lisäaikaa pesukonevärin avulla. Sitten ne olisivat olleet taas suht siistit, mutta pesukoneväriinkin on jo täysin turha panostaa siinä vaiheessa, kun kangas on paikoin ohueksi hapertunutta. Mutta ennenkuin olin jaksanut edes vaivautua vaatekaapoille etsimään noille seuraajaa, niitä oli äkkiä edessäni hyllymetreittäin; eri kokoisia ja värisiä perusfarkkuja kaikki euron kappale. Muutamaa paria sovitettuani löysinkin hyvin istuvat perusmustat farkut, joiden kanssa pärjään taas monta kuukautta - farkut kun olivat uutta vastaavassa kunnossa.
Liikkeessä kierrellessäni kuulin monen harmittelevan sitä kuinka jäljellä ei ole enää mitään kivaa; tokihan ne näyttävimmät ja erikoisimmat vaatteet ovat jo hävinneet tasarahapäivien jatkuessa. Farkkujen kaltaista perusvaatetta oli kuitenkin jäljellä yhä paljon ja niitä siinä hypistellässäni tiesin ettei minun ole mitään järkeä edes vilkaista enää vaateliikkeiden suuntaan hankkiessani vaatteita töihin. Jatkuvaan pesuun ja pölyiseen varastoon kun ei todellakaan tarvita mitään fiiniä, ja on jokseenkin tuhlausta maksaa yli 30 euroa vaatekappaleesta, jonka voi löytää ihan yhtä helposti ja vastaavassa kunnossa eurolla kun vain odottaa oikeaa päivää. Vapaa-ajan vaatteet ovat toki asia erikseen, ja niiden suhteen olen edelleen valmis panostamaan vaikka ompelijaan saadakseni mieleiseni hameen.
Entisenä aktiivikirppistelijänä olen jotenkin kokonaan sivuuttanut UFF:n kaltaiset paikat, vaikka niissä tuli opiskelijana ajoittain poikettua. Kirppiksiin verrattuna tuolta on monta kertaa helpompi hakea jotain tiettyä: esimerkiksi noita farkkuja löytyy aina ja tasarahapäivinä hintakin on vakio. Vaatteiden osto kirppikseltä kun on jäänyt itseltäni pitkälti siitä syystä, etten jaksa enää kovinkaan usein kierrellä niillä hypistelemässä tavaroita vain löytääkseni jotain ostettavaa. Mieluummin haen vaatteet jostain, josta tiedän löytäväni ne helposti ja nopeasti silloin kun tarvitsen niitä. Jotenkin valmistuttua vaateliikkeestä vain tuli se vakioratkaisu, ja kirppis jäi lähinnä pokkareiden ja Kermansaven bongailupaikaksi.
Tämänpäiväisen löydön myötä haastan itseni miettimään, mistä muusta pystyisin säästämään helposti tinkimättä kuitenkaan mistään olennaisesta. Pian itselläni alkaa kuitenkin asuntovelallisen arki, ja rahaa tulemaan käytössä vähemmän kuin nyt miehen velattomassa omistusasunnossa asuessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti