Reissusuunnitelmat ovat alkaneet pikkuhiljaa tarkentua ja uusien tarkennusten myötä olen joutunut päivittämään säästötavoitetta ylöspäin. Reissusta voi tulla hieman oletettua kalliimpi, mutta tällä erää se ei ole riittävä syy harkita reissun peruuttamista; on vain tehtävä valintoja ja luovuttava jostain muusta. Ensisijaisesti tähän 'jokin muu' -kategoriaan pyrin sijoittamaan shoppailun, mutta pienen raivaustauon jälkeen olen taas valmis luopumaan myös osasta tavarasta. Kirjahylly sai eilen uuden iskun ja tällä kertaa sieltä poistui parin pokkarin lisäksi pino kovakantisia sarjakuvakirjoja.
Kovakantiset sarjakuvakirjat ovat pysyneet tähän saakka hyllyssä monesta syystä. Ensimmäinen syy on ehkä se ilmeisin: pidän Aku Ankka -sarjakuvista, ja luen niitä mielelläni. Muista syistä mainitsemisen arvoisia ovat ehkä kyseisiä sarjakuvia kohtaan tuntemani arvostus ja muutamiin kyseisistä kirjoista liittyvät muistosyyt; niistä kaksi on palkintoja Aku Ankan kuplakisasta, jossa pääsin jaetulle toiselle sijalle v. -99. Uutta raivauskierrosta aloittaessani jouduin kuitenkin myöntämään sen tosiasian, että noihin kyseisiin kirjoihin en ole koskenut ainakaan yli viiteen vuoteen, todennäköisesti vielä pidempään aikaan. Tämä ei johdu niinkään kiinnostuksen puutteesta niiden sisältöä kohtaan, vaan enemmän kirjojen koosta ja painosta. Silloin kun käperryn sohvan tai parvekkeen nurkkaan lueskelemaan, valitsen mukaani mieluummin jotain kevyempää; taskarin tai Roope-Sedän. Sarjakuvakirjojen kohdalla käyttäytymiseni noudattaa siis samaa kaavaa kuin muidenkin lukemisieni; pidän luettavaa mielelläni mukanani ja luen paikoissa ja tilanteissa joissa pienet, kevyet ja pehmeäkantiset teokset valikoituvat mukaan todennäköisemmin. Mikäli kirjasta ei ole saatavilla pokkaripainosta, se ei toki estä lukemista, mutta laskee huomattavasti todennäköisyyttä sille, että nappaan kirjan uudestaan luettavaksi.
Asiaa jonkin aikaa pohdittuani päädyin raivaamaan sarjakuvakirjat kirpputorilaatikkoon. Tämänkin poiston jälkeen meillä jää vielä runsaasti sarjakuvia, ja nuo kovakantiset löytyvät edelleen alle kilometrin päässä olevan kirjaston valikoimista. Mikäli siis haluan lukea ne uudelleen, saan ne ja monet minulta nytkin puuttuvat alle kahdeksan minuutin kävelymatkan päästä. Tämän tajuttuani ajatus kirjojen säilyttämisestä alkoi tuntua pikemminkin hullulta kuin perustellulta; mietin kuinka monta kertaa olen pakannut ja purkanut nuo lukuisissa muutoissa ja kuinka monessa nykyistä pienemmässä asunnossa ne ovat olleet viemässä hyllytilaa vaikka ne ovat samaan aikaan olleet koko ajan helposti saatavissa aina kohtalaisen läheltä kotia. Näiden pohdintojen myötä oli helppo päättää että en hanki enää uusia sarjakuvakirjoja, kuten en myöskään kovakantisia romaaneja (muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta); niitä saa kyllin helposti kirjastosta.
Pokkarikaappi saa sen sijaan täyttyä (ja tyhjentyä) entiseen malliin, sillä kovakantiset lainakirjat eivät riitä täysin korvaamaan tuota omaa pehmeäkantisten kotikirjastoa. Pokkarikaapinkin kohdalla kierto on tosin kokoajan nopeutunut; tällä hetkellä pokkareista ehkä 80 prosenttia lähtee lukemisen jälkeen eteenpäin, joko kirppiksille, divareihin tai kierrätyskeskuksille. Niin kaapin koko riittää hyvin myös kaikille edellämainituista paikoista tehdyille uusille löydöille.
Muiden kotiharrastusteni tiimoilta en ole onnistunut löytämään vielä kirjaston veroista lainaussysteemiä. Elokuvien kulutus meillä kun on varsin minimaalista ja tv-sarjaboksien kohdalla videovuokraamoiden laina-ajat eivät ole omaan katsomisen tahtiin millään muotoa riittäviä. Myöskään lautapelejä ei löydy samaan tapaan kotiin lainattaviksi, vaikka niitäkin tuntuu olevan kirjastoissa ja baareissa yhä enemmän saatavilla paikan päällä pelattaviksi (tokikin painottuneena enemmän nopeampiin ja yksinkertaisempiin ajanvietepeleihin, kuin 3-8 tuntia kestäviin täysin englanninkielisiin harrastepeleihin). Väilillä kyllä miettii, olisikohan taloyhtiötasolla mahdollista saada heräämään kiinnostusta edes jonkinlaisen tavarankierrätyspisteen avaamiseksi. Tällä hetkellä se vain tuntuu aika kaukaiselta, kun nykyisetkin yhteistilat ovat hyvin olemattomalla käytöllä; yli sadan asunnon taloyhtiössä saunakaan ei lämpiä kuin kerran viikossa, sillä sen lämmittäminen vaatii kolme varausta samalle päivälle, mitä ei koskaan tapahdu muutoin kuin perjantaisin.
Itse haaveilin kerrostalossa asuessani kellarin "roskahuoneeseen" kierrätyshyllyä. Lähinnä siis paikkaa johon voisi jättää itselleen tarpeetonta ja joku toinen voisi siitä vaan ottaa käyttöönsä. Paitsi että en päässyt ikinä käytännön asteelle.. Mitä esimerkiksi olisi sitten tapahtunut semmoisille tavaroille joita ei kukaan halua, ja joita ei voinut laittaa roskien lajitteluastioihin.
VastaaPoistaKellarissa oli kyllä hylly vanhoille lehdille, siitä sai sitten lukea mitä halusi ja käsittääkseni joku tyhjensi tämän hyllyn joskus..
Nykyisin asun omakotitalossa, joten naapureiden kanssa ei kyllä kierrätetä, harmi kylläkin. Tai no oikeastaan kierrätetään kirjoja :) Emme asu Suomessa, joten suomalaisten kirjojen kierrätys on vähän ongelmallista, mutta paikallisen kielen kirjat saan kyllä kipattua naapureille tai kirppikselle. Josta tulikin mieleeni, että pitäisi tyhjentää taas kirjahyllyä. Olen asettanut tavoitteeksi että omia kirjojani saa olla vaan kaksi hyllyllistä. Nyt niitä näyttäisi olevan vähän kolmannellakin.. :)