Omista päivityksistäni isoin osa tuntuu ainakin sivuavan kirjoja, silloinkin kun ne eivät käsittele niitä kokonaan. asiaa hetken pohdittuani totesin syynkin olevan ilmeinen: vuosia kirjat olivat minulle se kohde, josta ehdottomasti ei karsittu. Vaikka olen muuttanut usein (elämäni aikana 17 kertaa, aikuisiällä keskimäärin kerran vuodessa), olen uskollisesti raahannut mukanani lukuisia kirjalaatikoita paikkakunnalta toiselle, asunnosta toiseen. Uskollisesti siitä huolimatta, että viimeiset viisi vuotta suurin osa kirjoista on ollut varastoituna, koska asuntoihin ei ole yksinkertaisesti mahtunut niin paljon kirjahyllyjä kuin kirjat olisivat vaatineet. Niinpä kirjat ovat olleet jaettua kahtia: rakkaampiin sisällä asunnossa pidettäviin, ja muihin. Eikä edes kaikkein radikaaleimmassa muuttoraivauksissa noihin laatikoihin ole kajottu, ei edes avaamisen vertaa.
Tietenkin moni olisi todennut nuo muut turhiksi jo hyvän aikaa (ja useamman muuttoa) sitten. Mutta eihän kirjoista karsita. Kaikki se varastoiminen ja raahaaminen saa palkkionsa sitten, kun itsellä on joskus oikeasti varaa hankkia se iso asunto erillisellä kirjastohuoneella. Ja kuinka hyvältä se huone sitten näyttääkään, kun tummapuiset lattiasta kattoon ulottuvat hyllyt notkuvat toinen toistaan houkuttelevampia kirjoja. Kaikkein hartaimmissa haaveissa kuvaan liittyy vielä kirjasto huoneessa oleva erillinen parvi täydellisine nojatuoleineen ja lukulamppuineen.
Kriittinen tarkastelu on tuonut tähän kauniiseen kuvaan nyt muutamia säröjä. Asumme kahdestaan miehen kanssa 87 neliön 4h + k asunnossa, eikä meillä ole vieläkään tilaa kirjastohuoneelle. Kummallakaan meistä ei tule olemaan huipputuloja, ja mietimme mahdollisesti perheen perustamista. Todennäköisyydet sille, että tulemme hankkimaan sen ison kartanon, jossa olisi tilaa sekä lapsille, että kirjastohuoneelle ovat lottovoiton luokkaa. Ja minä lottoan hyvin satunnaisesti. Mutta onhan se lottovoitto tietenkin vielä mahdollinen.
Isompi särö liittyy puolestaan nykyhetkeen: valtaosa hamstraamistani kirjoista ei ole kovin houkuttelevia. Nyt kun olen perannut hyllyt ja laatikot moneen kertaan läpi, on sielä edelleen kirjoja joista harkitsen luopuvani viimeistään kertalukemisen jälkeen. Ne kirjat, jotka haluan lukea yhä uudelleen, mahtuvat itseasiassa kahteen kirjahyllyyn. Eikä niiden hyllyjen tarvitse edes ulottua lattiasta kattoon - toinen on itseassa korkeudeltaan vain metrin luokkaa. Haavekuvaan kirjastohuoneellisessa houkuttelevia kirjoja on siis vielä hyvin paljon matkaa, ja sen matkan alkutaipaleilla olen kirjaimellisesti raahannut mukanani hyvin paljon turhaa painolastia.
Nyt kun tabu kirjahyllyn koskemattomuudesta on murrettu, ja kirjojen kiertoon palauttaminen aloitettu, on niiden hävittämiseen joutunut kehittämään jo kokonaisen joukon erilaisia väyliä. Mikään valituista väylistä kun ei tunnu vetävän kirjoja määräänsä enempää, ei ainakaan kerralla. Ensimmäinen kirjaerä lähti liikkeelle kirpputoripöydän kautta, jonka jälkeen myymättä jääneet kirjat päätyivät kierrätyskatokselle. Seuraava kirjaerä lähti kiertämään lähidivareita, ja niihin kelpaamattomat kirjat löysivät uuden kotinsa Pelastusarmeijan kirpputorilta. Saatuani käytyä Valitut Palat -lyhennelmäteokset läpi, poistoon valitut laatikot käytiin tyhjentämässä taas kierrätyskatokselle saatuamme autoa lainaan. Nyt kaapissa on taas pinollinen romaaneja ja pari hyllyissä pölyttynyttä sanakirjaa odottamassa, että ehdin käydä tarjoamassa niitä divariin. Ja toinen vähintään samanmoinen pino kirjakerhokirjoja kirppislaatikossa odottomassa seuraavaa yhteistä kirpputoripöytää, joka on tarkoitus ottaa vielä tässä syksyn mittaan. Niiden seurana vintillä on vielä useampi laatikollinen miehen roolipelikirjoja, jotka niin ikään odottavat pääsyään uusiin koteihin. Arvatkaa vain kuinka innoissani olen, kun kaikki nuo laatikot saadaan hävitettyä.
Tämä kaikki ei silti estä minua hankkimasta uusia kirjoja, joskin niiden ostaminen paljon aiempaa krittiisemmin. Silti tärkein prosessissa opittu taito on eteenpäin pistäminen: jos en kirjan luettuani pidä siitä, tai se meinaa jäädä liian pitkäksi aikaa pölyttymään hyllyyn, on sen aika jatkaa matkaa. Ehkä siitä kirjastoparven rahoittavasta lottovoitosta liikenee osa myös uusiin kirjoihin, jos se ikinä tapahtuu. Uusiin sellaisiin kirjoihin, jotka eivät tartu mukaan vain siksi, että ne ovat ihan kivan oloisia, ja halpoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti