Hoitokoiruus lähti tänään, ja mies pyysi sen jälkeen seuraksi kaupoille. Hän kun oli uutta kaulaliinaa vailla, ja jääkaappikin kaipasi täytettä. Olin jo aiemmin lupautunut shoppailuseuraksi, joten mikäs siinä opiskelutaukoa pitäessä. Päätettiin suunnata ensiksi Wiklundille, ja jatkaa sieltä Stockmannin suuntaan.
Vaatekaupat ovat minulle onneksi turvallisia, sillä en pidä uusien vaatteiden hinnoista. Ostettuani vuosikaudet valtaosan vaatteistani kirpputoreilta, minun on hyvin helppo käyttää kriittistä harkintaa mitä tulee useamman kymmentä euroa maksaviin normaalihintaisiin vaatteisiin. Lähinnä niitä katsoessa tulee olo, että vaatekaapissa on yhä lähes käyttämätöntä tavaraa, jolle saattaisi olla syytä tehdä joain ennenkuin edes hakitsee ostavansa mitään uutta.
Wiklundin kirjaosasto aiheutti puolestaan pienen sortumisen. Alepokkarit pitää katsoa läpi aina, sillä maailma on täynnä lukemattomia loistavia kirjoja joihin tahtoisin tutustua. Rauhassa omaan tahtiin, mieluiten pehmeäkantisina painoksina ilman kirjaston muistutusviestejä. Muut pokkaripöydän tuttavuudet olisin ollut valmis 4,50€:n kappalehinnalla ohittamaan, mutta en Jane Greenin Kirjaflirttiä. Jane Green on ollut kirjailijasuosikkejani siitä lähtien, kun sain yhden hänen kirjoistaan lahjaksi ystävältäni.
Pieni löytö piristää aina päivää, ja jos kaulahuivi olisi löytynyt yhtä helposti, olisin varmasti palannut kotiin tyytyväisenä jo Wiklundilta. Kaulahuivin metsästys kuitenkin jatkui, ja johti ikävähköön havaintoon: Hullut päivät alkoivat tänään. Olin harmikseni unohtanut koko asian, sillä yleensä kartan Stockkan seutua kuin ruttoa hullujen päivien aikaan, ellen ole hakemassa sieltä jotain tiettyä. Ennen taktista vetäytymistä ehdin huomata kuitenkin taivaallisen keitaan hyökyävän ihmismeren keskellä - useamman alepokkareita notkuvan pöydän, joilta bongasin heti pari kauan kaipaamaani teosta. Pari, ja pari muuta. Lopulta mukaani tarttui kokonaiset neljä, joita olin harkinnut jo normaalihintaisina raskimatta kuitenkaan ostaa niitä. Ostomanian viimeistelin vielä itseltäni puuttuvalla Madagaskar -dvd:llä, joka minun on ollut tarkoitus hankkia hyllystä löytyvän jatko-osan seuraksi.
En voi varsinaisesti sanoa katuvani löytöjäni: luen paljon, ja rakastan oman kotikirjaston tuomia valinnanmahdollisuuksia kaikkina vuorokauden aikoina. Kyllä se silti hieman kirpaisee, kun nuo pitää miehelle vielä maksaa. Oma kortti kun oli kotona, kun ajattelin ruokakaupassa selvittävän yhteistilin kortilla. Periaatteessa kun kyse on ylimääräisestä rahanmenosta, vaikka se menikin kohteisiin, joita olen harkinnut ja joista tulee minulle hyvä mieli. Se mitä lähdettiin hakemaan - miehen kaulahuivi - jäi kuitenkin vielä löytymättä.
Kotona kävin pokkarihyllyn tunnollisen kriittisesti läpi, ja tein sieltä uusien tulokkaiden myötä pari poistoa. Mukaanlukien sen, jota olin tällä hetkellä lukemassa - se kun on edennyt jo useamman päivän todella hitaasti, kun en ole vain löytänyt mielenkiintoa paneutua siihen. Pokkarihyllyä läpikäydessä tein myös hieman nolon löydön - yhden pokkarin väliin pari vuotta sitten unohtuneen dvd-levyn, jonka luulin kadottaneeni jo lopullisesti. Mies pääsi taas kiusimaan miua miun epäloogisesta tavaroiden sijoittelusta, ja minä pääsin palauttamaan levyn paikalleen. Alfred J. Kwak sarja on nyt taas täydellinen. Ja pokkarihylly näyttää erittäin hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti