Stockmanin kanta-asiakkaana keltainen kuvasto tipahti luukustani mainoskiellosta huolimatta; se ei ole mainos, vaan minulle henkilökohtaisesti osoitettu kirje. Pitkällä mainosdieetillä oltuani intouduin selailemaan sitä, ja vaikkei mikään lopulta sykähdyttänyt itseäni niinkuin jo ennakkoon odottelemani pokkaritarjous, suunnitelma oli selvä; Stockalle on päästävä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Viikon kiireistä johtuen ensimmäinen tilaisuus näytti olevan perjantaina; sitä ennen en mitenkään ehtisi hulluttelemaan muilta menoiltani. Mutta mikä osuvinta - se oli myös palkkapäivä.
Keskiviikko ja torstai meni odotellessa. Rakastan pokkarihyllyjä, ja 3,90€ pokkarista on toki huomattavasti vähemmän kuin 9-12€. Perjantain tullen minua alkoi kuitenkin epäilyttää. Minä en pidä ihmisjoukoista. Erehdyin viimeksi keskiviikkona suoraan töistä nälkäisenä ja hieman väsyneenä ihmisten ilmoille ja meinasin romahtaa jo siihen, kun pikaruuan saamisessa kesti. Stockan hulluilla päivillä ihmisiä on aina massoittain.
Hetken ahdistustani tunnusteltua laadin pikaisen kompromissin; poikkeaisin töiden jälkeen työpaikkaani lähellä olevalle kirpputorille katsomaan pokkareita. Löydön sattuessa kohdalle saisin sen todennäköisesti vieläkin halvemmalla kuin neljällä eurolla, jonka lisäksi välttäisin väkijoukot. Toki kirppareilla löydöistä ei ole koskaan varmuutta, mutta varmuutta eivät takaisi myöskään Hullut päivät. Minulla on jo kirjakauppojen uusina myytävistä pokkareista kaikki ne joita olen eniten halunnut. Ne olen ostanut joko aiemmista alennusmyynneistä tai normaalihintaisina. Yhtälailla hulluilla päivillä olisi siis olemassa riski, että löytäisin hyllystä vain jotain ihan kivaa uusien elämysten sijaan.
Työpäivän tultua päätökseen kävelin suoraan bussipysäkille. Päivän tultua päätökseen en halunnut poiketa enää edes kirpputorille, sillä minulla on kotona vielä niin monia lukemattomia itseäni kiinnostavia pokkareita että minun oli vaikea keksiä mitä vielä parempaa olisin voinut kirpputorilta löytää. Pokkarit ovat toki kulutustavaraa, mutta toisin kuin hullut päivät, kirppari pysyy kyllä paikoillaan ja mahdollistaa vierailun myöhemminkin pokkarikaapin sisällön taas hieman huvettua.
Istuessani bussissa mies laittoi viestiä ja varmisteli olenko ehtinyt ensimmäiseen bussiin; hän halusi ruuan ajoituksen olevan täydellinen. Shoppailumaniassa rypevän ihmismeren sijaan sain töiden jälkeen pekoniin käärittyä turskaa ja salaattia rakkaani valmistamana hänen kanssaan nautittuna. Varmasti omalla kohdallani selvästi parempi päätös päivälle.
Tänään herätessä pieni houkutus iski silti taas - olisihan tässä vielä koko viikonloppu aikaa käydä katsomassa tuo hylly. Vielä en tiedä sorrunko, mutta viimeisten kahden viikon palkka on silti jo turvassa shoppailulta; siirsin eilen osan siitä asuntosäästötililleni ja loput matkatililleni. Matkan ensimmäinen osuus, junamatka Moskovasta Mongolien kautta Pekingiin, on nyt varattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti