Tähän asti olen tykännyt osallistua erilaisiin nettikilpailuihin ja arvontoihin. Minulla on suorastaan huono arpaonni, mutta mitäpä siitä - osallistuminen ei yleensä maksa mitään eikä edellytä minkään tuotteen ostamista. Osallistumisesta ei ole siis mitään haittaa, mutta sen myötä on mahdollista voittaa vaikka mitä kivaa. Täydellistä.
Tai ei ehkä sittenkään. Houkuttelevimmissakin kilpailuissa kun voi olla pieni kompa. Tänään törmäsin pitkästä aikaa oikeasti houkuttelevaan kilpailuun: arvonnassa pääpalkintona olisi 1000€ lahjakortti Ikeaan, Giganttiin tai Citymarkettiin. Liikkeen saisi valita itse, ja sekä Gigantista että Citymarketista löytyy kummastakin meille varmasti oikeasti tarpeellista tavaraa. Olin jo täyttämässä kilpailukuponkia, kun päätin kerrankin lukea huolella läpi kaikki kilpailuun liittyvät ehdot. Hetken perehtymisen jälkeen löysin jotain, mitä en olisi halunnut löytää: osallistumalla kilpailuun antaisin luvan suoramarkkinoitiin sekä kilpailun järjestäville firmoille, että niiden yhteistyökumppaneille. Yhteistyökumppanien listasta löytyi 32 yritystä, jotka käyttävät markkinoinnissaan puhelinta, sähköpostia ja postia. Ja omalla nimellä tulevia mainoksiahan ei blokkaa edes oven ei mainoksia -lappu.
Itsellä kilpailulomakkeen täyttäminen päättyi tällä kertaa siihen. Pieni mahdollisuus voittoon ei ole enää itselle riittävä syy lisätä vihdoinkin vähentynyttä mainosvirtaa kotiin. Tämän jälkeen ihmettelen kuitenkin aiempaa vähemmän, miten niin monet mainostajat ovat minut alunperin löytäneet - iso osa luetelluista yhteistyökumppaneista oli täysin eri aloilta kuin isommin esille tuodut liikkeet. Sähköpostiin eksyneet uutiskirjeet lelukaupoista tai keittiöfirmoista ovat siis voineet saada hyvin alkunsa jostain pienestä nettikilpailusta, jonka olen unohtanut välittömästi siihen osallistumiseni jälkeen; unohduksen jäätyä kuitenkin yksipuoliseksi mainostajien päästyä vasta vauhtiin.
Ehkä käyn ensikerralla ostamassa sittenkin sen lottorivin tai luontoarvan kisailuhimon todella iskiessä. Meneepähän tyhjästä arvastakin edes joitain senttejä luonnonsuojeluun, vaikka itselle ei tulisikaan mitään. Yksi yksittäinen arpalipuke taitanee olla myös lukematta roskiin päätyvää mainosvuorta ekologisempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti