Olen huono olemaan liian ankara itselleni. Niinpä uuden tavaran hankkiminen ei voi olla täysin kiellettyä. Tai ei välttämättä edes uuden, mutta mukavien kirpparilöytöjen. Ja nyt kun myyntipöydän takia kirpputorilla tulee käytyä lähes päivittäin, niitä löytöjähän tulee. Kirjojen suhteen rajanveto on (suht) helppoa: lempparikirjailijoiden teoksia saa hankkia aina, muitakin kunhan ne ovat edullisia eivätkä jää lukemisen jälkeen pyörimään nurkkiin jos en pidä niistä tai ne ovat keskinkertaisia. Tässä simppelissä säännössä on ainakin yksi ongelma: minulla on paljon lempikirjailijoita, ja huono muisti. Olen monesti vakaasti päättänyt laatia kunnon listat kaikista omistamistani kirjoista kirpparilla mukana pidettäväksi, mutta unohtanut sen joka kerta. Unohtanut aina siihen asti, kun olisin tarvinnut listaa sen tarkastamiseksi, kuuluuko jokin kirja jo kokoelmiini.
En halua edes laskea moniako tuplakappaleita tämä hajamielisyys on hyllyihini tuottanut. Kai siitä sentään saa jotain irtopisteitä, että niistä olen sentään malttanut luopua jo ennen massiivisemman raivausoperaation alkua? Viimeksi sorruin samaan tänään: kirppikselle meni Ikea-kassillinen tavaraa, ja tuli leffa ja pokkari. Leena Lehtolaista; Kuoleman spiraali -Maria Kallio sarjasta. Pokkari ei ehtinyt edes hyllyyni asti, kun huomasin sielä samanlainen. Täsmälleen samalla kannella, samaa painosta. Ei siis muuta kuin komento takaisin: pokkariin uusi hintalappu, ja pokkari kassiin odottamaan seuraavaa täydennys/siivousreissua kirpputorille.
Jospa sitä saisi oikeasti vihdoinkin tehtyä ne listat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti