Nykyään kirpputoripaikkaa joutuu jonottamaan kaikkialle ainakin täällä päin Suomea ja itse on ollut nyt kahdessa jonossa. Kaverin kanssa on jonotettu syyskuun lopulta lähtien loosipaikkaa Manhattanille ja miehen kanssa tämän kuun alusta lähtien vastaavaa paikkaa Minimaniin. Minimanin osalta tärppäsi viikonloppuna ja tänään kävin sitten viemässä ensimmäisiä tavaroita myyntipöytään.
Myyntipöydänsaanti on omalla kohdallani ehdottomasti raivausta edistävä tekijä. Tähän asti kirpputoritavaa on vain koottu epämääräisiin pinoihin ja laatikoihin odottamaan pöydän saamista. Nyt on taas selkeä tunne siitä, että tavaraa on oikeasti lähdössä jonnekin, kun on kodin ulkopuolinen pöytä jolle sitä kantaa. Samalla hyllyjä tulee katsottua uudestaan kriittisemmällä silmällä sitä myötä kun pari kirppislaatikoista on jo hävinnyt nurkista. Kun pitäähän myytävää tavaraa riittää myös kaverin kanssa otettavalle kimppapöydälle.
Ei sillä ettäkö olisi olemassa välitöntä uhkaa kirpputorille lähdössä olevan tavaran loppumisesta. Tänään viedyn yhden laatikon ja ison ikeakassillisen jälkeen kirpparipinossa odottelee vielä kaksi isoa ikeakassillista ja kaksi pahvilaatikkoa. Onneksi loosissa on vielä hyvin tilaa, tänään se kun jäi mukavan väljäksi jo osin sillä, että kuskasin tavarat sinne bussilla.
Tietenkin tavaroita viedessä piti myös kiertää koko kirppari löytöjen varalta. Tänään osasin olla kuitenkin kriittinen ja vältyin herätehankinnoilta. Yhtään etsimistäni kirjoista tai keräämääni astiasarjaa ei löytynyt looseista, joten en ostanut mitään. Kirpputorilla viettämäni ajan aikana itse viemistäni tavaroista ehti kadota jo yksi mekko ja neule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti