lauantai 23. helmikuuta 2013

Priimaa pakkausta myöten

Viime viikkoina huomioni on kiinnittynyt aiempaa enemmän myös tavaroiden pakkauksiin. Asialla ei ole sinänsä mitään tekemistä raivaamisen kanssa, sillä tavaroiden pakkauksilla ei ole meillä tapana jäädä nurkkiin pyörimään. Tokihan pienempi roskamäärä vähentäisi tarvetta rampata roskiksille ja siten vapauttaisi aikaa ja energiaa johonkin muuhun - en kuitenkaan koe, että roskien viennistä tulisi niin paljon täysin turhaa ja ylimääräistä ramppaamista kuin lukemattoman mainospostin edestakaisesta kiikuttamista tuli ennen mainoskieltoa. Tämä ajatus lähti ensin liikkeelle niinkin pienestä kuin joulun jälkeen ostamani avaimenperälinkkuveitsen yksinkertaisen nerokkaasta pakkauksesta: tuotteen kotelo oli tehty kananmunakennomaisesti puristetusta kierrätyspahvista ja kotelon piti kasassa tuotteen väriä vastaava hiuslenkki. Kotelo täytti tehtävänsä, ei vienyt paljoa turhaa tilaa kuljetuksessa ja sen hävittämisestä ei syntynyt yletöntä jätevuorta. Isompi sysäys tälle postaukselle tuli kuitenkin jälleen kerran töissä.

Tämänhetkisessä työssäni puran kauppojen palautuksia. Kyseessä on sekä valikoiman vaihtumisen vuoksi tulevia palautuksia, että niiden joukossa myös kauppojen palauttamia viallisia tuotteita. Cd-levyissä kaikkein yleisin vikatyyppi on rikkinäinen kotelo. Sikäli kyseessä on täysin ymmärrettävä palautus - niin minäkin olen monesti toiminut. Ostaessani jotain uutta, haluan sen uuden olevan priimaa. En näe mitään syytä maksaa kotelovikaisesta tavarasta samaa summaa minkä maksan täysin virheettömästä tuotteesta. Jotenkin siinä olen kokonaan unohtanut sen, miksi olen kyseistä tuotetta ostamassa ja vaikuttaako jokin pieni halkeama kotelon pinnassa oikeasti niihin ominaisuuksiin mitä tuotteelta haen. Cd-levyn suhteen vastaus on tietenkin kielteinen, mikäli levy itsessään on kuitenkin täysin ehjä ja naarmuton.

En ole koskaan aiemmin miettinyt, kuinka paljon muoviroskaa näinkin pienestä päätöksestä syntyy. Minä en selvästi ole ainoa, joka haluaa cd-kotelonsa ehjinä, siisteinä ja naarmuttomina - siis kaikinpuolin uutuuttaan kiiltelevinä. Olen kuitenkin unohtanut tyystin sen, että vain kauppojen uutuuscd:t ovat todella uusia. Kaikki muut levyt ovat voineet kulkea jo useampia reissuja kauppojen ja varastojen väliä erilaisten palautusten ja uusien kamppanjoiden myötä. Levyjä lähetettäessä ja siirrettäessä osiin koteloista tulee väkinsinkin jälkiä; osa saattaa kolahtaa, tarrat kuivuvat ja jättävät jäljen, koteloon tulee naarmuja. Erilaisia pieniä merkkejä levyn kulkemista poluista, jotka täytyy kuitenkin häivyttää, jotta tuote myisi. Koska pintaviallinen tuote jää myymättä ja/tai palautuu takaisin, kaikki vialliset kotelot kannattaa vaihtaa ennen levyjen lähetystä uudelleen kauppaan. Ja mikäli seuraavassa palautuksessa jokin koteloista on taas kolhiutunut, se kannattaa taas vaihtaa. En halua edes ajatella kuinka paljon rikkinäisiä vaihdettuja koteloita se tekee vuositasolla kauppojen vaihtaessa valikoimiaan jopa parin kuukauden välein.

Tietenkin tähän on olemassa monia muitakin ratkaisua kuin pikkuviallisuuden sietäminen. Kaupat voisivat kiinnittää enemmän huomiota palautusten pakkaamiseen. Aiemmin täysin turhana ylimääräisenä pakkauskerroksena pitämäni muovi joidenkin cd-levyjen päällä myös selvästi suojaa koteloja yllättävän hyvin. Vielä enemmän viallisten kotelojen määrää laskee kotelon valmistusmateriaali; nyt yleistyneet pahvikotelot menevät paitsi pienempään tilaan ja ovat kevyempiä, ne myös kestävät paremmin kuljetusta. Tuhansien levypalautusten jälkeenkään en ole joutunut pistämään sivuun vielä yhtään pahvikoteloon pakattua. Toki pahvikotelot paistavat esiin hyllystä perinteisempien cd-kotelojen keskellä, jos levyjä on tottunut pitämään näkösällä.

Pakkauksen yksi keskeinen funktio on houkutella ostajia. Tavaran myynnin kannalta tässä on toki järkeä. Ympäristön kannalta järki on sen sijaan kaukana. Esimerkiksi tuota aiemmin mainitsemaani minua ilahduttanutta Viktorinox-pakkausta, joka vetosi minuun kaikessa koruttomuudessaan, ei voi pitää kauhean myyvänä. Tuotteet eivät olleetkaan kyseisessä liikkeessä esillä pakkauksissaan, vaan esimerkkikappaleet oli otettu esille vitriiniin. Kaikissa kaupoissa tämä malli ei valitettavasti toimi, jolloin edessä on uudelleen pakkaus. Tätäkin olen ollut joskus tekemässä toisen firman kautta. Tuotteet otettiin esille kätevistä ja kuljetuksessa asiansa hyvin hoitavista pahvipakkauksista ja ne vaihdettiin läpinäkyviin muovipakkauksiin joissa oli näyttävät moniväripahvitaustat. Pakkaus toi tuotteen monta kertaa paremmin esille, mutta vei myös monta kertaa enemmän tilaa kuljetuksessa, kun pakkaukset lähetettiin jälleenmyyjille - ja sama ylimääräinen tilanvienti jatkuu varmasti myös kotiroskiksissa ja valitettavan usein myös kaatopaikoilla.

Olenkin alkanut havahtua siihen, että ehkä sillä on todellakin väliä, miten tuote on pakattu. Kyse ei ole vain yksittäisistä pakkauksista, vaan sitä mikä myy. Jos ihan täsmälleen sama tuote myisi ihan yhtä hyvin pahvipakkauksessa muovisen sijaan tai pakkaus pikkuriikkisen rutussa täysin priiman sijaan, täsmälleen samojen tuotteiden ympäristövaiktukset tippuisivat jo selvästi (toki tässä sahaan ehkä vähän omaa oksaani, kun osa työstäni tällä hetkellä koostuu noista pakkausten vaihdoista). Mitä enemmän asiaa on tullut mietittyä, sen enemmän huomaan ilahtuvani aina huomatessani tuotteen jonka kohdalla on toimittu toisin; kun töissä tulee vastaan niitä pahvikoteloita. Tai kun Lushilta tilatut tuotteet oli vain kääräisty paperiin ja paperikääre oli kiinnitetty tuotteen ympärille tuoteselostetarralla. Tätä haluan jatkossa tukea.

Tiellä on kuitenkin vielä mutkia. Limsapullorallista meillä on päästy enimmäkseen eroon limsakoneen myötä, niissä tilaisuuksissa kun meillä limsoja menee. Mutta miten toimia esimerkiksi tilanteessa, jossa ainoa tähän asti testaamani valmistuoremehu josta voin sanoa todella pitäväni on pakattu muovipulloon? Nyt kun viimein alkaisi ehkä olla varaa hankkiakin sitä vähän useammin. Aamu-unisena minua kun ei saa puristamaan mehua itse, vaikka vastapuristettuna mehu on tietenkin parhaimmillaan ja pakkausvaihe jää välistä kokonaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti