Olen liiankin taitava kehittämään kunnon stressin olemattomimmistakin pikkuasioista. Tämä on tullut huomattua viime päivinä etenkin gradun kanssa. Itse gradun kirjoittamista stressasin varmaan suurimman osan ajasta turhankin vähän, mutta nyt viimeistelyvaiheessa jokainen pienen pieni yksityiskohta on tuntunut romauttavan koko korttitalon.
Viimeiset "suuret" stressaavat "kriisit" ovat olleet tämän aamuinen huomio tiivistelmäsivun gradun sivumääräkohtaan liittyen sekä puoliltapäivin tekemäni havainto tiivistelmäsivun paikasta. Näistä ensimmäiseen havahduin tulostaessani yhtä irtonaista tiivistelmäsivua kansliaan vietäväksi, joka tulee toimittaa kahden sidotun Pro gradu -tutkielman kanssa. Graduthan menivät painoon jo eilen, josta ne luvattiin täksi päiväksi. Kriisi syntyi havaitessani sivumääräkohdassa lukevan 91s, vaikka viimeiset muokkaukset venyttivät gradua niin, että se vaihtui 92 sivuksi. Luku oli siis kokonaisella sivulla väärin, ja olin koko matkan painoon aivan täysin vakuuttunut siitä, että arvosanani laskee moisen räikeän huolimattomuuden takia vähintään kokonaisella arvosanalla. Moinen virhehän paistaa työstä suorastaan huutomerkin tavoin, jos vain tajuaa tarkistaa sivunumerot työstä, ja verrata niitä sitten johdantoon. Harkitsin myös hetken palautettavien gradujen uudelleen painattamista saadakseni virheen korjattua, vaikka talous ei siihen juuri antaisi periksi.
Painopaikkaan päästyäni huomasin kuitenkin pelastuksekseni kohdan olevan lopullisessa versiossa oikein. Olin muistamattani sittenkin siis korjannut asian, ja gradu tuntui hetken ainakin muodollisesti täydelliseltä (täydellistä sisältöä ei liene edes olemassa). Kirjansitomossa minun annettiin ystävällisesti vielä tulostaa tiivistelmäsivu uusiksi, niin että pääsin viemään vaaditut kaksi gradua ja tiivistelmäsivun tiedekuntaan, kummatkin hienosti oikealla sivumäärällä.
Kotona itselleni ottamaani kappaletta selatessa, aloin kuitenkin miettiä, eikö tiivistelmäsivun olisi johdonmukaisempaa olla ennen sisällysluetteloa kuin sisällysluettelon jälkeen. Tätä asiaa en ollut tajunnut edes pohtia aiemmin, ja niinpä kannen kanssa samassa tiedostossa ollut dispositio tulostui työhöni ennen eri tiedostossa ollutta tiivistelmäsivua. Asiaa hetken pohdittuani en nähnyt mitään sen loogisempaa tapaa sijoittaa tiivistelmäsivua kuin ennen sisällysluetteloa. Tässä kohtaa asiaa ei ollut kuitenkaan enää mahdollista muuttaa, koska gradut olivat jo kansissa ja viralliset kappaleet palautettuina.
Tapsan mielestä tämä voisi olla hyvä piste lopettaa stressaaminen: gradu on valmis, kansissa ja varmasti ihan hyvä. Etenkin kun asiasta stressaaminen ei voi asiaa enää edes muuttaa. Silti jupisen hiljaa mielessäni, kuinka tuollainenkaan asia ei sitten yhtään aiemmin tullut mieleen. Kuinka moisen asian olisi pitänyt tulla mieleen viimeistään eilen ennen gradun antamista sidottavaksi; kuinka helppo siinä kohtaa olisi ollut vain kääntää kahden sivun paikkaa, ja gradu olisi ollut taas paljon täydellisempi.
Kellään hyviä vinkkejä stressin hallintaan? Etenkin niin pienen pienistä seikoista, jotka eivät käytännössä vaikuta yhtään mihinkään, aiheutuvan stressin hallintaan? Sen hyväksymiseen, että kaiken ei aina tarvitse olla viimeistä piirtoa myöten täydellistä, vaan ihan hyväkin voi olla kiva vaihtoehto. Se gradu nyt kuitenkin on valmis, kansissa ja kannetkin ovat todella kivan väriset - humanistina kun sitä sai valita ihan sen väriset kannet kuin halusi; vapaus, joka monilta opiskelijoilta puuttuu.
Kun huomaat kehittävänsä ahdistusta jostain noin pienestä kuin esimerkkisi, se on merkki siitä että katsot elämääsi liian läheltä. Itse hankin perspektiiviä lukemalla tarinoita vaikkapa tosi köyhistä ihmisistä. Oma elämä alkaa tuntua kovin helpolta. Myös tämä antaa kivasti näkökulmaa: http://scaleofuniverse.com/ Mukavaa viikonloppua! :)
VastaaPoistaVoin todistaa, että maisterin paperit saa, vaikka lähdeluettelo ei olisi edes aakkosjärjestyksessä. Have a drink and relax!
VastaaPoistaSe noissa pikkuahdistuksissa ehkä onkin ärsyttävintä, kun ajatus jää tavallaan jumiin johonkin täysin epäolennaiseen, josta tulee vain ärsytys pintaan. Nyt koiran kanssa on onneksi kuitenkin pienempi kynnys lähteä silloin esimerkiksi ulos kävelemään ja keskittymään muuhun.
VastaaPoistaKun vain oppisi vielä paremmin luottamaan siihen, että asiat järjestyvät. Esimerkiksi näitä stressejä seurasi rahastressi, kun keskittyminen gradun tekoon on laskenut säästötilin tasolle, joka ei tunnu itsestä riittävän vakaalta. Kuitenkin melko heti stressipiikin jälkeen minulle soitettiin vuokratyöfirmasta, ja tarjottiin neljän päivän työrupeamaa. Parin nollakuukauden jälkeen neljän päivän palkkakin tuntuu jo hyvältä summalta, vaikka sillä ei vielä ihmeitä teekään.
Kuulostaa niin kovin tutulta nuo pikkuahdistukset! Kouluhommat tuntuu kasaantuvan, stressaan jo seuraavan kesän töistä, työharjoittelusta, siivoamisesta, siitä parin millin virheestä eräässä taittotyössä.. Auttaa kun miettii mitä tapahtuu jos siivoan vasta huomenna, palautan koulutehtävän päivän myöhässä tai olen työharjoittelussa vain hyvä enkä loistava. Ei tapahdu mitään. Ei yhtään mitään. Joskus itselleen on vaikeaa olla kiltti. Aina ei tarvitse olla täydellinen ja jaksaa kaikkea. Ollaan kuitenkin vain ihmisiä. Onnittelut gradun valmistumisesta. :)
VastaaPoistaKiitos onnitteluista :)
VastaaPoista