Raivatessa olen tullut entistä tietoisemmaksi itseäni ympäröivän tavaran merkityksistä itselleni. Ja vaikka raivaus onkin itseään ruokkiva kehä, ja tavarasta on kierros kierrokselta helpompi luopua, huomaan myös tarvitsevani varastojani. En ole askeettisuuteen taipuvainen ihminen, ja kaipaan suhteellisen paljon tavaraa ympärilleni: tavaraa kuten lautapelejä, elokuvia, kirjoja, rottien virikkeitä ja niiden vara-asumuksia.
Kuitenkin osa varastoistani on ollut silkkaa silmänlumetta. Opiskelijana miulla ei ole paljoa rahaa, ja olen sen myötä oppinut joissain asioissa turhankin pihiksi. Raaskin harvoin hankkia kirjoja uusina, tai leffojakaan normaalihintaisina. Kuitenkaan sama seikka ei estä minua tekemästä löytöjä kirpputoreilta, Makuunin poistokoreista tai muista lähteistä, jotka pulppuavat iloisen vuolaasti edullista tavaraa. Usein halutessani jotain olenkin päätynyt hankkimaan sen sijasta halpaa korviketavaraa. Jotain, joka ei ole ihan haluamaani, mutta jonka olen löytänyt paljon edullisemmin.
Koska itselleen pitää olla kiltti, olen nyt viimein raivauksen myötä sallinut itseni käyttää osan vapautuneesta tilasta ja myyntituloista kokoelmieni päivitykseen. Kirjat ovat vaihtuneet divareissa hötöstä lempikirjailjoiden teoksiin, ja elokuvat merkityksettömistä toivottuihin. Toki vaihtosuhde ei ole divareissa yhden suhde yhteen: kahdeksantoista elokuvan pinokin vaihtui kolmeen - välirahan kera. Silti sitä on helppo kokea itsensä voittajaksi, kun turhan sälän sijaan hyllyyn ilmestyy jotain aidosti mieluista.
Harkitut ostokset ovatkin omalta osaltaan myös nopeuttaneet raivausta itselläni. Aina hankittuani hyllyyn jotain jota oikeasti haluan, on minun ollut paljon helpompi siivota sieltä pari-kolme, jopa kymmeniä täytetavaroita. Kokoelmieni täydentyessä ja päästessä lähemmäksi sitä, mitä oikeasti haluan niiden olevan, on minun koko ajan helpompi tunnistaa hyllyistä tavaraa, jota olen hankkinut sinne sijaistamaan toivomaani. Samalla sitä on joutunut etenkin tavaraa vaihtaessa konkreettisesti näkemään, kuinka paljon rahaa olen pieninä virtoina laittanut kiinni sellaiseen materiaan, mikä ei oikeasti merkitse minulle mitään. Sen sijaan, että olisin sijoittanut rahat suoraan sellaiseen, jota oikeasti haluan.
Mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan: kirja- ja leffahyllyt houkuttelevat minua nyt aivan uudella tavalla lukuisilla uusilla aarteilla, joihin tutustumista en malta odottaa. Olohuoneen matto, johon sain rahat myymällä ylimääräiset akvaariosäläni, sopii asuntoon täydellisesti. Lautapelihyllyn kohdalla vastaava kehitys on ollut käynnissä jo pidempään: sen kohdalla ristiriita halpojen kirppispelien ja haluamieni harrastajapelien välillä nousi liian suureksi sivuuttaa jo parisen vuotta sitten, jonka jälkeen siirryin hankkimaan lautapelit suoraan erikoisliikkeistä. Niinpä nyt raivauksen myötä olen pelihyllyssä keskittynyt lähinnä siivoamaan pois joitain vanhoja kaappiin pölyttymään jääneitä kirpputorilöytöjäni.
Kunhan vain muistaisi jatkossakin satunnaisten hyvien tarjouksien sijaan keskittyä hintaseurailuissa niihin tuotteisiin, jotka oikeasti haluaa - muutenkin kuin mahdollisen tarjouksen takia. Tässä mainoksettomuus toivottavasti myös osaltaan auttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti