Miehen kanssa on ollut jo jonkin aikaa puhetta, että viimeistään rahatilanteen kohentuessa olisi mukava alkaa kerätä Muumi-mukeja. Ne ovat paitsi visuaalisesti molempien mieleen ja toimivia käyttöesineitä, ne myös säilyttävät hyvin arvonsa: verrattuna moneen muuhun tähän asuntoon hamstrattuun tavaraan, Muumi-mukien kohdalla jälleenmyyntiarvo olisi odotettavasti vuosien saatossa kasvava. Ne siis toimisivat paitsi arjen ilostuttajina, myös pienenä taloudellisena puskurina, mikäli joskus joutuisi taloudellisen pakon ajamana muuttamaan irtaimistoa rahaksi (koko ikänsä pienillä tuloilla eläneenä oma mielenrauhani selvästi vaatii taloudellisia varasuunnitelmia säästötilin oheen).
Ajankohta keräilyn aloittamiseen pidettiin kuitenkin auki, kunnes mies huomasi että hänen ihailemansa Hurraa-muki on poistumassa markkinoilta. Aiemmassa hintaseurannassa olimme huomanneet että joistain mukeista joutui jo pari vuotta valmistuksen lopettamisen jälkeen maksamaan 40-100 euroa, joten mieskin totesi sitten järkevämmäksi hankkia haluamansa mukin jo nyt. Samalla argumentilla hankimme itselleni mieluisen Primadonnan hevosen (vielä enemmän olisin pitänyt ruskeasta Nipsu mukista, mutta sekin kuului niihin, joiden hinta on jo kavunnut 2-4 kertaiseksi uuteen verrattuna + toimituskulut). Kunnolla innostuttuaan mies meni liittämään itsensä myös Iittala -klubiin, ja jäsenetunsa hyödyntääkseen käytti säästöjään vielä muutamaan muuhun mukiin ja pieniin Kartio-laseihin, joihin hän kanssa tykästyi.
Poistolistallekin on nyt siis päätynyt useampia mukeja ja laseja. Astiakaapin tilavuuteen nämä muutokset eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet, kun tilalle on tullut vastaava määrä uusia laseja ja mukeja. Saman käyttöarvon omaavia, mutta kuten itsenikin on pakko myöntää, paljon aiempaa mieluisampia. Poistuneissa oli paljon vanhoja kulahtaneita eripariastioita ja niiden täydennykseksi hankittuja halpissettejä. Esimerkiksi laseja, joita olin hankkinut siksi, että ne olivat toimivan kokoisia ja niitä sai 18kpl:n laatikon kympillä. Asiansa hyvin ajavia, mutta esteettisessä mielessä mitään sanomattomia. Nyt ne saavat matkata kirppiksen kautta jonkun toisen luo, joka kaipaa hyvin edullisia, mutta silti toimivia laseja. Haalistunut printtisten vanhojen mainosmukien saaminen järkevästi eteenpäin voi olla isompi haaste, etenkin nyt kun kierrätyskatoskin on tilapäisesti suljettu.
Astiakaappia läpikäydessäkin onnistuttiin kuitenkin välttämään se, että tavaran määrä olisi kuitenkaan kasvanut. Poistojen myötä se pysyi uusista hankinnoista huolimatta ennallaan. Silti shoppailusortuminen ei osaltaan edistänyt tavaramäärän todellista pienemistä, vaikka tavarahaaste on nyt askeleen lähempänä toteutumistaan. Mahdollisessa seuraavassa haasteessa voisikin kieltää uusilla korvattujen tavaroiden laittamisen poistolistalle. Tosin kirjahyllyssäkin suurin osa poistoista tulee sitä kautta, kun uutta lukemista hankkiessani poistan samalla vanhoja, joihin en ole enää kiinnostunut palaamaan.
"Mahdollisessa seuraavassa haasteessa voisikin kieltää uusilla korvattujen tavaroiden laittamisen poistolistalle."
VastaaPoistaEn jaksa käsittää miten on mahdollista että tällaista "sääntöä" teillä ei jo ole? Eihän siinä silloin mitään raivata, kun mikään ei vähene... Vaikka toki kukin tyylillään.
Silloin kun aloitimme haasteen, tavaraa oli yksinkertaisesti liikaa ja sitä halusi vain päästä mahdollisimman isosta määrästä tavaraa eroon. Niinpä säännöt laadittiin sitä silmällä pitäen, eli esimerkiksi rikkinäisiä tavaroita ei listalle laskettu, vaikka niitä oltaisiin jostain syystä säilytetty pidempäänkin. Kuitenkaan kokoelmien päivitys ei ollut raivauksen alkuvaiheilla käynyt oikeastaan edes mielessä, kun huomio oli siinä, että tavaroille piti saada lisää tilaa. Vasta kun ylimääräistä sälää on saatu enemmän pois ja sitä on nähnyt selkeämmin mitä tavaraa oikeastaan ollaan pitämässä, sitä on kiinnittänyt enemmän huomiota myös siihen, mitä pienentyneissä kokoelmissa haluaa olevan. Eli näin loppua kohden lista on ehkä alkanut lipsua enemmän raivauksesta ylläpidon puolelle, eli pyrkimykseen ettei pienennetty tavaramäärä ainakaan lisäänny. Että jos jotain tulee, vähintään vastaava määrä myös menee.
VastaaPoistaTästä huolimatta todellista raivauksen varaakin varmasti vielä löytyisi, eli loppua kohden pitää taas ottaa itseään niskasta kiinni.