Raivaamisen alussa tavarahaasteet eivät tuntuneet mielekkäiltä. Tavaraa oli yksinkertaisesti liikaa; oli hankala kuvitella, että sadan tai edes tuhannen tavaran raivaaminen tekisi juuri eroa. Asian harkinnan jälkeen päädyimmekin mukauttamaan haastetta: kumpikin karsisi ensin omat tavaransa läpi, ja poistaisi mielestään ylimääräiset tavarat. Sen jälkeen poistaisimme vielä yhdessä 500 tavaraa lisää - ei vain yhteisistä tavaroista, vaan myös omista. Mitä vain tavaraa, kunhan tavaralistalle saataisiin ainakin 500 poistoa. Sillä vaikka sitä kuinka kokee jo omista karsineensa, niin hetken hengästystauon ja pienen totuttelun jälkeen karsittukin tavaramäärä tuntuu tarpeettoman suurelta. Tavaraähky alkaa vaihtua laihdutusmaniaan.
Nyt on tullut haasteen aika. Bussissa paluumatkalla Tampereelta Turkuun kerrattiin yhdessä sovittuja sääntöjä. Jokainen tavara lasketaan erikseen, mutta vain ehjät tavarat lasketaan. Kuosin takia säästetyistä reikäisistä pussilakanoista ei myönnetä pisteitä tilanteessa, jossa toinen hylly on täynnä avaamattomia liinavaatepakkauksia. Jo aiemmin poistettuja vielä myyntiä odottavia tavaroita ei myöskään lasketa, vaan ne katsotaan jo poistuneiksi. Ehkä pinojen kohdalla kumpikin on vapaa käyttämään omaa harkintaansa sen suhteen, onko tavara listalle kelpaava.
Eli ei muuta kuin excel-taulukkoa pystyyn, ja raivaus käyntiin. Huomenna menen myös tyhjentämään kaverin kanssa kirpputoripöytää. Sieltä ei tule kotiin takaisin mitään - myymättä jääneet tavarat pääsevät kierrätyskatokselle kulkematta lähtöruudun kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti