Sen jälkeen kun löysin raivauksen myötä divarit, olen suorastaan ihastunut. Ihastunut siitä, että on oikeasti olemassa paikkoja, johon voin vain kantaa itselleni sopimattomat kirjat ja elokuvat saaden niiden tilalle jotain mieluista. Se on jotain suorastaan koukuttavaa, ja myös hyvin raivausta edistävää: bongatessani divarista jotain kivaa, on helppo mennä omalle hyllylle ja poistaa sieltä vähemmän kivaksi mieltämiään tavaroida kyseisen kivan saamiseksi. Ennen olisin hoitanut saman rahalla lisäten omaa tavaramäärääni. Nyt luopuminen on oikeastaan osa hupia - saan luopuessani hyvin konkreettisesti tilalle jotain uutta. Uutta ja vähemmän.
Erityisen palkitsevaa tämä on ollut erilaisten kimppadiilien myötä kotiin päätyneiden leffojen ja kirjojen kohdalla. Erilaisista 5€/kpl, 3kpl 10 eurolla tarjouksista on tullut kannettua kotiin vuorittain tavaraa säästön nimissä. Kun kyllähän nyt ilmaiseksi kannattaa ottaa jokin keskinkertaisempikin leffa, kun ainahan se voi yllättää positiivisesti. Tai voisi, jos sen saisi joskus aikaiseksi katsoa. Nyt tosin moni noista täyteleffoista on päässyt yllättämään iloisesti ihan ilman katsomista niiden vaihduttua niin Walt Disneyn klassikoihin kuin muihin helmiin. Lähileffadivarin pitäjä tunnistaakin meidät jo näöltä, sen verran sielä on nyt tullut käytyä.
Vaihtaminen sopii hyvin myös hamsteriluonteelle. Koska en ole vielä selvästikään valmis päästämään irti monista kokoelmistani, on välistä jopa palkitsevampaa vaihtaa tavaraa uusiin saman tavararyhmän edustajiin kuin rahaan. Etenkin leffojen ja kirjojen kohdalla rakastan ajatusta siitä, että voin huoletta kokeilla uusia tuttavuuksia, ja päättää sen jälkeen joko pitää ne, tai vaihtaa ne uusiin. Toki moni minimalistisempi ihminen hyödyntää näissä kokeilussa kirjastoa, mutta itselleni kirjasto tuntuu edelleen turhan rajaavalta: kokeiluun saa tietyn aikamääreen, ja vaikka kirjasta tai leffasta kuinka pitäisi, pitää se palauttaa takaisin, ja sen myöhempi käsiinsaaminen on osin riippuvainen muista lainaajista. Itselle kirjasto onkin lähinnä luopumista helpottava back-up -systeemi - voin huoletta luopua esimerkiksi klassikoista, joita en usko lukevani, koska tiedän löytäväni ne halutessani kirjastosta. Voin keskittyä pitämään vain ne kirjat, joita oikeasti tällä hetkellä luen tai koen haluavani lukea.
Leffadivarissa kävin viimeksi tänään. Viime viikolla poiketessa bongasin sieltä Bambi -leffan, mutta vaihdokit eivät riittäneet siihen asetettuani Bernand ja Bianca -pelastuspartio -leffan etusijalle. Viikonloppuna tuli kuitenkin nähtyä Bambin traileri, ja tajusin kuinka vähän siitä muistinkaan, ja kuinka mielelläni katsoisin sen uudestaan. Ei siis muuta, kuin hetki raivausta, leffat kassiin ja hakemaan Bambia kotiin. Yllättävän kivutonta, vaikka sitä on mielestään leffahyllyäkin raakannut jo niin moneen kertaan hyvin kriittisesti läpi. Mutta käyhän se näinkin: vaihtoa vähän kerrallaan.
Divari-innostuksen vallassa harmittaa vain se, ettei joka tuoteryhmälle ole olemassa omaa divaria. Myös keittiötarvike- ja lautapelidivarit saisivat minusta uskollisen asiakkaan. Mutta niiden kohdalla jatkettakoon kirpputorilinjalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti